Väestö vanhenee – heikkeneekö huoltosuhde?

Kirjoittaja: Kaija Ruotsalainen

Väestöennusteen mukaan työikäisten määrä vähenee Suomessa lähivuosikymmeninä. Sodan jälkeen syntyneistä suurista ikäluokista jo suurin osa on eläkkeellä. Tällä hetkellä työmarkkinoille tulevat ikäluokat ovat näitä pienempiä. Väistämättä näyttää siis siltä, että tulevaisuudessa huoltosuhde heikkenee. Eri maakuntien ja kuntien välillä on kuitenkin huoltosuhteessa suuria eroja eivätkä erot näytä juuri kaventuvan seuraavina vuosikymmeninä.

Koko väestön ikärakenteen kuvaamiseen yhdellä luvulla on kehitetty joukko mittareita, joista yleisempään käyttöön ovat jääneet väestöllinen huoltosuhde ja taloudellinen huoltosuhde. Väestöllinen huoltosuhde kuvaa lasten ja vanhuseläkeikäisten määrän suhdetta työikäisen väestön määrään. Taloudellinen huoltosuhde puolestaan kuvaa työttömien ja muiden työvoiman ulkopuolella olevien määrän suhdetta työllisten määrään.

Huoltosuhde ei kuitenkaan suoraan kerro alueen väestörakenteesta. Joillakin alueilla väestöllistä huoltosuhdetta rasittaa suuri lasten määrä, toisaalla puolestaan suuri eläkeikäisten määrä. Taloudelliseen huoltosuhteeseen puolestaan vaikuttaa alueen ikärakenteen lisäksi myös alueen työllisyystilanne.

Työikäisen väestön osuus pienenee tulevaisuudessa

Väestöllinen huoltosuhde pohjautuu pelkästään väestön ikärakenteeseen eikä se ota huomioon työllisyyttä. Kansainvälisissä vertailuissa lapsiin luetaan yleensä 0−14-vuotiaat ja eläkeikäisiin 65 vuotta täyttäneet. Näin työikäisiä ovat 15−64-vuotiaat. Suomessa kuitenkin suurin osa 15−17-vuotiaista on vielä opiskelemassa ja asuu vanhempiensa kanssa, joten tässä tarkastelussa lapsiin luetaan kaikki alle 18-vuotiaat.

Vuoden 2005 eläkeuudistuksen tavoitteena on ollut työurien pidentäminen myöhentämällä eläkkeelle siirtymistä. Siihen on kannustettu ylimääräisellä eläkekertymällä 63 ikävuoden jälkeen. Tämä onkin lisännyt jonkin verran iäkkäämpien työllisyysastetta. Työeläkeuudistuksen myötä työeläkevakuutuksen piiriin kuuluvat 18–67-vuotiaat työntekijät. Näistä seikoista johtuen tässä artikkelissa työikäiseksi väestöksi on määritelty 18–67-vuotiaat.

Vuodesta 1987 lähtien väestöllinen huoltosuhde on pysytellyt hieman yli 50:ssä (kuvio 1). Vuonna 1987 lapsia ja vanhuksia oli 50 sataa työikäistä kohden, vuoteen 2011 mennessä huoltosuhde oli noussut 53:een. Tämä merkitsee sitä, että lapsia ja vanhuksia on noin kolmannes koko väestöstä.

Etenkin vanhusväestön määrän huomattava kasvu nostaa väestöllistä huoltosuhdetta tulevaisuudessa. Vuodelta 2012 olevan uusimman väestöennusteen mukaan jo vuonna 2020 koko maan huoltosuhteen arvioidaan olevan 62,8 ja vuonna 2030 hieman yli 70. Tämä tarkoittaa, että työikäisen väestön osuus väestöstä pienenee nykyisestä noin 65 prosentista alle 60 prosentin.

