tk-icons
Sivuston näkymät

1960-luvulla ruokakorissa painoi maito, perunat ja liha

21.8.2018
Kristiina Aalto

Viisikymmentä vuotta myöhemmin ostoskassi täyttyy tuoreista hedelmistä, kasviksista, virvoitus­juomista, liha- ja kasvis­säilykkeistä sekä erilaisista eineksistä.

Elintarvikkeiden tarjonta ja käyttö ovat muuttuneet huomattavasti viimeksi kuluneiden viiden­kymmenen vuoden aikana. Kaupoissa myytävien elintarvikkeiden valikoima on laajentunut ja monipuolistunut.

Tämän artikkelin tarkastelujaksolla (1966–2016) kotitalouksien elintarvike­hankinnoissa on tunnistettavissa kehityslinjoja, jotka näkyivät jo 1980-luvulla. 1960-luvulla oli yleistä, että lähes kaikki ruoka tehtiin itse kotimaisia raaka-aineita hyödyntäen. Kotien ruoka­varastoista löytyi nykyiseen verrattuna moninkertainen määrä perus­elintarvikkeita kuten jauhoja, perunoita, sokeria ja maitoa.

Vähitellen kuluttajat ovat siirtyneet raaka-aineiden hankinnasta pidemmälle jalostettujen elintarvikkeiden, valmisruokien ja tuonti­elin­tarvikkeiden hyödyntämiseen.

Maidon ja perunan kulutus on vähentynyt eniten viidessä­kymmenessä vuodessa. Niin ikään jauhojen, sokerin, makkaroiden ja tuoreen punaisen lihan hankinta­määrät ovat pienentyneet (Taulukko 1.). Sitä vastoin tuoreiden hedelmien, monien kasvisten ja virvoitus­juomien kulutus on kasvanut. Lihasta samoin kuin kasviksista valmistettuja säilykkeitä ja eineksiä ostetaan nykyisin moninkertainen määrä vuoteen 1966 verrattuna.

Taulukko 1. Elintarvikeryhmiä, joissa suuria kulutusmuutoksia vuosina 1966 - 2016, kg/hlö/vuosi
Elintarvike /Vuosi 1966 1976 1985 1998 2006 2012 2016
Maito 228 205 163 121 115 110 82
Perunat 84 59 49 39 35 29 22
Jauhot, ryynit, hiutaleet 57 36 27 18 15 14 13
Sokeri ja siirappi 29 21 16 11 7 7 5
Tuoreet hedelmät 24 40 41 41 40 50 49
Leikkele- ja ruokamakkarat yht. 25 22 20 17 15 13 10
Tuore punainen liha ja jauheliha 18 23 22 20 18 18 14
Virvoitusjuomat 10 20 20 27 31 31 26

Lähde: Aalto 2018. Aineisto: Tilastokeskus, Kulutustutkimuksen elintarvikkeiden määräaineisto

Joidenkin elintarvikkeiden hankinnat ovat pysyneet melko vakiona 1960-luvulta tähän päivään asti. Esimerkiksi juurikasveja, sieniä ja ruokaleipää on hankittu koteihin melko tasaisesti viime vuosi­kymmeninä. (Taulukko 1.)

Maitoa kuluu paljon vähemmän, maitotuotteita yhä enemmän

Maidon juonti ja muu käyttö oli vähentynyt puoleen vuonna 2012 vuodesta 1966, jolloin maitoa käytettiin 228 litraa henkilöä kohden. Maidon kulutus on vähentynyt edelleen siten, että vuonna 2016 maitoa hankittiin enää 82 litraa (Taulukko 1.). Siitä puolet ostettiin kevyt­maitona tai ykkös­maitona ja kolmasosa rasvattomana.

