1. Köyhyys- tai syrjäytymisriski sekä kotitalouksien toimeentulo-ongelmat

1.1 Joka neljäs EU-kansalainen on köyhyys- tai syrjäytymisuhan alla

122 miljoonaa Euroopan unionin maiden kansalaista eli köyhyys- tai syrjäytymisuhan alla vuonna 2013. Köyhyys- tai syrjäytymisriskissä olevien osuus väestöstä oli vertailumaista suurin Makedoniassa ja Serbiassa, noin 43 prosenttia. EU-maista suurimmat osuudet ovat Bulgariassa ja Romaniassa – noin 40 prosenttia väestöstä – ja pienimmät Islannissa (11,2 %). Vuonna 2013, jota viimeisimmät kattavat kansainväliset vertailutiedot koskevat, Suomessa köyhyys- tai syrjäytymisriskissä eli noin 927 000 henkilöä, mikä on 17,3 prosenttia koko väestöstä. Suomen osuus oli 28 EU-maasta viidenneksi pienin. (Kuvio 1.)

Vuonna 2014, jota koskevia tietoja on jo saatavilla Suomesta, köyhyys- tai syrjäytymisriskissä oli 904 000 henkilöä eli 16,8 prosenttia väestöstä. Köyhyys- tai syrjäytymisriskissä olevien määrä oli Suomessa korkeimmillaan vuonna 2010, jolloin riskissä oli 949 000 henkilöä (17,9 prosenttia väestöstä). Köyhyys- ja syrjäytymisriskissä elävien osuus väestöstä on kasvanut kaikista vertailumaista eniten talouskriisin koettelemassa Kreikassa, 27,6 prosentista 36 prosenttiin vuodesta 2008 vuoteen 2013. Henkilömäärä on tänä aikana kasvanut hieman yli 3 miljoonasta 3,9 miljoonaan.

Köyhyys- tai syrjäytymisriskissä eläväksi määrittyvät henkilöt, jotka kuuluvat pienituloiseen kotitalouteen 1) , kotitalouteen, jonka työpanos on vuoden aikana vähäinen 2) tai joiden kotitalous kärsii vakavaa aineellista puutetta 3) . Vähintään yhdellä kolmesta mittarista huono-osaiseksi määrittyvä henkilö katsotaan köyhyys- tai syrjäytymisriskissä eläväksi. Köyhyys- tai syrjäytymisuhkaa mittaava niin sanottu AROPE-indikaattori (At Risk of Poverty or Social Exclusion) on osa Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden seurantaa. Strategian tavoitteena on vuoteen 2020 mennessä vähentää köyhyys- tai syrjäytymisuhan alla elävien määrää 20 miljoonalla vuoteen 2010 verrattuna, jolloin uhan alla eläviä oli yhteensä 120 miljoonaa.

Kuvio 1. Köyhyys- tai syrjäytymisuhan (AROPE) alla elävien henkilöiden osuus maan väestöstä vuonna 2013

Kuvio 1. Köyhyys- tai syrjäytymisuhan (AROPE) alla elävien henkilöiden osuus maan väestöstä vuonna 2013

Mitä suurempi köyhyys- tai syrjäytymisriskissä elävien osuus väestöstä on, sitä useammin riskiä koetaan usealla ulottuvuudella yhtä aikaa. Kaikkein huono-osaisimpien eli kaikilla kolmella mittarilla riskissä olevien osuus väestöstä oli suurin Makedoniassa (8,2 %), Serbiassa (6 %) ja Bulgariassa (5,2 %). (Kuvio 2.)

Suomalaisista köyhyys- tai syrjäytymisuhan alla elävistä 72 prosenttia oli vuonna 2013 huono-osaisia vain yhdellä kolmesta mittarista (70 prosenttia vuonna 2014). Näistä 456 000 henkilöä oli pienituloisia (424 000 vuonna 2014), 156 000 henkilöä oli vajaatyöllisen kotitalouden jäseniä (173 000 vuonna 2014) ja 55 000 koki aineellista puutetta (39 000 vuonna 2014). 164 000 henkilöä oli sekä pienituloisen että vajaatyöllisen kotitalouden jäseniä (188 000 vuonna 2014). Vain 0,8 prosenttia koko väestöstä oli huono-osaisia kaikilla kolmella ulottuvuudella (0,6 prosenttia vuonna 2014).

Kuvio 2. Köyhyys- tai syrjäytymisriskissä elävien osuus maan väestöstä riskin syvyyden mukaan vuonna 2013

Kuvio 2. Köyhyys- tai syrjäytymisriskissä elävien osuus maan väestöstä riskin syvyyden mukaan vuonna 2013

Suuren köyhyys- tai syrjäytymisriskin maissa iso osa riskistä selittyy muulla kuin suhteellisella pienituloisuudella, kun taas pienemmän riskin maissa suurin osa köyhyys- tai syrjäytymisriskissä elävistä on pienituloisia. Esimerkiksi Unkarissa yli puolet ja Bulgariassa ja Makedoniassa lähes puolet köyhyys- tai syrjäytymisriskissä olevista kokee aineellista puutetta ja/tai elää vajaatyöllisessä taloudessa, mutta ei ole pienituloisia. Ruotsissa köyhyys- tai syrjäytymisriskissä elävistä vain 10 prosenttia ei ollut pienituloisia, Suomessa 25 prosenttia. (Kuvio 3.)

Kuvio 3. Pienituloisten ja muiden köyhyys- tai syrjäytymisriskissä elävien osuus maan väestöstä vuonna 2013

Kuvio 3. Pienituloisten ja muiden köyhyys- tai syrjäytymisriskissä elävien osuus maan väestöstä vuonna 2013

1.2 Kotitalouksien toimeentulo-ongelmat harvinaisempia Pohjoismaissa, yleisimpiä Kreikassa

Kotitaloudet kokevat Euroopan maista useimmiten toimeentulo-ongelmia Serbiassa ja Kreikassa, missä 95 prosenttia kotitalouksista ilmoitti vähintään pieniä ongelmia rahojen riittävyyden suhteen vuonna 2013. Vakavat toimeentulo-ongelmat olivat Kreikassa kaikkein yleisimpiä. Vastaavasti Ruotsissa noin 86 prosenttia kotitalouksista koki toimeentulonsa helpoksi ja vakavia toimeentulo-ongelmia oli vain hieman yli 6 prosentilla kotitalouksista.

Myös Suomessa toimeentulo-ongelmat ovat muuhun Eurooppaan verrattuna harvinaisia: 74 prosentilla kotitalouksista ei ole ongelmia saada rahojaan riittämään menoihin ja vakavia toimeentulo-ongelmia on hieman yli 7 prosentilla kotitalouksista, mikä on pienin osuus Ruotsin ja Norjan jälkeen. (Kuvio 4.) Toimeentulo-ongelmia mitataan kysymällä kotitalouksilta haastattelussa, miten ne saavat tulonsa riittämään tavanomaisiin menoihin. Vastausvaihtoehdot ovat suurin vaikeuksin, vaikeuksin, pienin vaikeuksin, melko helposti, helposti ja hyvin helposti.

Kuvio 4. Väestö kotitalouden kokeman toimeentulon mukaan vuonna 2013

Kuvio 4. Väestö kotitalouden kokeman toimeentulon mukaan vuonna 2013

Kahdessa kolmesta vertailumaasta valtaosa kotitalouksista kertoo, että ne selviäisivät yllättävästä suurehkosta menosta ottamatta luottoa tai pyytämättä apua muualta. Norjassa noin 84 prosenttia kotitalouksista ilmoittaa selviävänsä suuresta menosta omin avuin, mutta Unkarissa vain 24 prosenttia. Suomessa osuus on hieman vajaat 73 prosenttia. Yllättävä suuri meno tarkoittaa kunkin maan kuukausittaisen pienituloisuusrajan suuruista summaa yhden hengen taloudessa. Suomessa se oli noin 1 190 euroa vuonna 2013. (Kuvio 5.)

Kuvio 5. Väestö kotitalouden yllättävästä menosta selviämisen mukaan vuonna 2013

Kuvio 5. Väestö kotitalouden yllättävästä menosta selviämisen mukaan vuonna 2013

1) Pienituloisiksi katsotaan kaikki henkilöt, joiden kotitalouden käytettävissä oleva rahatulo kulutusyksikköä kohden on alle 60 prosenttia kansallisesta keskitulosta.
2) Vähäisen työpanoksen kotitalouksia kutsutaan vajaatyöllisiksi kotitalouksiksi. Vajaatyöllisyys (low work intensity) kuvaa kotitalouden työikäisten jäsenien vuoden aikaisten työssäolokuukausien suhdetta samojen jäsenten teoreettiseen maksimikuukausimäärään. Työikäisiä jäseniä ovat 18–59-vuotiaat henkilöt, poislukien ne 18–24-vuotiaat, jotka eivät ole työllisiä ja ovat kotitaloudessa lapsen asemassa. Osa-aikatyöllisten työpanos muutetaan työtuntitietojen avulla kokoaikaista työtä vastaavaksi. Vajaatyöllisten kotitalouksien jäseniä ovat kaikki 0–59-vuotiaat henkilöt, joiden kotitalouden työpanos jää alle 20 prosenttiin teoreettisesta maksimista.
3) Vakavaa aineellista puutetta kokeviksi katsotaan ne henkilöt, joiden kotitaloudessa koetaan puutetta vähintään neljällä mittarilla yhdeksästä. Mittarit ovat: maksuvaikeuksien kokeminen, vaikeudet selviytyä yllättävistä menoista tai että taloudella ei ole varaa puhelimeen, pesukoneeseen, televisioon, autoon, proteiinipitoiseen ateriaan joka toinen päivä, viikon lomaan vuodessa tai pitää kotiaan riittävän lämpimänä.

Lähde: Tulonjakotilasto 2014, Tilastokeskus

Lisätietoja: Kaisa-Mari Okkonen 029 551 3408, Veli-Matti Törmälehto 029 551 3680

Vastaava tilastojohtaja: Jari Tarkoma


Päivitetty 25.5.2016

Viittausohje:

Suomen virallinen tilasto (SVT): Tulonjakotilasto [verkkojulkaisu].
ISSN=1795-8121. tulot, asuminen ja asumismenot 2014, 1. Köyhyys- tai syrjäytymisriski sekä kotitalouksien toimeentulo-ongelmat . Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 24.8.2017].
Saantitapa: http://www.stat.fi/til/tjt/2014/04/tjt_2014_04_2016-05-25_kat_001_fi.html

Jaa