Kuvio 1. Väestöllinen huoltosuhde Suomessa vuosina 1987–2012 ja ennuste vuoteen 2040 (työikäinen väestö 18–67-vuotiaat)

Lähde: Tilastokeskus. Työssäkäyntitilasto.

Väestöllisen huoltosuhteen alueittaiset ja kuntakohtaiset erot ovat suuria. Maakunnittain huoltosuhteet vaihtelevat tällä hetkellä Uudenmaan 46:sta Etelä- ja Keski-Pohjanmaan noin 60:een (kuvio 2). Yksittäisten kuntien väliset erot ovat tätäkin suurempia. Asukasmäärältään suurissa kunnissa huoltosuhde on pääosin parempi kuin pienissä kunnissa. Helsingissä on maan pienin huoltosuhde (39,6), kun taas suurin arvo on Yli-Iissä (86,5).

Kuvio 2. Väestöllinen huoltosuhde maakunnittain 2011
(työikäinen väestö 18–67-vuotiaat)

Vuonna 2011 huoltosuhde oli koko maan huoltosuhdetta (52,5) parempi 25 kunnassa. Nämä kunnat olivat pääosin yliopistokaupunkeja tai pääkaupunkiseudun vaikutuspiirissä olevia kuntia. Koko maata edullisempi väestöllinen huoltosuhde on myös eräissä Lapin kunnissa: Enontekiöllä, Inarissa, Pelkosenniemellä, Kolarissa ja Kittilässä.

Syyt liittyvät syntyvyyden, kuolevuuden ja muuttoliikkeen kehitykseen. Pohjanmaalla ja Pohjois-Pohjanmaalla väestölliseen huoltosuhteeseen vaikuttaa keskimääräistä korkeampi hedelmällisyys, mutta muu osa maata on jo menettämässä runsaan maassamuuton takia luonnollisen väestönkasvunsa − ja tulevaisuudessa tilanne vain pahenee.

Väestöennusteen mukaan huoltosuhde ei parane tulevaisuudessa yhdessäkään Suomen kunnassa. Vuonna 2020 Suomessa lasketaan olevan vuoden 2012 kuntajaon mukaisesti viisi kuntaa ja vuonna 2030 lähes 100 kuntaa, joissa huoltosuhde nousee yli 100:n eli lapsia ja vanhuksia on enemmän kuin työikäisiä.

Taloudellinen huoltosuhde on aluetalouden indikaattori

Taloudellinen huoltosuhde vertaa työttömien ja työvoiman ulkopuolella olevien määrää työllisten määrään. Alueen väestörakenne on myös tämän indikaattorin taustalla. Lisäksi siihen vaikuttavat ratkaisevasti taloudelliset suhdanteet ja paikallisesti myös alueen työllisyystilanne. Väestöllisessä huoltosuhteessa tällainen suhdannevaihtelu ei näy. Taloudellinen huoltosuhde onkin siten vaikeammin ennustettavissa kuin väestöllinen huoltosuhde.

Taloudellista huoltosuhdetta voidaan pitää alueen taloutta kuvaavana indikaattorina, jossa ei-tuotannollisessa toiminnassa olevan väestön määrä suhteutetaan tuotannollisessa toiminnassa olevan väestön määrään. Kulloinkin työssä olevat tuottavat ne tavarat ja palvelut eli sen arvonlisän, joka bruttokansantuotteena on jaettavissa koko väestölle (Myrskylä 2012). Mitä suurempi osa alueen väestöstä on työssäkäyviä, sitä parempi on huoltosuhde.

Huoltosuhteeltaan parhaimmissa kunnissa suhde on lähellä sataa eli työssäkäyviä on yhtä paljon kuin työttömiä ja työvoiman ulkopuolella olevia. Taloudelliselta huoltosuhteeltaan heikoimmissa kunnissa korkeintaan kolmasosa väestöstä on työelämässä, jolloin huoltosuhde nousee yli kahdensadan. Vuoden 2011 lopussa tällaisia kuntia oli työssäkäyntitilaston ennakkotietojen mukaan 19.

