1. Sosiaaliturvan osuus julkisyhteisöjen menoista kasvoi vuonna 2013

Suurin osuus julkisista menoista käytettiin sosiaaliturvaan vuonna 2013. Sosiaaliturvan jälkeen suurin osuus kokonaismenoista kohdistui terveydenhuoltoon, yleiseen julkishallintoon ja koulutukseen.

Terveydenhuollon menoista suurin osa koostuu terveydenhoidon tuotantokustannuksista sekä sairaanhoito- ja lääkekorvauksista. Terveydenhuollon osuus menoista on pysynyt ennallaan viime vuosina. Terveydenhuollon menot kasvoivat 3,0 prosenttia edellisvuodesta.

Yleiseen julkishallintoon luokitellaan esimerkiksi lainsäädäntöelinten, keskushallinnon, erilaisten yleispalvelujen kuten kiinteistö- ja ravintopalvelujen sekä yliopistojen tutkimukseen liittyvät menot. Tehtäväluokan nettomenot ovat selvästi kokonaismenoja pienemmät, koska tehtäväluokassa on paljon myyntituloja, erityisesti muilta julkisyhteisöiltä, ja tutkimus- ja kehittämisinvestointeja. Yleisen julkishallinnon kokonaismenot kasvoivat 2,7 prosenttia.

Koulutuksen osuus menoista on pienentynyt hitaasti viimeisen vuosikymmenen aikana ja osuus pieneni myös vuonna 2013. Käyvin hinnoin koulutuksen menot kasvoivat noin 0,2 miljardia euroa eli 1,6 prosenttia.

Verrattuna vuotta aiempaan eniten kasvoivat sosiaaliturvaan sekä vapaa-aikaan, kulttuuriin ja uskontoon käytetyt menot. Sosiaaliturvan menot kasvoivat noin 2,9 miljardia euroa eli 6 prosenttia. Kasvu johtui pääasiassa vanhuus- ja työttömyysmenojen kasvusta. Vanhuusmenojen kasvun syynä oli eläkkeiden määrän kasvu.

Vapaa-ajan, kulttuurin ja uskonnon menot kasvoivat noin 0,6 miljardia euroa. Kasvu johtui suurelta osin luokitusmuutoksesta. Yleisradiovero otettiin käyttöön vuoden 2013 alussa ja samalla Yleisradio luokiteltiin tilastossa julkisyhteisöihin. Ennen vuotta 2013 Yleisradio ja sen menot on luokiteltu yrityssektoriin.

Useiden tehtävien menot myös vähentyivät. Eniten edellisvuodesta vähentyivät julkisen velan hoitokustannukset, joiden määrä oli 0,3 miljardia euroa pienempi, vaikka velan määrä kasvoi.

1.1. Julkisyhteisöjen menoista suurin osuus on sosiaalietuuksia

Tilastossa julkisyhteisöjen menot on jaoteltu tehtäviin ja menolajeihin. Menolajeittain tarkasteltuna julkisista menoista suurin osuus oli raha- tai luontoismuotoisia sosiaalietuuksia ja muita siirtoja kotitalouksille, yhteensä noin 21,9 prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen (bkt). Suhdeluku on kasvanut 2010-luvulla. Kasvuun on vaikuttanut sekä menojen että bkt:n muutokset.

Pääosa sosiaalietuuksista, noin puolet, oli vanhuusmenoja. Toiseksi suurin osa kohdistui sairauteen ja toimintarajoitteisuuteen. Työttömyysetuudet olivat seuraavaksi merkittävin sosiaalietuuksien kohde. Hieman työttömyysmenoja pienempi määrä oli perheisiin ja lapsiin liittyviä etuuksia kuten lapsilisiä ja vanhempainrahoja.

Kuvio 1. Julkisyhteisöjen menot menolajeittain 1975–2013* suhteessa bruttokansantuotteeseen

Kuvio 1. Julkisyhteisöjen menot menolajeittain 1975–2013* suhteessa bruttokansantuotteeseen

Toiseksi suurin menolaji oli maksetut palkansaajakorvaukset, jotka koostuvat työntekijöille maksetuista palkoista ja työnantajan sosiaaliturvamaksuista. Palkansaajakorvausten bkt-suhde oli 14,4 prosenttia vuonna 2013. Suhdeluku on pienentynyt 1990-luvun laman jälkeen ja kasvanut taas vuonna 2009 kansantuotteen supistuessa.

