tk-icons
Sivuston näkymät

Vastentahtoiset osa-aikatyöt yleistyneet 2010-luvulla

31.10.2018
Henri Lukkarinen

Erityisesti parhaassa työiässä olevien suomalaisten vastentahtoinen osa-aikatyö on yleistynyt, mutta myös eläkeiän ylittäneet tekevät yhä enemmän osa-aikatöitä. Osa-aikatyöstä on muodostunut yleinen työmuoto varsinkin naisille. Osa-aikatyöt ovat vahvasti sidoksissa myös toimialaan.

Osa-aikatöiden osuus työllisyydestä on ollut perinteisesti varsin pieni Suomen työmarkkinoilla. 90-luvulta lähtien on kuitenkin alkanut kehitys, jonka myötä osa-aikatöitä tekevien määrä ja osuus työllisistä on ollut kasvussa.

Viime vuosina osa-aikatyötä tekevien osuus on Suomessa kasvanut jopa muuta Eurooppaa nopeammin ja vuonna 2017 reilu 16 prosenttia 15–74-vuotiaista työllisistä työskenteli osa-aikaisesti.

2010-luvun taloudellisen taantuman aikana erityisesti vasten­tahtoinen osa-aikatyö on yleistynyt merkittävästi. Kokoaikatöiden tarjonnan puute onkin muodostunut viime vuosien yleisimmäksi syyksi tehdä osa-aikatöitä.   

Osa-aikatyöt näyttäytyvät usein kielteisenä työmuotona, mikä johtuu pitkälti osa-aikatöiden tekemisen syistä. Osa-aikatöihin voi yhdistyä useita työntekijän kannalta negatiivisia tekijöitä kuten työn epävarmuus, heikommat mahdollisuudet vaikuttaa työn sisältöön, pienemmät tulot, epäsäännölliset työajat ja myöhemmän työuran hajanaisempi kehitys (Ojala ym. 2015).

Osa-aikatyötä ei kuitenkaan tule nähdä pelkästään negatiivisena asiana, sillä syyt sen tekemiselle ovat varsin monipuolisia. Parhaimmillaan osa-aikatyö tarjoaa työntekijälle joustavan ja mielekkään mahdollisuuden osallistua työmarkkinoille.

Ongelmalliseksi osa-aikatyöt voivat muodostuvat silloin, kun niitä tehdään työmarkkina­tilanteen sanelemana eli vasten­tahtoisesti. Kokemukset negatiivisesta vaikutuksesta työhyvinvointiin kytkeytyvätkin osa-aikatyön vasten­tahtoisuuteen ja työsuhteen pysyvyyteen (Ojala ym. 2015).

Vastentahtoisia osa-aikatöitä tekevien tai alityöllisten[1] osuutta käytetään usein, kun työttömyys- ja työllisyys­asteen ohella halutaan tarkemmin tarkastella työmarkkinoiden tilaa. Vasten­tahtoinen osa-aikatyö on osa laajempaa työvoiman kysynnän indikaattoria (labour market slack[2]), johon työttömien lisäksi lasketaan piilo­työttömät ja alityölliset. Tätä laajennettua indikaattoria käytetään kuvaamaan työvoiman alikäyttöä, sillä ILOn mukainen työttömyyden käsite on varsin kapeasti määritelty.

Vastentahtoinen osa-aikatyö on suhdanne­herkkää. Taloudellisen taantuman aikana sen määrä usein kasvaa, kun kokoaikaisen työvoiman kysyntä laskee. Tämä kehitys on havaittavissa laajalti OECD-maissa, myös Suomessa, taloudellisen taantuman aikana (OECD 2018).