Maidon kulutus on muuttunut myös siten, että erilaisista maidoista yhä suurempi osa (lähes 20 %) on laktoositonta ja hylamaitoa. Maidon sijaan ruokajuomana ovat todennäköisesti yleistyneet esimerkiksi ns. kasvismaidot ja kivennäis­vedet, joiden kulutus on 2000-luvulla kasvanut huomattavasti. Piimää ja kefiiriä juodaan nykyisin selvästi aiempaa vähemmän (23 > 8 l/hlö/v, Kuvio 1.). Kerman kulutus taas on pysynyt lähes koko tarkastelu­jakson ennallaan (4 l/hlö/v).

Vaikka maidon kulutus on vähentynyt, erilaisia maitotuotteita käytetään yhä enemmän. Juustojen kulutus on kasvanut viidessä­kymmenessä vuodessa runsaasta kolmesta kilosta lähes 18 kiloon henkilöä kohden vuodessa ja viilien sekä jugurttien kulutus vajaasta kahdesta litrasta lähes 30 litraan vuodessa (Kuvio 1.).

Erityisesti juustojen luokkaan kuuluvan rahkan käyttö on kasvanut 2000-luvulla. Maidon kulutuksen vähenemiseen vaikuttaa myös se, että esimerkiksi viili ostetaan nyt kaupasta, kun vielä 1960-luvulla suuri osa siitä valmistettiin kotona. Jugurtit tulivat vasta 1960-luvun puolivälin jälkeen Suomen kauppoihin (Viinisalo ym. 2008).

KUVIO 1. MAITOTUOTTEIDEN JA RASVAN KULUTUKSEN MUUTOS 1966–2016, KG/HENKILÖ/VUOSI

Kuvio 1. Maitotuotteiden ja rasvan kulutuksen muutos 1966–2016, kg/henkilö/v.  Lähde: Aalto 2018. Aineisto: Tilastokeskus. Kulutustutkimuksen elintarvikkeiden määräaineisto.
 Lähde: Aalto 2018. Aineisto: Tilastokeskus, Kulutustutkimuksen elintarvikkeiden määräaineisto

Niin ikään voita käytetään enää murto-osa (2 kg/hlö/v) vuonna 1966 käytetystä 17 kilosta henkilöä kohden. Levitteenä ja leivonnassa voita ovat osittain korvanneet margariinit ja voi-kasviöljyseokset, joita kulutetaan jo enemmän kuin voita (Kuvio 1.). Lisäksi ruoan­valmistuksessa käytetään yhä kasvava määrä erilaisia ruokaöljyjä (1,4 l/hlö vuonna 2016).

Leipää ostetaan entiseen malliin, jauhoja vähemmän

Kotiin ostettujen jauhojen, ryynien ja hiutaleiden yhteen laskettu kulutus on vähentynyt viidessä­kymmenessä vuodessa 57 kilosta noin 13 kiloon henkilöä kohden vuodessa (Taulukko 1., Kuvio 2.). Laskelmassa ovat mukana niin kotimainen vilja eri muodoissaan kuin myös riisi.

Vuonna 2016 noin kolmasosa ostetuista jauhoista oli vehnää (4,4 kg/hlö/v), seuraavaksi eniten hankittiin kauraa (2,7 kg/hlö/v) ja lähes yhtä paljon riisiä (2,5 kg/hlö/v).

2000-luvulla vehnän hankinta on vähentynyt, kun taas kauran ja riisin on hieman kasvanut. Viljatuotteita ostetaan aiempaa enemmän aamiais­muroina. Niiden vuosikulutus henkilöä kohden on ollut 2000-luvulla lähes 2 kiloa, kun 1970-luvun alussa niitä hankittiin vain 300 grammaa henkilöä kohden.

Viljatuotteista makaronin ja spagetin kulutus on noin kolmin­kertaistunut (1 > 3 kg/hlö/v) viimeksi kuluneiden viiden­kymmenen vuoden aikana. Ruokaleivän ja kahvileivän hankinnassa ei ole tarkastelu­jaksolla suuria muutoksia. (Kuvio 2.)

