Asiantuntija-artikkelit ja ajankohtaisblogit
Sivuston näkymät

Osa-aikatyö on yleistynyt, tyytymättömyys siihen ei – pitäisikö muuttaa puhetta?

9.8.2019
Twitterissä: @leskinen_tatu
Kuva: Kari Likonen

Osa-aikatyö on yleistynyt Suomessa 1990-luvulta lähtien, ja sitä pidetään usein kielteisenä ilmiönä. Perinteisesti osa-aikatyön osuus työllisyydestä on ollut pieni Suomen työmarkkinoilla. Jopa pohjoismaisessa vertailussa osa-aikatyön osuus on edelleen alhaisin Suomessa.

Julkisessa keskustelussa osa-aikatyöhön yleisesti liitettyjä, työntekijän kannalta huonoja puolia ovat muun muassa epävarmuus työn riittävyydestä, matala palkka ja epäsäännölliset työajat.

Vaikka puheeseen osa-aikatyöstä liittyy aina jokin intressi ja näkökulma, myös osa-aikatyön suhteellinen harvinaisuus suomalaisessa työelämässä vaikuttaa siitä syntyviin käsityksiin ja puheenvuoroihin.

Työuraa tarkastellaan yleensä vakituisen kokoaikatyön saamisen päämäärästä ja osa-aikatyötä pidetään väliaikaisena, esimerkiksi opiskeluun liittyvänä työnteon muotona, joka sopii tiettyyn elämäntilanteeseen, mutta josta vakiinnutaan lopulta kokoaikaiseen työhön.

Miltä osa-aikatyön yleistyminen sitten näyttää, kun tarkastellaan osa-aikatyöntekijöitä pitemmällä aikavälillä ja kysytään osa-aikatyöstä sen tekijöiltä?

Työvoimatutkimuksessa osa-aikatyön määritelmä on ollut sama vuodesta 1997 lähtien. Osa-aikatyötä tekeväksi luokitellaan palkansaaja tai yrittäjä, joka ilmoittaa tekevänsä päätyöpaikassaan osa-aikatyötä.

Osa-aikatyöntekijöiltä kysytään, mistä syystä he tekevät osa-aikatyötä. Vastausvaihtoehdoissa pääasiallisia syitä osa-aikatyölle on kuusi: 1) kokoaikatyötä ei ollut tarjolla, 2) opiskelu, 3) omien lasten hoito, 4) muun omaisen hoito, 5) terveydelliset syyt, 6) jokin muu syy.

Jos osa-aikatyön pääasialliseksi syyksi ilmoitetaan se, että kokoaikatyötä ei ollut tarjolla, tulkitaan se niin, että vastaaja haluaisi kokoaikatyötä, mutta ei ole onnistunut sitä saamaan. Tällöin kokoaikatyön puutetta pidetään kielteisenä ja on puhuttu ns. vastentahtoisesta osa-aikatyöstä (involuntary part-time work).

Vuonna 2018 osa-aikatyötä teki noin 100 000 miestä, lähes kaksi kertaa enemmän kuin vuonna 1997, ja noin 223 000 naista, vajaa kaksi kolmannesta enemmän kuin vuonna 1997 (kuvio 1).

Kuvio 1. Osa-aikatyötä tekevät palkansaajat, 15–64-vuotiaat, 1997–2018
Kuvio 1. Osa-aikatyötä tekevät palkansaajat, 15–64-vuotiaat, 1997–2018
Lähde: Työvoimatutkimus, Tilastokeskus

Vuonna 1997 osa-aikatyötä tekevistä miehistä noin 40 prosenttia olisi halunnut kokoaikatyötä, vuonna 2018 enää noin 31 prosenttia. Osa-aikatyötä tekevistä naisista vuonna 1997 kokoaikatyötä olisi halunnut noin 43 prosenttia, vuonna 2018 noin 33 prosenttia. (Kuvio 2)

Kuvio 2. ”Kokoaikatyötä ei ollut tarjolla” vastanneiden osuus osa-aikatyötä tekevistä palkansaajista, 15–64-vuotiaat, 1997–2018
 Kuvio 2. ”Kokoaikatyötä ei ollut tarjolla” vastanneiden osuus osa-aikatyötä tekevistä palkansaajista, 15–64-vuotiaat, 1997–2018
Lähde: Työvoimatutkimus, Tilastokeskus

Parissa kymmenessä vuodessa osa-aikatyö on siis yleistynyt reippaasti varsinkin miehillä. Samalla kokoaikatyötä haluavien osuus on vähentynyt molemmilla sukupuolilla.

Osa-aikatyötä tekevien halu saada kokoaikatyötä on vaihdellut jonkin verran, minkä taustalla on monia tekijöitä. Vaihtelua ja eroja saadaan paljonkin esille, kun osa-aikatyötä tarkastellaan lähemmin vaikkapa eri ikäryhmien ja toimialojen mukaan.

Kun osa-aikatyöntekijöitä tarkastellaan yhtenä joukkona, työvoimatutkimuksen tiedot eivät viittaa siihen, että tyytymättömyys työn osa-aikaisuuteen välttämättä lisääntyy osa-aikatyön yleistymisen myötä.