Nykyinen noususuhdanne ei kuitenkaan ole vähentänyt vasten­tahtoisen osa-aikatyön määrää odotetulla tavalla. Tähän on erityisesti kiinnitetty huomiota viime­aikaisissa työmarkkinoiden tilaa sekä inflaatio- ja palkka­kehitystä koskevissa analyyseissä (esim. IMF 2017). On myös esitetty, että nyt havaittu vasten­tahtoisen osa-aikatyön määrän kasvu ei olisi yhteydessä vain suhdanne­tekijöihin, vaan taustalla vaikuttavat myös rakenteelliset tekijät kuten automaation lisääntyminen, kasvu­odotusten heikkeneminen ja työmarkkinoiden palvelu­valtaistuminen (Hong ym. 2018).

Tarkastelen tässä artikkelissa osa-aikatöiden kehitystä ja erityisesti vasten­tahtoista osa-aikatyötä eri toimialoilla. Osa-aikatöitä ja niiden kehitystä kuvaan erilaisten sosio­demografisten ja sosio­ekonomisten muuttujien kautta.

Artikkelin tiedot perustuvat Tilastokeskuksen työvoima­tutkimuksen vuositason vastaus­tietoihin, jotka on korotettu vastaamaan koko väestöä. Työvoima­tutkimuksessa osa-aikatyötä tekeväksi luokitellaan palkansaaja tai yrittäjä, joka ilmoittaa tekevänsä pää­työpaikassaan osa-aikatyötä.

Määritelmä ei perustu tuntirajoihin, vaan vastaajan omaan käsitykseen työn osa-aikaisuudesta.

Subjektiivisen määritelmän lisäksi aineistossa on tieto myös vastaajan tekemistä työtunneista, jota voidaan käyttää aputietona. Mikäli henkilö ilmoittaa tekevänsä osa-aikatöitä, kysytään työvoima­tutkimuksessa myös syytä osa-aikaisesti työskentelemiselle. Vastentahtoisia osa-aikatöitä tekevillä henkilöillä tarkoitetaan vastaajia, jotka ilmoittivat osa-aikatöiden tekemisen syyksi ”kokoaikatöitä ei ollut tarjolla”.

Osa-aikaisuus kehittynyt samansuuntaisesti sekä naisilla että miehillä

Suomessa oli vuonna 2008 – ennen kansainvälistä talouskriisiä ja ICT-klusterin romahtamista – 2000-luvun paras työllisyys­tilanne, mikä heijastui myös osa-aikatyöllisten määrään ja suhteelliseen osuuteen. Talouden taantuma­vuosina 90-luvun alusta alkanut trendi osa-aikatyön yleistymisessä on jatkunut.

Vuonna 2017 osa-aikaisia työllisiä oli yhteensä 408 000 eli 16 prosenttia kaikista työllisistä. Heistä 78 000 henkilöä toimi yrittäjinä tai olivat yrittäjä­perheenjäseniä[3] ja loput olivat palkansaajia.

Osa-aikatyöllisistä 324 000 työskenteli yksityisellä sektorilla. Vuoteen 2008 verrattuna heitä oli 62 000 enemmän. Vuonna 2017 kuntasektorilla työskenteli osa-aikaisesti 74 000 ja valtiolla 10 000 työllistä. Osa-aikatyön kasvu on siis tullut suurelta osin yksityiseltä sektorilta.

Kuvio 1. Osa-aikatyölliset ja osa-aikaisten osuus sukupuolen mukaan, 15–74-vuotiaat
Lähde: Tilastokeskus, työvoimatutkimus

Vuonna 2017 naiset (22 % työllisistä) tekivät selvästi enemmän osa-aikatöitä kuin miehet (12 % työllisistä). Sukupuolten välillä ei ole tapahtunut merkittävää kaventumista osa-aikatöiden yleisyydessä eli osa-aikaisten työllisten osuus työllisistä on kehittynyt saman­suuntaisesti sekä miehillä että naisilla. Naisten ja miesten syissä tehdä osa-aikatöitä on kuitenkin selviä eroja.

Vaikka osa-aikaisten osuus onkin kasvanut, tekevät suomalaiset edelleen muuta Eurooppaa vähemmän osa-aikatöitä (EU:n keskiarvo vuonna 2017 oli 20 prosenttia). Tätä selittää erityisesti naisten tekemä osa-aikatyö, joka on Suomessa selvästi harvinaisempaa kuin EU:ssa keskimäärin (EU:n keskiarvo oli 33 %).

