tk-icons
Sivuston näkymät
  • Tämä juttu on arkistoitua sisältöä, joka tarjotaan luettavaksi sellaisenaan. Tämän vuoksi siinä voi olla saavutettavuusongelmia.

Kärsiikö Suomi ylikoulutuksesta?

23.1.2015
Anna-Maija Lehto
Anna-Maija Lehto, Tilastokeskus, Kuva: Juhani Korpi

Hiljattain eräs toimittaja kyseli Tilastokeskukselta, miksi edelleen käytetään luokkaa ”alemmat toimihenkilöt”. Eikö pitäisi puhua vain toimihenkilöistä? Kysymys on erittäin aiheellinen.

Tilastollisessa toiminnassa on aikoinaan päädytty sosioekonomisen aseman luokitteluun. Tuohon aikaan, noin 40 vuotta sitten, oli ehkä järkevää erotella alemmat ja ylemmät toimihenkilöt, koska koulutustausta ja samalla työn vaativuus oli näillä ryhmillä hyvin erilainen. Luokitus on kuitenkin jäänyt jälkeen kehityksestä ja aiheuttaa nykyään, paitsi lähinnä ärtymystä, valitettavasti myös vääriä tulkintoja yhteiskuntakehityksestä.

Yksi esimerkki tällaisesta väärintulkinnasta on erään koulutussosiologin väitöskirjassaan esittämä väite, että koulutuksen arvo on Suomessa laskenut, koska niin moni korkeasti koulutettu päätyy nykyään alemmaksi toimihenkilöksi (Mikko Aro 2014).

Jotta voitaisiin puhua ylikoulutuksesta, pitäisi osoittaa, että Suomessa koulutetaan turhaan sairaanhoitajia tai tradenomeja.

Tämän oudon väittämän taustalla lienee se, että tutkija ajattelee alempien toimihenkilöiden käsitteellä edelleen määritettävän työn vaativuutta. Kyse on kuitenkin vain vanhasta luokituskäytännöstä, joka pitäisi ehdottomasti muuttaa.

Onhan aivan hassua, että esimerkiksi sairaanhoitajat, joilla on pitkä alemman korkeakouluasteen tutkinto, päätyvät tähän luokkaan. Samoin tradenomeista varsin moni löytää itsensä alempien toimihenkilöiden luokasta. Molemmat koulutusryhmät ovat sattumalta myös hyvin naisvaltaisia nykyään.

Luokituksen muuttaminen on valitettavasti tosi hidasta, sillä sosioekonomisen aseman luokitus määritellään ammattiluokituksen pohjalta. Ammattiluokituksen muutoksissa on käyty kiistaa muun muassa siitä, kuuluvatko sairaanhoitajat asiantuntijoihin (=alempiin toimihenkilöihin) vai erityisasiantuntijoihin (=ylempiin toimihenkilöihin). Palkkataso kuulemma viimeksi ratkaisi päätymisen asiantuntijoihin eli alempiin toimihenkilöihin. Sehän on kuitenkin kehäpäätelmä, sillä juuri palkkaa pitäisi nostaa osaamistason mukaan.

Uskomatonta asiassa on edelleen se, että insinöörikoulutus kyllä johtaa erityisasiantuntijaksi ja sitä kautta ylemmäksi toimihenkilöksi. Heitä ylikoulutus ei siis koske. He luokittuvat koulutussosiologin määrittelyssä aivan oikein koulutuksen mukaan, eikä mistään koulutusinflaatiosta voida puhua. Ongelma vain on se, että insinöörin koulutus ei ole yhtään sen pidempi kuin sairaanhoitajankaan.

Jotta ylikoulutuksesta tai koulutusinflaatiosta voitaisiin puhua, pitäisi osoittaa, että Suomessa koulutetaan turhaan sairaanhoitajia tai tradenomeja. Tämän logiikan mukaan yhteiskunta pärjäisi vallan hyvin vähemmälläkin kouluttamisella.

