1. Pienituloisuuden kehitys Suomessa vuosina 1966–2017

Pienituloisia oli 654 000 vuonna 2017

Pienituloisia henkilöitä oli 654 000 vuonna 2017. Pienituloisten määrä alkoi kasvaa 1990-luvun alkupuolella ja oli korkeimmillaan 728 000 vuosina 2008 ja 2010. Trendinomainen kasvu kuitenkin pysähtyi, ja vuoden 2010 jälkeen pienituloisten määrä on ollut keskimäärin alle 700 000 vuodessa. Pienituloisuusaste eli pienituloisen väestön osuus koko väestöstä oli 12,1 prosenttia vuonna 2017. Edellisenä vuonna se oli 11,5 prosenttia ja vuonna 2008, jolloin se oli korkeimmillaan koko 2000-luvulla, se oli 13,9 prosenttia. (Kuvio 1.)

Kuvio 1. Pienituloisuusasteet eri pienituloisuusrajoilla vuosina 1966–2017*

Kuvio 1. Pienituloisuusasteet eri pienituloisuusrajoilla vuosina 1966–2017*
Tulokäsite ekvivalentti käytettävissä oleva rahatulo (pl. myyntivoitot). Lähteet: 1966, 1971, 1976 ja 1981 kulutustutkimus; 1986–2016 tulonjakotilasto. Puuttuvat välivuodet (1967–1985) on lineaarisesti interpoloitu. Vuoden 2017 tiedot ovat ennakollisia.

Pienituloisuuden raja oli yhden hengen kotitalouksissa 14 750 euroa kohden vuonna 2017. Toisin sanoen yhden hengen taloudessa asuva on pienituloinen, jos hänen nettotulonsa ovat alle 1 230 euroa kuukaudessa. Edellisen vuoden pienituloisuusraja oli reaalisesti 210 euroa (noin 18 euroa kuukaudessa) matalampi. Muille kuin yhden hengen kotitalouksille pienituloisuusraja saadaan kertomalla yhden hengen pienituloisuusraja kotitalouden kulutusyksikköluvulla (ks. käsitteet ja määritelmät ). Esimerkiksi kahden aikuisen ja kahden lapsen talouden euromääräinen pienituloisuusraja on 2,1-kertainen yhden hengen talouteen verrattuna.

Pienituloisuusaste on yleisesti käytössä oleva indikaattori, joka kuvaa suhteellisia tuloeroja mediaanitulon alapuolelle jäävässä väestössä. Pienituloisuus määritellään kotitalouden tulojen perusteella suhteessa keskivertokotitalouden tuloihin. Kotitalous on pienituloinen, mikäli sen käytettävissä olevat rahatulot jäävät pienemmiksi kuin 60 prosenttia mediaanitulosta eli keskituloisen kotitalouden käytettävissä olevista rahatuloista. Laskennassa käytetään kotitalouden niin sanottua ekvivalenttituloa, joka on kotitalouden kaikkien jäsenten yhteenlaskettujen nettotulojen summa 1) jaettuna kotitalouden kulutusyksiköillä 2) .

Väestöstä 5,3 prosenttia saa alle puolet keskitulosta

60 prosentin pienituloisuusraja on käytössä eurooppalaisissa vertailuissa, ja muun muassa Euroopan unionin tilastovirasto Eurostat julkaisee tietoja tämän rajan pohjalta. Muissa kansainvälisissä vertailuissa ja suosituksissa käytetään usein myös 50 prosentin rajaa, toisin sanoen pienituloisiksi katsotaan ne henkilöt, jotka asuvat kotitaloudessa, jonka tulot kulutusyksikköä kohden ovat alle puolet kansallisesta mediaanitulosta.

289 000 henkilöä eli 5,3 prosenttia kotitalousväestöstä asui vuonna 2017 kotitaloudessa, jonka tulot olivat alle puolet kansallisesta keskitulosta. 112 000 henkilöä eli 2,1 prosenttia kotitalousväestöstä asui taloudessa, jonka tulot olivat alle 40 prosenttia koko maan keskitulosta. 40 prosentin rajalla pienituloisiksi määrittyvien osuus väestöstä on pysynyt melko vakaana vuoden 2005 jälkeen. 50 prosentin rajalla pienituloisten osuudessa on ollut enemmän vuosittaista vaihtelua, mutta kymmenen vuoden keskiarvo on kuitenkin alle 6 prosenttia. (Kuvio 1.)