Taloudellinen huoltosuhde romahti 1990-luvun lamassa

Taloudellinen huoltosuhde on vaihdellut merkittävästi viimeisen 25 vuoden aikana (kuvio 3). 1980-luvulla Suomessa elettiin taloudellista nousukautta, ja vuosikymmenen lopulla työllisyysaste oli huipussaan. Taloudellinen huoltosuhde oli koko maassa 112, mikä tarkoittaa sitä, että sataa työssäkäyvää kohden oli 112 ei-työssäkäyvää eli lapsia, opiskelijoita, työttömiä ja eläkeläisiä sekä muita työvoiman ulkopuolella olevia.

Kuvio 3. Taloudellinen huoltosuhde ja siihen vaikuttavat komponentit 1987–2011

Seuraavan vuosikymmenen alussa Suomi ajautui syvään lamaan, jonka seurauksena työpaikkoja hävisi runsaasti ja työttömien määrä nousi ennennäkemättömän suureksi. Pahimpana lamavuonna 1993 työttömiä oli työssäkäyntitilaston mukaan 530 000 eli yli 22 prosenttia työvoimasta. Sen seurauksena taloudellinen huoltosuhde heikkeni nopeasti. Vuonna 1993 taloudellinen huoltosuhde oli koko maan tasolla jo 172.

Vaikka 1990-luvun puolivälin jälkeen tapahtuikin käänne parempaan, muutos on ollut hidas eikä edellisen vuosikymmenen lopun tasoa ole vieläkään saavutettu. Vuosina 2006 ja 2007 huoltosuhde oli laman jälkeen alimmillaan (124 ei-työssäkäyvää sataa työssäkäyvää kohden), sen jälkeen huoltosuhde on hieman heikentynyt. Viimeisimmän tilaston mukaan vuonna 2011 huoltosuhde oli 129,5.

Taloudellinen huoltosuhde näyttääkin jääneen pysyvästi korkeammalle tasolle kuin se oli ennen lamaa. Osittain tähän vaikuttaa väestön ikärakenteen muutos: 68 vuotta täyttäneiden määrä on kasvanut 213 000 hengellä vuodesta 1993 vuoteen 2011 ja myös ikäryhmän osuus väestöstä on kasvanut 11 prosentista 14 prosenttiin. Vaikka samanaikaisesti alle 18-vuotiaiden määrä on pienentynyt noin 87 000 hengellä, se ei ole riittänyt kompensoimaan eläkeläisten määrän kasvua. Tulevaisuudessa ikärakenteen muuttumisen vaikutus korostuu entisestään.

Ikärakenteen vanhenemisen lisäksi taloudellista huoltosuhdetta rasittaa laman jälkeen Suomeen jäänyt rakenteellinen työttömyys. Vaikka työttömien määrä on puolittunut pahimmista lamavuosista, on se edelleen huomattavan suuri. Vuoden 2011 lopussa työttömiä oli 257 000, mikä oli 9,8 prosenttia työvoimasta.

Alueellisesti tilanne oli paikoin koko maan tilannetta huomattavasti synkempikin: monissa kunnissa työllisiä oli alle kolmannes kunnan väestöstä 1990-luvun puolivälissä. Keskisuomalaisessa Kivijärven kunnassa taloudellinen huoltosuhde nousi joinakin vuosina jopa yli kolmensadan eli sataa työllistä kohden oli kolmesataa ei-työllistä.

Monet Ahvenanmaan ja Helsingin seudun kunnat ovat olleet koko tarkastelujakson ajan huoltosuhteeltaan edullisimpia. 1980-luvun lopulla monessa kunnassa työllisiä ja ei-työllisiä oli suurin piirtein saman verran, joissakin työllisiä jopa hieman enemmän. Pahimpina lamavuosinakaan kovin monen kunnan huoltosuhde ei noussut yli 140.

Taloudelliselta huoltosuhteeltaan heikoimpien kärjessä on suurimmaksi osaksi Itä- ja Pohjois-Suomen kuntia. Maakuntien sisällä kuntatasolla kehitys voi kuitenkin olla erilaista: Kittilän huoltosuhde on tällä hetkellä parempi kuin kaksi vuosikymmentä sitten. Kittilän huoltosuhde oli vuoden 2011 lopussa 121, mikä tarkoittaa, että Kittilän väestöstä on suurempi osa töissä kuin koko maassa keskimäärin. Sen sijaan Itä-Lapin Sallassa kehitys on ollut toisen suuntainen. Sallan huoltosuhde oli vuoden 2011 lopussa 222, mikä on huomattavasti korkeampi kuin pari vuosikymmentä aiemmin (170). Koko Suomessa noin 50 kuntaa on saavuttanut vuoden 1990 tason.

Huoltosuhde edullisin Uudellamaalla ja Ahvenanmaalla

1990-luvun puolivälissä Pohjois- ja Itä-Suomessa ja myös Etelä- ja Keski-Pohjanmaalla vain noin kolmasosa alueen koko väestöstä oli töissä eli sataa työllistä kohti oli 200 työtöntä, lasta, vanhusta, opiskelijaa tai muuta työvoiman ulkopuolella olevaa henkilöä. Vuosituhannen vaihdetta lähestyttäessä tilanne alkoi hiljalleen kohentua, mutta edeltävän vuosikymmenen tasolle oli vielä pitkä matka.

Kuvio 4. Taloudellinen huoltosuhde maakunnittain vuosina 1993 ja 2011 (2011 ennakkotieto)

Lähde: Tilastokeskus. Työssäkäyntitilasto.

Vain Ahvenanmaalla huoltosuhde palautui jo 1990-luvun loppupuolella lamaa edeltävälle tasolle. Manner-Suomen maakunnissa taloudellinen huoltosuhde on edelleen korkeampi kuin 20 vuotta aiemmin. Pohjanmaan maakunnissa on päästy melko lähelle vuoden 1987 huoltosuhteen tasoa: vuoden 2011 taloudellinen huoltosuhde oli 4–6 prosenttia korkeampi kuin vuonna 1987. Kauimpana vuoden 1987 tilanteesta ollaan Päijät-Hämeessä, Kymenlaaksossa ja Uudellamaalla, joissa kaikissa vuoden 2011 taloudellinen huoltosuhde on yli 20 prosenttia korkeampi. (Taulukko 1)

Taulukko 1. Taloudellisen huoltosuhteen kehitys maakunnittain vuosina 1987−2011 (1987 = 100)

Alue 1987 1990 1993 1995 1998 2000 2005 2011
Koko maa 100 101 149 145 126 118 115 113
Uusimaa 100 103 159 156 130 119 122 122
Varsinais-Suomi 100 103 151 141 124 117 115 117
Kanta-Häme 100 101 152 147 128 122 115 114
Päijät-Häme 100 100 158 150 132 123 124 124
Kymenlaakso 100 101 143 138 127 122 118 124
Etelä-Karjala 100 99 146 144 133 124 123 120
Satakunta 100 100 146 140 126 121 116 113
Pirkanmaa 100 100 148 139 120 113 109 108
Keski-Suomi 100 103 150 145 129 119 117 113
Etelä-Pohjanmaa 100 103 148 142 122 116 109 105
Pohjanmaa 100 106 146 139 120 115 110 104
Etelä-Savo 100 103 149 148 134 130 124 119
Pohjois-Savo 100 101 147 145 130 125 116 110
Pohjois-Karjala 100 102 143 145 135 126 118 114
Kainuu 100 97 141 140 128 123 120 107
Keski-Pohjanmaa 100 105 148 143 125 119 111 106
Pohjois-Pohjanmaa 100 99 142 136 120 110 108 105
Lappi 100 98 149 150 137 130 121 114
Ahvenanmaa - Åland 100 98 114 117 102 98 99 100

Lähde: Tilastokeskus. Työssäkäyntitilasto.

Miten huoltosuhteen käy tulevaisuudessa?

Vuoden 2011 lopussa noin 44 prosenttia Suomen väestöstä kävi töissä. Loput 56 prosenttia väestöstä oli alle 15-vuotiaita, työttömiä, eläkeläisiä, opiskelijoita tai muita työvoiman ulkopuolisia henkilöitä (kuvio 5). Ahvenanmaalla ja Uudellamaalla työllisiä oli lähes puolet väestöstä, mutta monissa Itä- ja Pohjois-Suomen maakunnissa työssäkäyviä oli alle 40 prosenttia.

Eläkkeelle siirtyvien ikäluokat ovat nykyisin ja myös tulevaisuudessa suurempia kuin työmarkkinoille tulevat ikäluokat. Ellei työttömien ja työvoiman ulkopuolella olevien määrä tulevaisuudessa pienene nopeammin kuin eläkeläisten määrä kasvaa, johtaa se vääjäämättä huoltosuhteen heikkenemiseen.

Kuvio 5. Väestö pääasiallisen toiminnan mukaan maakunnittain vuonna 2011, prosenttia

Lähde: Tilastokeskus. Työssäkäyntitilasto.

Taloudellinen huoltosuhde paranee työllisten osuuden kasvaessa eli työllisyysasteen noustessa. Työllisyysasteen nousu riippuu pitkälti taloudellisesta tilanteesta, mutta työllisyysasteeseen pyritään vaikuttamaan myös politiikan keinoin. Työurien pidentäminen, eläkeiän nostaminen sekä työttömien ja syrjäytyneiden aktivoiminen ovat siihen tähtääviä toimenpiteitä.

Tällä hetkellä työeläkevakuutusvelvollisuus koskee 18−67-vuotiaita. Tämän ikäisestä väestöstä oli vuosien 2009–2011 lopussa työssäkäyviä keskimäärin 66 prosenttia.

Seuraavassa tarkastelussa lasketaan vaihtoehtoisia kehitysmalleja vuoteen 2040 saakka:

  1. Taloudellisen huoltosuhteen kehitykselle, jos työllisyysaste pysyy vuosien 2009–2011 keskimääräisellä tasolla. Laskelman pohjana käytetyt työllisyysasteet on laskettu erikseen molemmille sukupuolille ikäryhmissä 18–24, 25–34, 35–54, 55–59, 60–64, 65–67.
  2. Työllisyysasteen kehitykselle, jotta huoltosuhde pysyisi vuosien 2009–2011 keskimääräisellä tasolla.

Laskelmat pohjautuvat vuoden 2012 väestöennusteeseen. Työllisyysaste lasketaan 18−67-vuotiaiden ikäluokasta, sillä työssäkäyntitilastossa lähdeaineistona käytetään työeläkevakuutettujen aineistoja, ja toisaalta myös hallituksen tavoitteena on pitkällä tähtäimellä nostaa työllisyyttä myös vanhemmissa ikäluokissa. Työllisyysasteesta ja huoltosuhteesta on käytetty vuosien 2009–2011 kunnittaisia keskiarvotietoja, jolloin yhden vuoden satunnainen muutos esimerkiksi työttömyydessä ei vaikuta ratkaisevasti laskelmiin.

Huoltosuhdelaskelma 2012–2040: suurimmat heikennykset Itä- ja Pohjois-Suomessa

Jos oletetaan, että työllisyys pysyisi vuosien 2009–2011 tasolla eli työllisten osuus 18−67-vuotiaista pysyisi koko tarkastelujakson samana aina vuoteen 2040 saakka, nousisi huoltosuhde koko maan tasolla vuoteen 2020 mennessä 147:ään nykyisestä 129,5:stä Vuonna 2030 huoltosuhde olisi jo noin 157, millä tasolla se pysyttelisi koko seuraavan vuosikymmenen.

Suurimmat heikennykset huoltosuhteessa tapahtuvat Etelä-Savossa, Pohjois-Karjalassa, Kainuussa ja Lapissa. Kainuussa taloudellinen huoltosuhde on laskelman mukaan yli 200 jo vuonna 2020 eli vain noin kolmasosa maakunnan väestöstä on työllisiä. Lapissa, Etelä-Savossa ja Pohjois-Karjalassa ollaan samoissa lukemissa muutamaa vuotta myöhemmin (Kuvio 6).

Tällä hetkellä huoltosuhteeltaan edullisimmat maakunnat – Ahvenanmaa ja Uusimaa – säilyttävät asemansa myös tulevaisuudessa. Vuoden 2011 lopussa molempien maakuntien väestöstä lähes puolet oli työllisiä. Vuonna 2020 molemmissa maakunnissa on noin 115 ei-työllistä sataa työllistä kohden. Näissä maakunnissa huoltosuhde näyttäisi pysyttelevän alle 130 koko tarkastelujakson ajan vuoteen 2040 saakka.

Kuvio 6. Taloudellinen huoltosuhde vuonna 2011 sekä laskelma vuosille 2020 ja 2030, olettaen että työllisyysaste (18–67-vuotiaat) pysyy vuosien 2009–2011 keskimääräisellä tasolla

Kunnittain tarkasteltuna näkyvissä on huomattavasti rajumpia muutoksia ja kuntien väliset erot suurenevat. Huolestuttavimmalta kehitys näyttää monissa Kainuun ja Lapin kunnissa ja yleensäkin itäsuomalaisissa pikkukunnissa. Taloudelliselta huoltosuhteeltaan heikoimpien kuntien joukkoon kuuluvat Kainuusta Hyrynsalmi ja Puolanka, Lapista Pello, Salla ja Ranua.

Keskisuomalaiset Kivijärvi ja Luhanka sekä Juuka Pohjois-Karjalasta ja Puumala Etelä-Savosta kuuluvat myös taloudelliselta huoltosuhteeltaan kymmenen heikoimman kunnan joukkoon koko tarkastelujakson ajan. Länsi-Suomesta kymmenen heikoimman kunnan joukossa on vain Kaskinen, jonka taloudellinen huoltosuhde nousee yli 300 jo ennen vuotta 2030.

Vuosina 2009–2011 Hyrynsalmen 18–67-vuotiaasta väestöstä keskimäärin puolet oli töissä ja taloudellinen huoltosuhde oli 220 (220 ei-työllistä sataa työllistä kohden). Jos kunnan työllisyystilanne ei parane vaan myös jatkossa työllisten osuus 18–67-vuotiaista pysyy näin pienenä, merkitsee se taloudellisen huoltosuhteen merkittävää heikkenemistä.

Vuosien 2009–2011 keskimääräisellä työllisyysasteella Hyrynsalmen taloudellinen huoltosuhde on vuonna 2020 jo lähes 300 eli kunnan väestöstä enää noin neljännes on työllisiä. Vuonna 2027 kunnan huoltosuhde olisi laskelman mukaan jo yli 350 ja pysyisi siellä tarkastelujakson loppuun saakka. Tämä tarkoittaa sitä, että kunnan väestöstä olisi työssäkäyviä alle 25 prosenttia.

Hyrynsalmella taloudellisen huoltosuhteen heikkenemisen taustalla on alhaisen työllisyysasteen lisäksi myös suuri vanhusväestön osuus kunnan väestöstä. Yli 67-vuotiaiden osuus kunnan väestöstä on tällä hetkellä hieman vajaa neljännes. Vuoteen 2040 mennessä yli 67-vuotiaiden osuuden on ennustettu nousevan yli 40 prosentin.

Helsinki puolestaan edustaa kuntaa, jossa huoltosuhteen muutos on maltillisin. Helsingin taloudellinen huoltosuhde on noin 100 eli koko väestöstä noin puolet on työssä käyviä. Vuosien 2009–2011 keskimääräisellä työllisyysasteella taloudellinen huoltosuhde nousee noin 118:aan vuoteen 2040 mennessä. Helsingin etuna on hyvän työllisyystilanteen lisäksi edullinen ikärakenne: väestöennusteen mukaan yli 67-vuotiaiden osuus nousee nykyisestä 12 prosentista 18,5 prosenttiin vuoteen 2040 mennessä. Suuressa osassa kuntia yli 67-vuotiaiden osuus väestöstä on jo tällä hetkellä yli viidenneksen.

Työllisyysastelaskelma 2012–2040: huollettavien määrä kasvaa

Väestöennusteen mukaan työikäisen väestön osuus pienenee kaikilla suuralueilla seuraavina vuosikymmeninä. Eläkeikäisten määrä samoin kuin väestöosuus on sen sijaan kasvanut nopeasti: 68 vuotta täyttäneitä arvioidaan olevan 22 prosenttia väestöstä vuonna 2030, kun vastaava väestönosuus oli vuoden 2011 lopussa 14 prosenttia. Ikärakenteen muutos näkyy väestöllisessä huoltosuhteessa: kun vuonna 2011 oli 53 huollettavaa eli alle 18-vuotiasta tai yli 67-vuotiasta sataa työikäistä kohden, niin vuoteen 2020 mennessä huollettavien määrä on noussut 63:een ja vuoteen 2030 mennessä jo 70:een.

Ikärakenteen muutoksesta johtuvaan huoltosuhteen heikkenemiseen voidaan vaikuttaa työllisyyttä parantamalla. Jotta taloudellinen huoltosuhde pysyisi vuosien 2009–2011 tasolla, olisi työllisten osuuden 18−67-vuotiaasta väestöstä noustava vuoteen 2020 mennessä yli neljä prosenttiyksikköä eli 70,3 prosenttiin. Vuonna 2030 työllisyysasteen olisi puolestaan oltava jo 74 prosenttia.

Ahvenanmaalla ja Uudellamaalla oli vuonna 2011 työssäkäyviä lähes puolet väestöstä. Jotta tämä taso säilyisi tulevaisuudessakin, olisi työllisten osuuden 18−67-vuotiaasta väestöstä noustava Ahvenanmaalla 79 prosenttiin vuonna 2020 ja 82 prosenttiin vuonna 2030. Uudellamaalla vastaavasti työllisyysasteen olisi oltava 75 prosenttia vuonna 2020 ja 77 prosenttia vuonna 2030, jotta huoltosuhde pysyisi vuosien 2009–2011 tasolla.

Kuvio 7. Työllisyysaste (18–67-vuotiaat) vuonna 2011 sekä laskelma työllisyysasteen kehityksestä vuosille 2020 ja 2030, jotta huoltosuhde pysyisi vuosien 2009–2011 tasolla

Vuoden 2011 lopussa yksi parhaimmista huoltosuhteista oli Mustasaaressa, jossa sataa työssäkäyvää kohden oli 106 työelämän ulkopuolella olevaa. Mustasaaren 18–67-vuotiaasta väestöstä oli vuoden 2011 lopussa töissä 77 prosenttia. Jotta Mustasaari säilyttäisi jatkossakin edullisen huoltosuhteensa, olisi työllisyysasteen noustava Mustasaaressa vuonna 2020 jo 83 prosenttiin ja vuonna 2030 vielä kolme prosenttiyksikköä korkeammalle.

Osassa kuntia vuosien 2009–2011 keskimääräisen tason säilyttäminen taloudellisessa huoltosuhteessa vaatii suuria ponnistuksia työllisyyden suhteen. Esimerkiksi Kaskisissa olisi 18–67-vuotiaasta väestöstä oltava töissä vuonna 2035 jo yli 90 prosenttia, jotta se säilyttäisi nykyisen huoltosuhdetasonsa (165 työllistä/100 ei-työllistä).

Toisaalta joissakin tällä hetkellä huoltosuhteeltaan heikoimmissa ja matalan työllisyysasteen kunnissa työllisyysasteen nousu 60–70 prosentin välille riittää pitämään niiden huoltosuhteen nykyisellä tasolla. Vaalan 18–67-vuotiaasta väestöstä oli vuoden 20011 lopussa työssäkäyviä noin 54 prosenttia ja taloudellinen huoltosuhde oli 209. Jotta kunnan huoltosuhde pysyttelisi tulevaisuudessakin tällä tasolla, olisi työllisyysasteen noustava hieman yli 60 prosentin.

Muuttoliike vaikuttaa alueellisesti huoltosuhteeseen

Suomen väkiluku kasvaa väestöennusteen mukaan myös tulevina vuosikymmeninä. Sen sijaan työikäisen väestön (18–67-vuotiaat) määrän ennustetaan vähenevän vuoteen 2030 mennessä lähes 120 000. Työikäisen väestön osuus koko väestöstä pienenee noin 66 prosentista 59 prosenttiin.

Alueittaiseen väestönkehitykseen vaikuttavat maassamuutto ja siirtolaisuus. Muuttajat ovat suurimmaksi osaksi työikäisiä, ja työ tai opiskelu onkin usein myös muuton syy. Muuttoliike lisää siis muuttovoittoalueille työikäisen väestön määrää ja vastaavasti muuttotappioalueiden väestörakenne vinoutuu etenkin vanhusväestön osuuden kasvaessa. Tämä heikentää muuttotappioalueiden huoltosuhdetta, kun vanhusten ja lasten osuus alueen väestöstä kasvaa.

Taloudelliseen huoltosuhteeseen vaikuttaa ikärakenteen lisäksi ratkaisevasti se, miten suuri osuus alueen väestöstä on tuottavassa työssä. Eläkeiän nosto ja työurien pidentäminen sekä pienten lasten äitien työhön osallistuvuuden lisääminen ovat nousseet viime aikoina keskustelun aiheiksi Suomessa. Puhuttaessa työurien pidentämisestä oleellista ei välttämättä ole eläkeiän nostaminen vaan se, paljonko työikäisestä väestöstä on työssäkäyviä. Rakenteellinen työttömyys olisi saatava nykyistä pienemmäksi. Myös maahanmuuttajat olisi saatava entistä paremmin integroitua työmarkkinoille. Näillä kaikilla on vaikutusta alueiden taloudelliseen huoltosuhteeseen.

Nykyisen alueittaisen väestökehityksen valossa näyttää siltä, että suurimmassa osassa kuntia työllisyysasteen olisi noustava jopa 10–20 prosenttiyksikköä nykyisen huoltosuhteen ylläpitämiseksi. Koska tämä ei monenkaan kunnan osalta liene realistista, tarkoittaa se todellisuudessa sitä, että lähes kaikkien kuntien taloudellinen huoltosuhde heikkenee nykyisestä.

Kirjoittaja Kaija Ruotsalainen on tilastopäällikkö Tilastokeskuksen väestö- ja elinolot -yksikössä.

Lähteet:
Myrskylä, Pekka (2012). Alueellisten työmarkkinoiden muutos. Työ ja yrittäjyys 1/2012. Työ ja elinkeinoministeriön julkaisuja. Pdf (291 s.)
Ruotsalainen, Kaija (2012). Huoltosuhde aiheuttaa huolta. Hyvinvointikatsaus 2/2012. Tilastokeskus
Työssäkäyntitilasto
Vuoden 2012 väestöennuste

 


Päivitetty 21.2.2013

Jaa