tk-icons
Sivuston näkymät

Lastensuojelun painopiste on kriiseissä, ei niiden ehkäisemisessä

4.5.2018
Pekka Lith
Kuva: pixhill

Kuntien lasten ja nuorten laitos- ja perhehoidon kustannukset ovat lähes kolminkertaiset avohuollon palveluihin verrattuna. Panostukset lapsiperheiden arjessa selviytymisen palveluihin, vanhemmuuden tukemiseen ja tehostettuun perhetyöhön tulisivat kuitenkin inhimillisesti ja yhteiskunnallisesti halvemmiksi. 

Kuntien lasten ja nuorten laitos- ja perhehoidon kustannukset ovat lähes kolminkertaiset avohuollon palveluihin verrattuna. Panostukset lapsiperheiden arjessa selviytymisen palveluihin, vanhemmuuden tukemiseen ja tehostettuun perhetyöhön tulisivat kuitenkin inhimillisesti ja yhteis-kunnallisesti halvemmiksi. 

Suomessa tehtiin 121 370 lastensuojeluilmoitusta alle 18-vuotiaista lapsista ja nuorista vuonna 2016. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tilastojen mukaan määrä kasvoi edelliseen vuoteen verrattuna 6 580 ilmoituksella eli 5,7 prosenttia.

Lastensuojeluilmoitukset koskivat yhteensä 69 200 lasta ja nuorta, mikä oli 6,5 prosenttia vastaavan ikäiseen väestöön verrattuna. Suhteellisesti eniten ilmoituksia on 13 vuotta täyttäneistä nuorista.

Ennakollisia ilmoituksia tuli 2 050. Niitä voidaan tehdä ennen lapsen syntymää, jos lapsen epäillään tarvitsevan lastensuojelullisia tukitoimia syntymänsä jälkeen.

Kaikista lastensuojeluilmoituksesta Uudellamaalla tehdään 35 prosenttia, mikä on viisi prosenttiyksikköä enemmän kuin maakunnan osuus alle 18-vuotiaista.

Laitoksissa ja sijaisperheisissä tuhansia alaikäisiä

THL:n tilastojen mukaan kaikkiaan 17 330 alle 20-vuotiasta lasta ja nuorta oli sijoitettuna oman kodin ulkopuolelle vuonna 2016. Heistä 41 prosenttia oli tavanomaisessa sijaisperhehoidossa lapsen sukulaisen tai muiden läheisten luona, 36 prosenttia on laitoshoidossa ja 12 prosenttia oli ammatillisessa perhekotihoidossa. Muussa hoidossa oli 10 prosenttia lapsista ja nuorista.

Lastensuojelulaitoksia ovat lastenkodit ja koulukodit sekä muut näihin rinnastettavat lastensuojelulaitokset, kuten vastaanotto- ja nuorisokodit.

Lastensuojelulaitoksia ylläpitävät kunnat, valtio ja yksityiset yritys- tai järjestömuotoiset palveluntuottajat. Lastensuojelulaitoksessa voi olla yksi tai useampi asuinyksikkö. Useampiyksikköisen laitoksen yksiköt voivat toimia myös erillisinä.

Ammatilliset perhekodit ovat perhehoidon ja laitoksen väliin sijoittuva sijaishuoltomuoto, jota harjoitetaan yleensä yritysmuodossa. Ne toimivat lähtökohdiltaan kuten toimeksiantosuhteiset sijaisperheet. Niiltä edellytetään vahvempaa osaamista kuin toimeksiantosuhteisilta sijaisperheiltä, mikä mahdollistaa myös erityistä hoitoa ja kasvatusta tarvitsevien henkilöiden sijoittamisen perhehoitoon.

Lastensuojelulaitoksen ja ammatillisen perhekodin pyörittäminen on kuitenkin luvanvaraista toimintaa, jonka vastuuhenkilöiltä edellytetään koulutusta ja työkokemusta lastensuojelulain mukaiseen hoito- ja kasvatustehtäviin. Toimitilojen on oltava riittävät ja asianmukaiset ja niiden henkilöstön kokoa säätelevät hoidettavia lapsia ja nuoria kohden lasketut vaatimukset.

