tk-icons
Sivuston näkymät

Palveluasumisessa miljardien markkinat

13.11.2018
Pekka Lith

Ikääntyneiden määrän kasvu ja laitos­hoidon purku ovat synnyttäneet yksityisen palvelu­asumisen markkinat. Kunnat eivät ole pystyneet vastaamaan kysynnän kasvuun omalla palvelu­tarjonnallaan. Ulkoistuksilla on haluttu turvata palvelujen säilyminen ja pienentää kiinteistöjen omistamiseen liittyviä riskejä.

Terveyden ja hyvin­voinnin laitoksen tilastojen mukaan ikääntyneiden ja erityis­ryhmien palvelu­asumisen piirissä oli lähes 70 000 asiakasta vuonna 2016. Heistä yli 47 000 oli vähintään 65 vuotta täyttäneitä. Asiakkaisiin kuuluu myös kehitys­vammaisia, mielenterveys- ja päihde­kuntoutujia ja muita erityis­ryhmiin luettavia alle 65-vuotiaita. 

Palveluasuminen käsittää asunnon ja asumiseen sisältyvät palvelut. Palvelu­asuminen on tavallaan avo­huollon koti­palvelujen ja laitos­hoidon väli­muoto niille, jotka tarvitsevat asumisessaan päivittäin ulko­puolista apua.

Palveluasumista voi olla ryhmä- ja palvelu­kodissa tai palvelu­talossa, jossa asukkaalla on käytössä oma huoneisto, vuokralla tai omistus­asuntona.

Asunnostaan ja siihen liittyvistä kustannuksista asukas vastaa itse. Vuokra-­asunnossa asukkaalla on huoneen­vuokralain mukainen vuokra­sopimus.

Lisäksi asukkaat käyttävät asumista tukevia palveluja tarpeensa mukaan. Niihin voi kuulua hoito- ja hoiva­palveluja, kuntoutusta, kodinhoito­apua, ateria­palvelua, henkilö­kohtaiseen hygieniaan liittyviä palveluja ja muuta arki­askareissa avustamista.

Tavallisissa palvelu­­taloissa ei ole henkilö­­kuntaa öisin, mutta kun asukkaan kunto on huonompi ja hoidon tarve on suurempi, puhutaan tehostetusta tai tuetusta palvelu­­asumisesta. Tehostetussa palvelu­asumisessa henkilö­kunta on paikalla ympäri vuoro­kauden.

Tuetussa palvelu­asumisessa henkilö­kunta on paikalla päivisin ja yöhoito järjestetään sovittuina käynteinä tai turva­hälytyksillä. 

Palvelujen tarve lisääntyy

Palveluasumisen kysyntä on kasvanut väestön vanhenemisen vuoksi.

Palvelutarpeeseen vaikuttaa erityisesti 75 vuotta täyttäneiden määrä. Vuonna 2017 heitä oli 501 800, mikä oli 161 400 enemmän kuin vuosi­tuhannen vaihteessa. Suomalaisten keski­määräisen eliniän pidentymisestä kertoo se, että 85 vuotta täyttäneiden määrä on liki kaksin­kertaistunut 2000-luvulla.

Palvelutarvetta lisääviä tekijöitä ovat ikääntymisen myötä yleistyvä dementia, tuki- ja liikuntaelin­sairaudet sekä yksin asuvien vanhusten määrän kasvu.

Väestöennusteiden mukaan 75 vuotta täyttäneiden määrä kasvaa 800 000:een vuoteen 2030 mennessä.

Palvelutarve on lisääntynyt myös kehitys­vammaisten ja mielenterveys­kuntoutujien puolella sitä mukaa kun laitos­hoitoa on purettu.

Kunnat ulkoistavat palvelujaan

Palveluasumista järjestävät ja rahoittavat Suomessa pääosin kunnat, vaikka yksityiseen palvelu­taloon voi päästä myös itse maksavana asiakkaana.

Julkisrahoitteisten markkinoiden arvoa kuvaava kuntien palvelu­kysyntä oli 3,6 miljardia euroa vuonna 2017, kun mukaan luetaan ikääntyneiden ja erityis­ryhmien palvelu­asumisessa päivä­toiminta ja määrätyt palvelu­asumiseen kuuluvat tuki­palvelut.

