2 Sosioekonominen asema ja pienituloisuus

Pienituloisuus on yleisintä ei-työllisten kesken. Pienituloisuusasteet ovat suurimmat työttömillä (38,7 prosenttia) sekä opiskelijoilla (30,5 prosenttia). Vuoden aikana pääasiassa palkansaajana toimineiden pienituloisuus on vähäistä (1,7 prosenttia). Työllisistä ryhmistä pienituloisuus on yleisintä yrittäjien ja maatalousyrittäjien keskuudessa (11,9 prosenttia) (taulukko 1).

Taulukko 1. Pienituloisuusasteet henkilön sosioekonomisen aseman mukaan vuosina 1995–2017, prosenttia, sekä pienituloisten lukumäärä vuosina 2007 ja 2017

  1995 2000 2007 2010 2016 2017 Pienituloisia vuonna 2007 Pienituloisia vuonna 2017
Yrittäjät 14,2 15,0 13,9 13,4 10,4 11,9 34 000 29 000
Maatalousyrittäjät 16,4 19,1 15,1 22,3 15,4 11,9 10 000 7 000
Palkansaajat 1,2 1,6 2,5 2,5 1,4 1,7 50 000 33 000
Opiskelijat 19,1 21,6 27,8 27,7 29,8 30,5 107 000 134 000
Eläkeläiset 10,1 14,7 22,3 19,3 12,8 14,1 264 000 194 000
Työttömät 17,4 31,8 42,9 42,3 36,0 38,7 98 000 123 000
Muut 5,0 9,8 13,9 14,1 11,5 12,4 158 000 134 000
Kaikki henkilöt 7,6 10,5 13,8 13,7 11,5 12,1 721 000 654 000

Pienituloisuuden määrittelyssä huomioidaan koko kotitalouden tulot, ei ainoastaan henkilökohtaisia tuloja. Henkilö, jonka omat tulot ovat pienet, voi ylittää pienituloisuusrajan, mikäli hänen kotitaloudessaan on muita parempituloisia henkilöitä. Kotitalousrakenteella on siksi keskeinen merkitys pienituloisuuden kannalta (pienituloisuudesta kotitalouden elinvaiheen mukaan ks. katsaus 4).

Eläkeläisten pienituloisuudessa kotitalousrakenteen ohella vaikuttaa myös toiminta ennen eläköitymistä. Eläkeläisistä 14,1 prosenttia oli pienituloisia vuonna 2017. Eläkeläisten pienituloisuus on vähentynyt viime vuosina sitä mukaa kun eläkeläisten joukkoon on tullut uusia ansioeläkettä saavia henkilöitä. Entisten ylempien toimihenkilöiden pienituloisuus on käytännössä olematonta, ja alempien toimihenkilöiden joukossa pienituloisia on 8,3 prosenttia, mikä on vähemmän kuin väestössä keskimäärin.

Suurimmat pienituloisuusasteet ovat entisillä maatalousyrittäjillä (38,2 prosenttia). Ryhmään muut eläkeläiset kuuluu henkilöitä, joiden eläketulo koostuu pitkälti kansaneläkkeestä. Tämä ryhmä pienenee jatkuvasti, eikä siitä voi tuottaa luotettavia estimaatteja otostutkimuksen pohjalta pienen otoskoon vuoksi. Vuonna 2014, jolloin otoshavaintoja oli viimeksi riittävästi, ryhmän pienituloisuusaste oli 36,9 prosenttia.

Noin yhdeksän kymmenestä pienituloisesta eläkeläisestä oli saanut vuoden 2017 aikana Kelan kansaneläkettä ja/tai takuueläkettä. Kaikista vähänkin kansaneläkettä ja/tai takuueläkettä saaneista eläkeläisistä pienituloisia on noin 29 prosenttia. Vain hieman yli 2 prosenttia niistä eläkeläisistä, jotka eivät saaneet kansaneläkettä ja/tai takuueläkettä, oli pienituloisia.

Kaikista eläkeläisistä 38 prosenttia asui yksin vuonna 2017. Pienituloisista eläkeläisistä 80 prosenttia oli yksinasuvia, ja osuus oli sama niistä pienituloisista eläkeläisistä, jotka saivat vuoden aikana Kelan eläkkeitä. Pariskuntina asuvien eläkeläisten pienituloisuus on vähäistä (alle 4 prosenttia), ja silloin, kun pariskunta määrittyy pienituloiseksi, on tavallista, että kumpikin talouden eläkeläinen on saanut vuoden aikana vähintään täydentäviä Kelan eläkkeitä.

Työttömien pienituloisuusaste elää suhdanteiden mukana. Kun taloustilanne heikkenee, työttömien joukkoon siirtyy tavallisesti henkilöitä, joiden tuloissa ansiosidonnaisella työttömyysturvalla on suuri merkitys. Euromääräinen pienituloisuusraja ei nouse, mikäli samanaikaisesti koko väestön tulokehitys hiipuu. Työttömien pienituloisuusaste reagoi taloustilanteen myötä tapahtuviin rakennemuutoksiin odotusten vastaisesti: työttömien pienituloisuus kasvaa taloustilanteen parantuessa ja vähenee taloustilanteen heiketessä. Tästä syystä pienituloisuusindikaattoria on syytä tulkita tuloeroja kuvaavana mittarina köyhyysmittarin sijaan.

Työttömien pienituloisuusasteen muutoksia kuvaavassa aikasarjassa näkyy karkeasti ottaen neljä jaksoa. Ennen 1990-luvun lamaa työttömiä oli hyvin vähän, mutta heidän tulonsa olivat pienet, minkä vuosi pienituloisten osuus oli suuri. 1990-luvun lamassa työttömien määrä kasvoi räjähdysmäisesti, mutta koska työttömäksi siirtyneiden tulotaso oli parempi kuin jo ennestään työttömänä olleiden ja lisäksi taloustilanteen romahtaessa keskitulo ja pienituloisuusraja laskivat (ks. kuvio 3), laski pienituloisten osuus sekä työttömissä että ylipäänsä koko väestössä. (Kuvio 7.)

Laman jälkeen alkanut talous- ja työllisyystilanteen parantuminen, joka jatkui muutamin poikkeuksin aina vuoteen 2008 saakka, pienensi työttömien määrää ja kasvatti samalla pienituloisten osuutta, kun työttömiksi jäivät pitkäaikaistyöttömät, joiden tulotaso oli heikko. Vuoden 2008 jälkeen työttömien määrä on kasvanut trendinomaisesti, ja samalla työttömien pienituloisuus on ollut yksittäisiä vuosimuutoksia huomioimatta laskusuunnassa. (Kuvio 7.)

Kuvio 7. Työttömien kokonaismäärän ja työttömien pienituloisuusasteen kehitys vuosina 1987–2017

Kuvio 7. Työttömien kokonaismäärän ja työttömien pienituloisuusasteen kehitys vuosina 1987–2017

Työttömien pienituloisuuteen vaikuttaa niin ikään kotitalousrakenne ja tulonlähteet. Työttömän vuositulot voivat olla tavallisesti tasoltaan parempaa ansiosidonnasta työttömyyskorvausta tai Kelan työttömyyspäivärahaa tai työmarkkinatukea, mutta myös palkka- ja muita tuotannontekijätuloja, mikäli heillä on vuoden aikana myös työllistä toimintaa.

Kaikista vuoden 2017 aikana vähintään kuusi kuukautta työttömänä olleista noin 28 prosenttia sai vuoden aikana ansiosidonnaista työttömyysturvaa, mutta ei Kelan työttömyysturvaa. Noin 40 prosenttia kaikista työttömistä sai vuoden aikana Kelan työttömyysturvaa, mutta ei lainkaan ansiosidonnaista turvaa. Pienituloisista työttömistä noin puolet sai pelkästään Kelan työttömyysturvaa ja 15 prosenttia vain ansiosidonnaista työttömyysturvaa. Pelkkää ansiosidonnaista saaneista työttömistä pienituloiseen joukkoon kuului noin 11 prosenttia ja pelkkää Kelan työttömyysturvaa saaneista 54 prosenttia vuonna 2017.

Kaiken kaikkiaan kaksi kolmesta pienituloisesta työttömästä asuu yksin. Yksinasuvien työttömien keskuudessa pienituloisuus on selvästi tavallisempaa kuin muissa kotitalouksissa asuvilla. Yli 60 prosenttia yksinasuvista työttömistä on pienituloisia, kun kaksin asuvien ja kahden vanhemman lapsiperheissä osuus on noin viidenneksen.

Työttömyyden pitkittyminen lisää mahdollisuutta päätyä pienituloiseksi. Tulonjakotilastossa työttömiksi luokitellaan henkilöt, jotka ovat olleet suurimman osan vuodesta työttömänä, siis vähintään 6 kuukautta. Pienituloisten osuus on noin kolmannes niillä, joilla työttömyys on kestänyt vuoden aikana 6–10 kuukautta. Koko vuoden tai lähes koko vuoden työttömänä olleissa pienituloisia on jo yli 40 prosenttia.

Palkansaajien keskuudessa pienituloisuus on kaikkein vähäisintä. Alle 2 prosenttia palkansaajista oli pienituloisten kotitalouksien jäseniä vuonna 2017.

Koska palkansaajien pienituloisuus on harvinaista koko väestön tasolla, on myös otospohjaisessa tutkimuksessa vähän havaintoja palkansaajien pienituloisuuden luotettavaan tutkimiseen. Yleisellä tasolla voi kuitenkin sanoa, että pienituloiseksi määrittyvillä palkansaajilla on tavallisesti vuoden aikana muutakin toimintaa kuin palkansaajana toimiminen. Noin 60 prosenttia pienituloisista palkansaajista on vuoden aikana lisäksi työttömänä, varusmiehenä, opiskelemassa, hoitamassa omaa kotitaloutta, eläkkeellä tai muussa ei-työllisessä toiminnassa. Heidät on kuitenkin määritelty palkansaajiksi, mikäli palkansaajatyössä on oltu vähintään kuusi kuukautta vuoden aikana.

Opiskelijoiden pienituloisuus on työttömien jälkeen toiseksi yleisintä. Opiskelijoiden, kuten muidenkin väestöryhmien, pienituloisuuteen vaikuttavat kotitalouden muut jäsenet. Kaikista opiskelijoista viidennes asuu yksin ja viidennes puolison kanssa, mutta pienituloisista opiskelijoista yksinasuvia on puolet ja viidesosa asuu puolison kanssa.

Opiskelijoista vain kolmasosa kuuluu opiskelijatalouteen eli sellaiseen kotitalouteen, jonka suurituloisin jäsen on opiskelija. Puolet opiskelijoista on jäseninä palkansaajien talouksissa ja 15 prosenttia kuuluu muihin talouksiin. Asuminen yhdessä palkansaajan (puoliso tai vanhemmat) kanssa vähentää opiskelijan pienituloisuutta tehokkaasti, sillä vain vajaat 5 prosenttia palkansaajatalouksiin kuuluvista opiskelijoista on pienituloisia. Opiskelijatalouksiin kuuluvien opiskelijoiden keskuudessa pienituloisia on lähes seitsemän kymmenestä.

On muistettava, että kansainvälisten suositusten mukaiseen tulokäsitteeseen eivät kuulu opintolainat. Niiden merkitys opiskelijoiden toimeentulossa on kasvanut viime vuosina, sillä Kelan tilastojen mukaan opintolainaa lukuvuoden aikana nostaneiden määrä on lähes kaksinkertaistunut kymmenessä vuodessa.

Myös pienituloisten väestöryhmien kesken tulotasot eroavat. Kaikkein matalin mediaanitulo on pienituloisilla yrittäjillä, joilla on käytössään vuoden aikana keskimäärin 10 840 euroa kulutusyksikköä kohden. He tarvitsisivat keskimäärin hieman yli neljänneksen enemmän tuloja ylettyäkseen pienituloisuusrajalle (taulukko 2).

Kaikkein tiukimman pienituloisuusrajan (40 prosenttia mediaanista) mukaan määritelty joukko koostuu lähes 40-prosenttisesti opiskelijoista. Työttömien osuus pienituloisista on suuri toisaalta aivan 60 prosentin pienituloisuusrajan alla, mutta toisaalta myös 40 prosentin rajan alapuolella. Eläkeläiset sen sijaan sijoittuvat suurelta osin aivan pienituloisuusrajan tuntumaan. Pienituloisten eläkeläisten mediaanitulo onkin väestöryhmien suurin, 13 240 euroa vuodessa kulutusyksikköä kohden ja etäisyys pienituloisuusrajasta noin 10 prosenttia. (Kuvio 8, taulukko 2.)

Kuvio 8. Koko väestön ja pienituloisen väestön rakenne henkilön sosioekonomisen aseman mukaan vuonna 2017

Kuvio 8. Koko väestön ja pienituloisen väestön rakenne henkilön sosioekonomisen aseman mukaan vuonna 2017

Taulukko 2. Pienituloisten mediaanitulo ja sen etäisyys pienituloisuusrajasta (köyhyyskuilu) sosioekonomisen aseman mukaan vuonna 2017

  Pienituloisten mediaanitulo, €/kulutusyksikkö Köyhyyskuilu, %
Kaikki 12 650 14,2
Yrittäjät ja maatalousyrittäjät 10 840 26,5
Palkansaajat 13 020 11,7
Opiskelijat 11 330 23,2
Eläkeläiset 13 240 10,3
Työttömät 12 260 16,8
Muut 12 970 12,0

Lähde: Tulonjakotilasto 2017, Tilastokeskus

Lisätietoja: Kaisa-Mari Okkonen 029 551 3408

Vastaava tilastojohtaja: Jari Tarkoma


Päivitetty 01.03.2019

Viittausohje:

Suomen virallinen tilasto (SVT): Tulonjakotilasto [verkkojulkaisu].
ISSN=1795-8121. tuloerot (kansainvälinen vertailu) 2017, 2 Sosioekonominen asema ja pienituloisuus . Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 19.4.2019].
Saantitapa: http://www.stat.fi/til/tjt/2017/01/tjt_2017_01_2019-03-01_kat_002_fi.html