Laitos- ja perhehoidosta pääosa yksityisiä ostopalveluja

Lastensuojelun laitos- ja perhehoidon palvelukysyntä oli arviolta noin 710 miljoonaa euroa vuonna 2016. Laskelmien lähtökohtana on kuntien palvelukysyntä, sillä nykyjärjestelmässä kunnat vastaavat viime kädessä lastensuojelun järjestämisestä ja rahoituksesta ja niihin liittyvistä viranomaistoiminnoista. Sote-uudistuksessa tehtävät siirtyisivät maakunnille 2020-luvulla.

Kunnat voivat tuottaa varsinaiset palvelut itse tai ostaa ne muilta julkisyhteisöiltä tai yksityisiltä palveluntuottajilta. Lastensuojelun palvelukysynnästä kuitenkin vain 23 prosenttia oli kuntien omaa palvelutuotantoa vuonna 2016. Palveluostot muilta julkisyhteisöiltä olivat 70 miljoonaa, mutta palveluostot yksityisiltä toimijoilta olivat peräti yli 470 miljoonaa, eli 67 prosenttia.

Valtaosa yksityisistä palveluostoista kertyy lasten ja nuorten laitos- ja ammatillisen perhehoidon hoitopaikkojen hankinnoista. Tavallisten sijaisperheiden palkkiot ja kulukorvaukset olivat kunnissa vain 117 miljoonaa euroa vuonna 2016.

Yksityisten tuottajien osuus kuntien palvelukysynnästä oli yli 80 prosenttia kaikissa Pohjanmaan maakunnissa ja pienin Etelä-Karjalassa (kuvio 1).

Kuvio 1: Kuntien lasten ja nuorten laitos- ja perhehoidon palvelukysyntä 2016, %
Kuvio 1: Kuntien lasten ja nuorten laitos- ja perhehoidon palvelukysyntä 2016, %. Lähde: Kuntataloustilasto, alueellinen yritystoimintatilasto, Suunnittelu- ja tutkimuspalvelut Pekka Lith.
Lähde: Kuntataloustilasto, alueellinen yritystoimintatilasto, Suunnittelu- ja tutkimuspalvelut Pekka Lith.

Yksityinen ala kasvaa ja keskittyy

Kokonaisuudessaan yritysmuotoisen lasten ja nuorten laitos- ja ammatillisen perhehoidon työllisyyden ja liikevaihdon kasvu on ollut 2000-luvulla vertaansa vailla. Työllisyys ja liikevaihdon määrä ovat yli kuusinkertaistuneet vuosina 2001–2016. Tosin toimialan kasvu pysähtyi vuosina 2013–2015, mutta sittemmin työllisyys ja liikevaihto ovat lähteneet uuteen nousuun (kuvio 2).

Kuvio 2: Lastensuojelualan yritysten työllisyyden ja liikevaihdon reaalinen kehitys 2001–16, 2001=100
Kuvio 2: Lastensuojelualan yritysten työllisyyden ja liikevaihdon reaalinen kehitys 2001–16, 2001=100.  Lähde: Yritysten rakenne- ja tilinpäätöstilasto, Tilastokeskus.
Lähde: Yritysten rakenne- ja tilinpäätöstilasto, Tilastokeskus.

Yhteensä lasten ja nuorten laitos- ja ammatillisessa perhehoidossa toimi noin 650 yksityistä toimipaikkaa vuonna 2016. Niistä järjestöjen toimipaikkoja oli vajaat 70 ja yritystoimipaikkoja runsaat 580.

Yritysten ja toimipaikkojen määrä on ollut laskussa 2010-luvulla, mikä johtuu alan keskittymisestä ja siitä, että pieniä perhekotiyrityksiä ei enää perusteta takavuosien malliin.

Tilastokeskuksen yritystilastojen mukaan lastensuojelualalla perustettiin vielä viime vuosikymmenellä vuosittain 40–50 uutta yritystä. 2010-luvulla tahti alkoi hidastua ja vuodesta 2012 lukien toimintansa lopettaneiden yritysten määrä on ollut uusia yrityksiä suurempi (Kuvio 3). Liikevaihdon ja henkilöstön määrän kasvu kertoo kuitenkin yrityskoon suurentuneen. 

