tk-icons
Sivuston näkymät

Miltä lasten Suomi näyttää tilastoissa? – Lasten määrä ja osuus väestössä historiallisen pieni

16.11.2020
Twitterissä: @miinakeskipetaj, @marjutpiet
Kuva: Shutterstock

Lasten määrä ja osuus Suomen väestössä ovat vähentyneet ennätyksellisen pieniksi. Tilastoissa se näkyy muun muassa lapsiperheiden vähenemisenä ja perhekoon pienenemisenä sekä huoltosuhteen heikkenemisenä. Joka kolmas lapsi syntyy Uudellemaalle. Ulkomaalaistaustaisten lasten osuus on kasvanut tasaisesti 1980-luvulta alkaen. Nykyisin noin joka kymmenes lapsi on ulkomaalaistaustainen.

Lapsen oikeuksien julistuksen mukaan lapsia ovat kaikki alle 18-vuotiaat. Julistuksessa lausutaan, että valtion on taattava mahdollisimman hyvät edellytykset lapsen henkiinjäämiselle ja kehitykselle. Julistuksessa todetaan myös, että lapsella on oikeus perheeseen ja sukulaissuhteiden säilyttämiseen, jos lapsella on hyvä olla heidän kanssaan.

Millaisesta joukosta lapsia me sitten Suomen tapauksessa puhumme? Julistuksen mukaisesti jokainen lapsi rekisteröidään Suomessa heti syntymänsä jälkeen suomalaiseen Väestötietojärjestelmään. Lisäksi rekisteröinnit tehdään jokaisesta pysyvästi maahan muuttaneesta lapsesta. Toistaiseksi lapsella voi olla järjestelmässä virallisesti vain yksi osoite.

Tarkastelemme tässä artikkelissa lapsia Suomen väestössä. Rekisteröinti mahdollistaa tarkatkin tilastotarkastelut lasten eli 0–17-vuotiaiden määrän kehittymisestä Suomessa ja Suomen eri alueilla. Lisäksi kuvaamme, millaisissa perheissä lapset asuvat, ja miten lasten perheet ovat muuttuneet. Tiedot perustuvat lähinnä rekisteripohjaisiin väestö- ja perhetilastoihin, mutta hyödynnämme myös muita lähteitä.

Syntyvyys pienentynyt voimakkaasti jo kymmenen vuotta

Lapsia koskevat väestötilastotiedot ovat viime aikoina saaneet julkisuutta, kun Suomessa on seurattu kiinnostuneina syntyneiden lasten pieneneviä määriä. Syntyneiden ikäluokat ovatkin pienentyneet voimakkaasti jo kymmenen vuotta peräjälkeen. Vuonna 2018 lapsia syntyi ensimmäistä kertaa 150 vuoteen alle 50 000, tarkalleen ottaen 47 577. Vuonna 2019 lapsia syntyi vielä tätäkin vähemmän, yhteensä 45 613 lasta.

Historiallisesti lasku ei ole uutta. Ensimmäinen syntyneiden laskeva trendi alkoi Suomessa 1910-luvulla. Lasku katkesi suurten ikäluokkien syntymiin 1940-luvun loppupuolella, mutta laskeva trendi on tämän jälkeen jatkunut 1950-luvulta lähtien tähän päivään asti.

Samaan aikaan väkiluku on kasvanut tasaisesti, mikä on perhekokojen pienentyessä johtunut ensin eliniän pidentymisestä ja sittemmin myös maahanmuutosta. 1800-luvun loppupuolelta alkaen imeväiskuolleisuus on laskenut jyrkästi, ja on ollut 2010-luvulla historiallisen matalalla tasolla.

Kuvio 1. Elävänä syntyneet ja väkiluku vuosina 1800–2019
Kuvio 1. Elävänä syntyneet ja väkiluku vuosina 1800–2019. Kuvion keskeinen tieto kerrotaan tekstissä.
Lähde: Tilastokeskus, Syntyneet ja väestörakenne

Suomen väestöstä viidennes alaikäisiä

Syntyneiden määrän pienentyessä ja eliniän pidentyessä myös 0–17-vuotiaiden määrä ja osuus väestössä ovat pienentyneet. Alaikäisten lasten määrän muutoksiin vaikuttavat paitsi syntyvyys, myös muuttoliike ja väestön ikärakenne.