KUVIO 2. JAUHOJEN JA LEIVÄN KULUTUKSEN MUUTOS 1966–2016, KG/HENKILÖ/VUOSI

Kuvio 2. Jauhojen ja leivän kulutuksen muutos 1966–2016, kg/henkilö/v.  Lähde: Aalto 2018. Aineisto: Tilastokeskus. Kulutustutkimuksen elintarvikkeiden määräaineisto.
Lähde: Aalto 2018. Aineisto: Tilastokeskus, Kulutustutkimuksen elintarvikkeiden määräaineisto

Jauhojen ja sokerin kulutuksen huomattava väheneminen (29 > 5 kg/hlö/v, Kuvio 2.) viittaa siihen, ettei leipominen, eikä todennäköisesti myöskään hillojen valmistus kotona ole enää niin yleistä kuin 1960-luvulla.

Kokolihasta siirrytty valmiiksi paloiteltuun

Tuoreen lihan hankinnat koteihin ovat lisääntyneet viimeisten viidenkymmenen vuoden aikana yli 9 kiloa henkilöä kohden (18 > 27 kg/henkilö/v). Tuoreen naudan- ja sianlihan kulutus on vähentynyt selvästi (13 > 7 kg/hlö/v, Kuvio 3.). Aiemmin osa kokolihasta jauhettiin itse kotona jauhelihaksi. Lisäksi jauhelihaa hankittiin viisikymmentä vuotta sitten lähes 3,5 kiloa ja nykyisin 5,5 kiloa henkilöä kohti vuodessa. Suurin osa jauhelihasta on naudanlihaa (2,8 kg/henkilö/v).

Kun tuoreen lihan eri lajit lasketaan yhteen, niin naudan- ja sianlihaa ostettiin vuonna 2016 yhtä paljon, kumpaakin noin 6,5 kiloa henkilöä kohden. Pitkän aikavälin vertailuja tehtäessä on myös huomattava, että nykyisin lihaa ostetaan pääasiassa valmiiksi paloiteltuna, eikä enää luullisena. Näin ruuan­valmistuksessa hävikin osuus on aiempaa pienempi.

Kuvio 3. Lihan kulutuksen muutos 1966–2016, kg/henkilö/vuosi
Kuvio 3. Lihan kulutuksen muutos 1966–2016, kg/henkilö/v.  Lähde: Aalto 2018. Aineisto: Tilastokeskus. Kulutustutkimuksen elintarvikkeiden määräaineisto.
Lähde: Aalto 2018. Aineisto: Tilastokeskus, Kulutustutkimuksen elintarvikkeiden määräaineisto

Valkoista lihaa punaisen sijaan

Samalla kun punaista lihaa syödään vähemmän, niin siipikarjan­lihaa syödään sitäkin enemmän (Kuvio 3.). Aiemmin siipikarjanliha oli osa luokkaa muu kokoliha, eikä sitä juuri ollut tarjolla kaupoissa kuin kokonaisina, pakastettuina kanoina.  Vuodesta 1998 lähtien siipikarjanlihan, käytännössä lähinnä broilerin, kulutusta on alettu seurata omana ryhmänään. 2000-luvulla siipikarjanlihan kulutus on lähes kolminkertaistunut ja se on nykyisin kokolihoista suosituin.

Vuonna 2016 broileria hankittiin jo yli 12 kiloa henkilöä kohden (Kuvio 3.) eli lähes yhtä paljon kuin sian- ja naudanlihaa yhteensä eri muodoissaan.

Lihan ympäristövaikutusten ja kasvisruuan esilläolo julkisessa keskustelussa sekä uudenlaisten kasviproteiini­tuotteiden tulo markkinoille ovat todennäköisesti osaltaan vaikuttaneet viimeaikoina lihan kulutukseen.