Vuosina 2015–17 kunta­rahoitteisen palvelu­asumisen kysyntä kasvoi Tilasto­keskuksen kuntatalous­tilastojen mukaan 260 miljoonalla eurolla. Kasvu oli raha­määräisesti suurinta ikääntyneiden tehostetussa palvelu­asumisessa, mutta suhteellisesti nopeinta vammaisten asumis­palveluissa. Saman­aikaisesti ikääntyneiden ja vammaisten laitos­hoidon kysyntä pieneni selvästi. (Taulukko 1)

Taulukko 1. Kuntien arvioitu palvelukysyntä ikääntyneiden ja vammaisten laitoshoidossa ja palveluasumisessa 2015-17
  2015,
milj. euroa
2016,
milj. euroa
2017,
milj. euroa
Kasvu
2015–17, %
Laitoshoito 813,3 689,8 602,2 -26,0
- Ikääntyneet 654,1 549,1 472,5 -27,8
- Vammaiset 159,2 140,7 129,7 -18,5
Tehostettu asumispalvelu 2 398,9 2 547,2 2 581,1 7,6
- Ikääntyneet 1 710,5 1 821,2 1 832,5 7,1
- Vammaiset 688,4 726,0 748,6 8,7
Tavanomainen asumispalvelu, yms. 947,1 945,4 1 026,0 8,3
- Ikääntyneet 299,3 299,0 328,1 9,6
- Vammaiset 647,8 646,4 698,0 7,7
Palvelutalo- ja asumispalvelut 3 346,0 3 492,6 3 607,1 7,8
Yhteensä 4 159,3 4 182,4 4 209,3 1,2

Lähteet: Kuntataloustilasto, Tilastokeskus; Suunnittelu- ja tutkimuspalvelut Pekka Lith.

Kunnat voivat tuottaa palvelut itse tai ostaa niitä yksityisiltä palvelun­­tuottajilta tai muilta julkis­­yhteisöiltä, kuten kunta­yhtymiltä. 

Kunnat eivät ole pystyneet kuitenkaan lisäämään omaa palvelu­tuotantoaan palvelujen kysyntää vastaavaksi, mikä on johtanut asumis­palvelujen ulkoistuksiin. Ulkoistukset alkoivat jo 2000-luvun alussa, mutta kehitys on kiihtynyt 2010-luvulla.

Kuntien oman tuotannon osuus ikääntyneiden ja erityis­ryhmien asumis­palveluista oli enää 34 prosenttia vuonna 2017. Ostettu tuotanto oli 66 prosenttia, josta ostot yksityisillä palvelun­tuottajilla olivat 41 prosentti­yksikköä. (Kuvio 1)

Kuvio 1. Oman palvelu­tuotannon ja osto­palvelujen osuus kuntien ikääntyneiden ja vammaisten asumisen sisältävien sosiaali­palvelujen palvelu­kysynnästä 2017, prosenttia
Kuvio 1. Oman palvelu¬tuotannon ja osto¬palvelujen osuus kuntien ikääntyneiden ja vammaisten asumisen sisältävien sosiaali¬palvelujen palvelu¬kysynnästä 2017, prosenttia   Lähteet: Kuntatalous¬tilasto, Tilasto¬keskus; Suunnittelu- ja tutkimus-palvelut Pekka Lith.
Lähteet: Kuntatalous­tilasto, Tilasto­keskus; Suunnittelu- ja tutkimus­palvelut Pekka Lith.

Myös kuntayhtymille ulkoistetun palvelu­tuotannon merkitys on lisääntynyt, kun kunnat ovat perustaneet maa­kunnallisia sosiaali- ja terveyden­huollon kunta­yhtymiä.

Maakunnittain tarkasteltuna yksityisten palvelun tuottajien markkina­osuus oli tehostetussa palvelu­asumisessa suurin – yli 50 prosenttia – Etelä-Savossa, Uudella­maalla, Pirkan­maalla ja Kanta-Hämeessä. Kunta­yhtymien osuus palvelu­tuotannosta oli sen sijaan yli 50 prosenttia Pohjois-Karjalassa, Etelä-Karjalassa, Kainuussa ja Keski-Pohjanmaalla. (Kuvio 2)

Kuvio 2. Oman palvelu­tuotannon ja osto­palvelujen osuus kuntien tehostetussa palvelu­asumisessa maa­kunnittain 2017, prosenttia
Kuvio 2. Oman palvelu¬tuotannon ja osto¬palvelujen osuus kuntien tehostetussa palvelu¬asumisessa maa¬kunnittain 2017, prosenttia  Lähteet: Kuntatalous¬tilasto, Tilasto¬keskus; Suunnittelu- ja tutkimus¬palvelut Pekka Lith.
 