Ostetut tavarat ja palvelut eli välituotekäyttö oli kolmanneksi suurin menolaji. Välituotekäytön bkt-suhde on noussut tasaisesti viime vuosikymmenen aikana. Osa kasvusta selittyy julkisyhteisöjen välisten ostojen kasvulla. Myös ulkoistukset voivat vaikuttaa välituotekäytön määrään. Suurin osuus välituotekäytöstä kohdistui terveydenhuoltoon.

Tulonsiirrot muille sektoreille sisältävät esimerkiksi tukipalkkioita ja tulonsiirtoja yrityksille ja yhteisöille sekä EU:n jäsenmaksut. Niiden määrä oli noin 4,5 prosenttia suhteessa bkt:hen.

Julkisyhteisöjen investoinnit ovat olleet läpi aikasarjan noin 3–5 prosenttia suhteessa bkt:hen. Vuonna 2013 suhde oli 4,1 prosenttia. Julkisten omaisuusmenojen bkt-suhde oli 1,3 prosenttia. Omaisuusmenojen suhdeluku on pienentynyt 1990-luvulta lähtien.

1.2 Julkisyhteisöjen palkoista suurin osa liittyi hyvinvointipalveluihin

Vuonna 2013 julkisyhteisöjen menoista noin viidesosa eli 23 miljardia euroa oli palkkoja. Palkkasumman käypähintainen kasvu hidastui ja oli noin 1,7 prosenttia. Kasvu oli hitainta sitten vuoden 1994. Ilman Yleisradion luokitusmuutosta kasvu olisi ollut vielä hitaampaa.

Taulukko 1. Julkisyhteisöjen maksamat palkat ja palkkiot vuonna 2013, miljoonaa euroa

  S13 Julkisyhteisöt S1311 Valtionhallinto S1313 Paikallishallinto S1314 Sosiaaliturva- rahastot
G0 Tehtävät yhteensä 22 795 5 671 16 669 455
G01 Yleinen julkishallinto 3 028 1 256 1 772 -
G02 Puolustus 894 894 - -
G03 Yleinen järjestys ja turvallisuus 1 435 1 139 296 -
G04 Elinkeinoelämän edistäminen 1 099 788 311 -
G05 Ympäristönsuojelu 168 128 40 -
G06 Asuminen ja yhdyskuntapalvelut 294 78 216 -
G07 Terveydenhuolto 5 409 93 5 316 -
G08 Vapaa-aika, kulttuuri ja uskonto 760 220 540 -
G09 Koulutus 5 232 1 011 4 221 -
G10 Sosiaaliturva 4 476 64 3 957 455

Suurin osa palkoista käytettiin terveydenhuoltoon, koulutukseen ja sosiaaliturvaan (taulukko 1). Yhteensä näiden tehtävien menot olivat noin 66 prosenttia kaikista palkoista.

Yleiseen julkishallintoon käytettiin 13 prosenttia palkoista. Yleisen järjestyksen ja turvallisuuden sekä puolustuksen palkkoihin käytettiin yhteensä noin 10 prosenttia palkkakuluista. Yleisen järjestyksen ja turvallisuuden tehtäväryhmä sisältää esimerkiksi oikeuslaitoksen, poliisin sekä palo- ja pelastustoimen menot.

Palkoista suurin osa, noin 16,7 miljardia euroa, oli paikallishallinnon maksamia. Valtionhallinto maksoi palkoista 5,7 miljardia euroa. Sosiaaliturvarahastojen palkkamenot olivat 0,5 miljardia euroa. Paikallishallinnon palkkamenot ovat pääasiassa sosiaali- ja terveydenhuollon sekä koulutuksen menoja. Valtionhallinnon menot keskittyvät yleiseen julkishallintoon, puolustukseen, yleiseen järjestykseen ja turvallisuuteen sekä koulutukseen.

1.3 Kansantalouden tilinpidon uudistuksen vaikutukset tilastoon

Tilasto julkaistaan nyt ensimmäistä kertaa uuden kansantalouden tilinpidon, EKT 2010 -järjestelmän mukaisena. Uudistuksen vuoksi tilastossa on tehty paljon muutoksia, joista osa on varsin merkittäviä.