Kasviproteiinituotteiden keskimääräinen kulutus oli vuonna 2016 vielä vaatimatonta (200 g/hlö/v), mutta se oli kymmen­kertaistunut vuodesta 2012. Eniten erilaisia kasviproteiini­tuotteita hankkivat 25–44-vuotiaat, jotka kuluttavat niitä yli puoli kiloa henkilöä kohden vuodessa (Aalto 2018).

Lihavalmisteita kuluu moninkertaisesti

Lihaa syödään myös säilykkeinä ja eineksinä sekä valmiiksi keitettynä, savustettuna ja suolattuna kokolihana. Myös lihavalmisteiden kulutus on monin­kertaistunut vuodesta 1966 (3 kg > 20 kg/hlö/v).

Lihasäilykkeiden ja lihaeinesten pääraaka-aine on liha, mutta ne sisältävät myös muita raaka-aineita. Lihasäilykkeet ja kokoliha­leikkeleet ovat ilmeisesti korvanneet myös ruoka- ja leikkele­makkaroita, joiden suosion lasku 1970-luvun huippuvuosista on jatkunut (Kuvio 3.).

Ruokamakkaroista eniten on vähentynyt lenkki­makkaroiden kulutus, jonka kulutuksessa jyrkin lasku oli vuosien 1966–1971 välillä (14 > 8 kg/hlö/v, 2016: 4,5 kg/hlö/v, Kuvio 3.). Nakkien hankinta oli pienimmillään tarkastelu­jakson alussa (1,1 kg/hlö/v) ja kolminkertaistui vähitellen 2000-luvun vaihteeseen. Sen jälkeen hankinta­määrät ovat kääntyneet loivaan laskuun (2,3 kg/hlö vuonna 2016).

Perunan asema on romahtanut

Perunan kulutus on vähentynyt radikaalisti: noin neljännekseen vuoden 1966 kulutuksesta eli 22 kiloon henkilöä kohden vuonna 2016. Perunat ovat edelleen hyvin suosittuja yli 65-vuotiaiden yksinasuvien ja parien keskuudessa. He syövät noin 35 kiloa perunoita vuodessa, kun taas alle 45-vuotiailla perunoita kuluu vajaa 10 kiloa.

Nuoremmat ilmeisesti käyttävät perunoiden sijasta riisiä ja pastaa, joita he hankkivat huomattavasti enemmän kuin yli 65-vuotiaat. Peruna­tuotteiden hankinta­määrät ovat myös kasvaneet vuoden 1966 runsaasta kilosta 5,6 kiloon henkilöä kohden vuodessa. Peruna­tuotteiden valikoima on myös monipuolistunut. Niihin kuuluvat perunasose­hiutaleet, perunalohkot, ranskalaiset perunat ja muut pakaste­perunat sekä muut perunatuotteet, mutta eivät perunalastut ja perunasalaatti. 

Kasviksia ja hedelmiä syödään yhä enemmän

Kasviksista tomaatin ja kurkun kulutus on pitkällä aikavälillä monin­kertaistunut. Kun sekä kurkkua että tomaattia syötiin vuonna 1966 keskimäärin kaksi kiloa, niin nykyisin tomaattia syödään jo 14 kiloa ja kurkkua 9 kiloa henkilöä kohden vuodessa. Myös kaalien (2 > 4 kg/hlö/v) ja sipulin (1 > 6 kg/hlö/v) kulutus on kasvanut selvästi viidessä­kymmenessä vuodessa. Sen sijaan juuresten yhteinen vuosikulutus henkilöä kohden on tarkastelu­jaksolla pysynyt melko vakaana vaihdellen 7 ja 9 kilon välillä.

Tuoreiden kasvisten kokonaiskulutus on kasvanut vuoden 1998 vajaasta 40 kilosta noin 54 kiloon henkilöä kohden vuonna 2016 (Aalto 2018). Vihannes- ja juures­valmisteiden kulutus on noin nelin­kertaistunut vuodesta 1966. Ryhmä sisältää pääosin vihannes- ja juures­säilykkeitä ja -eineksiä sekä pienen määrän pakastettuja ja kuivattuja vihanneksia ja juureksia.

