Naiset äänestävät miehiä ahkerammin
Naisten poliittinen osallistuminen miehiin nähden on vahvistunut jo lähes kolmen vuosikymmen ajan, vaikka äänestysaktiivisuus Suomessa on laskenut. Ensimmäisen kerran naisten äänestysaktiivisuus ylitti miesten aktiivisuuden vuoden 1978 presidentin valitsijamiesvaaleissa muutamalla prosenttiyksikön kymmenyksellä. Vuoden 2003 eduskunta- ja vuoden 2004 kunnallisvaaleissa naisten äänestysaktiivisuus oli jo nelisen prosenttiyksikköä miesten aktiivisuutta korkeampi.
Miehet naisia useammin ehdokkaina
Naisten osuus ehdokkaista niin eduskunta-, kunnallis- kuin europarlamenttivaaleissakin on koko Suomen historian ajan ollut naisten ääniuurnilla aktivoitumisesta huolimatta pienempi kuin miesten. Näissä kaikissa vaaleissa naisten osuus ehdokkaista on 2000-luvun vaaleissa liikkunut hieman alle 40 prosentissa. Kunnallisvaaleissa naisehdokkaiden osuus on ollut kaupungeissa hivenen suurempi kuin maaseudulla, Helsingissä osuus on ollut kaikkein suurin.
Naisten suhteellisesti lisääntyneestä äänestysaktiivisuudesta huolimatta naisia valitaan vaaleissa, joitakin alueellisia poikkeuksia lukuun ottamatta, edelleen selvästi miehiä vähemmän. Naisehdokkaat ovat menestyneet parhaiten kaupunkimaisissa ja Etelä-Suomen kunnissa, sen sijaan maaseudulla ja Itä- ja Pohjois-Suomessa kynnys äänestää naista näyttää olevan korkeampi.
Naisehdokkaiden osuus äänistä on kasvanut samaan tahtiin naisehdokkaiden määrän lisääntymisen myötä . Edustuksellisuuden ns. peilikuvamallin kannalta olisi siten tärkeää, että vaalien ehdokasasettelussa sukupuolet olisivat mahdollisimman tasa-arvoisesti edustettuna.
Lue Villiina Hellstenin artikkeli "Naiset ehdokkaina ja äänestäjinä" Hyvinvointikatsaus 1/2006 -lehdestä tai Hyvinvointikatsauksen verkkopalvelusta.
Päivitetty 28.3.2006