Haku
Matala huoltosuhde kuvaa hyvinvointia - korkeaa työllisyyttä, matalaa työttömyyttä ja aktiivi-ikäisten suurta osuutta. Vertaile Suomen eri läänejä esimerkissä 1 lasketun huoltosuhteen avulla. Esitä oma arviosi alueiden ikärakenteesta, työttömyydestä ja työllisyydestä. Pohdi myös alueiden kykyä huolehtia eläkeläisten hyvinvoinnista.
Huoltosuhteella voidaan tarkastella sitä, kuinka monta työllistä on kutakin työtöntä ja työvoiman ulkopuolella olevaa kohti. Keskimäärin Suomessa huoltosuhde oli vuonna 1999 noin 1,4, eli sataa työllistä kohti oli noin 140 työtöntä ja työvoiman ulkopuolella olevaa.
Parhaiten huoltosuhteella mitattuna ovat menestyneet Etelä-Suomen lääni ja Ahvenanmaa; molemmilla alueilla huoltosuhde oli vuonna 1999 reilusti alle maan keskiarvon. Varsinkin Etelä-Suomeen on laman jälkeen syntynyt runsaasti uusia työpaikkoja ja työttömyys on alentunut merkittävästi. Tärkein tekijä huoltosuhteen pysymisessä alhaalla on työttömyyden vähentyminen. Myös kasvanut muuttoliike Etelä-Suomeen on osaltaan parantanut alueen huoltosuhdetta; maan muista osista on muuttanut paljon nuorta ja osaavaa työvoimaa. Tästä ryhmästä usea on myös löytänyt työpaikan.
Lukuun ottamatta Länsi-Suomen lääniä on maamme muissa lääneissä huoltosuhde selvästi yli maan keskiarvon. Erityisesti Lapin- ja Itä-Suomen lääneissä se on huomattavan korkea, yli 1,7. Molemmilla alueilla työttömyys on edelleen korkealla tasolla ja väestö on nopeasti ikääntymässä. Moni nuori on myös muuttanut alueilta pois.
Suomessa ovat alueiden erot huoltosuhteessa varsin suuret. Parhaassa asemassa ovat luonnollisesti ne alueet, joiden huoltosuhde on matalalla tasolla. Korkea työllisyys ja myönteinen ikärakenne merkitsevät vankkaa taloutta ja korkeita verotuloja ja siten myös edellytyksiä varautua väestön ikääntymisestä aiheutuvaan hyvinvointipalvelujen kysynnän kasvuun.
Tilastokeskus
 Vaihde (09) 17 341
Yhteystiedot
Tekijänoikeudet ja käyttöehdot
Palaute |