Lähteet: Kuntatalous­tilasto, Tilasto­keskus; Suunnittelu- ja tutkimus­palvelut Pekka Lith.

Yksityistä palvelu­asumista ostettu 1,6 miljardilla

Rahamääräisesti yksityisten osto­palvelujen arvo oli 1,5 miljardia euroa vuonna 2017, kun osto­palveluihin liittyvä piilevä viiden prosentin arvonlisä­vero lasketaan mukaan. Luvut eivät sisällä palvelu­seteleitä, jotka nostavat yksityisten palvelun­­tuottajien markkina­­osuutta lähes 120 miljoonalla eurolla.

Vuonna 2017 palvelu­seteleitä käytti asumis­palveluissa 71 kunta­organisaatiota.

Kasvava palveluasumisen kysyntä ja kuntien palvelu­­tuotannon ulkoistukset ovat johtaneet siihen, että yksityinen palvelu­talo- ja asumispalvelu­bisnes on tällä hetkellä Suomen yksi ripeimmin kasvavista toimi­aloista. Tilasto­keskuksen yritysten rakenne- ja tilinpäätös­tilastojen mukaan toimi­alan yritysten työllisyys lisääntyi 31 prosenttia ja liike­vaihto peräti 47 prosenttia vuosina 2013–17.

Yritysten rinnalla palvelu­­asumista tuotetaan järjestö­­pohjaisesti, vaikka järjestöjen toiminta on pienentynyt palvelu­­tuotannon yhtiöittämisen ja yritys­­kauppojen myötä. Yhtiöittämisellä on haluttu erottaa kaupallinen toiminta hallinnollisesti järjestöjen yleis­­hyödyllisestä toiminnasta, mikä on mahdollistanut osallistumisen kuntien julkisia hankintoja koskeviin kilpailutuksiin.

Ikääntyneiden, vammaisten ja mielenterveys­kuntoutujien asumis­palveluissa toimi yhteensä noin 1 360 yritysten ja järjestöjen toimi­paikkaa vuonna 2016. Niiden työllisyys oli 24 200 henkilöä ja arvioitu liike­vaihto 1,62 miljardia euroa. Alan työllisyydestä ja liike­vaihdosta yritysten toiminta oli jo 69 prosenttia, sillä järjestö­muotoisen toiminnan merkitys on supistunut koko ajan.

Markkinat liukuvat harvojen käsiin

Alan yritysten määrä on kääntynyt laskuun, vaikka toimi­paikkojen määrä on lisääntynyt.

Kehityksen taustalla on markkinoiden uusjako ja yritysten uus­perustannan väheneminen. Koti- ja ulkomaisten pääoma­sijoittajien haltuun päätyneet suuret hoiva-alan yritykset ovat kasvattaneet kokoaan uusia toiminta­yksiköitä perustamalla ja ostamalla paikallisia pk-yrityksiä.

Palveluasumisen keskittymis­kehitys käynnistyi jo viime vuosi­kymmenen lopussa, ja se on kiihtynyt viime vuosina. Tilasto­keskuksen aloittaneiden ja lopettaneiden yritysten tilaston mukaan toimintansa aloittaneiden määrä on romahtanut vuodesta 2008 ja toimintansa lopettaneiden määrä on ylittänyt uusien yritysten määrän (Kuvio 3).

Kuvio 3. Toimintansa aloittaneet ja lopettaneet yritykset ikääntyneiden, vammaisten ja mielenterveys­kuntoutujien palvelu­asumisessa 2010–17
Kuvio 3. Toimintansa aloittaneet ja lopettaneet yritykset ikääntyneiden, vam-maisten ja mielenterveys¬kuntoutujien palvelu¬asumisessa 2010–17  Lähde: Aloit-taneiden ja lopettaneiden yritysten tilasto, Tilasto¬keskus.
Lähde: Aloittaneiden ja lopettaneiden yritysten tilasto, Tilasto­keskus.

