Asiantuntija-artikkelit ja ajankohtaisblogit
Sivuston näkymät
  • Tämä juttu on arkistoitua sisältöä, joka tarjotaan luettavaksi sellaisenaan. Tämän vuoksi siinä voi olla saavutettavuusongelmia.

Infografiikkaa sen olla pitää

30.9.2016
Twitterissä: @MetsaMaija
Tieto&trendit

”Asiakkaamme haluavat nyt infografiikkaa, siksi olen täällä”, totesi mainostoimistossa työskentelevä vierustoverini Tieto näkyväksi -seminaarissa.

”Visualisation makes you care”, herätteli vuorostaan Pohjoismaisen tilastokokouksen avainpuhuja Gapminderin Anna Rosling Rönnlund.

Lisää ja rohkeampaa, kuuluu viesti. Ja toden totta törmäämme päivittäin jos jonkinlaiseen infografiikkaan; perinteisesti joukkoliikenteen kartoissa, mediassa ja mainoksissa mutta yhä enemmän myös yritys- ja organisaatioviestinnässä, opetuksessa, tutkimuksessa. Mistä villitys?

Moottorina on jälleen teknologia: kehittyneet, usein maksuttomat työkalut, joilla interaktiivistakin infografiikkaa voidaan luoda verkkoon helposti ja nopeasti. Erinäistä infokuvaa voi tuottaa sukkelaan: koska teknologia mahdollistaa sen ja muutkin sitä suoltavat. Puhumattakaan asiakkaasta, joka herkeämättä odottaa sitä.

Sosiaalinen media on puolestaan mahdollistanut tehokkaan jakamisen ja potentiaalisesti hyvin laajan yleisön. Someen voikin klikkausten ja tykkäysten toivossa tuupata kaikkea kivaa.

Vaarana on, että viestinnälliset peruskysymykset – mitä, miksi, kenelle, miten – unohtuvat näennäisen helppouden vuoksi.

Vaikuttavimmillaan visualisoinnit pysäyttävät paitsi ajattelemaan myös toimimaan.

Toisaalta infografiikkaherätys liittyy kunnianhimoisen datavisualisoinnin trendiin, joka rantautui meille avoimen datan aktivistien ja datajournalismin vanavedessä jokunen vuosi sitten. Vuoden 2012 Open Knowledge Festival toi samalla kertaa Helsinkiin dynaamisen ja interaktiivisen datavisualisoinnin pioneerit ja vaikuttajat, Hans Roslingin ja Simon Rogersin.

Vaikka teknologia tarjoaa työkaluja jo huikeisiin 3D-kokemuksiin, on jokaisen uskottavan datajournalistin ensin tunnettava tilastokäppyrät ja kuviot sekä osattava käyttää niitä oikein.

Datajournalismissa tilastografiikka nähdäänkin, paitsi infografiikan ja datavisualisoinnin edeltäjänä, niiden perustavana tukijalkana. ”Graphics show and reveal data”, kirjoitti Edward Tufte klassikkoteoksessa The Visual Display of Quantitative Information vuodelta1983.

Hypen keskellä ei kenties tule mieleen, että ensimmäiset pylväät ja viivakuviot näkivät päivänvalon jo 230 vuotta sitten. William Playfair havainnollisti niillä Englannin talouden tilaa 1700-luvulla ja hieman myöhemmin esitteli maailmalle piirakkakuvion.

Kuten tilastografiikka jo syntyessään, myös onnistunut infografiikka havainnollistaa tietoa ymmärrettäväksi. Tämän päivän interaktiivisilla elementeillä, vaikkapa peleillä ja visuaalisilla mausteilla, houkutellaan lisäksi vuorovaikutukseen tai esimerkiksi tiedon hankintaan tietokannoista. Huolellista ajatus- ja selvitystyötä vaativa infografiikka mutkikkaasta ilmiöstä ei silti vieläkään synny tusinatuotteena. Tämä myönnetään avoimesti toimitusten osaavilla datadeskeillä.

Vaikuttavimmillaan datavisualisoinnit pysäyttävät paitsi ajattelemaan myös toimimaan.

Englantilainen sairaanhoitaja Florence Nightingale hyödynsi vuonna 1857 nerokkaasti infografiikkaa. Nightingale esitti eräänlaisella piirakka- ja pylväskuvion yhdistelmällä, niin kutsutulla Coxcombs -kuviolla, Krimin sodassa kuolleiden määrät ja syyt kuukausittain – ja sai aikaan sotilassairaaloiden olosuhteiden kohentamisen.

 

Lue lisää:

Anna Rosling Rönnlund, https://www.gapminder.org/dollar-street/

Hans Rosling, https://www.gapminder.org

Simon Rogers, https://simonrogers.net/

https://understandinguncertainty.org/coxcombs

Data Journalism Handbook

Blogikirjoitukset eivät ole Tilastokeskuksen virallisia kannanottoja. Asiantuntijat kirjoittavat omissa nimissään ja vastaavat kukin omista kirjoituksistaan.

Lue samasta aiheesta:

tk-icons