Uudistuksessa merkittävimmin julkisiin menoihin vaikuttivat tutkimus- ja kehittämismenojen (T&K) pääomittaminen, julkisyhteisöjen sektorirajauksen muutos, maanpuolustuskalustohankintojen, EU:n arvonlisäveropohjaan perustuvan maksun (ALV-maksu) ja kuntien palautusjärjestelmän arvonlisäveron käsittelyn muutos.

T&K-menojen pääomittamisen seurauksena julkiset investoinnit kasvoivat merkittävästi erityisesti valtionhallinnon sektorilla. Esimerkiksi vuonna 2012 julkisyhteisöjen investointien taso nousi T&K-menojen vuoksi noin kolmanneksella. Pääomittamisen seurauksena myös kokonaismenojen määrä kasvoi, koska Eurostatin laskentakaavassa julkisyhteisöjen itselle tuottamien T&K-investointien menot sisältyvät investointien ohella menona myös palkkoihin ja välituotekäyttöön. Muutos vaikuttaa erityisesti yleisen julkishallinnon (G0104 perustutkimus), koulutuksen (G0904 korkea-asteen koulutus) sekä elinkeinoelämän edistämisen (G0408 Elinkeinoelämän tutkimus ja kehittäminen) menoihin. T&K-menojen pääomittamisen vaikutus eliminoidaan nettomenolaskelmassa vähentämällä itse tuotettujen investointien menot, koska ne sisältyvät vastaavan suuruisina tuloerään ”tuotos omaan loppukäyttöön”.

Julkisyhteisöjen sektorirajaus uudistui EKT 2010:n myötä. Lista julkisyhteisöihin kuuluvista yksiköistä löytyy sektoriluokituksen verkkosivuilta . Uudistuksen seurauksena julkisyhteisöihin luokiteltiin suuri joukko yhtiömuotoisia yksiköitä. Yhtiöt tuottavat pääasiassa omistajilleen erilaisia avustavia palveluita kuten ravinto-, kiinteistö- ja taloushallinnon palveluja. Niiden menot kasvattivat pääosin yleisen julkishallinnon menoja (alaluokka G0103 yleiset hallintopalvelut). Kulutusmenoihin muutos ei vaikuttanut yhtä paljon, koska sektoriin luokitellut yksiköt ovat kattaneet toimintansa kulut myyntituloilla, jotka kasvattivat julkisyhteisöjen myyntituloja. Uudistus lisäsi myös koulutuksen kulutusmenoja, koska julkisyhteisöihin luokiteltiin kuntien omistamat yhtiömuotoiset ammattikorkeakoulut, jotka aiemmin oli luokiteltu voittoa tavoittelemattomiksi yhteisöiksi.

Maanpuolustuskaluston hankinta katsotaan uudistuksen jälkeen investoinniksi eikä välituotekäytöksi. EU:n ALV-maksu käsitellään jatkossa valtion saamana verona, joka kirjataan maksettuna tulonsiirtona EU:lle, mikä kasvattaa menoja. Aiemmin ALV-maksu kirjattiin EU:n saamana verotulona.

Kuntien ja kuntayhtymien maksaman ja valtion kunnille palauttaman arvonlisäveron tietolähteenä siirryttiin käyttämään verohallinnon tietoja vuodesta 2002 alkaen, koska aiemmin tietolähteenä käytetty kuntataloustilasto ei sisältänyt liikelaitosten arvonlisäveroa. Muutos kasvatti menoja ja tuloja saman verran.

Erityisesti yleisen julkishallinnon kokonaismenot kasvoivat uudistuksen yhteydessä. Tämä johtuu lähinnä sektorirajauksen muutoksesta ja siitä että suuri osa T&K-menoista kirjautuu tehtäväluokan menoksi. Myös koulutuksen menot kasvoivat pääasiassa T&K-menojen pääomittamisen vuoksi.


Lähde: Kansantalouden tilinpito, Tilastokeskus

Lisätietoja: Jukka Hytönen 029 551 3484, kansantalous@tilastokeskus.fi

Vastaava tilastojohtaja: Leena Storgårds


Päivitetty 30.1.2015

Viittausohje:

Suomen virallinen tilasto (SVT): Julkisyhteisöjen menot tehtävittäin [verkkojulkaisu].
ISSN=1798-0593. 2013, 1. Sosiaaliturvan osuus julkisyhteisöjen menoista kasvoi vuonna 2013 . Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 20.5.2019].
Saantitapa: http://www.stat.fi/til/jmete/2013/jmete_2013_2015-01-30_kat_001_fi.html