Asiantuntija-artikkelit ja ajankohtaisblogit
Sivuston näkymät

Vastentahtoiset osa-aikatyöt yleistyneet 2010-luvulla

31.10.2018

Erityisesti parhaassa työiässä olevien suomalaisten vastentahtoinen osa-aikatyö on yleistynyt, mutta myös eläkeiän ylittäneet tekevät yhä enemmän osa-aikatöitä. Osa-aikatyöstä on muodostunut yleinen työmuoto varsinkin naisille. Osa-aikatyöt ovat vahvasti sidoksissa myös toimialaan.

Osa-aikatöiden osuus työllisyydestä on ollut perinteisesti varsin pieni Suomen työmarkkinoilla. 90-luvulta lähtien on kuitenkin alkanut kehitys, jonka myötä osa-aikatöitä tekevien määrä ja osuus työllisistä on ollut kasvussa.

Viime vuosina osa-aikatyötä tekevien osuus on Suomessa kasvanut jopa muuta Eurooppaa nopeammin ja vuonna 2017 reilu 16 prosenttia 15–74-vuotiaista työllisistä työskenteli osa-aikaisesti.

2010-luvun taloudellisen taantuman aikana erityisesti vasten­tahtoinen osa-aikatyö on yleistynyt merkittävästi. Kokoaikatöiden tarjonnan puute onkin muodostunut viime vuosien yleisimmäksi syyksi tehdä osa-aikatöitä.   

Osa-aikatyöt näyttäytyvät usein kielteisenä työmuotona, mikä johtuu pitkälti osa-aikatöiden tekemisen syistä. Osa-aikatöihin voi yhdistyä useita työntekijän kannalta negatiivisia tekijöitä kuten työn epävarmuus, heikommat mahdollisuudet vaikuttaa työn sisältöön, pienemmät tulot, epäsäännölliset työajat ja myöhemmän työuran hajanaisempi kehitys (Ojala ym. 2015).

Osa-aikatyötä ei kuitenkaan tule nähdä pelkästään negatiivisena asiana, sillä syyt sen tekemiselle ovat varsin monipuolisia. Parhaimmillaan osa-aikatyö tarjoaa työntekijälle joustavan ja mielekkään mahdollisuuden osallistua työmarkkinoille.

Ongelmalliseksi osa-aikatyöt voivat muodostuvat silloin, kun niitä tehdään työmarkkina­tilanteen sanelemana eli vasten­tahtoisesti. Kokemukset negatiivisesta vaikutuksesta työhyvinvointiin kytkeytyvätkin osa-aikatyön vasten­tahtoisuuteen ja työsuhteen pysyvyyteen (Ojala ym. 2015).

Vastentahtoisia osa-aikatöitä tekevien tai alityöllisten[1] osuutta käytetään usein, kun työttömyys- ja työllisyys­asteen ohella halutaan tarkemmin tarkastella työmarkkinoiden tilaa. Vasten­tahtoinen osa-aikatyö on osa laajempaa työvoiman kysynnän indikaattoria (labour market slack[2]), johon työttömien lisäksi lasketaan piilo­työttömät ja alityölliset. Tätä laajennettua indikaattoria käytetään kuvaamaan työvoiman alikäyttöä, sillä ILOn mukainen työttömyyden käsite on varsin kapeasti määritelty.

Vastentahtoinen osa-aikatyö on suhdanne­herkkää. Taloudellisen taantuman aikana sen määrä usein kasvaa, kun kokoaikaisen työvoiman kysyntä laskee. Tämä kehitys on havaittavissa laajalti OECD-maissa, myös Suomessa, taloudellisen taantuman aikana (OECD 2018).

Nykyinen noususuhdanne ei kuitenkaan ole vähentänyt vasten­tahtoisen osa-aikatyön määrää odotetulla tavalla. Tähän on erityisesti kiinnitetty huomiota viime­aikaisissa työmarkkinoiden tilaa sekä inflaatio- ja palkka­kehitystä koskevissa analyyseissä (esim. IMF 2017). On myös esitetty, että nyt havaittu vasten­tahtoisen osa-aikatyön määrän kasvu ei olisi yhteydessä vain suhdanne­tekijöihin, vaan taustalla vaikuttavat myös rakenteelliset tekijät kuten automaation lisääntyminen, kasvu­odotusten heikkeneminen ja työmarkkinoiden palvelu­valtaistuminen (Hong ym. 2018).

Tarkastelen tässä artikkelissa osa-aikatöiden kehitystä ja erityisesti vasten­tahtoista osa-aikatyötä eri toimialoilla. Osa-aikatöitä ja niiden kehitystä kuvaan erilaisten sosio­demografisten ja sosio­ekonomisten muuttujien kautta.

Artikkelin tiedot perustuvat Tilastokeskuksen työvoima­tutkimuksen vuositason vastaus­tietoihin, jotka on korotettu vastaamaan koko väestöä. Työvoima­tutkimuksessa osa-aikatyötä tekeväksi luokitellaan palkansaaja tai yrittäjä, joka ilmoittaa tekevänsä pää­työpaikassaan osa-aikatyötä.

Määritelmä ei perustu tuntirajoihin, vaan vastaajan omaan käsitykseen työn osa-aikaisuudesta.

Subjektiivisen määritelmän lisäksi aineistossa on tieto myös vastaajan tekemistä työtunneista, jota voidaan käyttää aputietona. Mikäli henkilö ilmoittaa tekevänsä osa-aikatöitä, kysytään työvoima­tutkimuksessa myös syytä osa-aikaisesti työskentelemiselle. Vastentahtoisia osa-aikatöitä tekevillä henkilöillä tarkoitetaan vastaajia, jotka ilmoittivat osa-aikatöiden tekemisen syyksi ”kokoaikatöitä ei ollut tarjolla”.

Osa-aikaisuus kehittynyt samansuuntaisesti sekä naisilla että miehillä

Suomessa oli vuonna 2008 – ennen kansainvälistä talouskriisiä ja ICT-klusterin romahtamista – 2000-luvun paras työllisyys­tilanne, mikä heijastui myös osa-aikatyöllisten määrään ja suhteelliseen osuuteen. Talouden taantuma­vuosina 90-luvun alusta alkanut trendi osa-aikatyön yleistymisessä on jatkunut.

Vuonna 2017 osa-aikaisia työllisiä oli yhteensä 408 000 eli 16 prosenttia kaikista työllisistä. Heistä 78 000 henkilöä toimi yrittäjinä tai olivat yrittäjä­perheenjäseniä[3] ja loput olivat palkansaajia.

Osa-aikatyöllisistä 324 000 työskenteli yksityisellä sektorilla. Vuoteen 2008 verrattuna heitä oli 62 000 enemmän. Vuonna 2017 kuntasektorilla työskenteli osa-aikaisesti 74 000 ja valtiolla 10 000 työllistä. Osa-aikatyön kasvu on siis tullut suurelta osin yksityiseltä sektorilta.

Kuvio 1. Osa-aikatyölliset ja osa-aikaisten osuus sukupuolen mukaan, 15–74-vuotiaat
Lähde: Tilastokeskus, työvoimatutkimus

Vuonna 2017 naiset (22 % työllisistä) tekivät selvästi enemmän osa-aikatöitä kuin miehet (12 % työllisistä). Sukupuolten välillä ei ole tapahtunut merkittävää kaventumista osa-aikatöiden yleisyydessä eli osa-aikaisten työllisten osuus työllisistä on kehittynyt saman­suuntaisesti sekä miehillä että naisilla. Naisten ja miesten syissä tehdä osa-aikatöitä on kuitenkin selviä eroja.

Vaikka osa-aikaisten osuus onkin kasvanut, tekevät suomalaiset edelleen muuta Eurooppaa vähemmän osa-aikatöitä (EU:n keskiarvo vuonna 2017 oli 20 prosenttia). Tätä selittää erityisesti naisten tekemä osa-aikatyö, joka on Suomessa selvästi harvinaisempaa kuin EU:ssa keskimäärin (EU:n keskiarvo oli 33 %).

Miesten osa-aikatyö on Suomessa sen sijaan yleisempää kuin EU:ssa keskimäärin (EU:n keskiarvo oli 10 %), mutta harvinaisempaa kuin muissa Pohjoismaissa. Vuonna 2017 osa-aikatöiden osuus miesten työllisyydestä oli muissa Pohjoismaissa noin 16 prosenttia.