Kuvio 2. 0–17-vuotiaiden määrä väestössä
Kuvio 2. 0–17-vuotiaiden määrä väestössä. Kuvion keskeinen tieto kerrotaan tekstissä.
Lähde: Tilastokeskus, Väestörakenne

Vuonna 2019 alaikäisiä oli 1 049 000. Alaikäisten määrä on vähentynyt 1990-luvun alkuvuosista tähän päivään 119 000 lapsella ja suhteellisesti mitattuna yhdeksällä prosentilla. Lapsista 51 prosenttia oli poikia ja 49 prosenttia tyttöjä.

Vuonna 1950 Suomessa oli alaikäisiä lapsia yli 1 393 000 ja määrä kasvoi vielä 1960-luvun alkuun ollen suurimmillaan vuonna 1962, jolloin alaikäisten määrä ylitti 1 584 000. Tämän jälkeen lasten määrä on lähinnä pienentynyt.

Vielä 1960-luvun alussa väestöstä reilu kolmannes (35 %) oli alle 18-vuotiaita (kuvio 3). Tultaessa 1980-luvulle lasten osuus oli väestöstä vähentynyt jo neljännekseen. 2000-luvulla osuus on pienentynyt edelleen. Vuonna 2010 lapsia oli enää viidennes väestöstä, vuoden 2019 lopussa alaikäisten osuus väestöstä oli 19 prosenttia.

Kuvio 3. Lasten osuus väestöstä, prosenttia
Kuvio 3. Lasten osuus väestöstä, prosenttia. Kuvion keskeinen tieto kerrotaan tekstissä.
Lähde: Tilastokeskus, Väestörakenne

Myös pienten, alle 3-vuotiaiden lasten osuus on pienentynyt. 1950-luvulla alle kolmevuotiaita oli seitsemän prosenttia väestöstä, 2019 enää alle kolme prosenttia.

Nyky-Suomi on siis aika erilaisessa tilanteessa kuin sotien jälkeen syntyneiden ikäluokkien lapsuudessa, jolloin lasten osuus väestöstä oli kolmanneksen luokkaa ja koko Suomi oli käytännössä ”täynnä” lapsia. Nyt sekä lasten määrä että erityisesti lasten väestöosuus ovat historiallisen pienet. Tämä näkyy väestötilastoissa muutenkin kuin syntyneiden ikäluokkien koossa.

Lasten väestöosuuden lasku johtuu paitsi syntyvyyden laskusta, myös väestön ikääntymisestä. Tilastoissa se näkyy lapsiperheiden vähenemisenä, perhekoon pienenemisenä ja toisaalta huoltosuhteen heikkenemisenä.

Ilmiö edesauttaa myös laajemmin perherakenteiden muuttumista lapsiperheistä kahden aikuisen perheisiin suurten ikäluokkien lasten aikuistuttua ja vanhempien jäätyä asumaan kaksin. Kun aiemmin aviopari ja lapsia oli Suomen yleisin perhetyyppi, on yleisin perhetyyppi vuodesta 2005 lähtien ollut lapseton aviopari.

Kolmannes lapsista syntyy Uudellemaalle

Lapsia on määrällisesti eniten ja heitä syntyy eniten väkirikkaisiin maakuntiin: Vuonna 2019 reilu kolmannes (35 %) lapsista syntyi Uudellemaalle, yhdeksän prosenttia Pirkanmaalle ja kahdeksan prosenttia Varsinais-Suomeen.

Kuitenkin myös Pohjanmaan maakunnissa syntyvyys ja lasten määrä ovat perinteisesti olleet korkeita. Vuonna 2019 lapsista yhdeksän prosenttia syntyi Pohjois-Pohjanmaalle. Hedelmällisyysikäisiin naisiin suhteutettuna vähiten lapsia syntyi puolestaan Itä-Suomessa Etelä- ja Pohjois-Karjalan maakunnissa.

