Energiahyödyntäminen syrjäytti viime vuosikymmenellä jätteiden kaatopaikkasijoittamisen. Materiaalina hyödyntäminen on Suomessa liian vähäistä. Lisäksi olemme eniten luonnonvaroja käyttävien maiden kärkeä, vietämme laskennallista ylikulutuspäivää jo maaliskuun lopussa.
Lihasta luovutaan pikkuhiljaa – myös muualla kuin pääkaupunkiseudulla
Lihan kokonaiskulutus on pysynyt ennallaan, mutta lihansyönnistä luopuneiden talouksien määrä kasvaa.
”Kasvissyönti onkin suuri kupla” – uutisoi Helsingin Sanomat 24. heinäkuuta, kun Luonnonvarakeskus Luken ravintotase vuodelta 2017 julkistettiin. Luken julkistuksessa suomalaisten lihan kokonaiskulutus oli säilynyt ennallaan vuodesta 2016, vaikka kasvisruokailu ja vegaanius ovat olleet aiempaa enemmän esillä mediassa.
Kulutustutkimuksen aineistoista vuosilta 2012 ja 2016 voi kuitenkin havaita maltillista lihattoman ruokavalion yleistymistä sekä trendin hitaan leviämisen pääkaupunkiseudulta muualle Suomeen.
Tämän artikkelin taustamateriaalina on käytetty kulutustutkimuksen 2012 ja 2016 aineistoja. Niistä rajattujen vastausten mukaan lihattoman ruokavalion noudattajina pidetään tässä artikkelissa kotitalouksia, jotka eivät kahden viikon tutkimusajankohtana ostaneet lihaa, eläimen osia tai lihavalmisteita. Lihaksi luetaan kaikki naudan-, sian- tai lampaanliha sekä siipikarja ja riistaeläimet. Lihavalmisteiksi lasketaan niin leikkeleet ja makkarat kuin lihaa sisältävät einekset.
Vain iäkkäimmät pitäytyneet entisessä ruokavaliossa
Tarkasteluvuosien välillä on havaittavissa lihattomien kotitalouksien lisääntymistä, vaikka Luken ravintotasejulkistuksessa lihan kokonaiskulutus kasvoikin 77,5 kilosta 81 kiloon suomalaista kohti vuodesta 2012 vuoteen 2016.
Vuonna 2012 kulutustutkimukseen vastanneista 5,3 prosenttia ei ostanut lihaa tutkimusajankohtana. Vuoden 2016 otoksesta jo 8 prosenttia jätti lihatuotteet kauppojen hyllyille.
Kulutustutkimuksen aineistosta saatujen tietojen mukaan lihan kokonaiskulutuksen kasvu on siis tapahtunut samalla, kun kokonaan lihattomien kotitalouksien määrä on kasvanut. Tämän aineiston ja Luken ravintotaseen valossa näyttää siltä, että pienempi osuus väestöstä syö lihaa aiempaa enemmän samalla kun täysin lihattomien ostoskorien määrä kasvaa.
Molempina tarkasteluvuosina 25–34-vuotiaiden ikäryhmässä oli eniten kotitalouksia, jotka eivät ostaneet lainkaan lihaa tai lihavalmisteita. (Kuvio 1)
Kuvio 1. Lihattomien kotitalouksien jakautuminen ikäryhmittäin
Lähde: Tilastokeskus, Kotitalouksien kulutus 2012 ja 2016
Lihaton ruokavalio on lisääntynyt kaikissa muissa ikäryhmissä paitsi yli 75-vuotiaissa (kuvio 2). Eniten muutoksia on tapahtunut 17–24-vuotiaiden ikäryhmässä, missä lihattomia ostoskoreja oli 9,2 prosenttia vuonna 2012 ja jo 17,7 prosenttia vuonna 2016.
Kuvio 2. Lihattomien ruokavalioiden osuus ikäryhmästä
25–34-vuotiaiden suuri osuus lihattomista kotitalouksista ei liene yllätys. Nuoria aikuisia voidaan pitää monen trendin, myös lihasta luopumisen, edelläkävijöinä. Kulutustutkimuksen aineistosta saadut tulokset tukevat tätä oletusta.
Kulutustutkimuksessa tutkitaan koko kotitalouden ruokakoreja, ja esimerkiksi vuonna 2016 lihattomat ruokavaliot yleistyivät selvästi 55–64-vuotiaiden parissa edelliseen tarkasteluvuoteen verrattuna. Kotitalouksien nuorten muuttuvat arvot ja ympäristötietoisuus ovat saattaneet vaikuttaa siihen, että koko perheen lihankulutus on vähentynyt.
Pienituloiset kuluttavat vähiten lihaa
Tulojen vaikutusta lihankulutukseen tarkastellaan tulokymmenyksien eli -desiilien mukaan. Kymmenyksissä kulutustutkimukseen vastanneet kotitaloudet on jaettu kymmeneen yhtä suureen ryhmään tulojen mukaan niin, että pienituloisimmat kotitaloudet ovat saaneet arvon 0. Suurituloisimmat taloudet ovat tulokymmenyksessä 9.
Molempina tutkimusvuosina lihatonta ruokavaliota on noudatettu selvästi enemmän alempien tulodesiilien kotitalouksissa (kuvio 3). Erot ovat hieman tasoittuneet vuonna 2016, mutta edelleen 41,5 prosenttia lihattoman ruokavalion noudattajista kuului kahteen alimpaan tulodesiiliin. Vuonna 2012 lähes puolet, 49,4 prosenttia lihattomista talouksista oli kahdessa alimmassa tulodesiilissä.
Kuvio 3. Lihattomat kotitaloudet tulodesiilien mukaan vuosina 2012 ja 2016
Tulos on huomionarvoinen, sillä yleisesti liharuokia on pidetty muita edullisempana vaihtoehtona. Yksi selitys ilmiölle näkyy kuvion 1 ikäjakaumasta: suuri osa pienituloisista on työuran alussa olevia, nuorten aikuisten kotitalouksia.
Kolme neljästä lihattomasta ”kuplan” ulkopuolella
Kaupungeilla ja kasvukeskuksilla on merkittävä rooli innovaatioiden leviämisessä laajemmalle kuluttajajoukolle. Helsingin Sanomien artikkelissa pohdittiin, onko lihattomassa ruokavaliossa kyse vain pääkaupungin pienen piirin ”kasvisruokakuplasta”.
Kulutustutkimuksen aineiston mukaan lihattomuus on kuitenkin jakautunut suhteellisen tasaisesti ympäri maata. Neljässä vuodessa lihattoman ruokavalion trendi kasvatti suosiotaan niin pääkaupunkiseudulla kuin sen ulkopuolellakin.
Pääkaupunkiseudulla lihattomien osuus kaikista kotitalouksista kasvoi vuosina 2012–2016 kahdeksasta prosentista 10,5 prosenttiin. Suhteessa suurempi muutos tapahtui kuitenkin pääkaupunkiseudun ulkopuolella, missä lihattomat ostoskorit lisääntyivät 4,6 prosentista 7,5 prosenttiin.
Lihattoman ruokavalion kotitalouksista 30,4 prosenttia asui pääkaupunkiseudulla vuonna 2012, vuonna 2016 osuus oli enää 25,8 prosenttia. Kulutustutkimuksen aineiston mukaan siis kolme neljästä lihattomasta taloudesta asuu pääkaupunkiseudun ulkopuolella. Tämän tutkimuksen valossa ei siis voi puhua vain kuplasta pääkaupunkiseudulla.
Kulutustutkimusaineisto kerätään noin viiden vuoden välein, seuraava vuosina 2020–2021. Tämän artikkelin aihepiirin kannalta seuraava kierros tulee olemaan mielenkiintoinen, sillä kasviproteiinivalmisteet kuten nyhtökaura ovat tulleet markkinoille vasta vuoden 2016 kulutustutkimuksen jälkeen.
Seuraava kulutustutkimus vasta todella näyttää, onko lihasta luopuminen vain tämän hetken trendi, vai mahdollinen ruokakulttuurin muutos.
Johanna Lehto on kulutustutkimuksen korkeakouluharjoittelija, joka opiskelee Elintarviketalouden ja kulutuksen maisteriohjelmassa Helsingin yliopistossa.
Tutustu myös Oma talous -laskuriin. Voit verrata oman kotitaloutesi tuloja, kulutusta ja varallisuutta muihin samassa tai eri elämäntilanteessa oleviin kotitalouksiin. Pääset laskuriin tästä.
Lisää tietoa suomalaisten kulutuksesta ja kulutustutkimuksesta Kotitaloustilastointia 50 vuotta – Tilastokeskuksen tulo-, kulutus- ja varallisuustilastojen iltapäiväseminaarissa 28.8.2018.
Lue samasta aiheesta:
Jos haluamme saavuttaa luonnonvarojen kulutuksessa ekologisesti kestävän tason, edellytyksenä on talouskasvun ja materiaalien kulutuksen irtikytkentä. Millaiset tekijät vaikuttavat luonnonvarojen kulutukseen?
Uudistetun materiaalitilinpidon mukaan materiaalien otto Suomen luonnosta on vähentynyt vuodesta 2019 alkaen. Suhteellisesti paljon on vähentynyt varsinkin turpeen otto. Laajana ja harvaan asuttu maana Suomi on rakennusmateriaalien, kuten hiekan ja soran, suurkuluttaja.
Kuluttajien luottamusindikaattori on historiallisissa pohjalukemissa. Suomen talouden lisäksi pelätään kolhuja omalle taloudelle. Aiemmin kuluttajien luottamus on ennakoinut yleistä talouskehitystä.
Eurostat on julkaissut tulojen jakautumisesta hieman pidempää aikasarjaa vuosilta 2016–2019 aiempien, vuotta 2015 koskeneiden kokeellisten mikro- ja makrotietoja yhdistävien lukujen jatkoksi. Tilastokeskus kokeilee monin tavoin haasteellisten laskelmien laatimista Suomen osalta syksyllä 2022.
Lapsiperheiden ja ilman lapsia asuvien pariskuntien kulutusmenojen rakenne on yllättävän samankaltainen ja painottuu asumiseen, energiaan, liikkumiseen ja elintarvikkeisiin. Kulutuksen luonne kuitenkin vaihtelee perheen taloudellisen tilanteen ja olosuhteiden mukaan: välttämättömyydet korostuvat pienituloisilla ja liikkumavara muun kulutuksen suhteen jää pieneksi. Kaikkia lapsiperheitä yhdistää uuden viestintätekniikan verraten nopea omaksuminen.
Kotitalouksien käyttämien hyödykkeiden kokonaishintataso oli vuonna 2020 Suomessa Euroopan kahdeksanneksi korkein. Muut Pohjoismaat olivat kalliimpia. Kulutusmenoissa Norja ja Tanska päihittävät Suomen ja Ruotsin, mutta kaikissa valtaosa menoista liittyy välttämättömyyksiin kuten asumiseen. Kuluttajien luottamuksessa Pohjoismaat ovat EU:n eliittiä.
Juuri julkaistuihin kokeellisiin tilastoihin tulojen ja kulutuksen jakautumisesta tuloviidenneksittäin EU-maissa on syytä suhtautua ainakin Suomen osalta kriittisesti, kirjoittavat Tilastokeskuksen asiantuntijat.