Kaikkiaan muissa Pohjoismaissa osa-aikaisten osuus työllisyydestä oli noin 25 prosenttia. Ero on huomattava varsinkin naisten kohdalla, sillä muissa Pohjoismaissa naisten osa-aikatöiden osuus oli noin 35 prosenttia naisten työllisyydestä vuonna 2017.

Osa-aikatöitä tehdään entistä enemmän eläkeiässä

Eniten osa-aikatyö on Suomessa yleistynyt 65–74-vuotiaiden ja toiseksi eniten 25–34-vuotiaiden ikäluokassa. Vanhimmassa ikäluokassa osa-aikatyöllisten määrä on kasvanut 25 000 henkilöllä ja 25–34-vuotiaissa 20 000 henkilöllä vuosien 2008–2017 välillä.

Korkeimmassa ikäluokassa osa-aikatöiden määrän kasvuun vaikuttavat merkittävästi yrittäjien tekemät osa-aikatyöt. Myös eläkeuudistukset voivat vaikuttaa taustalla.

55–64-vuotiaiden osalta on havaittavissa muista ikäluokista poikkeava kehitys osa-aikatyöllisten määrässä. Vuodesta 2000 kyseisen ikäluokan osa-aikatyöllisten määrässä on ollut kaksi selkeää kasvujaksoa, mutta vuoden 2011 huippuvuoden jälkeen määrä on kääntynyt laskuun. Samanaikaisesti, kun osa-aikaisten määrä on laskenut 15 000 työllisellä vuoden 2011 jälkeen, kokoaika­työllisten määrä on kasvanut 30 000:lla. Eli tässä ikäluokassa työllisyysaste on kasvanut 6 prosentti­yksikköä ja samalla osa-aikatyön osuus on pienentynyt.

Muutoksia työsuhteiden rakenteessa voi osaltaan selittää vuonna 2011 voimaan tulleet muutokset osa-aikaeläkkeiden ehdoissa, jotka vaikuttivat varsinkin 55–64-vuotiaiden ikäluokkaan.

Kuvio 2. Osa-aikatyölliset ikäryhmien mukaan, 15–74-vuotiaat
Lähde: Tilastokeskus, työvoimatutkimus

Yrittäjistä osa-aikatöitä tekee palkansaajia suurempi osuus, ja osa-aikaisesti työskentelevien yrittäjien määrä on ollut kasvussa 2000-luvulla. Vuonna 2017 osa-aikaisesti työskenteli 78 000 yrittäjää, mikä vastaa 24 prosenttia kaikista työllisistä yrittäjistä.

Toisin kuin palkansaajista, osa-aikatöitä tekevistä yrittäjistä useimmat ovat miehiä ja heidän määränsä on kasvanut selvästi naisyrittäjiä enemmän. Samalla kuitenkin naisyrittäjistä suurempi osuus tekee osa-aikaisesti töitä. Tätä voi selittää se, että naisyrittäjistä suurempi osuus (79 %) toimii yksin­yrittäjänä kuin miehistä (66 %). 

Kuvio 3. Osa-aikatyötä tehneiden yrittäjien määrä ja osuus sukupuolen mukaan, 15–74-vuotiaat
Lähde: Tilastokeskus, työvoimatutkimus

Eniten osa-aikaisten yrittäjien määrä on kasvanut vanhimmissa ikäluokissa. Yli 65-vuotiaiden osa-aikaisten yrittäjien määrä on nelinkertaistunut 2000-luvulla ja toiseksi vanhimmassa ikäluokassa kaksin­kertaistunut.

Lähes kaikki vanhimpaan ikäluokkaan kuuluvista yrittäjistä ilmoittivat, että he tekevät osa-aikatöitä ”muista syistä”. Korkeimpaan ikäluokkaan kuuluvista yrittäjistä 70 prosenttia on miehiä, mikä on noin 12 prosentti­yksikköä enemmän kuin 15–64-vuotiaista yrittäjistä.