Myös lasten osuus väestöstä on keskimääräistä suurempi juuri Pohjanmaan maakunnissa, Ahvenanmaalla ja Uudellamaalla (kuvio 4). Lasten osuus on pienin suhteessa väestöön Suomen itäisissä maakunnissa, Kainuussa, Pohjois-Karjalassa, Etelä-Karjalassa ja Etelä-Savossa, sekä Kymenlaaksossa.

Kuvio 4. 0–17-vuotiaiden osuus väestöstä maakunnittain 1990 ja 2019, prosenttia
Kuvio 4. 0–17-vuotiaiden osuus väestöstä maakunnittain 1990 ja 2019, prosenttia. Kuvion keskeinen tieto kerrotaan tekstissä.
Lähde: Tilastokeskus, Väestörakenne

Lasten osuus väestöstä on pienentynyt kaikissa maakunnissa vuoteen 1990 verrattuna. Suhteessa väestömäärään alaikäisten osuus on vähentynyt eniten, yli 40 prosenttia, Kainuussa ja Etelä-Savossa. Myös Lapissa ja Pohjois-Karjalassa lasten osuus väestöstä on pienentynyt reilulla kolmanneksella.

Lapsista noin joka kymmenes on ulkomaalaistaustainen

Lapsen oikeuksien julistuksessa linjataan, että oikeudet kuuluvat jokaiselle lapselle. Julistukseen on kirjattu, että lasta ei saa syrjiä esimerkiksi hänen alkuperänsä vuoksi. Tilastot osoittavat, että Suomen väestössä lapsien taustat ovat aikuisia moninaisempia.

Syntyperäluokitus

Tilastokeskus otti vuoden 2012 aikana käyttöön uuden syntyperäluokituksen. Suomalaistaustaisia ovat henkilöt, joilla vähintään toinen vanhemmista on syntynyt Suomessa. Suomalaistaustaisia ovat myös ne henkilöt, joiden vanhemmista ei ole tietoa, mutta joiden äidinkieli on suomi, ruotsi tai saame. Ulkomaalaistaustaisia ovat ne henkilöt, joiden molemmat vanhemmat tai ainoa tiedossa oleva vanhempi on syntynyt ulkomailla.

Ulkomaalaistaustaisia ovat myös ulkomailla syntyneet henkilöt, joiden kummastakaan vanhemmasta ei ole tietoa. Syntyperäluokituksen avulla on helposti eriteltävissä ensimmäisen (ulkomailla syntyneet) ja toisen (Suomessa syntyneet) polven ulkomaista syntyperää olevat henkilöt.

 

Kaikkiaan ulkomaalaistaustaisia lapsia oli Suomessa vuonna 2019 yhteensä 95 900. Määrä kasvoi edellisvuodesta yli 5 000 lapsella. Ulkomaalaistaustaisten lasten sukupuolijakauma on sama kuin väestössä muutenkin, tyttöjä oli 49 prosenttia ja poikia 51 prosenttia. Kymmenessä vuodessa määrä on kaksinkertaistunut, ja kolmessakymmenessä vuodessa kasvanut lähes 30-kertaiseksi. Vuonna 1990 ulkomaalaistaustaisia lapsia oli 3 500.

Vuoden 2019 lopussa kaikista Suomen lapsista lähes joka kymmenes (9,1 %) oli ulkomaalaistaustainen. Koko väestössä ulkomaalaistaustaisten osuus oli hieman pienempi, 7,7 prosenttia. Ulkomaalaistaustaisten lasten osuus on kasvanut tasaisesti 1980-luvulta alkaen.

Kuvio 5. Ulkomaalaistaustaiset 0–17-vuotiaat väestössä
Kuvio 5. Ulkomaalaistaustaiset 0–17-vuotiaat väestössä. Kuvion keskeinen tieto kerrotaan tekstissä.
Lähde: Tilastokeskus, Väestörakenne

Ulkomaalaistaustaisten lasten määrä Suomessa on kuitenkin edelleen melko pieni verrattuna esimerkiksi Ruotsiin. Ruotsissa ulkomaalaistaustaisia lapsia oli vuonna 2019 Ruotsin tilastoviraston SCB:n mukaan yli 565 000, mikä on 25,9 prosenttia Ruotsin lapsista.

Yli puolet ulkomaalaistaustaisista lapsista syntynyt Suomessa

Ulkomaalaistaustaiset lapset eivät ymmärrettävästi ole yksi yhtenäinen joukko. Vuoteen 2003 asti suurin osa ulkomaalaistaustaisista lapsista oli ulkomailla syntyneitä, kun taas vuodesta 2004 lähtien yli puolet ulkomaalaistaustaisista lapsista on ollut Suomessa syntyneitä.

Vuoden 2019 lopussa kaikista Suomen ulkomaalaistaustaisista lapsista 62 prosenttia oli Suomessa syntyneitä, yhteensä 59 039 lasta.

Ulkomaalaistaustaiseksi määritetään Tilastokeskuksen syntyperäluokituksessa henkilö, jonka vanhemmat ovat syntyneet ulkomailla. Luokittelu on tarpeen esimerkiksi kotoutumisen seuraamiseksi, mutta voidaan myös kysyä, missä määrin Suomessa syntyneitä lapsia on perusteltua enää kuvata ulkomaalaistaustaisina tai etenkään ns. toisen polven maahanmuuttajina. Vaikka tilastoissa käsitteet ja luokitukset yritetäänkin tehdä mahdollisimman neutraaleiksi, ne ovat väistämättä yksinkertaistettuja (esim. Helminen, 2016). Käytämme tässä käsitettä kuvataksemme lasten moninaistuvia taustoja.

Kuvio 6. Suomen 0–17-vuotias väestö syntyperän mukaan 1987–2019, prosenttia
Kuvio 6. Suomen 0–17-vuotias väestö syntyperän mukaan 1987–2019. Kuvion keskeinen tieto kerrotaan tekstissä.
Lähde: Tilastokeskus, Väestörakenne

Alueelliset erot ulkomaalaistaustaisten lasten määrissä ja osuuksissa ovat suuria. Suhteutettuna 0–17-vuotiaaseen väestöön, eniten ulkomaalaistaustaisia lapsia on Ahvenanmaalla (18 %) ja Uudellamaalla (17 %). Ahvenanmaalla osuutta selittänee osaltaan Ruotsissa syntyneen väestön suuri osuus. Kaikissa muissa maakunnissa lapsista harvempi kuin joka kymmenes on ulkomaalaistaustainen.

Kuvio 7. Ulkomaalaistaustaisten 0–17-vuotiaiden lasten osuudet lapsista maakunnittain 2019, prosenttia
Kuvio 7. Ulkomaalaistaustaisten 0–17-vuotiaiden lasten osuudet lapsista maakunnittain 2019, prosenttia. Kuvion keskeinen tieto kerrotaan tekstissä.
Lähde: Tilastokeskus, Väestörakenne

Joka neljäs ulkomaalaistaustaisista lapsista on 3–6-vuotias

Ulkomaalaistaustaustaisia lapsia on vähiten suhteessa väestöön Etelä-Pohjanmaan, Pohjois-Pohjanmaan ja Keski-Pohjanmaan maakunnissa, joissa ulkomaalaistaustaisten lasten osuus kaikista lapsista on vain muutama prosentti.

Kaikki Pohjanmaan maakunnat eivät kuitenkaan ole samanlaisia. Esimerkiksi Pohjanmaan maakunnassa lähes joka kymmenes (9 %) lapsi on ulkomaalaistaustainen, mitä selittänee ainakin alueen työperäinen maahanmuutto.

Ulkomaalaistaustaiset lapset ovat hieman nuorempia kuin suomalaistaustaiset lapset, mikä näkyy suurempana osuutena alle kouluikäisten ikäryhmissä. Ulkomaalaistaustaisista lapsista noin neljännes on iältään 3–6-vuotias ja vajaa viidennes alle kolmevuotias. Kuitenkin 7–12-vuotiaiden ikäryhmään kuuluvien lasten osuus oli suurin niin suomalais- kuin ulkomaalaistaustaisillakin.