Miesten osa-aikatyö on Suomessa sen sijaan yleisempää kuin EU:ssa keskimäärin (EU:n keskiarvo oli 10 %), mutta harvinaisempaa kuin muissa Pohjoismaissa. Vuonna 2017 osa-aikatöiden osuus miesten työllisyydestä oli muissa Pohjoismaissa noin 16 prosenttia.

Kaikkiaan muissa Pohjoismaissa osa-aikaisten osuus työllisyydestä oli noin 25 prosenttia. Ero on huomattava varsinkin naisten kohdalla, sillä muissa Pohjoismaissa naisten osa-aikatöiden osuus oli noin 35 prosenttia naisten työllisyydestä vuonna 2017.

Osa-aikatöitä tehdään entistä enemmän eläkeiässä

Eniten osa-aikatyö on Suomessa yleistynyt 65–74-vuotiaiden ja toiseksi eniten 25–34-vuotiaiden ikäluokassa. Vanhimmassa ikäluokassa osa-aikatyöllisten määrä on kasvanut 25 000 henkilöllä ja 25–34-vuotiaissa 20 000 henkilöllä vuosien 2008–2017 välillä.

Korkeimmassa ikäluokassa osa-aikatöiden määrän kasvuun vaikuttavat merkittävästi yrittäjien tekemät osa-aikatyöt. Myös eläkeuudistukset voivat vaikuttaa taustalla.

55–64-vuotiaiden osalta on havaittavissa muista ikäluokista poikkeava kehitys osa-aikatyöllisten määrässä. Vuodesta 2000 kyseisen ikäluokan osa-aikatyöllisten määrässä on ollut kaksi selkeää kasvujaksoa, mutta vuoden 2011 huippuvuoden jälkeen määrä on kääntynyt laskuun. Samanaikaisesti, kun osa-aikaisten määrä on laskenut 15 000 työllisellä vuoden 2011 jälkeen, kokoaika­työllisten määrä on kasvanut 30 000:lla. Eli tässä ikäluokassa työllisyysaste on kasvanut 6 prosentti­yksikköä ja samalla osa-aikatyön osuus on pienentynyt.

Muutoksia työsuhteiden rakenteessa voi osaltaan selittää vuonna 2011 voimaan tulleet muutokset osa-aikaeläkkeiden ehdoissa, jotka vaikuttivat varsinkin 55–64-vuotiaiden ikäluokkaan.

Kuvio 2. Osa-aikatyölliset ikäryhmien mukaan, 15–74-vuotiaat
Lähde: Tilastokeskus, työvoimatutkimus

Yrittäjistä osa-aikatöitä tekee palkansaajia suurempi osuus, ja osa-aikaisesti työskentelevien yrittäjien määrä on ollut kasvussa 2000-luvulla. Vuonna 2017 osa-aikaisesti työskenteli 78 000 yrittäjää, mikä vastaa 24 prosenttia kaikista työllisistä yrittäjistä.

Toisin kuin palkansaajista, osa-aikatöitä tekevistä yrittäjistä useimmat ovat miehiä ja heidän määränsä on kasvanut selvästi naisyrittäjiä enemmän. Samalla kuitenkin naisyrittäjistä suurempi osuus tekee osa-aikaisesti töitä. Tätä voi selittää se, että naisyrittäjistä suurempi osuus (79 %) toimii yksin­yrittäjänä kuin miehistä (66 %). 

Kuvio 3. Osa-aikatyötä tehneiden yrittäjien määrä ja osuus sukupuolen mukaan, 15–74-vuotiaat
Lähde: Tilastokeskus, työvoimatutkimus

Eniten osa-aikaisten yrittäjien määrä on kasvanut vanhimmissa ikäluokissa. Yli 65-vuotiaiden osa-aikaisten yrittäjien määrä on nelinkertaistunut 2000-luvulla ja toiseksi vanhimmassa ikäluokassa kaksin­kertaistunut.