Kuvio 4. Osa-aikatyötä tehneiden yrittäjien määrä ikäryhmien mukaan
Lähde: Tilastokeskus, työvoimatutkimus

Tämän perusteella on hyvin vaikea arvioida tarkkoja syitä korkeimpaan ikäluokkaan kuuluvien yrittäjien lisääntyneeseen osa-aikatyöhön. Osaltaan taustalla voi olla Suomen ikärakenne ja suuret ikäluokat, jotka ovat siirtyneet korkeimpaan ikäluokkaan 2010-luvun aikana.

Syiden perusteella on myös vaikea arvioida, onko tässä ikäryhmässä lisätty työn tarjontaa taloudellisista syistä, vai halusta ja kyvystä tehdä osa-aikaisesti töitä eläkkeen yhteydessä. On myös syytä huomioida, että palkansaajistakin vanhimpaan ikäryhmään kuuluvat ovat lisänneet osa-aikatöiden tekemistä, mutta vähemmän kuin yrittäjät.

Todennäköisesti palkansaajien on vaikeampi saada tai tehdä mieleistään työtä eläkkeelle siirryttyään ja lisätuloja hankitaan ennemmin oman yritys­toiminnan kautta, jos siihen on mahdollisuus.

Kaupan alalla ja terveys- ja sosiaalipalveluissa eniten osa-aikatyöllisiä

Selvästi eniten osa-aikatyöllisiä oli tukku- ja vähittäis­kaupan sekä terveys- ja sosiaali­palveluiden toimialoilla[4], joilla molemmilla työskenteli noin 70 000 työllistä osa-aikaisesti vuonna 2017. Suhteellisesti eniten osa-aikatyöllisiä oli majoitus- ja ravitsemis­toiminnassa, jossa 38 prosenttia työllisistä oli osa-aikaisia. Lähes kaikilla toimialoilla osa-aikatöiden osuus työllisyydestä on kasvanut vuodesta 2008.

Suurimmalla osalla toimialoja osa-aikatyöllisiä oli 20 000-30 000 vuonna 2017. Teollisuudessa, rakentamisen alalla, rahoitus- ja vakuutus­toiminnassa, informaation ja viestinnän alalla sekä julkisessa hallinnossa ja maan­puolustuksessa osa-aikaisia työllisiä oli vähiten.  

Kuvio 5. Osa-aikatyöllisten määrä toimialan (TOL 2008) mukaan vuonna 2017, 15–74-vuotiaat
Lähde: Tilastokeskus, työvoimatutkimus

Vuonna 2017 suhteellisesti eniten osa-aikatyöllisiä oli majoitus- ja ravitsemis­toiminnassa (I), taiteissa ja viihteessä (R) sekä muussa palvelu­toiminnassa (S-U), joissa yli 30 prosenttia kaikista työllisistä työskenteli osa-aikaisesti.

Määrällisesti eniten osa-aikaisia työllistävällä tukku- ja vähittäis­kaupan alalla (G) oli myös varsin korkea osa-aikaisten osuus työllisistä (yli 25 %). Toiseksi eniten osa-aikaisia työllistävällä terveys- ja sosiaali­palveluiden alalla (Q) osa-aikaisten osuus oli 17 prosenttia.

Pienimmät, alle 10 prosentin, osa-aikaisten osuudet olivat toimialoilla Informaatio ja viestintä (J), Rakentaminen (F), Teollisuus (C) ja Julkinen hallinto ja maanpuolustus (O).

Lähes kaikilla toimialoilla osa-aikatöiden suhteellinen osuus alan työllisyydestä on kasvanut vuosien 2008–2017 välillä. Informaatio ja viestintä (J) on ainoa toimiala, jolla osa-aikaisten työllisten osuus on laskenut. Suurin suhteellinen kasvu on ollut majoitus- ja ravitsemis­toiminnassa (I), jossa osa-aikaisten osuus on kasvanut 10 prosentti­yksikköä.

Tukku- ja vähittäiskaupassa (G) suhteellista kasvua selittää pääasiassa kokoaika­työllisten määrän pieneneminen 37 000 henkilöllä vuodesta 2008. Samaan aikaan terveys- ja sosiaali­palveluiden alalla (Q) osa-aikaisten määrä on kasvanut 18 000:lla, mutta suhteellinen muutos on ollut pienempää, sillä myös kokoaikaisten työllisten määrä on kasvanut 5 000:lla.

