Tiivistelmä pääjohtaja Timo Relanderin puheenvuorosta Puusepänteollisuuden Liiton
järjestämässä huonekalualan seminaarissa Tampereella 22.10.1996

Pääjohtaja Timo Relander:

Näkemyksiä huonekalualan merkityksestä

Suomen huonekaluteollisuus on elpymässä - hitaasti mutta varmasti - vuosikymmenen alun syvästä lamasukelluksesta. Alan kotimaista kysyntää vauhdittavat nyt etenkin alhaiset korot, kuluttajien ostovoiman vahvistuminen sekä asuntorakentamisen ja -kaupan vilkastuminen. Kotitalouksien ostoaikomukset ovat korkealla. Myös vientinäkymät ovat kohtuulliset, joskin menestyminen edellyttäisi ilmeisesti tuntuvaa lisäpanostusta tuotteiden kehittämiseen.

Tänä vuonna huonekalujen kotimainen vähittäiskauppa on ylittänyt 4- 5 prosentilla viimevuotisen määrätasonsa. Kaupan volyymi on kuitenkin edelleen nelisenkymmentä prosenttia 1980-luvun lopun huipputasonsa alapuolella. Huonekalujen osuus kotitalouksien kulutuskysynnästä on ainakin 1970-luvulta alkaen hienokseltaan alentunut; viime vuosina aleneminen on kuitenkin ollut niin voimakasta, että jonkinasteinen rekyyli on lähivuosina todennäköinen.

Monien muiden teollisuudenalojen tavoin myös huonekaluala on kyennyt kompensoimaan heikkoa kotimaista kysyntää viennillä. Viennin arvo on lähes kaksinkertaistunut 1980-luvun lopun tasoltaan samaan aikaan kun huonekalujen tuonti on supistunut. Kansainvälisesti verrattuna Suomen huonekaluvienti on kuitenkin edelleen vähäistä; esimerkiksi Tanska vie huonekaluja arvoltaan yli viisinkertaisesti ja Ruotsikin yli kolminkertaisesti Suomeen verrattuna.

Investointien ja etenkin T&K-investointien vähäisyys on ongelma. Pitkän laman ja kapasiteetin purkamisen jälkeen sekä investointihalut että -resurssit ovat vähissä. Kotimarkkinoiden hiipuessa etenkään pk- yrityksille ei ole kertynyt markkinointiin ja tuotekehitykseen vaadittavia markkoja. Myös alan yritysten pienuus ja yhteistyön puute on ongelma.

Huonekalualan kilpailuasetelmia muuttavat muun muassa alan nopea kansainvälistyminen ja teknologinen kehitys. Väestön vanheneminen, elintason nousu ja kaupunkilaistuminen - muiden muassa - muuttavat huonekalujen kysyntää, samoin asuinrakentamisen painopisteen siirtyminen uustuotannosta korjausrakentamiseen. Julkisten toimitilojen kalustustarpeet ovat vähäiset, toisaalta esimerkiksi 'etätyöskentelyn' yleistyminen lisää kotitalouksien kalustehankintoja.

Kaikki nämä tekijät näyttäisivät siirtävän kysyntää massatuotteista yksilöllisiin design-huonekaluihin. Onkin ilmeistä, että ongelmien painopiste on jatkossa uusien tuotteiden kehittämisessä ja muotoilussa, kun hintakilpailukyky nyt on saatu likimain kohdalleen. Malliston kehittäminen on edellytys markkinaosuuksien säilyttämiseen ja vahvistamiseen.

Suomalaisten huonekalumuotoilijoiden parhaimmisto lienee toki kansainvälistä huipputasoa, mutta kärki on valitettavan kapea. Etenkin nuorten suunnittelijoiden olisi saatava tilaisuus työskennellä yhteistyössä teollisuuden kanssa, jotta he oppisivat tuotannon mahdollisuudet ja rajoitukset.

Muotoilun ohella myös suomalaisten huonekalujen kokonaislaatua olisi kyettävä nostamaan. Parantamisen varaa on varmasti myös markkinoinnissa ja vähittäiskaupassa. Suomalaiset huonekalujen jälleenmyyjät eivät osaa myydä laatutuotteita; katalogit ja huonekalumyymälät ovat valitettavan tylsiä moniin kansainvälisiin esikuviin verrattuna.

Huonekaluteollisuuden ja -kaupan tulisi aktiivisesti tarttua Internetin tapaisiin uusiin välineisiin tuotteidensa esiintuonnissa, markkinoinnissa ja myynnissä. Ennen kaikkea suomalaisten huonekalujen tunnetuksi tekeminen edellyttää yhteistyötä teollisuuden, suunnittelijoiden, markkinoijien, myyjien ja ehkä myös lehdistön ja median kanssa.