Päästökauppa voi myös lisätä työllisyyttä

Vuodenvaihteessa alkava EU:n päästökauppa rasittaa erityisesti Suomea. Huoli kilpailukyvystä ja työllisyydestä on aiheellinen. Jos kuitenkin osaamme hyödyntää päästökaupan tuomat mahdollisuudet, työllisyys voi kasvaakin työvoimavaltaisen ekosektorin kasvun myötä.

Ulla Kuntsi

Euroopan unionin päästökauppa alkaa tammikuussa. Se on osa ilmastoon kohdistuvaa muutostorjuntaa, jota on valmisteltu Kioton pöytäkirjan toimeenpanon tueksi. Vuoden 2005 tammikuun jälkeen EU-maiden yritykset, jotka kuuluvat päästökaupan piiriin, eivät saa harjoittaa ilman päästöoikeutta toimintaa, josta aiheutuu kasvihuonekaasuja. Päästökauppa koskee raudan ja teräksen tuotantoa, öljynjalostusta, rakennusmateriaalien ja sementin tuotantoa sekä massan ja paperin tuotantoa. Sähkön ja lämmön tuotannon osalta kaupan piiriin kuuluvat yli 20 megawatin tehoiset laitokset. Suomessa päästökaupan piiriin kuuluvia laitoksia on noin 300, joista noin 200 on energiantuotantolaitoksia.

EU:n laajuinen päästökauppa on jaettu kahteen kauppajaksoon. Ensimmäinen, vuosille 2005 - 2007, koskee hiilidioksidia ja seuraava, vuosille 2008 - 2012, myös muita Kioton pöytäkirjassa mainittuja kasvihuonekaasupäästöjä. Suomen velvoite on pitää päästönsä vuosina 2008 - 2012 keskimäärin vuoden 1990 tasolla.

EU-15 päästövähennysvelvoitteet, Mt CO2 ekv. vuoden1990 tasosta vuosina 2008 - 2012

EU:n päästökauppadirektiivin mukaan ensimmäinen kansallinen päästöoikeuksien jakosuunnitelma vuosille 2005 - 2007 oli ilmoitettava komissiolle ja muille jäsenvaltioille maaliskuun 2004 loppuun mennessä ja toinen jakosuunnitelma, joka koskee toista kauppajaksoa, on jätettävä komissiolle kesäkuun 2006 loppuun mennessä. Jakosuunnitelman on oltava yrityksiä ja toimintoja syrjimätön, ja siinä on noudatettava päästökauppadirektiivin mukaisia menetelmiä. Ne koskevat muun muassa sitä, miten päästöoikeuksien kokonaismäärä on määritettävä suhteessa jäsenvaltion tavoitteeseen osana EU:n velvoitetta vähentää päästöjä Kioton pöytäkirjan mukaisesti ja myös teknisiä mahdollisuuksia vähentää päästöjä.

Artikkeli on luettavissa kokonaisuudessaan Tietoaika 12/2004 -lehdessä sekä Tietoaika-lehden verkkopalvelussa.


Päivitetty 12.1.2005