Kuvio 6. Osa-aikatyöllisten osuus kaikista työllisistä toimialan (TOL 2008) mukaan, 15–74-vuotiaat
Lähde: Tilastokeskus, työvoimatutkimus

Eniten kasvua on ollut toimialoilla, joilla osa-aikatyön osuus oli korkea jo vuonna 2008. Toisin sanoen toimialat, joilla on ollut vahva kokoaikatyön normi, eivät ole muuttuneet merkittävästi osa-aikatyö­intensiivisemmiksi.  Sen sijaan toimialat, joilla käytetään paljon osa-aikatyötä, ovat lisänneet osa-aikatyön määrää kokoaikatöiden kustannuksella.

Toimialojen mies- tai naisvaltaisuus selittää vain osittain osa-aikatöiden epätasaista jakautumista sukupuolten välillä. Naiset ovat yliedustettuina osa-aikatöissä myös joillain toimialoilla, missä miehiä työskentelee yhtä paljon kuin naisia.

Esimerkiksi vuonna 2017 kaupan alalla (G) 60 prosenttia kokoaikaisista työllisistä oli miehiä, mutta osa-aikaisesti työskentelevistä vain 26 prosenttia. Sen sijaan terveys- ja sosiaali­palveluissa (Q), jossa 86 prosenttia työllisistä oli naisia, vastaavaa eroa koko- ja osa-aikatöiden jakautumisessa miesten ja naisten välillä ei ole. Osa-aikaisesti työskentelevistä naisista 44 prosenttia teki töitä joko kaupan alalla tai terveys- ja sosiaali­palveluissa.

Vastentahtoisuudesta tullut yleisin syy työikäisille

Vastentahtoisesti tehtävä osa-aikatyö on lisääntynyt huomattavasti taloudellisen taantuman aikana. Vuodesta 2014 lähtien vastentahtoisuus on ollut 15–64-vuotiaiden[5] yleisin syy osa-aikatyön tekemiseen. 

Tässä ikäryhmässä osa-aikatöiden määrä on kasvanut 45 000 työllisellä vuodesta 2008 vuoteen 2017, mistä vasten­tahtoisten osa-aikatöiden osuus oli 31 000. 15–74-vuotiailla ”haluaa muusta syystä tehdä osa-aikatöitä” oli yleisin syy osa-aikatöille ja vasten­tahtoisuus oli toiseksi yleisin syy.

Vuonna 2017 vastentahtoisia osa-aikatöitä tehneitä työllisiä oli 117 000, mikä oli 5 prosenttia kaikista ikäryhmän työllisistä. Suurimmaksi osaksi nämä työlliset olivat palkansaajia, vain 14 000 oli yrittäjiä ja he työskentelivät pääasiassa maa- ja metsä­taloudessa (A), ammatillisen, tieteellisen ja teknisen toiminnan (M) ja taiteen, viihteen ja virkistyksen (R) toimialoilla. Vastentahtoisia osa-aikatöitä tehneiden yrittäjien määrässä ei ole myöskään tapahtunut merkittävää muutosta vuodesta 2008.

Vastentahtoinen osa-aikatyö oli selvästi yleisin syy naisten osa-aikatöille vuonna 2017. Myös miehillä tämä oli yleisin syy yhdessä opiskelun kanssa. Kokoaikatöiden puute onkin noussut viime vuosina selvästi yleisimmäksi syyksi osa-aikatöiden tekemiseen.

Kuvio 7. Osa-aikatyöllisten miesten määrä osa-aikatyön syyn mukaan, 15–64-vuotiaat
Lähde: Tilastokeskus, työvoimatutkimus.* Miesten kohdalla ”hoitaa omia lapsia tai muita omaisia” vastausmäärät jäävät niin pieniksi, että estimaatit jäävät alle julkaisurajan
 
 
Kuvio 8. Osa-aikatyöllisten naisten määrä osa-aikatyön syyn mukaan, 15–64-vuotiaat
Lähde: Tilastokeskus, työvoimatutkimus

Naisilla osa-aikatöiden määrää nostaa myös lasten tai muiden omaisten hoitaminen, minkä 29 000 naista ilmoitti syyksi vuonna 2017. Tämä oli 11 prosenttia kaikista osa-aikatyöllisistä naisista.

Miehistä lasten tai omaisten hoitamisen ilmoittaa syyksi niin pieni joukko vastaajia, että estimaatit jäävät alle työvoima­tutkimuksen julkaisurajan. Ero korostuu 35–44-vuotiaissa naisissa, joilla lasten tai muiden omaisten hoitaminen oli yleisin syy tehdä osa-aikatöitä.

Eurooppalaisessa vertailussa suomalaisten naisten hoivan vuoksi tekemät osa-aikatyöt jäävät kuitenkin selvästi EU-keskiarvon alapuolelle. EU:ssa naisista keskimäärin 27 prosenttia ilmoitti lasten tai omaisten hoitamisen syyksi osa-aikatöille vuonna 2017.  

Myös ikä vaikuttaa huomattavasti osa-aikatyön tekemisen syihin ja määrään. Esimerkiksi nuorimmassa ikäryhmässä selvästi yleisin syy osa-aikatyölle vuonna 2017 oli opiskelu, jonka ilmoitti 61 prosenttia vastaajista. Opiskelu ja töiden yhteen­sovittaminen suurelta osin selittää, miksi nuorimmassa ikäluokassa tehdään määrällisesti eniten osa-aikatyötä. Kaikkiaan nuorimmassa ikäluokassa 44 prosenttia työllisistä työskenteli osa-aikaisesti vuonna 2017.    

Kuvio 9. Osa-aikatyöllisten määrä osa-aikatyön syyn ja ikäryhmän mukaan vuonna 2017
Lähde: Tilastokeskus, työvoimatutkimus

Vastentahtoista osa-aikatyötä tehdään eniten kaupan alalla

Vastentahtoiset osa-aikatyöt ovat yleistyneet lähes kaikilla toimialoilla. Vastentahtoisia osa-aikatöitä tehdään huomattavasti aloilla, joissa osa-aikatöiden osuus työsuhteista on yleisesti korkea. Varsinkin kaupan alalla on ollut nähtävissä kehitys, jossa työllisten määrä alalla on laskenut vuodesta 2008, mutta samanaikaisesti vastentahtoisia osa-aikatöitä tekevien määrä on kasvanut.

Vastentahtoista osa-aikatyötä tehdään selvästi eniten tukku- ja vähittäis­kaupassa (G). Toimialalla oli 29 000 tämän syyn ilmoittanutta osa-aikatyöllistä vuonna 2017, joista 23 000 oli naisia. Seuraavaksi yleisintä vasten­tahtoinen osa-aikatyö oli terveys- ja sosiaali­palveluissa (Q), 14 000 henkilöä, sekä toimialoilla majoitus- ja ravitsemis­toiminta (I) ja koulutus (P), joilla oli 12 000 vastaavaa osa-aikatyöllistä. Lopuilla toimialoilla vasten­tahtoisia osa-aikatyöllisiä oli 3 000–8 000.

Suhteellisesti eniten vastentahtoinen osa-aikatyö kasvoi ammatillisen, tieteellisen ja teknisen toiminnan (M) -toimialalla. Myös taiteen, viihteen ja virkistyksen (R) -toimialalla sekä majoitus- ja ravitsemis­toiminnassa (I) vasten­tahtoisten osa-aikatyöllisten määrä on yli puolitoista­kertaistunut vuodesta 2008. Teollisuudessa suhteellinen kasvu oli hyvin voimakasta vuoteen 2016, mutta vuonna 2017 tämä kehitys kääntyi voimakkaaseen laskuun.

Suuriin vaihteluihin vaikuttaa joidenkin toimialojen osa-aikaisen työvoiman vähäinen määrä, jolloin suhteelliset muutokset ovat helposti suurempia. Yleisesti näyttää siltä, että vasten­tahtoisten osa-aikatöiden kasvu olisi taittunut vuonna 2017 ja useimmilla toimialoilla määrät ovat kääntyneet laskuun.

