2. Köyhyys- tai syrjäytymisriski sekä kotitalouksien toimeentulo-ongelmat

2.1 Joka neljäs EU-kansalainen on köyhyys- tai syrjäytymisuhan alla

123 miljoonaa Euroopan unionin maiden kansalaista eli köyhyys- tai syrjäytymisuhan alla vuonna 2012. Köyhyys- tai syrjäytymisriskissä olevien osuus väestöstä oli suurin Bulgariassa – lähes puolet väestöstä – ja pienin Islannissa (13 %) ja Norjassa (14,1 %). Vuonna 2012, jota viimeisimmät kansainväliset vertailutiedot koskevat, Suomessa köyhyys- tai syrjäytymisriskissä eli noin 854 000 henkilöä, mikä on 16 prosenttia koko väestöstä. Suomen osuus oli 28 EU-maasta kolmanneksi pienin. (Kuvio 4.)

Vuonna 2013, jota koskevia tietoja on jo saatavilla Suomesta, köyhyys- tai syrjäytymisriskissä eli 927 000 henkilöä eli 17,3 prosenttia väestöstä. Tämä on enemmän kuin vuosina 2011–2012, mutta vähemmän kuin vuonna 2010, jolloin köyhyys- tai syrjäytymisriskissä olevien määrä ja osuus väestöstä oli korkeimmillaan (949 000, 17,9 prosenttia väestöstä). Köyhyys- ja syrjäytymisriskissä elävien osuus väestöstä on kasvanut kaikista vertailumaista eniten talouskriisin koettelemassa Kreikassa, 27,6 prosentista 35,7 prosenttiin vuodesta 2008 vuoteen 2012. Henkilömäärä on tänä aikana kasvanut hieman yli 3 miljoonasta 3,9 miljoonaan.

Köyhyys- tai syrjäytymisriskissä eläväksi määrittyvät henkilöt, jotka kuuluvat pienituloiseen kotitalouteen 1) , kotitalouteen, jonka työpanos on vuoden aikana vähäinen 2) tai joiden kotitalous kärsii vakavaa aineellista puutetta 3) . Vähintään yhdellä kolmesta mittarista huono-osaiseksi määrittyvä henkilö katsotaan köyhyys- tai syrjäytymisriskissä eläväksi. Köyhyys- tai syrjäytymisuhkaa mittaava niin sanottu AROPE-indikaattori (At Risk of Poverty or Social Exclusion) on osa Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden seurantaa. Strategian tavoitteena on vuoteen 2020 mennessä vähentää köyhyys- tai syrjäytymisuhan alla elävien määrää 20 miljoonalla vuoteen 2010 verrattuna, jolloin uhan alla eläviä oli yhteensä 120 miljoonaa.

Kuvio 4. Köyhyys- tai syrjäytymisuhan (AROPE) alla elävien henkilöiden osuus maan väestöstä vuonna 2012

Kuvio 4. Köyhyys- tai syrjäytymisuhan (AROPE) alla elävien henkilöiden osuus maan väestöstä vuonna 2012

Mitä suurempi köyhyys- tai syrjäytymisriskissä elävien osuus väestöstä on, sitä useammin riskiä koetaan usealla ulottuvuudella yhtä aikaa. Kaikkein huono-osaisimpien eli kaikilla kolmella mittarilla riskissä elävien osuus oli suurin Bulgariassa, 6,3 prosenttia väestöstä. Kaikkein huono-osaisimpien osuus väestöstä oli Bulgarian jälkeen suurin Kreikassa, 5,2 prosenttia väestöstä. (Kuvio 5.)

Suomalaisista köyhyys- tai syrjäytymisuhan alla elävistä 74 prosenttia oli vuonna 2012 huono-osaisia vain yhdellä kolmesta mittarista (72 prosenttia vuonna 2013). Näistä 430 000 henkilöä oli pienituloisia (458 000 vuonna 2013), 147 000 henkilöä asui vajaatyöllisessä taloudessa (154 000) ja 49 000 koki aineellista puutetta (55 000). 145 000 henkilöä oli sekä pienituloisen että vajaatyöllisen kotitalouden jäseniä (163 000 vuonna 2013). Vain 0,6 prosenttia koko väestöstä oli huono-osaisia kaikilla kolmella ulottuvuudella (0,8 prosenttia).

Kuvio 5. Köyhyys- tai syrjäytymisriskissä elävien osuus maan väestöstä riskin syvyyden mukaan vuonna 2012

Kuvio 5. Köyhyys- tai syrjäytymisriskissä elävien osuus maan väestöstä riskin syvyyden mukaan vuonna 2012

Suuren köyhyys- tai syrjäytymisriskin maissa suuri osa riskistä selittyy muulla kuin suhteellisella pienituloisuudella, kun taas pienemmän riskin maissa suuri osa köyhyys- tai syrjäytymisriskissä elävistä on pienituloisia. Esimerkiksi Bulgarian ja Unkarin köyhyys- tai syrjäytymisriskissä elävistä lähes 60 prosenttia kokee aineellista puutetta ja/tai elää vajaatyöllisessä taloudessa, mutta ei ole pienituloisia. Ruotsissa köyhyys- tai syrjäytymisriskissä elävät ovat 90-prosenttisesti ainoastaan pienituloisia, Suomessa 75-prosenttisesti. (Kuvio 6.)

Kuvio 6. Pienituloisten ja muiden köyhyys- tai syrjäytymisriskissä elävien osuus maan väestöstä vuonna 2012

Kuvio 6. Pienituloisten ja muiden köyhyys- tai syrjäytymisriskissä elävien osuus maan väestöstä vuonna 2012

2.2 Kotitalouksien toimeentulo-ongelmat harvinaisempia Pohjoismaissa, yleisimpiä Kreikassa

Kotitaloudet kokevat useimmiten toimeentulo-ongelmia Kreikassa, missä yli 90 prosenttia kotitalouksista ilmoitti jonkinasteisia ongelmia rahojen riittävyyden suhteen vuonna 2012. Myös vakavammat toimeentulo-ongelmat olivat Kreikassa kaikkein yleisimpiä. Vastaavasti Ruotsissa noin 85 prosenttia kotitalouksista koki toimeentulonsa helpoksi ja vakavia toimeentulo-ongelmia oli vain alle 7 prosentilla kotitalouksista. Myös Suomessa toimeentulo-ongelmat ovat muuhun Eurooppaan verrattuna harvinaisia: kolmella neljästä kotitaloudesta ei ole ongelmia saada rahojaan riittämään menoihin ja vakavia toimeentulo-ongelmia on 7 prosentilla kotitalouksista, mikä on pienin osuus Ruotsin ja Norjan jälkeen. (Kuvio 7.) Toimeentulo-ongelmia mitataan kysymällä kotitalouksilta haastattelussa, miten ne saavat tulonsa riittämään tavanomaisiin menoihin. Vastausvaihtoehdot ovat suurin vaikeuksin, vaikeuksin, pienin vaikeuksin, melko helposti, helposti ja hyvin helposti.

Kuvio 7. Väestö kotitalouden kokeman toimeentulon mukaan vuonna 2012

Kuvio 7. Väestö kotitalouden kokeman toimeentulon mukaan vuonna 2012

Kahdessa kolmesta vertailumaasta valtaosa kotitalouksista kertoo, että ne selviäisivät yllättävästä suurehkosta menosta ottamatta luottoa tai pyytämättä apua muualta. Norjassa lähes 90 prosenttia kotitalouksista ilmoittaa selviävänsä suuresta menosta omin avuin, mutta Unkarissa vain 25 prosenttia. Suomessa osuus on hieman yli 70 prosenttia. Yllättävä suuri meno tarkoittaa kunkin maan kuukausittaisen pienituloisuusrajan suuruista summaa yhden hengen taloudessa. Suomessa se oli noin 1 160 euroa vuonna 2012. (Kuvio 8.)

Kuvio 8. Väestö kotitalouden yllättävästä menosta selviämisen mukaan vuonna 2012

Kuvio 8. Väestö kotitalouden yllättävästä menosta selviämisen mukaan vuonna 2012

1) Pienituloisiksi katsotaan kaikki henkilöt, joiden kotitalouden käytettävissä oleva rahatulo kulutusyksikköä kohden on alle 60 prosenttia kansallisesta keskitulosta.
2) Vähäisen työpanoksen kotitalouksia kutsutaan vajaatyöllisiksi kotitalouksiksi. Vajaatyöllisyys (low work intesity) kuvaa kotitalouden työikäisten jäsenien vuoden aikaisten työssäolokuukausien suhdetta samojen jäsenten teoreettiseen maksimikuukausimäärään. Työikäisiä jäseniä ovat 18–59-vuotiaat henkilöt, poislukien ne 18–24-vuotiaat, jotka eivät ole työllisiä ja ovat kotitaloudessa lapsen asemassa. Osa-aikatyöllisten työpanos muutetaan työtuntitietojen avulla kokoaikaista työtä vastaavaksi. Vajaatyöllisten kotitalouksien jäseniä ovat kaikki 0–59-vuotiaat henkilöt, joiden kotitalouden työpanos jää alle 20 prosenttiin teoreettisesta maksimista.
3) Vakavaa aineellista puutetta kokeviksi katsotaan ne henkilöt, joiden kotitaloudessa koetaan puutetta vähintään neljällä mittarilla yhdeksästä. Mittarit ovat: maksuvaikeuksien kokeminen, vaikeudet selviytyä yllättävistä menoista tai että taloudella ei ole varaa puhelimeen, pesukoneeseen, televisioon, autoon, proteiinipitoiseen ateriaan joka toinen päivä, viikon lomaan vuodessa tai pitää kotiaan riittävän lämpimänä.

Lähde: Tulonjakotilasto 2013, Tilastokeskus

Lisätietoja: Veli-Matti Törmälehto 029 551 3680, Kaisa-Mari Okkonen 029 551 3408

Vastaava tilastojohtaja: Riitta Harala


Päivitetty 25.5.2015

Viittausohje:

Suomen virallinen tilasto (SVT): Tulonjakotilasto [verkkojulkaisu].
ISSN=1795-8121. tulot, asuminen ja asumismenot 2013, 2. Köyhyys- tai syrjäytymisriski sekä kotitalouksien toimeentulo-ongelmat . Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 21.10.2019].
Saantitapa: http://www.stat.fi/til/tjt/2013/04/tjt_2013_04_2015-05-25_kat_002_fi.html