Ilmastopoliittinen tausta

Ilmastonmuutos

Hiilidioksidi (CO2), metaani (CH4), dityppioksidi (N2O) ja eräät fluorihiilivedyt (nk. F-kaasut) ovat merkittävimpiä ilmakehän lämpenemistä aiheuttavia kasvihuonekaasuja. Niiden pitoisuus ilmakehässä on kasvanut viimeisen sadan vuoden aikana pääasiassa ihmisen toiminnan seurauksena. Kasvihuonekaasut estävät nimensä mukaisesti lämpösäteilyn pääsyä takaisin avaruuteen ja aiheuttavat ilmaston lämpenemistä. Suurimpia syitä ovat globaalissa mittakaavassa fossiilisten polttoaineiden poltto ja metsien hävitys.

Suomessa ilmaston on ennustettu lämpenevän skenaariosta riippuen 1.8–5.5° C vuoteen 2050 mennessä ilman ilmastonmuutokseen kohdistuvia politiikkatoimia.

 

Ilmaston muutoksen tieteellinen tausta

Hallitustenvälinen ilmastonmuutospaneeli IPCC tuottaa laajoja arviointiraportteja (Assesment Report) noin viiden, kuuden vuoden välein. Ne sisältävät arvion ilmaston tilasta, tulevista kehityssuunnista ja arvioiduista ilmastonmuutoksen vaikutuksista sekä tutkimustuloksia mahdollisista keinoista ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi.

IPCC-raporttien on tarkoitus tuottaa päätöksenteon kannalta merkityksellistä tieteellistä tietoa ehdottamatta kuitenkaan tiettyjä politiikkavaihtoehtoja.

Raportin tekoon osallistuu laaja joukko maailman johtavia asiantuntijoita. Raporttien luonnostekstit kierrätetään myös laajalti tutkijoiden ja hallitusten kommentoitavina. Esimerkiksi neljännen arviointiraportin tekoon osallistui vuosina 2003-2007 noin 450 pääkirjoittajaa ja 800 avustavaa kirjoittajaa ja tarkistamiseen noin 2 500 eri valtioiden ja tutkimuslaitosten edustajaa.

Maiden hallitukset osallistuvat raporttien valmisteluun niiden suunnitteluvaiheessa, jolloin tehtävä rajataan, ja uudestaan työn loppuvaiheessa, jolloin IPCC hyväksyy raportit. Ympäristöministeriö on asettanut kansallisen IPCC-työryhmän valmistelemaan Suomen osallistumista hallitustenvälisen ilmastopaneelin, IPCC:n, toimintaan.

IPCC:n arviointiraportti koostuu kaikkiaan kolmesta osaraportista sekä yhteenvetoraportista.

  • Ensimmäinen osaraportti (WG 1) keskittyy ilmastonmuutoksen luonnontieteelliseen, fysikaaliseen taustaan. Suomessa tätä osaa on koordinoinut Ilmatieteen laitos.
  • Toinen osaraportti (WG 2) keskittyy ilmastonmuutoksen vaikutuksiin, sopeutumiseen ja haavoittuvuuteen. Tämän osan seurantaa on koordinoinut Suomessa Suomen ympäristökeskus SYKE.
  •  Kolmas osaraportti (WG 3) keskittyy ilmastonmuutoksen hillintään, ja sen suomalainen koordinaattori on ollut VTT

Kansainväliset sopimukset

Suomi on mukana ilmastonmuutoksen hillintään tähtäävissä kansainvälisissä sopimuksissa, joista tärkeimmät ovat vuonna 1992 Rio de Janeirossa hyväksytty YK:n ilmastomuutoksen yleissopimus eli ns. Ilmastosopimus (pdf) sekä v. 1997 hyväksytty ilmastosopimusta täydentävä Kioton pöytäkirja (pdf). EU:lla, ja sen jäsenmailla ja Islannilla on Kioton pöytäkirjan toisella velvoitekaudella (2013-2020) yhteinen 20 prosentin vähennysvelvoite vuoden 1990 päästötasosta.

 

Euroopan unioni on määritellyt vuonna 2013 ilmasto -ja energiapaketissaan oman sitovan päästövähennystavoitteensa, jossa asetettiin vuoteen 2020 ulottuvat maakohtaiset paäästövähennykset. EU:n ilmasto- ja energiapaketin taakanjakopäätös (Effort Sharing decision) käsittää päästökauppasektorin ulkopuolisten alojen päästötavoitteet.  Suomen maakohtaiset tavoitteet ovat vähentää päästöjä 16 prosentilla päästökaupan ulkopuolisilla toimialoilla ja lisätä uusiutuvan energian osuus 38 prosenttiin. Ilmasto- ja energiapaketin konkreettisten linjausten lisäksi ilmastopolitiikkaa visioidaan vuoteen 2050 saakka Euroopan komission tiekartassa vähähiiliseen talouteen.

 

Eräitä muita voimakkaita kasvihuonekaasuja ja samalla yläilmakehän otsonia tuhoavia yhdisteitä (eräät CFC-yhdisteet sekä eräät muut klooria ja bromia sisältävät halonit) kontrolloidaan nk. Montrealin sopimuksella, minkä vuoksi ne on suljettu YK:n ilmastosopimuksen ja Kioton pöytäkirjan ulkopuolelle.

Kotimaan ilmastopolitiikka

Ilmastopolitiikan linjauksista Suomessa päättävät hallitus ja ministerityöryhmä. Kansallisen ilmastopolitiikan valmistelu tapahtuu keskeisten vastuuministeriöiden välisessä yhdysverkossa. Suomen ilmastopolitiikan olennainen osa on ajantasainen ilmasto- ja energiastrategia, jonka päivittämistä koordinoi työ- ja elinkeinoministeriö. Valtioneuvosto hyväksyi 2013 uuden ilmasto- ja energiastrategian, jonka tavoittena on varmistaa vuodelle 2020 asetettujen kansallisten energia-ja ilmastotavoitteiden saavuttaminen sekä valmistella tietä kohti EU:n pitkän aikavälin tavoitteita. Parlamentaarisen komitean valmistelema energia- ja ilmastotiekartta vuoteen 2050 valmistui vuonna 2014. Tiekartta vuodelle 2050 toimii strategisen tason ohjeena matkalla kohti hiilineutraalia yhteiskuntaa.

 

Ympäristöministeriö vastaa ilmastosopimukseen liittyvistä kansainvälisistä sopimuksista ja neuvotteluista

Kasvihuonekaasujen inventaario liittyy muuhun kansalliseen ilmastopolitiikan valmisteluun, jota on linjattu valtioneuvoston periaatepäätöksellä (pdf) 30.1.2003. Ilmastosopimuksen osapuolet ovat velvollisia tuottamaan Ilmastosopimuksen sihteeristölle vuosittain ns. kansallisen kasvihuonekaasuinventaarion, jossa arvioidaan ja raportoidaan ihmistoiminnasta peräisin olevat kasvihuonekaasupäästöt ilmakehään ja poistumat ilmakehästä eli ns. nielut. Raportointi sisältää päästötietojen ohella kuvaukset päästölaskennassa käytetyistä menetelmistä ja menetelmissä tapahtuneista muutoksista.

Tilastokeskus kokoaa inventaarioraportit ja osallistuu EU:n yhteisen inventaarion valmisteluun. Tilastokeskus on nimetty kasvihuonekaasujen inventaarion vastuuyksiköksi Suomessa.

Päivitetty 15.2.2016

Jaa