3. Kansantalouden tarjonta

Kansantaloustieteen teorioissa lähdetään siitä oletuksesta, että kansantaloudessa tarjonta = kysyntä. Kansantalouden tilinpito nojaa tähän teoreettiseen pohjaan ja perustuu tuotannon, tulojen ja menojen yhtäsuuruudelle.

Nk. suljetussa taloudessa, jossa ei ole tuontia eikä vientiä (se ei siis käy ulkomaan kauppaa), kansantalouden tarjonta on yhtä kuin bruttokansantuote. Avoimessa eli ulkomaankauppaa käyvässä taloudessa myös tuonti kuuluu mukaan kansantalouden tarjontaan (ja vastaavasti vienti kysyntään). Avoimessa taloudessa siis tarjontaeriä eli palveluiden ja tavaroiden lähteitä ovat kotimainen tuotanto ja tuonti, ja kysyntäeriä eli niitä, mihin tarjottuja palveluita ja tavaroita voidaan käyttää, ovat kulutus, investoinnit ja vienti.

Kansantalouden tarjonnan ja kysynnän yhtä suuruus esitetään yleensä yhtälönä:

BKT + M = C + G + I + X,

jossa:
BKT = bruttokansantuote
M = tuonti
C = yksityinen kulutus
G = julkinen kulutus
I = investoinnit
X = vienti

Tämän yhtälön mukaan BKT voidaan esittää myös muodossa:
BKT = C + G + I + (X - M),
eli bruttokansantuote on kotimaisten kysyntäerien ja nettoviennin summa.

Suomessa kansantalouden tarjonta jakaantuu suunnilleen seuraavasti: