tk-icons
Sivuston näkymät

Teollisuustuotanto koostuu yhä enemmän palveluista

12.11.2019
Twitterissä: @MoilanenReetta
Kuva: Shutterstock

Viime viikkoina on ihmetelty Suomen talouden mysteeriä. Teollisuustuotanto on vielä kesällä ollut hyvässä kasvussa, vaikka tavaroiden ulkomaankaupan kasvu on selkeästi hidastunut, ja tärkeimmissä vientimaissa talous junnaa paikoillaan. Globalisoituneessa maailmassa tilastoja ei voi enää tehdä tai lukea kuten ennen. Teollisuustuotanto jakautuu tänä päivänä sekä tavaroiden että palveluiden ulkomaankauppaan.

Tilaston tuottajana voi heti aluksi todeta, että ennen kaikki oli helpompaa. Kun vaikkapa elektroniikkayritys osti maailmalta komponentteja, laivasi ne Suomeen, kasasi tehtaissa puhelimet ja vei ne sitten ympäri maailmaa, tilaston tekeminen ja tulkinta oli suoraviivaista.

Ensin toiminta näkyi uusissa tilauksissa kasvuna. Seuraavaksi Tullin tuottamista tavaroiden ulkomaankaupan tilastoista pystyi näkemään tuodut komponenttimäärät, teollisuustuotannon volyymi-indeksistä tuotannon kasvun ja lopulta varastojen muutoksesta tai viennistä puhelinten loppusijoituksen. Myös tuotannon arvonlisäyksen mittaaminen kansantalouden tilinpidossa oli helpompaa kuin nykyään.

Globaalin tuotannon maailmassa yritysten rakenteet ovat kuitenkin monimutkaistuneet ja arvoketjut pirstaloituneet yhä pienemmiksi. Yritysten kansainvälisen toiminnan yhtenä seurauksena maailmankaupan tavara- ja rahavirrat ovat osin erkaantuneet toisistaan.

Tämä näkyy mm. välityskaupassa, jossa kotimainen yritys ostaa valmiin tuotteen ulkomailta ja myy edelleen kolmanteen maahan ilman, että tavara käy välillä Suomessa.

Tilastoinnin kannalta globaaliin teollisuustuotantoon liittyy visaisia kysymyksiä: Vieläkö toiminta on teollisuutta vai onko se jo enemmän palveluita? Mitä kuuluu Suomen teollisuustuotantoon? Missä maassa sijaitsee tuotannontekijöiden taloudellinen omistajuus ja, mihin tuotot kertyvät?

Avaan seuraavassa teollisuustuotannon tilastointiin liittyviä asioita, joista käyttäjien tulisi olla perillä pystyäkseen tilastojen perusteella paremmin ymmärtämään ja tulkitsemaan tuoreinta suhdannekehitystä.

Teollisuustuotanto muodostuu nykyään tavaroiden lisäksi palveluista

Teollisuustuotannon volyymi-indeksin ensisijainen tehtävä on kuvata suhdanteita mahdollisimman hyvin ja nopeasti sekä lisäksi palvella kansantalouden tilinpidon tarpeita.

Tänä päivänä teollisuustuotannon volyymi-indeksin tilastointia tehdään yhä enenevässä määrin toimipaikkatason sijaan yritystasolta. Samaan aikaan myös määrätietojen keruuta on vähennetty ja siirrytty käyttämään arvotietoja tuotannon mittaamisessa. Tämä johtuu sekä EU-asetusten suosituksista että toimipaikkatason tiedonsaannin haastavuudesta.

Lisäksi pyritään yhtenäisyyteen tilinpidon tuotannon laskennan kanssa, jolloin myös yritysten globaalin tuotannon kirjaukset pyritään tekemään teollisuustuotannon volyymi-indeksissä yhtenevästi.

Teollisuuden tuotantoon tulisi sisältyä tavaratuotannon lisäksi myös teolliset palvelut, kuten korjaus-, huolto- ja asennuspalvelut. Lisäksi teollisuuden tuotos koostuu myös muista palveluista. Näitä ovat muun muassa valmistuttamiseen ja välityskauppaan liittyvät erät, joiden merkitys on kasvanut erityisesti monikansallisilla yrityksillä. Näiden monikansallisten yritysten globaalista tuotannosta kertyvien erien käsittely liittyy myös olennaisesti tilastojen väliseen koherenssiin.

Koska teollisuustuotannon volyymi-indeksi siis sisältää myös teollisia palveluita, tulisi vientiä tarkasteltaessa käyttää tavaroiden ulkomaankaupan lukujen lisäksi myös palveluiden ulkomaankaupan tietoja, jotta ymmärrettäisiin paremmin koko talouden suhdannetilannetta.

Kaikkein helpoimmin tämä onnistuu käyttämällä Tilastokeskuksen Tavaroiden ja palveluiden ulkomaankauppatilastoa, jossa on huomioitu molemmat.

Teollisuustuotannon volyymi-indeksi sisältää myös yritysten globaalia tuotantoa

Tilastotuotannossa pohjataan pitkälti kansainvälisiin manuaaleihin ja ohjeistuksiin. Globaalin tuotannon osalta nojaudutaan Kansantalouden tilinpidon uuteen manuaaliin (EKT 2010), jonka mukaan tuonti- ja vientikirjaukset määrittelee taloudellinen omistajuus, ei fyysinen sijainti.

Toisin sanoen ratkaisevaa on, kuka omistaa tavarat ja varat, kantaa riskin sekä kerää voitot. Näin tehdyt kirjaukset ovat paremmin linjassa myös yritysten kansallisten tilinpäätöstietojen kanssa ja osittain helpottavat tietojen hankintaa.

Toimintatavan varjopuoliin kuitenkin kuuluu, että tällöin yhtenevyys Tullin tuottamiin tavaroiden ulkomaankaupan tilastoihin heikkenee niiden perustuessa maarajojen ylityksiin.

Globaaleilla tuotantojärjestelyillä voidaan periaatteessa tarkoittaa mitä tahansa tuotannon ulkoistamiseen tai ulkomaille siirtämiseen liittyvää järjestelyä. Yleisimmät niistä ovat välityskauppa, valmistuttaminen ja tehtaaton tuotanto.

Välityskaupassa suomalainen yritys ostaa tuotteen ulkomailta ja myy sen ulkomaille eteenpäin muuttumattomana ilman, että tavara käy kotimaassa. Teollisuustuotannon volyymi-indeksin laskentaan halutaan sisällyttää tällaisesta yritystoiminnasta vain ulkomailla tapahtuvan välitystoiminnan marginaali.  

Valmistuttamistoiminnasta puolestaan hyvä esimerkki on autojen sopimusvalmistus Suomessa: Tullin luvuissa näkyy tavaroiden tuontina kaikki raaka-aineiden tuonti ja koko lähtevän autotuotannon arvo, kun valmiit tuotteet viedään Suomesta ulkomaille. Teollisuustuotannon laskentaan tästä kuuluu ainoastaan kotimaiselle yritykselle maksettu valmistuspalkkio, joka kasvattaa myös palveluiden vientiä.

Jos taas suomalaisyritys valmistuttaa ulkomailla, sen tulisi kasvattaa myös kotimaisen teollisuustuotannon arvoa ja ulkomaiselle sopimusvalmistajalle maksettu valmistuspalkkio kirjataan palveluiden tuontiin.

Globaalin tuotannon tyypeistä tehtaaton tuotanto on myös tullut suomalaisille tutuksi, kun täältä on teollista tuotantoa lakkautettu ja siirretty ulkomaille. Näin on tapahtunut merkittävästi mm. vaate- ja elektroniikkateollisuudessa.

Tällaisilla yrityksillä ei ole juurikaan omaa valmistusta Suomessa, mutta suunnittelu, tutkimus- ja tuotekehittely, hallinto, markkinointi tai arvoketjujen hallinta tapahtuvat kotimaassa. Yritys teettää varsinaisen tuotteen ulkomailla, mutta omistaa valmistuksessa hyödynnettävän aineettoman pääoman. Näillä yrityksillä teollisuustuotannon volyymi-indeksissä kotimaisen tuotannon arvoon tulisi lisätä valmistuttamisen marginaali.

Taloudellinen omistajuus seuraa yleensä oikeudellista omistajuutta, mutta erityisesti monikansallisten yritysten ja niiden ulkomaisten tytäryhtiöiden välisissä taloustoimissa sen vaihtuminen ei ole itsestään selvää – varsinkaan aineettoman pääoman osalta.

Aineeton pääoma kuten esimerkiksi erilaiset patentit, alkuperäisteokset ja tuotemerkit ovat nykyään yhä merkittävämpiä tuotannontekijöitä sekä tavaroiden että palveluiden tuotannossa, ja niiden siirtäminen maasta toiseen on teknologisen kehityksen seurauksena yhä helpompaa.

Aineettomien oikeuksien käytöstä kertyviä tuloja on tämän vuoksi vaikea kohdentaa taloudellisen omistajuuden perusteella oikein.

Eli kaiken kaikkiaan teollisuustuotannon volyymi-indeksiin kuuluukin sisältyä tuotannon arvoa myös suomalaisten yritysten globaalista toiminnasta. Tämän vuoksi suoraviivainen tulkinta teollisuuden viennin ja tavaroiden ulkomaankaupan syy-seuraussuhteesta heikkenee ja avuksi tarvitaan myös palveluiden ulkomaankaupan tilastoja.

Välityskaupasta tai tehtaattomasta tuotannosta saatavien tulojen ei pidäkään näkyä Tullin tilastoimassa tavaroiden ulkomaankaupassa, mutta niiden kehitystä voi seurata palveluiden ulkomaankaupan tilaston viennin ja tuonnin puolelta.

Globaalin tuotannon hinta- ja volyymimittauksen pulmat oma lukunsa

Globaalin tuotannon tilastointiin liittyy sen arvon määrittämisen ohella monia hinta- ja volyymimittauksen ongelmia, jotka heijastuvat myös teollisuustuotannon volyymi-indeksin laskentaan.

Suurimmat haasteet liittyvät kansainvälisten hintatietojen saatavuuteen ja globaalien ilmiöiden kuvaamiseen hintatietojen paino- ja otoslaadintaa varten. Miten esimerkiksi käsitellä kotimaassa tapahtuvat tuotekohtaiset myynnit, kun omistajuus on ulkomaisella yrityksellä: vientihintana vai osana kotimarkkinoiden hintaindeksiä?

Taloustilastoissa käytettyjä volyymimenetelmiä on viime vuosina pyritty harmonisoimaan: Esimerkiksi teollisuustuotannon volyymi-indeksin kiinteähintaistamiseen käytetään kansantalouden tilinpidon deflaattoreita, jotka on muodostettu useiden hintalähteiden pohjalta. Nämä hintaindeksit ovat aiemmin käytössä olleita tuottajahintaindeksejä soveltuvampia deflatointikäyttöön ja ottavat huomioon myös sivutuotannon.

Ulkomaankaupan volyymin kannalta suurimmat puutteet liittyvät tällä hetkellä niin Suomessa kuin kansainvälisestikin palveluiden tuottajahintaindeksiin (PTHI), joka ei erottele yritysten kotimarkkinoille ja vientiin menevien tuotteiden hintakehitystä.

Syynä on osittain palvelutuotteita kuvaavien tietojen puute. Tuotetietoja tarvittaisiin vähintään 4-nro toimialatasolla. Tämän jälkeen tiedettäisiin paremmin, minkä tuotteiden hintoja kannattaa kerätä ja mistä yrityksistä.

Asian korjaamiseksi Tilastokeskuksessa on jo aloitettu palveluiden tuotetietojen kehittäminen. Lisäksi palveluiden tuottajahintaindeksistä tulisi jatkossa tuottaa myös tuonti- ja vientihintaindeksejä.

Yhteistyö takaa laadukkaat tietolähteet

Laadukkaat suhdannetilastot perustuvat ennen kaikkea laadukkaisiin aineistoihin. Siksi analysoimme jatkuvasti yritystilastojen ja tilinpidon asiantuntijoiden yhteistyönä yritysten antamia tietoja sekä tarkastelemme eri aineistojen laatua ja yhtenevyyttä. Globaalin tuotannon tunnistaminen on osa tätä työtä.

Myös yritysten tilinpäätöskertomukset ovat keskeistä tausta-aineistoa yritysanalyysissä. Lisäksi saamme median kautta tietoa yritysten toiminnasta. Yritysvierailut ja jatkuva vuoropuhelu yritysten kanssa antavat myös informaatiota globaalin tuotannon järjestelyistä ja auttavat yritystä raportoimaan globaalia tuotantoa oikein eri tilastoihin.

Globalisaation myötä yritysten tuotannon ja arvonlisäyksen mittaaminen on selvästi haastavampaa kuin aiemmin. Yritysten tuotantoketjut ovat monimutkaisempia ja niiden kuvaamiseen tarvitaan aiempaa tarkempia tietoja. Näin ollen myös suhdanteiden seurantaan tarvitaan perinteisten teollisuuden mittareiden lisäksi mittareita palveluiden puolelta kokonaiskuvan muodostamiseksi.

 

Kirjoittaja työskentelee kehittämispäällikkönä Tilastokeskuksen yritystilastot -yksikössä.

 

Yleisimmät globaalin tuotannon tyypit

Välityskaupassa suomalainen yritys ostaa tuotteen ulkomailta ja myy sen ulkomaille eteenpäin muuttumattomana ilman, että tavara käy kotimaassa.

Teollisuustuotannon volyymi-indeksin laskennassa käytettyyn arvoon tulisi tässä tapauksessa kuulua vain välityskaupasta saatava marginaali. Tällainen kokonaan ulkomailla käytävä välityskauppa ei näy Tullin tavaroiden ulkomaankaupan tilastoissa.

Valmistuttamisessa ulkomainen valmistuttaja omistaa raaka-aineet ja valmiin tuotteen sekä kantaa riskin koko valmistusprosessista. Ulkomainen valmistuttaja maksaa suomalaiselle valmistajalle, joka voi olla myös sen tytär, korvauksen tehdystä työstä (palvelusta).

Teollisuustuotannon volyymi-indeksin laskennan tuotannon arvo muodostuu valmistuttajan maksamasta valmistuspalkkiosta. Tullin ulkomaankauppatilastossa näkyy tavaroiden tuontina kaikki raaka-aineiden tuonti ja vastaavasti koko lähtevän tuotannon arvo, kun valmiit tuotteet viedään Suomesta ulkomaille. Lisäksi valmistuksesta saatava palkkio kirjautuu myös palveluiden vientiin.

Ulkomailla valmistuttaessa suomalainen valmistuttaja omistaa raaka-aineet ja valmiin tuotteen sekä kantaa riskin koko valmistusprosessista. Taloudellinen omistajuus on Suomessa. Suomalainen valmistuttaja maksaa ulkomaiselle valmistajalle, joka voi olla myös sen tytär, korvauksen tehdystä työstä (palvelusta). Valmistuttamispalkkio kirjataan Suomen palveluiden tuontiin.

Teollisuustuotannon volyymi-indeksiin tulisi tällaisessa tapauksessa sisältyä kotimaisen tuotannon arvon lisäksi myös ulkomailla tapahtuvan valmistuttamisen tuotos. Lisäksi ulkomaiselle sopimusvalmistajalle maksettu valmistuspalkkio kirjataan palveluiden tuontiin ja suomalaisen sopimusvalmistajan ulkomailta saama valmistuspalkkio palveluiden vientiin.

Tehtaaton tuottaja tarkoittaa yritystä, jolla ei ole omaa valmistusta Suomessa, mutta jonka suunnittelu, tutkimus- ja tuotekehittely, hallinto, markkinointi tai arvoketjujen hallinta tapahtuvat kotimaassa. Yritys teettää varsinaisen tuotteen ulkomailla, mutta omistaa valmistuksessa hyödynnettävän aineettoman pääoman (IPP).  Näiden yritysten tuloslaskelman mukainen liikevaihto sisältää kotimaisen liikevaihdon lisäksi valmistuttamisen liikevaihdon ulkomailta.

Teollisuustuotannon volyymi-indeksissä taas kotimaisen tuotannon arvoon tulisi lisätä valmistuttamisen marginaali.

 

 

Lähteet:

Globalisaatio- ja taloustilastot -raportti

Teollisuustuotannon volyymi-indeksin menetelmäraportti

Tilaa Tieto&trendit-juttukooste sähköpostiisi

Kommentit

Lue samasta aiheesta:

Artikkeli
14.8.2019
Pontus Lindroos, Henri Luomaranta, Satu Nurmi

Sukupuolen mukaisen segregaation vaikutukset voivat vahvistua ulkomaankaupan laajenemisen myötä. Naiset osallistuvat – niin työntekijöinä kuin yrittäjinäkin – tuottoisaan ulkomaankauppaan huomattavasti vähemmän kuin miehet. Ulkomaankaupan tasa-arvosta saadaan uutta tietoa rekisteriaineistoja yhdistelemällä.

Artikkeli
3.1.2019
Satu Elho, Paula Paavilainen

Yritysten alati muuttuva ja globaali toimintaympäristö aiheuttaa päänvaivaa niin tilastojen käyttäjille kuin niiden tekijöillekin. Miten pysyä ajan tasalla ja kuvata talouden toimintaa riittävän nopeasti ja kattavasti?

Artikkeli
14.12.2018
Reetta Moilanen

Suhdannetilannetta seurataan nyt silmä kovana etsien merkkejä käänteestä. Ekonomisteilla on tahosta riippuen erilainen käsitys siitä, miten hyvänä talous­kasvu vielä jatkuu. Mitä kertovat yritysten tilanteesta liikevaihto­kuvaajat?