Todellisuudessa toimintansa lopettaneiden yritysten määrä on korkeampi kuin Tilasto­keskuksen yritys­tilastoista ilmenee, sillä yritys­kauppa ei näy heti ostetun yrityksen lopettamisena tai sulautumisena ostavaan yritykseen.

Yrityskauppojen kohteena olleet, muodollisesti itsenäiset yhtiöt voivat olla 1-2 vuotta ostavan yrityksen tytär­yhtiöinä, ennen kuin ne sulautetaan uuteen yritykseen.

Pienten asumispalveluja tuottavien yritysten määrä vähenee myös, kun yrittäjät lopettavat toimintansa eläköitymisen vuoksi eikä toiminnalle löydy jatkajia. Markkinoilla kysyntä kasvaa eniten tehostetussa palvelu­asumisessa, mutta pienten yritysten toimitila­kapasiteetti ja henkilö­mitoitukset eivät riitä kattamaan toiminnasta aiheutuvia kustannuksia ilman mittavia lisä­panostuksia.

Alan keskittymistä on vauhdittanut viime vuosina sote-uudistus ja sen toteuttamiseen liittynyt epä­varmuus. Kasvua on haettu rakennuttamalla kiinteistöjä. Aluksi palvelu­tarpeesta keskustellaan kuntien kanssa. Sitten varataan tontti ja haetaan kohteelle kiinteistö­sijoittaja. Yritykset voivat myös ”salkuttaa” yhteen useita rakennus­hankkeita.

Keskittyminen ei ole välttämättä pahasta

Pk-yritysten merkityksen pienentyminen ja palvelu­asumisen keskittyminen entistä enemmän suuriin yrityksiin nähdään usein vain kielteisenä asiana. Keskustelussa unohdetaan, että kehitys voi olla seurausta luonnollisesta yritysten eko­systeemissä tapahtuvasta luovasta tuhosta, mikä mahdollistaa palvelu­tarjonnan määrällisen kasvun ja toiminnan laadullisen parantumisen.

Yrityskoon kasvu lisää toiminnan luotettavuutta palvelu­asumisessa, sillä 10–15 paikan toiminta­yksikkö voi olla liian pieni ja haavoittuvainen. Pienten paikallisesti toimivien yritysten ja järjestöjen ongelmina ovat rajalliset voima­varat ja riippuvuus yhdestä kunta­ostajasta. Tämä voi aiheuttaa uskottavuus­ongelmia toiminnan jatkumisesta, vaikka hoiva­palvelujen taso olisi muuten hyvää.

Palvelutalojen rakentamis­buumi

Tilastokeskuksen rakennuskanta­tilastojen mukaan palvelu­asumisessa oli arviolta runsaat 3 000 rakennusta, joiden kerros­ala oli 3,2 miljoonaa neliö­metriä vuonna 2016.

Rakennuksista oli yritysten, yrittäjien ja yksityis­henkilöiden omistuksessa noin 46 prosenttia. Järjestöt omistivat kerros­alasta 30 prosenttia. Kuntien ja valtion suoran omistuksen osuus ilman yhtiö­muotoa oli 24 prosenttia.

Asuntojen rahoitus- ja kehittämis­keskus ARAn mukaan varsinaisia ikääntyneille ja erityis­ryhmille tarkoitettuja asuntoja oli vajaat 71 700 vuonna 2017. Niistä 58 600 oli ikääntyneiden tehostetun tai tuetun palvelu­asumisen piirissä.

Kaikista palveluasunnoista 82 prosenttia oli ARA-rahoitteisia. Vapaa­rahoitteisten palvelu­asuntojen suhteellinen osuus jäi vielä 18 prosenttiin.

Pääosa palvelutaloista on pystytetty 1960-, 1970- ja 1980-luvuilla, mutta 1990-luvun hiljais­elon jälkeen hoiva­talojen rakentaminen on kiihtynyt (Kuvio 4). Syinä ovat palvelu­tarpeen lisääntyminen ja siirtyminen laitoshoidosta tehostettuun palvelu­asumiseen samalla, kun kunnat ryhtyivät kilpailuttamaan palvelu­tuotantoa ja myöntämään palvelu­seteleitä asumisen sisältäviin sosiaali­palveluihin.

Kuvio 4. Palveluasuin­rakennusten (hoiva­kodit, palvelu­talot) kerros­neliöt omistaja­tyypeittäin ja rakennus­vuoden mukaan 2016
Kuvio 4. Palveluasuin¬rakennusten (hoiva¬kodit, palvelu¬talot) kerros¬neliöt omis-taja¬tyypeittäin ja rakennus¬vuoden mukaan 2016  Lähde: Rakennuskanta¬tilasto, Tilasto¬keskus.
Lähde: Rakennuskanta­tilasto, Tilasto­keskus.

Vaarana asuntojen ylitarjonta?

Viime vuosina palvelu­asuntoja on rakennettu niin kiivaasti, että niistä voi syntyä tulevaisuudessa yli­tarjontaa. Riskiä lisää se, että 65–74-vuotiaiden määrä on kääntymässä laskuun ja 75–84-vuotiaiden määrä alkaa pienentyä 2030-luvulla. Runsas asunto­tuotanto on alentanut ikääntyneiden vapaa­rahoitteisten palvelu­asuntojen käyttö­astetta joissakin maa­kunnissa jo nyt alle 70 prosenttiin.

Ylitarjonnan taustalla ovat osin kiinteistö­sijoitusyhtiöt ja -rahastot, jotka ostavat ja rakennutettavia uusia kohteita sijoitus­salkkuunsa. Ne toimivat vain kiinteistöjen omistajana ja vuokran­antajina. Vuokralaisina ovat yksityiset ja kunnalliset palvelun­tuottajat.

Hoiva-alalla kiinteistö­sijoittajia kiinnostavat hyvät vuokra­tuotot ja pitkä­aikaiset, yli kymmenen vuoden mittaiset vuokra­sopimukset.

Päävastuu kunnilla

Tähän asti kunnat ovat olleet palvelu­talojen rakentamisessa kuitenkin keskeisessä asemassa. Ne ovat päättäneet, tuotetaanko asumisen sisältävät sosiaali­palvelut omana työnä, kuntien välisenä yhteis­työnä kunta­yhtymissä vai ostetaanko palvelut yksityisiltä palvelu­tuottajilta, jolloin kyseeseen tulevat palvelujen kilpailuttaminen tai hankinta palveluseteli­mallilla asiakkaan valintaan nojautuen.

Kunnat voivat toimia itse rakennuttajina, minkä lisäksi ARAn avustus­muotoisen rahoituksen saanti on edellyttänyt kunnan sosiaali- ja terveys­toimen puoltamaa lausuntoa, jos palvelu­talojen rakennuttajina toimivat yksityiset yleis­hyödylliset yhteisöt. Kunnat vastaavat paikallis­tasolla omasta tontti­politiikastaan ja myös alueensa yksityis­kohtaisemmasta kaavoituksesta ohjaamalla rakentamista.

 

Kirjoittaja toimii tutkijana omistamassaan yrityksessä (Suunnittelu- ja tutkimus­palvelut Pekka Lith)

Lähteitä:

Asumisen rahoitus- ja kehittämis­keskus ARA: Erityis­ryhmien asunto­markkinakatsaus, 12/09/2017, Helsinki 2017

Lith, Pekka: Palvelu­asumisen markkinat Suomessa, Tilastollinen selvitys toimialan palvelu­kysynnästä, palvelun­tuottajista ja kiinteistöistä, Suunnittelu- ja tutkimus­palvelut Pekka Lith, Helsinki 2018

Terveyden ja hyvin­voinnin laitos THL: Kotihoito ja sosiaali­huollon asumis­palvelut 2016, Tilasto­raportti 42/2017, Helsinki 2017

Tilastokeskus: Alueellisen yritystoiminta­tilaston, kansan­talouden tilinpidon, kuntatalous­tilaston, oikeustilaston, väestötilaston, yritysten rakenne- ja tilinpäätös­tilaston ja rakennuskanta­tilaston tietoja 2000-luvulta

Kommentit

Lue samasta aiheesta:

Artikkeli
17.12.2015
Timo Nikander, Marjut Pietiläinen

Yksin asuvien määrä on noin kaksin­kertaistunut runsaassa kahdessa­kymmenessä vuodessa. Nuorten yksin asuminen on yleistynyt merkittävästi. Suurin osa yksin asuvista asuu Uudella­maalla, Pirkan­maalla ja Varsinais-Suomessa.