Valtaosa lapsista asuu joko vanhempansa tai vanhempiensa kanssa

Vuoden 2019 lopussa Suomessa oli kaikkiaan 1 049 057 alle 18-vuotiasta lasta. Lähes kaikki heistä (98 %) oli perheessään lapsen asemassa eli asui samassa asunnossa vanhempansa tai vanhempiensa kanssa.

Osa alaikäisistä asuu kuitenkin jo omillaan joko yksin tai siten, että heillä on jo omaa perhettä eivätkä he väestötietojärjestelmän mukaan asu vanhempiensa luona. Yksin asuvia oli 0,2 prosenttia alaikäisistä. Alaikäisten joukossa oli myös niitä (19), jotka olivat jo perustaneet oman perheen eli he elivät parisuhteessa ja/tai heillä oli omia lapsia.

Sellaisia alaikäisiä, jotka eivät asuneet yksin, mutta eivät myöskään kuuluneet perheisiin, oli 0,3 prosenttia. Todennäköisesti osa heistä on ns. kimppakämpissä asuvia, mutta osa varmaankin alaikäisiä avoliitossa eläviä, joista ei perhetilastossa muodosteta avopuolisoita.

Laitosväestössä tai muussa luokittelemattomassa ryhmässä oli 1,4 prosenttia alaikäisistä. Tällöin kyseessä voi olla esimerkiksi lastenkodeissa ja hoitolaitoksissa asuvia lapsia, mutta myös tietymättömissä tai vailla vakinaista asuntoa olevia sekä tilapäisesti ulkomailla olevia.

Neljä viidestä asuu kahden vanhemman ja joka viides yhden vanhemman perheessä

Suomessa on yhteensä 558 302 lapsiperhettä, eli perhettä, joissa asui vähintään yksi alle 18-vuotias lapsi. Tarkastelemme tässä kuitenkin perheessään lapsen asemassa olevien lasten perheitä – eli tarkasteltavana yksikkönä on siis lapsi eikä usein käytetty perhe.

Vuoden 2019 lopussa perheissään lapsen asemassa olevia alaikäisiä oli yhteensä 1 028 030. Määrä on vähentynyt edellisvuodesta 9 965 lapsella ja vuodesta 2010 yhteensä 36 440 lapsella. Lapsen asemassa olevista valtaosa, 80 prosenttia, kasvaa perhetilaston mukaan kahden vanhemman perheessä ja joka viides yhden vanhemman perheessä.

Aviopariperheissä elää 62 prosenttia lapsista. Aviopariperheisiin lasketaan tässä eri sukupuolen avioparit, saman sukupuolen avioparit ja rekisteröidyssä parisuhteessa elävät parit. Avopariperheissä kasvavia lapsia on hieman vajaa viidennes lapsista (18 %). Lapsista 17 prosenttia kasvaa äidin ja lasten perheissä ja kolme prosenttia isän ja lasten muodostamissa perheissä.

Kuvio 8. Alle 18-vuotiaat lapset perhetyypin mukaan (lapsen asemassa olevat) 2019
Kuvio 8. Alle 18-vuotiaat lapset perhetyypin mukaan (lapsen asemassa olevat) 2019. Kuvion keskeinen tieto kerrotaan tekstissä.
Lähde: Tilastokeskus, Perheet

Avoparien ja yhden vanhemman perheissä kasvavien lasten osuudet lisääntyneet

Perhetilastossa vuosittaiset muutokset ovat kovin pieniä, mutta pidemmällä aikavälillä muutos on selvä: avioparien perheissä kasvavien lasten osuus on pienentynyt ja avoparien ja yhden vanhemman perheiden osuudet puolestaan kasvaneet.

Vielä 1990-luvun alussa nykyistä harvempi lapsi asui avoparin perheessä tai yhden vanhemman perheessä. Tuolloin noin vain joka kymmenes lapsi kasvoi avoparin tai yhden vanhemman perheessä.