Tuoreiden hedelmien hankinta on tarkastelu­jaksolla kaksin­kertaistunut ollen vuonna 2016 lähes 50 kiloa henkilöä kohden. Noin kolmasosa syödyistä hedelmistä on nykyisin banaaneja ja runsas viidesosa omenoita. Seuraavaksi suosituimpia ovat mandariinit ja appelsiinit.

Tuoremehujen ja tuoremehujuomien kulutusta on tilastoitu kulutus­tutkimuksessa vuodesta 1976, jolloin niitä juotiin vajaa 10 litraa henkilöä kohden. Tuoremehujen kulutus yli kolminkertaistui 2000-luvun alkupuolella mutta on vähentynyt taas runsaaseen 23 litraan henkilöä kohden vuonna 2016. Tuoremehujen kulutuksen laskua voi selittää se, että kulutus ei tule esiin täysi­määräisenä, jos mehuja on ostettu runsaasti edullisella tarjous­hinnalla ja vähemmän tilastoinnin keskihintana käytetyllä kuluttajahinta­indeksin mukaisella hinnalla.

Kuvio 4. Hedelmien ja kasvisten kulutuksen muutos 1966–2016, kg/henkilö/vuosi
Kuvio 4. Hedelmien ja kasvisten kulutuksen muutos 1966–2016, kg/henkilö/v.  Lähde: Aalto 2018. Aineisto: Tilastokeskus. Kulutustutkimuksen elintarvikkeiden määräaineisto.
Lähde: Aalto 2018. Aineisto: Tilastokeskus, Kulutustutkimuksen elintarvikkeiden määräaineisto

Marjojen kulutus on pysynyt viimeisimpinä kulutustutkimus­vuosina 2012 ja 2016 lähes samalla tasolla (13 kg/hlö/v) kuin tarkastelu­kauden alussa vuonna 1966 (11 kg/hlö/v). Vuosina 1981–2006 marjoja hankittiin selvästi enemmän, jopa yli 20 kiloa henkilöä kohden.

Marjojen vuosittaiseen hankintamäärään vaikuttaa marjasato. Hyvinä marjavuosina marjoja poimitaan runsaammin ja ne ovat myös edullisempia ostaa, jolloin niitä pakastetaan ja säilötään myös seuraavan vuoden varalle. Näin ollen marjojen hyvä tai huono tarkasteluvuotta edeltävä vuosi saattaa vaikuttaa myös tarkastelu­vuoden hankinta­määriin.

Ulkona syömisen suosio kasvanut – rahaa käytetään kotona syömiseen silti huomattavasti enemmän

Monien elintarvikeryhmien kulutusmäärät ovat muuttuneet viimeksi kuluneiden viiden­kymmenen vuoden aikana huomattavasti. Pääsuuntaus on ollut, että raaka-aineiden kulutus on vähentynyt ja pidemmälle prosessoitujen tuotteiden puolestaan kasvanut.

Lähes kaikkien elintarvikeryhmien sisällä kulutuksessa on laadullisia muutoksia, jotka eivät näy tilastoissa. Kotiin ostettujen elintarvikkeiden arvo oli pienentynyt ja ulkona syömisen kasvanut vuoden 2016 kulutus­tutkimuksessa verrattuna vuoteen 2012.

Alle 44-vuotiailla pareilla ja yksinasuvilla ulkona syömisen kulut olivat noin puolet kotiin ostettujen elintarvikkeiden kuluihin verrattuna. Muilla kotitalous­tyypeillä ulkona syömiseen kulutettiin selvästi vähemmän: yli 65-vuotiaat 12 prosenttia ja kahden huoltajan lapsiperheet 29 prosenttia. Kotiin ostettuihin elintarvikeisiin käytetty rahamäärä on siis edelleen huomattavasti suurempi kuin kotitalouksien kodin ulkopuoliseen ruokailuun käyttämä rahamäärä.

Kuluttajatutkimuskeskuksessa on seurattu elintarvikkeiden kulutus­­muutoksia vuosina 1966–2016 Tilastokeskuksen Kulutus­­tutkimusten elintarvikkeiden määrä­aineiston pohjalta (Viinisalo ym. 2008; Aalto & Peltoniemi 2014; Aalto 2018). Elintarvikkeiden kulutus sisältää kuluttajien kaupoista, kioskeista ja toreilta kotiin ostamat elintarvikkeet sekä itse kasvattamat ja omaan käyttöön tarkoitetut puutarha- ja maatalous­­tuotteet sekä itse poimitut marjat ja sienet, metsästetty riista ja kalastetut kalat.  

Aineistossa eivät ole mukana ravintolassa tai muualla kodin ulkopuolella nautitut ateriat, eivätkä kotiin tilatut pizzat tai muut ateriat. Elintarvikkeiden kulutus­­määrät esitetään kiloina henkilöä kohden vuodessa. Vertailu­­kelpoisuuden säilyttämiseksi elin­tarvikkeiden ryhmittelyssä on säilytetty vanha luokitus, jota käytettiin ennen COICOP-HBS-luokituksen (YK:n vuonna 1999 vahvistama yksilöllisen kulutuksen käyttö­tarkoituksen mukainen kulutus­luokitus) käyttöön ottoa (ks. Viinisalo ym. 2008; Aalto 2018).

 

Kristiina Aalto on projektisuunnittelija Kuluttajatutkimus­keskuksessa (Helsingin yliopisto).

 

Lähteet:

Aalto, Kristiina 2018. Elintarvikkeiden kulutus kotitalouksissa vuonna 2016 ja muutokset vuosista 2012, 2006 ja 1998. Helsingin yliopisto: Valtiotieteellisen tiedekunnan julkaisuja 2018:80.

Aalto, Kristiina & Peltoniemi, Ari 2014. Elintarvikkeiden kulutusmuutokset kotitalouksissa 2006–2012. Kuluttajatutkimuskeskuksen tutkimuksia ja selvityksiä 10/2014.

Viinisalo, Mirja, Nikkilä, Marita & Varjonen, Johanna 2008. Elintarvikkeiden kulutusmuutokset kotitalouksissa vuosina 1966–2006. Kuluttajatutkimuskeskuksen julkaisuja 7/2008.

 

Lisää tietoa suomalaisten kulutuksesta ja kulutustutkimuksesta Kotitaloustilastointia 50 vuotta – Tilastokeskuksen tulo-, kulutus- ja varallisuustilastojen iltapäiväseminaarissa 28.8.2018.

Tutustu myös Oma talous –laskuriin. Voit verrata oman kotitaloutesi tuloja, kulutusta ja varallisuutta muihin samassa tai eri elämäntilanteessa oleviin kotitalouksiin. Pääset laskuriin tästä.

Kommentit

Lue samasta aiheesta:

Artikkeli
29.8.2018
Pekka Ruotsalainen

Omistusomakotitaloissa asuvien pienituloisuusaste on pysynyt muutamassa prosentissa 1990-luvulta tähän päivään kaikissa pääkaupunki­seudun kunnissa. Samaan aikaan julkisesti tuetuissa vuokra-asunnoissa asuvien pienituloisuus­aste on noussut kahden­kymmenen prosentin tuntumaan.

Artikkeli
28.8.2018
Juha Nurmela, Tuomas Parikka

Vuonna 1966 elintarvikkeet, asuminen ja liikenne söivät kotitalouksien kulutusmenoista 73 prosenttia. Viidenkymmenen vuoden jälkeen niiden osuus oli yhä 68 prosenttia. Liikkumavara muihin kulutuskohteisiin on jäänyt pieneksi.