Kuvio 3: Lastensuojelualalla toimintansa aloittaneet ja lopettaneet yritykset 2005-16
Kuvio 3: Lastensuojelualalla toimintansa aloittaneet ja lopettaneet yritykset 2005-16. Lähde: Aloittaneiden ja lopettaneiden yritysten tilasto, Tilastokeskus.
Lähde: Aloittaneiden ja lopettaneiden yritysten tilasto, Tilastokeskus.

Tilastokeskuksen yritystilastojen mukaan yli 50 prosenttia lastensuojelualan yrityksistä työllisti 2–9 henkilöä vuonna 2016. Runsas viidennes yrityksistä työllisti alle kaksi vuosityöllistä. Alle kahden henkilön yrityksistä pääosa harjoittaa perhekotitoimintaa.

Neljännes yrityksistä työllisti yli kymmenen henkilöä, mutta niiden osuus alan liikevaihdosta ja työllisyydestä oli kolme neljännestä.

Suurten hoiva- ja terveysalan yritysten merkityksen kasvua korostaa Mehiläisen ja Mediverkko Oy:n yhdistyminen vuonna 2015 ja lastensuojeluun erikoistuneen Familiar Oy:n syntyminen. Familarilla on tällä hetkellä yli 60 lastensuojelualan toimipaikkaa ja sen palveluksessa on noin tuhat työntekijää.

Suuria yksityisiä lastensuojelualan palveluntuottajia ovat myös Attendo ja Esperi Care.

Lainsäädännölliset uudistukset oikeansuuntaisia

Lastensuojelun painopiste on ollut vuosikymmeniä kriisitilanteiden hoidossa, koska kunnilla ei ole voimavaroja ennalta ehkäisevään työhön. THL:n tilastojen mukaan lastensuojelun avohuollon asiakkaina oli Suomessa kaikkiaan 58 000 lasta ja nuorta vuonna 2016. Määrä oli pienentynyt kuitenkin reippaasti vuodesta 2014, jolloin asiakkaina oli noin 90 000 lasta ja nuorta.

Avohuollon asiakkaiden määrän tilastollinen lasku on johtunut sosiaalihuoltolain muutoksista. Uusien säännösten mukaan lastensuojelun asiakkuus ei enää ala siitä, kun lastensuojeluasian vireille tulon johdosta ryhdytään selvittämään lastensuojelun tarvetta vaan siitä kun palvelutarpeen arvion perusteella nähdään tarve lastensuojelulle ja avohuollon palveluille.

Uudistuksen tarkoituksena on ollut pienentää lastensuojelun asiakasmääriä lastensuojelulain mukaisissa kodin ja lastenhoitopalveluissa sekä tarjota perheille matalan kynnyksen palveluja ilman lastensuojelun asiakkuutta.

Matalan kynnyksen palvelut ovat tukea ja ohjausta omien voimavarojen käytössä, keskinäisissä vuorovaikutussuhteissa ja käytännön kotiapua arjen askareisiin sekä kasvatukseen liittyvissä asioissa.

Periaatteessa lainsäädännössä tapahtuneet uudistukset ovat oikeansuuntaisia. THL:n tilastojen mukaan runsaat 13 100 perhettä sai perhetyötyyppistä apua sosiaalihuoltolain perusteella vuonna 2016. Palvelujen käyttö lisääntyi 23 prosenttia edellisestä vuodesta.

Toinen asia on, onko lapsiperheiden arjessa selviytymistä edesauttavia matalan kynnyksen palveluja sittenkään riittävästi saatavilla.

Alimitoitetut lastensuojelun avohuollon palvelut

Varsinaisen lastensuojelun avohuollon palvelukysynnän arvo oli kunnissa arviolta 244 miljoonaa euroa, josta kunnan oman toiminnan osuus oli 141 miljoonaa euroa. Ostot muilta julkisyhteisöiltä olivat 33 miljoonaa ja palvelut yksityisiltä palveluntuottajilta 70 miljoonaa euroa. Summa sisältää myös kuntien lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden antamat palvelut ja lastensuojelun perhetyön.

Yksityisiä ostopalveluja liittyy esimerkiksi lapsen kuntouttamista tukeviin hoito- ja terapiapalveluihin, perhekuntoutukseen, tukihenkilö- ja perhetoimintaan, vertaisryhmätoimintaan tai loma- ja virkistystoimintaan.