Vaikka aviopariperheissä kasvavien lasten osuus onkin edelleen selvästi suurin, on osuus kuitenkin pienentynyt selvästi. Nyt melkein joka viides lapsi kasvaa avoparin tai yhden vanhemman perheessä (kuvio 9).

Kuvio 9. Lapsen asemassa olevien 0–17-vuotiaiden perhetyypit 1992–2019, prosenttia
Kuvio 9. Lapsen asemassa olevien 0–17-vuotiaiden perhetyypit 1992–2019, prosenttia. Kuvion oleellinen tieto kerrotaan tekstissä.
Lähde: Tilastokeskus, Perheet

Lapset kirjautuvat perhetilastossa perheeseen sen mukaan, missä he ovat kirjoilla ja toistaiseksi kirjoilla voi olla vain yhdessä osoitteessa. Vanhempien erotessa lapsi kirjautuu siis vain toisen vanhemman perheeseen, vaikka käytännössä vanhemmilla olisikin yhteishuoltajuus.

Lasten vuoroasumista on kuitenkin selvitetty eri tutkimuksissa. Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen vuonna 2018 tehdyssä ad hoc -lisätutkimuksen mukaan noin 110 000 suomalaislasta asui kahdessa kodissa.

Vuoden 2017 vapaa-aikatutkimuksen mukaan puolestaan viisi prosenttia lapsista kertoi asuvansa yhtä paljon kummankin vanhemman luona ja kuusi prosenttia asuvansa toisen vanhempansa kanssa ja viettävän lyhyitä aikoja toisen vanhemman luona. Valtaosa (73 %) asui yhdessä kummankin vanhemman kanssa, 14 prosenttia äidin ja 2 prosenttia isän luona.

Myös kouluterveyskyselyssä noin joka viides 8. ja 9. luokkalaisista ilmoitti asuvansa pääasiassa tai kokonaan yhden vanhemman kanssa ja hieman harvempi kuin joka kymmenes ilmoitti asuvansa vanhempien luona vuorotellen yhtä paljon.

Perhetilaston mukaan noin joka kymmenes lapsi kasvaa uusperheessä…

Osa perhetilastojen avopari- ja aviopariperheistä on uusperheitä. Vuoden 2019 lopussa uusperheitä oli yhteensä 50 607. Perhetilastossa uusperheillä tarkoitetaan perheitä, joissa on vähintään yksi alle 18-vuotias vain toisen puolison lapsi, eivätkä perheen kaikki lapset ole puolisoiden yhteisiä.

Tilastoitujen uusperheiden osuus kaikista lapsiperheistä on pysynyt yhdeksässä prosentissa vuodesta 2004 lähtien. Hieman yli puolet, 54 prosenttia, uusperheiden vanhemmista oli avoliitossa ja vajaa puolet, 46 prosenttia, avioliitossa.

Perhetilaston mukaan uusperheissä kasvoi vuonna 2019 yhteensä 105 692 lasta eli noin joka kymmenes lapsi. Uusperheissä on keskimäärin kaksi lasta eli hieman enemmän kuin lapsiperheissä yleensä. Lapsista 60 prosenttia on äidin mukanaan tuomia lapsia. Osuus on pysynyt lähes samalla tasolla jo neljännesvuosisadan.

Tilastoitujen uusperheiden lapsista 52 prosenttia kasvaa avioparin perheessä ja hieman alle puolet avoparin uusperheissä. Uusperheissä kasvavista lapsista 31 425 oli puolisoiden yhteisiä lapsia eli lapsia, jotka ovat syntyneet perheeseen, jossa on ennestään vain perheen äidin ja/tai vain isän lapsia. Varsinaisia uusperheen lapsia, eli uuden sosiaalisen vanhemman saaneita lapsia oli vuoden 2019 lopussa yhteensä 74 267 eli seitsemän prosenttia kaikista lapsista. Näistä lapsista 63 090 on äidin mukana perheeseen tulleita ja 11 177 isän.