Lähes kaikki vanhimpaan ikäluokkaan kuuluvista yrittäjistä ilmoittivat, että he tekevät osa-aikatöitä ”muista syistä”. Korkeimpaan ikäluokkaan kuuluvista yrittäjistä 70 prosenttia on miehiä, mikä on noin 12 prosentti­yksikköä enemmän kuin 15–64-vuotiaista yrittäjistä.

Kuvio 4. Osa-aikatyötä tehneiden yrittäjien määrä ikäryhmien mukaan
Lähde: Tilastokeskus, työvoimatutkimus

Tämän perusteella on hyvin vaikea arvioida tarkkoja syitä korkeimpaan ikäluokkaan kuuluvien yrittäjien lisääntyneeseen osa-aikatyöhön. Osaltaan taustalla voi olla Suomen ikärakenne ja suuret ikäluokat, jotka ovat siirtyneet korkeimpaan ikäluokkaan 2010-luvun aikana.

Syiden perusteella on myös vaikea arvioida, onko tässä ikäryhmässä lisätty työn tarjontaa taloudellisista syistä, vai halusta ja kyvystä tehdä osa-aikaisesti töitä eläkkeen yhteydessä. On myös syytä huomioida, että palkansaajistakin vanhimpaan ikäryhmään kuuluvat ovat lisänneet osa-aikatöiden tekemistä, mutta vähemmän kuin yrittäjät.

Todennäköisesti palkansaajien on vaikeampi saada tai tehdä mieleistään työtä eläkkeelle siirryttyään ja lisätuloja hankitaan ennemmin oman yritys­toiminnan kautta, jos siihen on mahdollisuus.

Kaupan alalla ja terveys- ja sosiaalipalveluissa eniten osa-aikatyöllisiä

Selvästi eniten osa-aikatyöllisiä oli tukku- ja vähittäis­kaupan sekä terveys- ja sosiaali­palveluiden toimialoilla[4], joilla molemmilla työskenteli noin 70 000 työllistä osa-aikaisesti vuonna 2017. Suhteellisesti eniten osa-aikatyöllisiä oli majoitus- ja ravitsemis­toiminnassa, jossa 38 prosenttia työllisistä oli osa-aikaisia. Lähes kaikilla toimialoilla osa-aikatöiden osuus työllisyydestä on kasvanut vuodesta 2008.

Suurimmalla osalla toimialoja osa-aikatyöllisiä oli 20 000-30 000 vuonna 2017. Teollisuudessa, rakentamisen alalla, rahoitus- ja vakuutus­toiminnassa, informaation ja viestinnän alalla sekä julkisessa hallinnossa ja maan­puolustuksessa osa-aikaisia työllisiä oli vähiten.  

Kuvio 5. Osa-aikatyöllisten määrä toimialan (TOL 2008) mukaan vuonna 2017, 15–74-vuotiaat
Lähde: Tilastokeskus, työvoimatutkimus

Vuonna 2017 suhteellisesti eniten osa-aikatyöllisiä oli majoitus- ja ravitsemis­toiminnassa (I), taiteissa ja viihteessä (R) sekä muussa palvelu­toiminnassa (S-U), joissa yli 30 prosenttia kaikista työllisistä työskenteli osa-aikaisesti.

Määrällisesti eniten osa-aikaisia työllistävällä tukku- ja vähittäis­kaupan alalla (G) oli myös varsin korkea osa-aikaisten osuus työllisistä (yli 25 %). Toiseksi eniten osa-aikaisia työllistävällä terveys- ja sosiaali­palveluiden alalla (Q) osa-aikaisten osuus oli 17 prosenttia.

Pienimmät, alle 10 prosentin, osa-aikaisten osuudet olivat toimialoilla Informaatio ja viestintä (J), Rakentaminen (F), Teollisuus (C) ja Julkinen hallinto ja maanpuolustus (O).

Lähes kaikilla toimialoilla osa-aikatöiden suhteellinen osuus alan työllisyydestä on kasvanut vuosien 2008–2017 välillä. Informaatio ja viestintä (J) on ainoa toimiala, jolla osa-aikaisten työllisten osuus on laskenut. Suurin suhteellinen kasvu on ollut majoitus- ja ravitsemis­toiminnassa (I), jossa osa-aikaisten osuus on kasvanut 10 prosentti­yksikköä.

Tukku- ja vähittäiskaupassa (G) suhteellista kasvua selittää pääasiassa kokoaika­työllisten määrän pieneneminen 37 000 henkilöllä vuodesta 2008. Samaan aikaan terveys- ja sosiaali­palveluiden alalla (Q) osa-aikaisten määrä on kasvanut 18 000:lla, mutta suhteellinen muutos on ollut pienempää, sillä myös kokoaikaisten työllisten määrä on kasvanut 5 000:lla.

Kuvio 6. Osa-aikatyöllisten osuus kaikista työllisistä toimialan (TOL 2008) mukaan, 15–74-vuotiaat
Lähde: Tilastokeskus, työvoimatutkimus

Eniten kasvua on ollut toimialoilla, joilla osa-aikatyön osuus oli korkea jo vuonna 2008. Toisin sanoen toimialat, joilla on ollut vahva kokoaikatyön normi, eivät ole muuttuneet merkittävästi osa-aikatyö­intensiivisemmiksi.  Sen sijaan toimialat, joilla käytetään paljon osa-aikatyötä, ovat lisänneet osa-aikatyön määrää kokoaikatöiden kustannuksella.

Toimialojen mies- tai naisvaltaisuus selittää vain osittain osa-aikatöiden epätasaista jakautumista sukupuolten välillä. Naiset ovat yliedustettuina osa-aikatöissä myös joillain toimialoilla, missä miehiä työskentelee yhtä paljon kuin naisia.

Esimerkiksi vuonna 2017 kaupan alalla (G) 60 prosenttia kokoaikaisista työllisistä oli miehiä, mutta osa-aikaisesti työskentelevistä vain 26 prosenttia. Sen sijaan terveys- ja sosiaali­palveluissa (Q), jossa 86 prosenttia työllisistä oli naisia, vastaavaa eroa koko- ja osa-aikatöiden jakautumisessa miesten ja naisten välillä ei ole. Osa-aikaisesti työskentelevistä naisista 44 prosenttia teki töitä joko kaupan alalla tai terveys- ja sosiaali­palveluissa.

Vastentahtoisuudesta tullut yleisin syy työikäisille

Vastentahtoisesti tehtävä osa-aikatyö on lisääntynyt huomattavasti taloudellisen taantuman aikana. Vuodesta 2014 lähtien vastentahtoisuus on ollut 15–64-vuotiaiden[5] yleisin syy osa-aikatyön tekemiseen. 

Tässä ikäryhmässä osa-aikatöiden määrä on kasvanut 45 000 työllisellä vuodesta 2008 vuoteen 2017, mistä vasten­tahtoisten osa-aikatöiden osuus oli 31 000. 15–74-vuotiailla ”haluaa muusta syystä tehdä osa-aikatöitä” oli yleisin syy osa-aikatöille ja vasten­tahtoisuus oli toiseksi yleisin syy.

Vuonna 2017 vastentahtoisia osa-aikatöitä tehneitä työllisiä oli 117 000, mikä oli 5 prosenttia kaikista ikäryhmän työllisistä. Suurimmaksi osaksi nämä työlliset olivat palkansaajia, vain 14 000 oli yrittäjiä ja he työskentelivät pääasiassa maa- ja metsä­taloudessa (A), ammatillisen, tieteellisen ja teknisen toiminnan (M) ja taiteen, viihteen ja virkistyksen (R) toimialoilla. Vastentahtoisia osa-aikatöitä tehneiden yrittäjien määrässä ei ole myöskään tapahtunut merkittävää muutosta vuodesta 2008.

