Ilmastopoliittinen tausta

Ilmastonmuutos

Hiilidioksidi (CO₂), metaani (CH₄), dityppioksidi (N₂O) ja halogenoidut hiilivedyt (F-kaasut) ovat merkittävimpiä ilmakehän lämpenemistä aiheuttavia kasvihuonekaasuja. Niiden pitoisuus ilmakehässä on kasvanut viimeisen sadan vuoden aikana pääasiassa ihmisen toiminnan seurauksena. Kasvihuonekaasut estävät nimensä mukaisesti lämpösäteilyn pääsyä takaisin avaruuteen ja aiheuttavat ilmaston lämpenemistä. Suurimpia syitä ovat globaalissa mittakaavassa fossiilisten polttoaineiden poltto ja metsien hävitys. Suomessa ilmaston on ennustettu lämpenevän skenaariosta riippuen 1.8-5.5° C vuoteen 2050 mennessä ilman ilmastonmuutokseen kohdistuvia politiikkatoimia.

Kansainväliset sopimukset

Suomi on mukana ilmastonmuutoksen hillintään tähtäävissä kansainvälisissä sopimuksissa, joista tärkeimmät ovat vuonna 1992 Rio de Janeirossa hyväksytty YK:n ilmastomuutoksen yleissopimus eli ns. Ilmastosopimus sekä v. 1997 hyväksytty ilmastosopimusta täydentävä Kioton pöytäkirja. Kioton pöytäkirjassa teollisuusmaat sitoutuivat rajoittamaan kasvihuonekaasupäästöjään vuosien 2008-2012 aikana sopimuksen mukaiselle tasolle verrattuna vuoden 1990 päästöihin. Suomen velvoitteena on pitää kasvihuonekaasupäästönsä vuoden 1990 tasolla osana EU:n yhteistä päästövelvoitetta.

Eräitä muita voimakkaita kasvihuonekaasuja ja samalla yläilmakehän otsonia tuhoavia yhdisteitä (eräät CFC-yhdisteet sekä eräät muut klooria ja bromia sisältävät halonit) kontrolloidaan nk. Montrealin sopimuksella, minkä vuoksi ne on suljettu YK:n ilmastosopimuksen ja Kioton pöytäkirjan ulkopuolelle.

Kotimaan ilmastopolitiikka

Ilmastopolitiikan linjauksista Suomessa päättävät hallitus ja ministerityöryhmä. Kansallisen ilmastopolitiikan valmistelu tapahtuu keskeisten vastuuministeriöiden välisessä yhdysverkossa. Suomen ilmastopolitiikan olennainen osa on ajantasainen ilmasto- ja energiastrategia, jonka päivittämistä koordinoi työ- ja elinkeinoministeriö. Valtioneuvosto hyväksyi marraskuussa 2008 uuden ilmasto- ja energiastrategian, jossa käsitetellään ilmasto- ja energiapoliittisia toimenpiteitä aina vuoteen 2050 asti.

Ympäristöministeriö vastaa ilmastosopimukseen liittyvistä kansainvälisistä sopimuksista ja neuvotteluista

Kasvihuonekaasujen inventaario liittyy muuhun kansalliseen ilmastopolitiikan valmisteluun, jota on linjattu valtioneuvoston periaatepäätöksellä 30.1.2003. Ilmastosopimuksen osapuolet ovat velvollisia tuottamaan Ilmastosopimuksen sihteeristölle vuosittain ns. kansallisen kasvihuonekaasuinventaarion, jossa arvioidaan ja raportoidaan ihmistoiminnasta peräisin olevat kasvihuonekaasupäästöt ilmakehään ja poistumat ilmakehästä eli ns. nielut. Raportointi sisältää päästötietojen ohella kuvaukset päästölaskennassa käytetyistä menetelmistä ja menetelmissä tapahtuneista muutoksista. Tilastokeskus kokoaa inventaarioraportit ja osallistuu EU:n yhteisen inventaarion valmisteluun. Tilastokeskus on nimetty kasvihuonekaasujen inventaarion vastuuyksiköksi Suomessa.

Päivitetty 13.1.2009