tk-icons
Sivuston näkymät

Tilastot taskussani sivuavat elämääni

3.7.2018
Sirkku Hiltunen

Tänä vuonna etsimme Suomi lukuina 2018 -julkaisuun muutamia nostolukuja, ja siinä samalla tulin pohtineeksi tilastolukuja hieman toiselta kantilta kuin aiemmin.

Kolmannes työllisistä kävi vuonna 2015 asuinkuntansa ulkopuolella töissä. Yllättävää oli, että valtiolla työskentelevistä lähes puolet pendelöivät eli kävivät töissä koti­kuntansa ulkopuolella ja että heidän työmatkansa oli hieman pidempi kuin keskimäärin. Kaikkien työllisten keskimääräinen työmatka vuonna 2015 oli 14,1 km. Työmatka on mitattu linnuntietä pitkin kodin ja työpaikan välisenä etäisyytenä.

Suurimman osan työurastani olen asunut samalla paikka­kunnalla, missä työpaikkakin. Työmatkat olen pyöräillyt niin kesät kuin talvet, riippumatta säästä tai vuodenajoista. Vuonna 2015 työpaikkani sijaitsi eri kunnassa missä asuin. Työmatkani oli tuolloin yhteen suuntaan lähes 600 km, jota toki en kulkenut päivittäin.

Sinä vuonna tein pääsääntöisesti etätöitä, ja päästäkseni työpaikalle matka taittui pyörällä, bussilla, lento­koneella, junalla ja lopuksi vielä metrolla. Aikaa meni nelisen tuntia. Näin pitkiä työmatkoja ei muuten huomioida, kun lasketaan keskimääräistä työmatkan pituutta, laskennasta jäävät pois yli 200 kilometrin työmatkat.

Vuonna 2017 työttömyysaste oli 8,6 prosenttia. Työttömiä (15–74-vuotiaita) oli viime vuonna keskimäärin 234 000. Tilanne ei tunnu niin katastrofaaliselta, mitä se oli 90-luvun alussa, jolloin itse valmistuin. 15–74-vuotiaita työttömiä oli keskimäärin 408 000 vuonna 1994, työttömyys­asteen ollessa huikeat 16,6 prosenttia. Minä samoin kuin monet opiskelukaverini jäimme suoraan työttömiksi valmistumisen jälkeen.

Avoimia työpaikkoja ei yksinkertaisesti ollut tarjolla, ei kursseja eikä koulutuksia. Omalla kohdallani käänteen­tekeväksi asiaksi muodostui työllistämistuki, jonka avulla sain muutaman kuukauden koulutustani vastaavan pestin. Samoin kävi monille opiskelu­kavereilleni, jotka myös pääsivät työelämään kiinni aluksi työllistämis­tuen turvin. 

Suomessa on 3,4 miljoonaa henkilöautoa, mikä on 621 autoa tuhatta asukasta kohti (2017). Voimassa olevia henkilö- tai pakettiauton ajokortteja löytyy 3,6 miljoonalta kansalaiselta pl. Ahvenanmaa (1.1.2018). Aivan jokaisella ajokortin omaavalla ei ole omaa autoa. Myös minä olen ajokortin omaava autoton.

Ilman autoa arjesta selviää hyvin, varsinkin jos asuu pääkaupunki­seudulla hyvien julkisten liikenne­yhteyksien varrella ja lähellä palveluita. Joskus kun autoa sattuu tarvitsemaan, avuliaat autolliset ystävät rientävät apuun.

Eipä taida löytyä tilastoa siitä, paljonko Suomessa on polkupyöriä. Itselläni niitä on kolme, ja jokaisella on oma käyttö­tarkoitus. Yksi polkupyörä soveltuu kaupassa käymiseen, toinen koiran kuljettamiseen ja kolmas työmatka­pyöräilyyn.

Pendelöin edelleen, mutta työmatkani on lyhentynyt 20 kilometriin.  Arvannet, kumpi vaihtui, asuinpaikka vai työpaikka?

 

Sirkku Hiltunen työskentelee tietopalvelusuunnittelijana Tilastokeskuksen tietopalvelu-yksikössä.

 

Suomi lukuina – taskutilastot julkaistaan myös ruotsiksi ja englanniksi.

 

Blogikirjoitukset eivät ole Tilastokeskuksen virallisia kannanottoja. Asiantuntijat kirjoittavat omissa nimissään ja vastaavat kukin omista kirjoituksistaan.

Kommentit