Vastentahtoinen osa-aikatyö oli selvästi yleisin syy naisten osa-aikatöille vuonna 2017. Myös miehillä tämä oli yleisin syy yhdessä opiskelun kanssa. Kokoaikatöiden puute onkin noussut viime vuosina selvästi yleisimmäksi syyksi osa-aikatöiden tekemiseen.

Kuvio 7. Osa-aikatyöllisten miesten määrä osa-aikatyön syyn mukaan, 15–64-vuotiaat
Lähde: Tilastokeskus, työvoimatutkimus.* Miesten kohdalla ”hoitaa omia lapsia tai muita omaisia” vastausmäärät jäävät niin pieniksi, että estimaatit jäävät alle julkaisurajan
 
 
Kuvio 8. Osa-aikatyöllisten naisten määrä osa-aikatyön syyn mukaan, 15–64-vuotiaat
Lähde: Tilastokeskus, työvoimatutkimus

Naisilla osa-aikatöiden määrää nostaa myös lasten tai muiden omaisten hoitaminen, minkä 29 000 naista ilmoitti syyksi vuonna 2017. Tämä oli 11 prosenttia kaikista osa-aikatyöllisistä naisista.

Miehistä lasten tai omaisten hoitamisen ilmoittaa syyksi niin pieni joukko vastaajia, että estimaatit jäävät alle työvoima­tutkimuksen julkaisurajan. Ero korostuu 35–44-vuotiaissa naisissa, joilla lasten tai muiden omaisten hoitaminen oli yleisin syy tehdä osa-aikatöitä.

Eurooppalaisessa vertailussa suomalaisten naisten hoivan vuoksi tekemät osa-aikatyöt jäävät kuitenkin selvästi EU-keskiarvon alapuolelle. EU:ssa naisista keskimäärin 27 prosenttia ilmoitti lasten tai omaisten hoitamisen syyksi osa-aikatöille vuonna 2017.  

Myös ikä vaikuttaa huomattavasti osa-aikatyön tekemisen syihin ja määrään. Esimerkiksi nuorimmassa ikäryhmässä selvästi yleisin syy osa-aikatyölle vuonna 2017 oli opiskelu, jonka ilmoitti 61 prosenttia vastaajista. Opiskelu ja töiden yhteen­sovittaminen suurelta osin selittää, miksi nuorimmassa ikäluokassa tehdään määrällisesti eniten osa-aikatyötä. Kaikkiaan nuorimmassa ikäluokassa 44 prosenttia työllisistä työskenteli osa-aikaisesti vuonna 2017.    

Kuvio 9. Osa-aikatyöllisten määrä osa-aikatyön syyn ja ikäryhmän mukaan vuonna 2017
Lähde: Tilastokeskus, työvoimatutkimus

Vastentahtoista osa-aikatyötä tehdään eniten kaupan alalla

Vastentahtoiset osa-aikatyöt ovat yleistyneet lähes kaikilla toimialoilla. Vastentahtoisia osa-aikatöitä tehdään huomattavasti aloilla, joissa osa-aikatöiden osuus työsuhteista on yleisesti korkea. Varsinkin kaupan alalla on ollut nähtävissä kehitys, jossa työllisten määrä alalla on laskenut vuodesta 2008, mutta samanaikaisesti vastentahtoisia osa-aikatöitä tekevien määrä on kasvanut.

Vastentahtoista osa-aikatyötä tehdään selvästi eniten tukku- ja vähittäis­kaupassa (G). Toimialalla oli 29 000 tämän syyn ilmoittanutta osa-aikatyöllistä vuonna 2017, joista 23 000 oli naisia. Seuraavaksi yleisintä vasten­tahtoinen osa-aikatyö oli terveys- ja sosiaali­palveluissa (Q), 14 000 henkilöä, sekä toimialoilla majoitus- ja ravitsemis­toiminta (I) ja koulutus (P), joilla oli 12 000 vastaavaa osa-aikatyöllistä. Lopuilla toimialoilla vasten­tahtoisia osa-aikatyöllisiä oli 3 000–8 000.