Koska pelkkä kokoaikatyön puute ei kerro siitä, kokeeko vastaaja osa-aikatyön muuten kielteisenä ja ei-toivottavana, on työvoimatutkimuksen yhteydessä mielestäni perustellumpaa puhua tyytymättömyydestä työn osa-aikaisuuteen kuin vastentahtoisesta osa-aikatyöstä. Osa-aikatyöntekijät voivat pitää työtään mielekkäänä ja merkityksellisenä, vaikka toiveena olisikin kokoaikainen työ.

 

Kirjoittaja työskentelee yliaktuaarina työvoimatutkimuksen tehtävissä, Tilastokeskuksen väestö ja elinolot -yksikössä.

Lähteet:

Johanna Alatalo, Liisa Larja, Heikki, Räisänen. 2019. Työllisyysaste-erot Pohjoismaissa ja eräitä taustatekijöitä niille. TEM-analyyseja 91/2019. Helsinki. Työ- ja elinkeinoministeriö.

Hulkko Laura, Pärnänen Anna. 2006. Miten osa-aikatyö valtasi palvelualat? Tilastokeskus.

Lukkarinen Henri. 2018. Vastentahtoiset osa-aikatyöt yleistyneet 2010-luvulla. Tilastokeskus.

Pärnänen Anna, Sutela Hanna. 2009. Tyypillisestä epätyypilliseen? Muutokset erilaisissa työsuhteissa neljänä vuosikymmenenä. Teoksessa Anna Pärnänen & Kaisa-Mari Okkonen (toim.) Työelämän suurten muutosten vuosikymmenet. Helsinki: Tilastokeskus.

Työvoimatilasto. 1997–2007. Tilastokeskus.

Blogikirjoitukset eivät ole Tilastokeskuksen virallisia kannanottoja. Asiantuntijat kirjoittavat omissa nimissään ja vastaavat kukin omista kirjoituksistaan.

Lue samasta aiheesta:

Artikkeli
4.12.2023
Hanna Sutela

Muissa EU-maissa syntyneiden miesten ja EU:n ulkopuolella syntyneiden naisten työllisyys­asteet ovat meillä korkeat verrattuna Ruotsiin ja EU-keskitasoon. Ulkomailla syntyneiden työllisyys on Suomessa myös kasvanut kansain­välisesti verrattuna ripeästi. Ulkomaalais­taustaisten tekemä työ on kuitenkin muita yleisemmin ns. epätyypillistä, kuten määrä- tai osa-aikaisia työsuhteita taikka vuokra- tai alustatyötä.

Artikkeli
27.11.2023
Tarja Baumgartner, Olga Kambur, Elina Pelkonen

Työllisyyden määritelmää harmonisoitiin kansainvälisessä työvoimatutkimuksessa vuonna 2021. Tuolloin työstä vanhempainvapaalla olevien luokittelu työlliseksi yhtenäistettiin. Aiemmassa vertailussa suomalaisten ja ruotsalaisten naisten työllisyysasteet poikkesivat toisistaan reilusti, mutta uudistuksen jälkeen 20–54-vuotiaiden naisten työllisyysaste oli Suomessa ja Ruotsissa lähes samalla tasolla.

Artikkeli
16.11.2023
Tuomo Heikura, Meri Raijas

Vuonna 2022 työpaikkoja vaihdettiin selvästi eniten terveys- ja sosiaalipalveluissa sekä hallinto- ja tukipalveluissa. Toimialojen vahva sukupuolittuneisuus näkyy myös työpaikkojen vaihdoksissa. Kaikkiaan vaihtoja oli vuonna 2022 lähemmäs 793 000, kertovat työmarkkinavirtoja koskevat kokeelliset laskelmat.

Artikkeli
25.8.2023
Pertti Taskinen

Kansainvälisen työvoimatutkimuksen mukaan Suomessa tehtiin Euroopan maista viidenneksi eniten etätöitä vuonna 2022. Vertailun kärkisijalla oli Alankomaat. Myös Ruotsi, Norja ja Islanti olivat Suomen edellä. Toisaalta etätyön säännöllisyydessä kärkimaa oli Irlanti ja heti toisena Suomi.

Artikkeli
10.8.2023
Tuomo Heikura, Pertti Taskinen

Keskimäärin 168 000 palkansaajaa – eli reilut seitsemän prosenttia palkansaajista – oli vuonna 2022 työviikon aikana sairauden takia poissa töistä, joko osan viikkoa tai koko viikon. Näistä enemmistö oli lyhyitä poissaoloja. Vuoden 2022 työvoimatutkimuksen tietojen perusteella sairauspoissaolot vaihtelevat hyvinkin paljon ammattiryhmittäin.

Artikkeli
30.6.2023
Tarja Baumgartner, Meri Raijas

Muutoksen suuruuteen on voinut vaikuttaa moni samanaikainen tekijä pandemiasta työvoima­tutkimuksen sisältö- ja menetelmä­muutokseen. Eri mittarit kertovat kuitenkin samansuuntaisesta myönteisestä kehityksestä. 

tk-icons