Ilmastopoliittinen tausta

Ilmastonmuutos

Hiilidioksidi (CO2), metaani (CH4), dityppioksidi (N2O) ja eräiden fluorattujen kasvihuonekaasujen (nk. F-kaasut) ovat merkittävimpiä ilmakehän lämpenemistä aiheuttavia kasvihuonekaasuja. Niiden pitoisuus ilmakehässä on kasvanut viimeisen sadan vuoden aikana pääasiassa ihmisen toiminnan seurauksena. Kasvihuonekaasut estävät nimensä mukaisesti lämpösäteilyn pääsyä takaisin avaruuteen ja aiheuttavat ilmaston lämpenemistä. Suurimpia syitä ovat globaalissa mittakaavassa fossiilisten polttoaineiden poltto ja metsien hävitys.

Suomessa ilmaston on ennustettu lämpenevän skenaariosta riippuen 1.8–5.5° C vuoteen 2050 mennessä ilman ilmastonmuutokseen kohdistuvia politiikkatoimia.

 

Ilmaston muutoksen tieteellinen tausta

Hallitustenvälinen ilmastonmuutospaneeli IPCC tuottaa laajoja arviointiraportteja (Assesment Report) noin viiden, kuuden vuoden välein. Ne sisältävät arvion ilmaston tilasta, tulevista kehityssuunnista ja arvioiduista ilmastonmuutoksen vaikutuksista sekä tutkimustuloksia mahdollisista keinoista ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi.

IPCC-raporttien on tarkoitus tuottaa päätöksenteon kannalta merkityksellistä tieteellistä tietoa ehdottamatta kuitenkaan tiettyjä politiikkavaihtoehtoja.

Raportin tekoon osallistuu laaja joukko maailman johtavia asiantuntijoita. Raporttien luonnostekstit kierrätetään myös laajalti tutkijoiden ja hallitusten kommentoitavina. Esimerkiksi neljännen arviointiraportin tekoon osallistui vuosina 2003-2007 noin 450 pääkirjoittajaa ja 800 avustavaa kirjoittajaa ja tarkistamiseen noin 2 500 eri valtioiden ja tutkimuslaitosten edustajaa.

Maiden hallitukset osallistuvat raporttien valmisteluun niiden suunnitteluvaiheessa, jolloin tehtävä rajataan, ja uudestaan työn loppuvaiheessa, jolloin IPCC hyväksyy raportit. Ympäristöministeriö on asettanut kansallisen IPCC-työryhmän valmistelemaan Suomen osallistumista hallitustenvälisen ilmastopaneelin, IPCC:n, toimintaan.

IPCC:n arviointiraportti koostuu kaikkiaan kolmesta osaraportista sekä yhteenvetoraportista.

  • Ensimmäinen osaraportti (WG 1) keskittyy ilmastonmuutoksen luonnontieteelliseen, fysikaaliseen taustaan. Suomessa tätä osaa on koordinoinut Ilmatieteen laitos.
  • Toinen osaraportti (WG 2) keskittyy ilmastonmuutoksen vaikutuksiin, sopeutumiseen ja haavoittuvuuteen. Tämän osan seurantaa on koordinoinut Suomessa Suomen ympäristökeskus SYKE.
  •  Kolmas osaraportti (WG 3) keskittyy ilmastonmuutoksen hillintään, ja sen suomalainen koordinaattori on ollut VTT

Kansainväliset sopimukset

Suomi on mukana ilmastonmuutoksen hillintään tähtäävissä kansainvälisissä sopimuksissa, joista tärkeimmät ovat vuonna 1992 Rio de Janeirossa hyväksytty YK:n ilmastomuutoksen yleissopimus eli ns. Ilmastosopimus (pdf) sekä v. 1997 hyväksytty ilmastosopimusta täydentävä Kioton pöytäkirja (pdf). Kioton pöytäkirjan ensimmäisellä velvoitekaudella teollisuusmaat sitoutuivat rajoittamaan kasvihuonekaasupäästöjään vuosien 2008–2012 aikana sopimuksen mukaiselle tasolle verrattuna vuoden 1990 päästöihin. Suomen velvoitteena oli pitää kasvihuonekaasupäästönsä vuoden 1990 tasolla osana EU:n yhteistä päästövelvoitetta. Kioton pöytäkirjan toinen velvoitekausi sovittiin vuosille 2013-2020.

 

Euroopan unioni on määritellyt vuonna 2008 ilmasto -ja energiapaketissaan oman sitovan päästövähennystavoitteensa, jossa asetettiin vuoteen 2020 ulottuvat maakohtaiset paäästövähennykset.

 

Eräitä muita voimakkaita kasvihuonekaasuja ja samalla yläilmakehän otsonia tuhoavia yhdisteitä (eräät CFC-yhdisteet sekä eräät muut klooria ja bromia sisältävät halonit) kontrolloidaan nk. Montrealin sopimuksella, minkä vuoksi ne on suljettu YK:n ilmastosopimuksen ja Kioton pöytäkirjan ulkopuolelle.

Kotimaan ilmastopolitiikka

Ilmastopolitiikan linjauksista Suomessa päättävät hallitus ja ministerityöryhmä. Kansallisen ilmastopolitiikan valmistelu tapahtuu keskeisten vastuuministeriöiden välisessä yhdysverkossa. Suomen ilmastopolitiikan olennainen osa on ajantasainen ilmasto- ja energiastrategia, jonka päivittämistä koordinoi työ- ja elinkeinoministeriö. Valtioneuvosto hyväksyi 2013 uuden ilmasto- ja energiastrategian, jossa käsitellään ilmasto- ja energiapoliittisia toimenpiteitä aina vuoteen 2050 asti.

Ympäristöministeriö vastaa ilmastosopimukseen liittyvistä kansainvälisistä sopimuksista ja neuvotteluista

Kasvihuonekaasujen inventaario liittyy muuhun kansalliseen ilmastopolitiikan valmisteluun, jota on linjattu valtioneuvoston periaatepäätöksellä (pdf) 30.1.2003. Ilmastosopimuksen osapuolet ovat velvollisia tuottamaan Ilmastosopimuksen sihteeristölle vuosittain ns. kansallisen kasvihuonekaasuinventaarion, jossa arvioidaan ja raportoidaan ihmistoiminnasta peräisin olevat kasvihuonekaasupäästöt ilmakehään ja poistumat ilmakehästä eli ns. nielut. Raportointi sisältää päästötietojen ohella kuvaukset päästölaskennassa käytetyistä menetelmistä ja menetelmissä tapahtuneista muutoksista.

Tilastokeskus kokoaa inventaarioraportit ja osallistuu EU:n yhteisen inventaarion valmisteluun. Tilastokeskus on nimetty kasvihuonekaasujen inventaarion vastuuyksiköksi Suomessa.

Päivitetty 9.2.2016

Jaa