Suhteellisesti eniten vastentahtoinen osa-aikatyö kasvoi ammatillisen, tieteellisen ja teknisen toiminnan (M) -toimialalla. Myös taiteen, viihteen ja virkistyksen (R) -toimialalla sekä majoitus- ja ravitsemis­toiminnassa (I) vasten­tahtoisten osa-aikatyöllisten määrä on yli puolitoista­kertaistunut vuodesta 2008. Teollisuudessa suhteellinen kasvu oli hyvin voimakasta vuoteen 2016, mutta vuonna 2017 tämä kehitys kääntyi voimakkaaseen laskuun.

Suuriin vaihteluihin vaikuttaa joidenkin toimialojen osa-aikaisen työvoiman vähäinen määrä, jolloin suhteelliset muutokset ovat helposti suurempia. Yleisesti näyttää siltä, että vasten­tahtoisten osa-aikatöiden kasvu olisi taittunut vuonna 2017 ja useimmilla toimialoilla määrät ovat kääntyneet laskuun.

Kuvio 10.  Vastentahtoisia osa-aikatöitä tehneiden työllisten suhteellinen muutos toimialan (TOL2008) mukaan, 2008=100
Lähde: Tilastokeskus, työvoimatutkimus

Kun vertaa vastentahtoisia osa-aikatöitä tekevien määrää kaikkiin toimialan työllisiin, niin selvästi muista aloista erottuvat kaupanala (G), taiteet, viihde ja virkistys (R) sekä majoitus- ja ravitsemis­toiminta (I). Kaupanalalla 10 prosenttia, ja taiteet, viihde ja virkistys -alalla 12 prosenttia kaikista työllisistä työskenteli vasten­tahtoisissa osa-aikatöissä vuonna 2017.

Majoitus- ja ravitsemistoiminnassa vastentahtoisia osa-aikatöitä tehneiden osuus kaikista alan työllisistä oli jo 14 prosenttia. Osuus on kasvanut 6 prosenttiyksikköä vuodesta 2008, mitä voidaan pitää varsin suurena muutoksena. Muillakin toimialoilla vasten­tahtoisten osa-aikatöiden suhteellinen osuus kaikista työllisistä on kasvanut.

On loogista, että samalla myös vastentahtoisesti osa-aikatöitä tekevien osuus osa-aikaisista työllisistä on kasvanut monilla toimialoilla. Keskimäärin vastentahtoisen osa-aikatyön osuus osa-aikatöistä on kasvanut noin 5 prosentti­yksikköä.

Suurimmat osuudet ovat koulutuksessa (P), kaupanalalla (G) ja majoitus- ja ravitsemis­toiminnassa (I). Näillä aloilla noin 40 prosenttia osa-aikaista työllisistä ilmoitti osa-aikatöiden syyksi kokoaikatöiden heikon tarjonnan.

Pienin osuus oli taas toimialoilla maatalous, metsätalous ja kalatalous (A), terveys- ja sosiaali­palvelut (Q), teollisuus (C), ammatillinen, tieteellinen ja tekninen toiminta (M), joilla vasten­tahtoisten osa-aikatöiden osuus oli noin 20 prosenttia kaikista osa-aikatöistä.      

Vuoden 2017 aikana vastentahtoisia osa-aikatöitä tehneiden määrä kääntyi laskuun lähes kaikilla toimialoilla, mutta vuoden 2018 kahdella ensimmäisellä vuosi­neljänneksellä laskua ei enää ole tapahtunut.

Työttömyyden lasku vähentää osa-aikatöitä?