…mutta rekisteriaineistoista jää uupumaan tuhansia arkitodellisuuden uusperheitä

Todennäköisesti uusperheissä kasvavien lasten määrä on kuitenkin suurempi kuin rekisteriaineistot näyttävät vuoroasuvien lasten kirjautuessa vain yhteen osoitteeseen. Vaikka etävanhemmalla olisi uusi puoliso, ei perhe tilastoidu uusperheeksi, jos etävanhemman lapsi ei ole perheessä kirjoilla – riippumatta käytännön asumisjärjestelyistä.

Eri aineistolähteiden kuten vuoroasumista selvittäneiden tutkimusten avulla voimme kuitenkin arvioida, että lapsen yhden osoitteen periaatteen vuoksi arkitodellisuuden uusperheiden määrästä jää puuttumaan tuhansia perheitä. Näin on jo silloin, jos esimerkiksi vuoroasuvasta 110 000 lapsesta vain pienellä osalla on toisessa kodissa uutta perhettä.

Myös etävanhempia käsittelevät rekisteritarkastelut osoittavat, että valtaosa Suomen 130 000 etäisistä asui lyhyen etäisyyden päästä lapsistaan, ja että yli puolella heistä oli puoliso ja/tai lapsia. Voi arvioida, että vähintäänkin tuhansien isien luona vuoroasuvat lapset eivät tilastoidu osaksi etäisien perheitä, vaikka asumisjärjestelyt muuten siihen viittaisivat.

Lisäksi uusperhetarkastelussa on huomioitu ainoastaan eri sukupuolta olevien parien perheet ja saman sukupuolen parien uusperheet – joita toki myös on – jäävät tarkastelun ulkopuolelle. Perhetilastointia pyritään jatkossa parantamaan näiltä osin mahdollisuuksien mukaan.

Mitä väestötilastot lapsista kertovat ja mitä ei?

Väestötilastojen perusteella on helppo osoittaa, että lasten määrä ja osuus Suomen väestössä ovat vähentyneet ennätyksellisen alas ja yhteiskunta on tältä osin pysyvästi muuttunut. Entisen lapsirikkaan Suomen tilalle on tullut iäkäs Suomi ja tilanne eri alueiden välillä eroaa suuresti. Väestötilastot kertovat myös sen, millaisissa perheissä Suomen lapset asuvat perustuen siihen, missä he asuvat.

Väestötilastot eivät tietenkään aina vastaa sitä, millaisissa perhekoonpanoissa lapset käytännössä elämäänsä elävät – ainoastaan sen kenen luona he ovat väestötietojärjestelmässä kirjoilla. Väestötietojärjestelmään perustuvien tilastojen avulla voidaan tarkastella lapsia ja heidän elämäänsä varsin monien taustamuuttujien mukaan, mutta aineistolähde asettaa myös rajoitteensa, vaikka tarjoaakin erinomaisen pohjan koko väestön kattavalle tarkastelulle.

Tilastointia pyritään kuitenkin kehittämään, jotta tilastot kuvaisivat mahdollisimman hyvin nykyisiä perhemuotoja.

Moninaisuus jää joskus väestötarkasteluissa jalkoihin. On tärkeää tuoda näkyväksi, mitä tilastot kuvaavat ja mitä eivät, sekä kehittää tilastointia kattamaan paremmin moninaisia perhemuotoja. Esimerkiksi sateenkaariperheiden tilastointia on tarkasteltu Pride-viikolla julkaistussa artikkelissa, josta löytyy lisää tietoa saman sukupuolen pareista ja heidän perheistään.

Moninaisten perhemuotojen huomioimiseksi tarvitaan myös muita aineistoja ja tutkimuksia täydentämään hallinnollisten aineistojen avulla saatua kuvaa ja kertomaan tarinaa lasten elämän arkisista käytännöistä. Lisäksi tarvitaan myös aineistojen kriittistä tarkastelua ja tietoaukkojen tunnistamista sekä eri toimijoiden yhteistyötä ja keskustelua lapsia koskevan tiedon tuottamiseksi parhaalla mahdollisella tavalla. Parhaillaan Suomessa valmisteilla oleva kansallinen lapsistrategia (STM) on tärkeä myös lapsia koskevan tiedon näkökulmasta, samoin Marinin hallituksen tasa-arvo-ohjelma toimenpiteineen mm. tasa-arvoisen vuorovanhemmuuden tukemiseksi ja kahden virallisen osoitteen mahdollistamiseksi.  

