Kaupungin rajat
Laitakaupunki, esikaupunki, nukkumalähiö
Kaupungin ja maaseudun rajaaminen on hankalaa. Monenlaiset aluetyypittelyt tilastoissa, tutkimuksissa ja hallinnossa sekoittavat mielikuviamme ja vaikeuttavat alueiden välisiä vertailuja. Artikkelissa kuvaillaan, miten alueita on tyypitelty ja millaisia luokituksia näin on syntynyt ja syntyy.
Erkki Niemi
Jokaisella on selkeä mielikuva niin kaupungista kuin maaseudustakin. Kaupunki on korkeita taloja, kapeita katuja, ruuhkassa matelevia autoja, ihmisvilinää. Maaseudun kumpuilevassa maastossa lainehtii viljapelto, punamultaisen päärakennuksen pihapiirissä on koivu ja navetta, peltojen takana sinertää metsä... Kaupunkia leimaa monien mielestä myös ahtaus, viihtymättömyys, likaisuus ja synnillisyys. Kaupungissa on pilvistä, sateista tai myrskyisää, kun taas maaseudulla paistaa aina aurinko ja on kesä.
Mielikuville löytyy vastinetta todellisuudessa. Yksi osuvimmista kaupunkimaisuuden ilmentymistä löytyy Helsingistä Hämeentien Kurvista, Suomen tiheimmin asutusta karttaruudusta. Toisaalta maaseutumaisuus on maisemina tunkeutunut Helsingin ytimeen. Tuomarinkylän jokakesäiset perinneheinäpellot ja Helsinki-Kerava-kaupunkiradan Hiekkaharjun jälkeisen golf-kentän takana lainehtivat viljavainiot ovat ilmiasultaan tyypillistä maaseutua.
Mielikuvista todellisuuteen
Mielikuvien kaupunki- ja maalaismaisemat kattavat kuitenkin hyvin vähäisen osan alueista, jotka tilastoissa ja tutkimuksissa tyypitellään kaupunkimaisiksi ja maaseutumaisiksi. Taajama-alueita Suomen maapinta-alasta on 2,2 prosenttia. Korkeintaan kymmenesosa tästä 6 800 neliökilometrin pinta-alasta vastaa rakennusmassoitukseltaan, liikennemääriltään ja väestötiheydeltään mielikuvaamme kaupungista. Kaupunkimaisilta näyttäviä alueita on Suomessa vain joitain prosentin kymmenyksiä. Taajamien ulkopuolelle jäävästä maa-alasta vain vajaa kymmenesosa on maatalousmaata ja siitäkin vain osa on viljapeltoja.
Tässä artikkelissa tarkastelen kaupunkien luokitteluja ja kaupunkimaisuuden määrittelyä maaseudun vastinparina historialliselta, kansainväliseltä ja kansalliselta kannalta. Tapausesimerkein havainnollistetaan, miten määrittelyt Suomessa toimivat ja millaisiin tuloksiin eri kriteerein päädytään.
Artikkeli on luettavissa kokonaisuudessaan Hyvinvointikatsaus 3/2004 -julkaisussa sekä Hyvinvointikatsaus-verkkopalvelussa.
Päivitetty 8.11.2004