Pienituloisten tulojen etäisyys pienituloisuusrajasta oli 14,2 prosenttia vuonna 2017

Pienituloisuusrajan alle jäävien tilannetta voidaan tarkastella pienituloisten mediaanitulojen ja pienituloisuusrajan välisen etäisyyden avulla (ns. köyhyyskuilu). Se osoittaa, kuinka paljon keskimäärin pienituloiselta väestöltä puuttuu tuloja, jotka nostaisivat heidät juuri pienituloisuusrajalle.

Vuonna 2017 pienituloisten mediaanitulon etäisyys pienituloisuusrajasta oli hieman suurempi kuin edeltävänä vuonna, 14,2 prosenttia (2 100 euroa vuodessa eli 175 euroa kuukaudessa kulutusyksikköä kohden). Etäisyys on vaihdellut 2000-luvulla 13,4 ja 15,6 prosentin välillä (kuvio 2). Pienituloisten tulojen keskimääräinen etäisyys voi muuttua pienituloisuusrajan, pienituloisten määrän ja heidän tulojensa muutoksen takia.

Kuvio 2. Pienituloisten mediaanitulon suhteellinen etäisyys pienituloisuusrajasta vuosina 1986–2017*

Kuvio 2. Pienituloisten mediaanitulon suhteellinen etäisyys pienituloisuusrajasta vuosina 1986–2017*
Tulokäsite ekvivalentti käytettävissä oleva rahatulo (pl. myyntivoitot). Vuoden 2017 tiedot ovat ennakollisia.

Merkittäviä toimeentulo-ongelmia on 7 prosentilla kotitalouksista

Tuloihin pohjautuvan mittauksen lisäksi toimeentuloa voidaan kuvata kysymällä kotitalouksilta suoraan, miten hyvin ne tulevat toimeen nykyisillä tuloillaan. Tulonjakotilastossa tätä koettua toimeentuloa on selvitetty vuodesta 2003 lähtien kysymällä haastattelussa kotitalouksilta: ”Kun kotitaloutenne kaikki tulot otetaan huomioon, saatteko tavanomaiset menonne niillä katetuksi suurin vaikeuksin, vaikeuksin, pienin vaikeuksin, melko helposti, helposti vai hyvin helposti?”

Kotitalouksien arviot toimeentulostaan ovat hitaasti muuttuneet parempaan suuntaan: vuonna 2003 noin 10 prosenttia kotitalouksista arvioi tulojensa riittävän vaikeuksin tai suurin vaikeuksin, vuonna 2017 osuus oli 7 prosenttia (kuvio 3). Vaikeuksia kokevien kotitalouksien osuus on laskenut hieman vuoden 2015 jälkeen. Toimeentulovaikeuksia kokevissa kotitalouksissa asui 6,1 prosenttia väestöstä vuonna 2017.

Kuvio 3. Vaikeuksia tai suuria vaikeuksia toimeentulossaan kokeneiden kotitalouksien ja niiden jäsenten osuus kaikista kotitalouksista ja henkilöistä vuosina 2003–2017*

Kuvio 3. Vaikeuksia tai suuria vaikeuksia toimeentulossaan kokeneiden kotitalouksien ja niiden jäsenten osuus kaikista kotitalouksista ja henkilöistä vuosina 2003–2017*
* Vuoden 2017 tiedot ovat ennakollisia.
1) Kotitalouden jäsenten saamat palkka-, yrittäjä-, omaisuustulot sekä saadut tulonsiirrot, joista vähennetään maksetut verot ja veronluonteiset maksut.
2) Kulutusyksiköt perustuvat niin kutsuttuun OECD:n modifioituun skaalaan. Kotitalouden yksi aikuinen on yksi kulutusyksikkö. Muut kotitalouden 14 vuotta täyttäneet henkilöt ovat kukin 0,5 kulutusyksikköä ja 0–13-vuotiaat lapset ovat kukin 0,3 kulutusyksikköä. Yhden aikuisen kotitalous on yksi kulutusyksikkö, kun taas kotitalous, johon kuuluu esimerkiksi puolisot ja yksi alle 14-vuotias lapsi, ovat yhteensä 1,8 kulutusyksikköä.

Lähde: Tulonjakotilasto 2017, Tilastokeskus

Lisätietoja: Kaisa-Mari Okkonen 029 551 3408

Vastaava tilastojohtaja: Jari Tarkoma


Päivitetty 19.12.2018

Viittausohje:

Suomen virallinen tilasto (SVT): Tulonjakotilasto [verkkojulkaisu].
ISSN=1795-8121. tuloerot (kansainvälinen vertailu) 2017, 1. Pienituloisuuden kehitys Suomessa vuosina 1966–2017 . Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 18.6.2019].
Saantitapa: http://www.stat.fi/til/tjt/2017/01/tjt_2017_01_2018-12-19_kat_001_fi.html