Marjut Pietiläinen työskentelee erikoistutkijana ja Miina Keski-Petäjä yliaktuaarina Tilastokeskuksen yhteiskuntatilastoissa.

 

Väestö- ja perhetilastojen lisäksi Tilastokeskuksessa on tarjolla tilastotietoa lasten ja perheiden hyvinvoinnista, koulutuksesta ja työelämästä.

Lähteet:

Helminen, M-L (2018) Ulkomaalaistaustaiset ensisynnyttäjinä saman ikäisiä kuin suomalaistaustaiset – mutta synnyttävät enemmän lapsia.

Helminen, M-L (2016) Pääseekö ”maahanmuuttajuudesta” ikinä eroon? Tieto & trendit 21.4.2016, Tilastokeskus

Helminen, M-L. & Pietiläinen M. (2014) Maahanmuutto moninaistaa lasten perheitä. Hyvinvointikatsaus 1/2014 

Kouluterveyskysely 2019, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.

Lipasti, L. & Pietiläinen, M. (2020) Sateenkaariperheiden määrä kasvaa – osa perheistä jää tilastoissa yhä piiloon.

Maahanmuuttovirasto. [Migri.fi, viitattu 9.11.2020]

Perheet, Tilastokeskus.

SCB [SCB, viitattu 13.11.2020]

Väestörakenne, Tilastokeskus.

http://www.stat.fi/uutinen/melkein-puolet-etaisista-asuu-yksin-ainakin-osan-aikaa

 

Tilaa Tieto&trendit-juttukooste sähköpostiisi

Kommentit

Lue samasta aiheesta:

Artikkeli
18.11.2020
Riitta Hanifi, Miia Huomo, Marjut Pietiläinen

Lähes kaikilla lapsilla ja nuorilla on ystäviä, mutta yhteyttä pidetään nyt tapaamisen sijaan entistä enemmän sähköisesti. Netti on tuonut nuorille aiempaa enemmän ystäviä, mutta yksinäisyyttäkin koetaan. Lapset ja nuoret osallistuvat aktiivisesti kansalais­toimintaan, erityisesti urheiluseuroissa mutta myös vapaaehtoistyössä.

Artikkeli
11.9.2020
Laura Lipasti, Marjut Pietiläinen

Vuonna 2019 Suomessa oli perhetilaston mukaan 873 sateenkaariperhettä. Näistä saman sukupuolen avioparien ja rekisteröityjen parien lapsiperheistä miltei kaikki oli naisparien lasten muodostamia perheitä. Yksilapsisten perheiden osuus on sateenkaariperheissä suurempi kuin lapsiperheissä yleensä, ja sateenkaariperheiden lapset ovat myös nuorempia.

Blogi
14.7.2017
Senni Luttinen

Osallistuessaan ensi kertaa SuomiAreenaan Tilastokeskus toi mukanaan nyyttäripöytään keskustelun vauvakadosta. Miksi siitä puhutaan nykyajan nuorten syynä, kun ilmiö on yliaktuaari Markus Rapon mukaan jatkunut jo 20 vuotta?

Blogi
26.8.2015
Pekka Myrskylä

Vuoden 1944 lopulla sotilaat kotiutuivat rintamalta, huvikiellot kumottiin, alkoholi­liikkeet avattiin ja solmittujen avio­liittojen määrä miltei kaksinkertaistui. Yhdeksän kuukauden päästä elokuussa 1945 syntyneiden lasten määrä nousi ennen- ja myös sen jälkeen näkemättömälle viikko­tasolle: suuret ikäluokat alkoivat syntyä 70 vuotta sitten.