Olen vahvasti eri mieltä. Aivan varmasti ne tiedot ja taidot, joita tradenomit yrityksissä tai sairaanhoitajat terveydenhuollossa käyttävät, ovat tulleet tarpeeseen. Tästä kuitenkin voi johtaa erään toisen tärkeän kysymyksen: Mistä johtuu, että naisten ja miesten palkkaero on edelleen varsin suuri, eli naiset ansaitsevat kokoaikatyössä vain 83 prosenttia siitä mitä miehet, vaikka heidän koulutustasonsa on selvästi korkeampi?

Taustalla on pitkäaikaista ja systemaattista nais- ja miesalojen kohtelun eriarvoisuutta. Luokituskäytännöt tekevät siitä vielä tavallaan legitiimiä.

Alempia toimihenkilöitä ja heidän hyvää koulutustaan myös hyväksikäytetään. Tiettävästi ainakin julkisella sektorilla virkoja ja toimia pannaan haettavaksi matalammalla vaativuustasolla kuin millaisia työntekijöitä ja osaamista oikeastaan tarvitaan. Näin säästetään palkkarahoja ja samalla saadaan paljon hyviä – ylikoulutettuja – hakijoita, useimmiten naisia.

Naisten syrjintä ei poistu, vaikka eräiden ammattien sosioekonomista luokitusta saataisiinkin muutettua tai jako alempiin ja ylempiin toimihenkilöihin poistettaisiin. Muutos alempien toimihenkilöiden määrittelyssä kuitenkin lopettaisi edellä esitetyn kaltaiset väärät tulkinnat yhteiskunnan koulutustilanteesta. Missään muussa maassa tuskin lähdettäisiinkään väittämään, että terveydenhuollon ja kaupallisen toiminnan asiantuntijoita koulutetaan liikaa. Sen verran tiukalta kansainvälinen kilpailu hyvin koulutetusta työvoimasta vaikuttaa.

Blogikirjoitukset eivät ole Tilastokeskuksen virallisia kannanottoja. Asiantuntijat kirjoittavat omissa nimissään ja vastaavat kukin omista kirjoituksistaan.

Kommentit

Lue samasta aiheesta:

Artikkeli
18.9.2018
Kaija Ruotsalainen

Tiedonvaihdossa noin 15 600 henkilölle saatiin tutkinto, joka on korkeampi kuin Tilastokeskuksen tutkinto­rekisterissä oleva tieto. Vähintään toisen asteen tutkinnon suorittaneita oli lähes 209 000, valtaosa heistä löytyy Ruotsin rekisteristä.

Artikkeli
20.12.2017
Juha Hedman, Osmo Kivinen

Arvovaltaiset kansainväliset koulutus­vertailut poikkeuksetta sijoittavat Suomen kärki­maiden joukkoon, mutta ministeriön visiotyö­ryhmän muistio puhuu osaamis­pohjan murenemisesta ja korkea­koulutuksemme vajoamisesta alle OECD-keski­arvon. Mistä risti­riidassa on kyse? Osmo Kivinen ja Juha Hedman Turun yli­opistosta kirjoittavat väärin­ymmärrysten ketjusta.

Artikkeli
2.11.2017
Aleksi Kalenius, Hannu Karhunen

1970-luvun lopulla syntyneet ovat toistaiseksi jäämässä Suomen kaikkien aikojen koulutetuimmaksi ikäryhmäksi. Eläkkeelle jäävien ikäryhmien koulutustaso on kipuamassa hyvin lähelle nuorten ikäluokkien tasoa, ja sen vuoksi aikuisväestön koulutustaso nousu lähes pysähtymässä 2020-luvun alkuvuosina. Kansainvälisesti Suomen sijoitus nuorissa ikäluokissa on lähellä kehittyneiden maiden keskitasoa, mutta heikkenee nykytahdilla yhä lähivuosina.