Avopalveluihin luetaan myös nuorille jälkihuoltona annetut palvelut, kuten tukeminen koulukäynnissä, ammatin ja asunnon hankinnassa, työhön sijoittumisessa tai harrastuksissa.

Kuntien taloustilastot kuitenkin paljastavat, että avohuollon palveluihin kulutettu rahamäärä on paljon pienempi kuin lasten laitos- ja perhehoidon aiheuttamat kokonaiskustannukset yhteiskunnalle. Laitos- ja perhehoidossa on usein kysymys kriisitilanteiden hoidosta, koska moniammatillisia ja -alaisia ennalta ehkäiseviä palveluja ei ole ollut oikea-aikaisesti saatavilla.

Painopisteen siirtyminen avohuollon palveluihin ei toki vähennä lyhyellä aikavälillä laitos- ja perhehoidon palvelukysyntää. Tämä tarkoittaa sitä, että lastensuojeluun tarkoitettuja rahallisia panostuksia on lisättävä kokonaisuudessaan, sillä avohuollon palveluihin sisältyneen nykyisen hoiva- ja palveluvajeen seuraukset ovat näkyvillä yhteiskunnassa vielä pitkään. 

Soten vaikutukset epäselviä

Asiantuntijoiden mukaan myös sote-uudistuksen vaikutus lastensuojeluun on arvoitus, kun palvelut siirtyvät maakunnille 2020-luvulla. Maakunnat jatkavat kuitenkin kuntien tekemiä laitos- ja perhehoitosopimuksia yksityisten palveluntuottajien kanssa ja tekevät uusia ostopalvelusopimuksia suorahankintoina tai kilpailutuksilla, sillä asiakkaan valinnanvapautta ei voida soveltaa raskaaseen lastensuojeluun.

Sote-uudistukseen johtava pitkä siirtymäkausi voi muodostua ongelmaksi. Monilta kunnilta voi puuttua kannustin panostaa lastensuojelun viranomaistoimintoihin ja avohuollon palveluihin, koska tehtävät siirretään niiltä maakuntiin. Lapset eivät voi kuitenkaan odottaa eteisessä. Tämän seurauksena voi syntyä hoito- ja palveluvajetta, joka näkyy myöhemmin kriisiperheiden määrän kasvuna.

Toisaalta voidaan kysyä, onko paikallisesti tuotettavien sosiaalipalvelujen, kuten lastensuojelun järjestämis- ja rahoitusvastuun hallinnollinen siirto kunnilta maakunnille oikeasti järkevää, sillä uudistus saattaa vaikuttaa olemassa olevaan yhteistyöhön. Kunnat vastaavat kuitenkin edelleen kaikista varhaiskasvatuksen palveluista sekä perusopetuksesta ja keskiasteen koulutuksesta.

Myös sote- ja maakuntauudistukseen liittyvien maakuntavaltuustojen vaalit tulevat hyvin nopealla aikataululla. Suuri riski on, että valituksi tulee entisiä kuntapolitiikkoja, joiden tietämys sosiaalihuollon erityiskysymyksistä kuten lastensuojelusta ei ole paras mahdollinen. Samalla kuntien nykyisten perusturvalautakuntien jäsenten paikallinen asiantuntemus jää hyödyntämättä.

Kirjoittaja toimii tutkijana omistamassaan yrityksessä (Suunnittelu- ja tutki-muspalvelut Pekka Lith).

Lähteitä:

Pekka Lith: Lastensuojelualan markkinat: Raportti lastensuojelun asiakkais-ta, palveluntuottajista ja markkinoista tilastojen valossa, Suunnittelu- ja tut-kimuspalvelut Pekka Lith, Helsinki 2018.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL: Lastensuojelu 2016, tilastoraportti 43/2017, Helsinki 2017.

Tilastokeskus: Aloittaneiden ja lopettaneiden yritysten tilasto, alueellinen yritystoimintatilasto, kuntatilasto (kuntien ja kuntayhtymien talous- ja toi-mintatilasto vuoteen 2014 asti) ja yritysten rakenne- ja tilinpäätöstilasto.

Lastensuojelulaki 471/2007.

 

Kommentit