Kuvio 10.  Vastentahtoisia osa-aikatöitä tehneiden työllisten suhteellinen muutos toimialan (TOL2008) mukaan, 2008=100
Lähde: Tilastokeskus, työvoimatutkimus

Kun vertaa vastentahtoisia osa-aikatöitä tekevien määrää kaikkiin toimialan työllisiin, niin selvästi muista aloista erottuvat kaupanala (G), taiteet, viihde ja virkistys (R) sekä majoitus- ja ravitsemis­toiminta (I). Kaupanalalla 10 prosenttia, ja taiteet, viihde ja virkistys -alalla 12 prosenttia kaikista työllisistä työskenteli vasten­tahtoisissa osa-aikatöissä vuonna 2017.

Majoitus- ja ravitsemistoiminnassa vastentahtoisia osa-aikatöitä tehneiden osuus kaikista alan työllisistä oli jo 14 prosenttia. Osuus on kasvanut 6 prosenttiyksikköä vuodesta 2008, mitä voidaan pitää varsin suurena muutoksena. Muillakin toimialoilla vasten­tahtoisten osa-aikatöiden suhteellinen osuus kaikista työllisistä on kasvanut.

On loogista, että samalla myös vastentahtoisesti osa-aikatöitä tekevien osuus osa-aikaisista työllisistä on kasvanut monilla toimialoilla. Keskimäärin vastentahtoisen osa-aikatyön osuus osa-aikatöistä on kasvanut noin 5 prosentti­yksikköä.

Suurimmat osuudet ovat koulutuksessa (P), kaupanalalla (G) ja majoitus- ja ravitsemis­toiminnassa (I). Näillä aloilla noin 40 prosenttia osa-aikaista työllisistä ilmoitti osa-aikatöiden syyksi kokoaikatöiden heikon tarjonnan.

Pienin osuus oli taas toimialoilla maatalous, metsätalous ja kalatalous (A), terveys- ja sosiaali­palvelut (Q), teollisuus (C), ammatillinen, tieteellinen ja tekninen toiminta (M), joilla vasten­tahtoisten osa-aikatöiden osuus oli noin 20 prosenttia kaikista osa-aikatöistä.      

Vuoden 2017 aikana vastentahtoisia osa-aikatöitä tehneiden määrä kääntyi laskuun lähes kaikilla toimialoilla, mutta vuoden 2018 kahdella ensimmäisellä vuosi­neljänneksellä laskua ei enää ole tapahtunut.

Työttömyyden lasku vähentää osa-aikatöitä?

Suomessa ja kansainvälisesti työttömien määrän ja vasten­tahtoisia osa-aikatöitä tekevien määrän kehitys on ollut varsin saman­suuntaista, mutta vuoden 2017 ja alkuvuoden 2018 positiivinen työllisyys­kehitys ja työttömyyden lasku eivät vielä ole heijastuneet merkittävästi vasten­tahtoiseen osa-aikatyöhön. Tämä on sinänsä linjassa kansainvälisten havaintojen kanssa vasten­tahtoisen osa-aikatyön työttömyyttä hitaammasta laskusta (OECD 2018).

Toisaalta taustalla voi olla osittain myös vuoden 2018 alussa tehdyt muutokset työttömyys­turvaan (aktiivimalli), joilla pyritään ohjaamaan työttömiä hakemaan ja tekemään enemmän myös lyhyitä työjaksoja ja osa-aikatöitä. Lopullisen vaikuttavan tekijän todentaminen on kuitenkin varsin vaikeaa, eikä tässä artikkelissa siihen pyritä.   

Koska yleinen työllisyystilanne vaikuttaa vastentahtoisiin osa-aikatöihin, voidaan niitä pitää eräänlaisena substituuttina työttömyydelle. Kansainvälisessä tutkimuksessa tätä tukevat havainnot siitä, että vasten­tahtoinen osa-aikatyö on monesti suhteellisen lyhyt­kestoinen vaihe henkilön työuralla, joihin siirrytään yleensä kokoaikaisista töistä ja joista palataan melko nopeasti taas työskentelemään kokoaikaisesti (Borowczyk-Martins & Lalé 2016).

Myös Suomessa työttömyyden aikana osa-aikaisesti työskennelleet työllistyvät monesti kokoaikaisesti osa-aikatöitä tarjonneelle työnantajalle (Kyyrä ym. 2018).

Jos vastentahtoisten osa-aikatöiden aiempien vuosien havainnoista voi jotain päätellä, niin työttömyyden pienemisen pitäisi näkyä tulevaisuudessa myös vasten­tahtoisen osa-aikatyön vähenemisenä. Tulevaisuuden kehityksen osalta onkin mielenkiintoista seurata, miten muutokset työelämässä digitalisaation, töiden polarisaation ja ikääntymisen myötä vaikuttavat osa-aikatöiden tekemiseen.    

Kirjoittaja on yliaktuaari Tilastokeskuksen väestö- ja elinolotilastot -yksikössä.

Lähteet:

Borowczyk-Martins D & Lalé E (2016). How Bad Is Involuntary Part-time Work? IZA Discussion paper.

Hong G H, Kóczán Z, Lian W & Nabar M (2018). More Slack than Meets the Eye? Recent Wage Dynamics in Advanced Economies, IMF Working Paper.

Eurostat, LFS Database.

IMF (2017). World Economic Outlook, October.

Kyyrä T, Matikka, T & Pesola H (2018). Työttömyysturvan suojaosa ja työttömyyden aikainen työskentely, Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 45/2018.

OECD (2018). Employment Outlook 2018.

Ojala S, Nätti J & Kauhanen M (2015). Työn laatu ja myöhempi työura osa- ja määräaikaisessa työssä, Työelämän tutkimuskeskuksen työraportteja.

 


[1] Työvoimatutkimuksessa alityöllinen on työllinen, joka itse haluaisi tehdä enemmän töitä. Tähän ryhmään kuuluu muitakin kuin vastentahtoisia osa-aikatöitä tekeviä, mutta suurin osa on vastentahtoisia osa-aikaisia.


[3] Yrittäjäperheenjäsenellä tarkoitetaan henkilöä, joka työskentelee palkatta samassa kotitaloudessa asuvan perheenjäsenen yrityksessä tai maatilalla. Näiden henkilöiden osuus on usein varsin pieni työvoima­tutkimuksessa.


[5] Osa-aikatöiden syiden osalta on parempi tarkastella 15–64-vuotiaita, sillä vanhimmassa ikäluokassa osa-aikatyö on monelle lisätuloa eläkkeen ohella.

Lue samasta aiheesta:

Artikkeli
25.8.2023
Pertti Taskinen

Kansainvälisen työvoimatutkimuksen mukaan Suomessa tehtiin Euroopan maista viidenneksi eniten etätöitä vuonna 2022. Vertailun kärkisijalla oli Alankomaat. Myös Ruotsi, Norja ja Islanti olivat Suomen edellä. Toisaalta etätyön säännöllisyydessä kärkimaa oli Irlanti ja heti toisena Suomi.

Artikkeli
10.8.2023
Tuomo Heikura, Pertti Taskinen

Keskimäärin 168 000 palkansaajaa – eli reilut seitsemän prosenttia palkansaajista – oli vuonna 2022 työviikon aikana sairauden takia poissa töistä, joko osan viikkoa tai koko viikon. Näistä enemmistö oli lyhyitä poissaoloja. Vuoden 2022 työvoimatutkimuksen tietojen perusteella sairauspoissaolot vaihtelevat hyvinkin paljon ammattiryhmittäin.

Artikkeli
30.6.2023
Tarja Baumgartner, Meri Raijas

Muutoksen suuruuteen on voinut vaikuttaa moni samanaikainen tekijä pandemiasta työvoima­tutkimuksen sisältö- ja menetelmä­muutokseen. Eri mittarit kertovat kuitenkin samansuuntaisesta myönteisestä kehityksestä. 

Blogi
30.5.2023
Elina Pelkonen, Meri Raijas

Uusi kokeellinen tilasto tarjoaa nopeammin tarkkaa alueittaista ja kansalaisuuden mukaista tietoa työllisyydestä. Rekisteritietoon perustuva kokeellinen tilasto ei tavoita kaikkia yrittäjiä, joten työllisten määrä jää pienemmäksi kuin työvoimatutkimuksessa. Lukujen kausivaihtelu on silti samansuuntaista.

tk-icons