Suomessa ja kansainvälisesti työttömien määrän ja vasten­tahtoisia osa-aikatöitä tekevien määrän kehitys on ollut varsin saman­suuntaista, mutta vuoden 2017 ja alkuvuoden 2018 positiivinen työllisyys­kehitys ja työttömyyden lasku eivät vielä ole heijastuneet merkittävästi vasten­tahtoiseen osa-aikatyöhön. Tämä on sinänsä linjassa kansainvälisten havaintojen kanssa vasten­tahtoisen osa-aikatyön työttömyyttä hitaammasta laskusta (OECD 2018).

Toisaalta taustalla voi olla osittain myös vuoden 2018 alussa tehdyt muutokset työttömyys­turvaan (aktiivimalli), joilla pyritään ohjaamaan työttömiä hakemaan ja tekemään enemmän myös lyhyitä työjaksoja ja osa-aikatöitä. Lopullisen vaikuttavan tekijän todentaminen on kuitenkin varsin vaikeaa, eikä tässä artikkelissa siihen pyritä.   

Koska yleinen työllisyystilanne vaikuttaa vastentahtoisiin osa-aikatöihin, voidaan niitä pitää eräänlaisena substituuttina työttömyydelle. Kansainvälisessä tutkimuksessa tätä tukevat havainnot siitä, että vasten­tahtoinen osa-aikatyö on monesti suhteellisen lyhyt­kestoinen vaihe henkilön työuralla, joihin siirrytään yleensä kokoaikaisista töistä ja joista palataan melko nopeasti taas työskentelemään kokoaikaisesti (Borowczyk-Martins & Lalé 2016).

Myös Suomessa työttömyyden aikana osa-aikaisesti työskennelleet työllistyvät monesti kokoaikaisesti osa-aikatöitä tarjonneelle työnantajalle (Kyyrä ym. 2018).

Jos vastentahtoisten osa-aikatöiden aiempien vuosien havainnoista voi jotain päätellä, niin työttömyyden pienemisen pitäisi näkyä tulevaisuudessa myös vasten­tahtoisen osa-aikatyön vähenemisenä. Tulevaisuuden kehityksen osalta onkin mielenkiintoista seurata, miten muutokset työelämässä digitalisaation, töiden polarisaation ja ikääntymisen myötä vaikuttavat osa-aikatöiden tekemiseen.    

Kirjoittaja on yliaktuaari Tilastokeskuksen väestö- ja elinolotilastot -yksikössä.

Lähteet:

Borowczyk-Martins D & Lalé E (2016). How Bad Is Involuntary Part-time Work? IZA Discussion paper.

Hong G H, Kóczán Z, Lian W & Nabar M (2018). More Slack than Meets the Eye? Recent Wage Dynamics in Advanced Economies, IMF Working Paper.

Eurostat, LFS Database.

IMF (2017). World Economic Outlook, October.

Kyyrä T, Matikka, T & Pesola H (2018). Työttömyysturvan suojaosa ja työttömyyden aikainen työskentely, Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 45/2018.

OECD (2018). Employment Outlook 2018.

Ojala S, Nätti J & Kauhanen M (2015). Työn laatu ja myöhempi työura osa- ja määräaikaisessa työssä, Työelämän tutkimuskeskuksen työraportteja.

 


[1] Työvoimatutkimuksessa alityöllinen on työllinen, joka itse haluaisi tehdä enemmän töitä. Tähän ryhmään kuuluu muitakin kuin vastentahtoisia osa-aikatöitä tekeviä, mutta suurin osa on vastentahtoisia osa-aikaisia.


[3] Yrittäjäperheenjäsenellä tarkoitetaan henkilöä, joka työskentelee palkatta samassa kotitaloudessa asuvan perheenjäsenen yrityksessä tai maatilalla. Näiden henkilöiden osuus on usein varsin pieni työvoima­tutkimuksessa.


[5] Osa-aikatöiden syiden osalta on parempi tarkastella 15–64-vuotiaita, sillä vanhimmassa ikäluokassa osa-aikatyö on monelle lisätuloa eläkkeen ohella.

Kommentit

Lue samasta aiheesta: