Tämä on arkistosisältöä, jota ei enää päivitetä.

Siirry ajantasaiselle Tilastotieto-sivulle.

Suomalaisten rahoitusvarallisuus alle EU:n keskitason

Koko dokumentti sivutettuna


Kirjoittaja: Matti Okko työskentelee yliaktuaarina Tilastokeskuksen taloudelliset olot -yksikössä. Artikkeli julkaistu TilastokeskuksenTieto&trendit-lehdessä 11/2007

Suomalaisten kotitalouksien rahoitusvarallisuus henkeä kohti jäi 70 prosenttiin koko EU:n keskimääräisestä arvosta vuonna 2004. Tilannetta selittää osaltaan eläkevastuiden käsittely kansantalouden tilinpidossa. Erot osakkeiden tilastoinnissa vaikeuttavat myös hieman eri maiden vertailua.

Lähes kaikki EU:n jäsenmaat ja osa muista Euroopan maista tuottavat Euroopan kansantalouden tilinpidon järjestelmän (EKT95) mukaisia tietoja kotitalouksien rahoitusvaroista ja veloista. Puhtaan kotitaloussektorin kuvaamisessa monilla mailla on tosin vaikeuksia, eivätkä kaikki maat näitä tietoja raportoi. Siksi EU-maiden vertailussa on tyydyttävä tarkastelemaan kotitalouksia laajan määritelmän mukaisesti, jolloin sektoriin sisältyvät myös voittoa tavoittelemattomat yhteisöt, kuten kirkot, yhdistykset ja säätiöt.

Vertailtaessa Suomea muihin EU-maihin nähdään, että suomalaisten kotitalouksien nettomääräinen rahoitusvarallisuus (rahoitusvarat vähennettynä veloilla) oli vuoden 2004 lopussa selvästi keskimääräistä pienempi. Suomalaisilla rahoitusvarallisuutta oli 20 000 euroa henkeä kohti (varoja 33 000 ja velkaa 13 000 euroa), kun koko EU:n alueella vastaava lukema oli 29 000 euroa. Syy eroon löytyy rahoitusvaroista, velkaa suomalaisilla oli keskimääräistä hieman vähemmän.

Ruotsalaisiin nähden suomalaisten rahoitusvarallisuus jäi 63 prosenttiin vuonna 2004. Norjassa kotitalouksien rahoitusvarallisuus on Suomea vähäisempää johtuen norjalaisten voimakkaasta velkaantumisesta. Myös välimeren maiden kotitaloudet ovat Italiaa lukuun ottamatta suomalaisia vastineitaan köyhempiä. Eniten rahoitusvarallisuutta löytyy Belgiasta, Alankomaista ja Isosta-Britanniasta. Itä-Euroopan tuoreet jäsenmaat, kuten Baltian maat ja Puola, jäävät vertailussa roimasti muiden taakse. Ostovoimaerojen huomioiminen luonnollisesti pienentäisi tätä kuilua, tämän vertailun tiedot perustuvat nimellisiin valuuttakursseihin.

Kuvio 1. Kotitalouksien rahoitusvarallisuus (netto) EU-maissa vuonna 2004

Lähde: Eurostat

Eläkesäästäminen selittää eroja

Eläkejärjestelmät vaikuttavat merkittävästi kansantalouden tilinpidossa tilastoituihin kotitalouksien rahoitusvaroihin. Esimerkiksi Suomen työeläkejärjestelmä perustuu pitkälti kollektiiviseen säästämiseen, jossa pakollista eläkevakuuttamista hoitavilla työeläkelaitoksilla on suuri rooli. Julkiseen sektoriin luettavien työeläkelaitosten rahastoimia eläkevaroja ei lueta kotitalouksien vakuutussaamisiin. Suomen kotitalouksien vakuutussaamiset, jotka koostuvat pääosin henki- ja eläkevakuutussäästöistä, jäävätkin vain puoleen EU:n keskiarvosta. Mainittakoon, että Suomen työeläkelaitosten rahastojen arvo oli 78 miljardia euroa (15 000 euroa henkeä kohti) vuoden 2004 lopussa.

Joissain maissa eläkejärjestelmät painottuvat pitkälti vapaaehtoisuuteen perustuvaan yksilölliseen säästämiseen, jossa syntyneet varat luetaan kotitalouksien vakuutussaamisiin. Esimerkkejä yksilölliseen eläkesäästämiseen nojautuvista maista ovat Tanska, Iso-Britannia ja Alankomaat, jotka komeilevat rahoitusvaravertailun kärjessä (Kuvio 2). Myös Ruotsissa yksilöllisellä eläkesäästämisellä on Suomea suurempi merkitys. Jos vakuutussaamiset jätettäisiin kokonaisuudessaan tarkastelun ulkopuolelle, suomalaisten kotitalouksien rahoitusvarat olisivat itse asiassa melko lähellä EU:n keskitasoa. On tietysti muistettava, että vakuutussaamiset pitävät sisällään muutakin kuin eläkkeitä, mm. henkivakuutussäästöt. Eriteltyä tietoa eläkesaamisista ei kaikilta mailta ole saatavissa.

Kuvio 2. Kotitalouksien rahoitusvarat EU-maissa vuonna 2004

Lähde: Eurostat

Sivun alkuun

Suomalaisilla paljon osakkeita ja osuuksia

Pääosa suomalaisten kotitalouksien rahoitusvaroista muodostuu talletuksista sekä osakkeista ja osuuksista. Osakkeita ja osuuksia suomalaisilla oli vuoden 2004 lopussa selvästi enemmän kuin EU-kotitalouksilla keskimäärin, 14 000 euron arvosta henkeä kohti. Pörssiosakkeita suomalaiset omistivat erityisen paljon, vain belgialaiset, hollantilaiset ja ruotsalaiset menevät vertailussa hieman edelle. Osakkeiden ja osuuksien osuus suomalaisten kaikista rahoitusvaroista oli peräti 44 prosenttia. Ruotsissa osuus oli 39 prosenttia, Norjassa vain 15 prosenttia ja EU-keskiarvokin vain 25 prosenttia.

Käteistä ja talletuksia suomalaisilla on suhteellisen vähän, 10 000 euroa henkeä kohti. Itä-Euroopan maiden lisäksi vain Ruotsissa kotitalouksilla on käteistä ja talletuksia tätä vähemmän. Suomalaisten sijoitukset joukkovelkakirjoihin ovat mitättömiä, ne edustavat vain yhtä prosenttia koko potista. Toisin on Kreikassa, Belgiassa ja Italiassa, joissa osuudet olivat samassa järjestyksessä 14, 15 ja peräti 22 prosenttia vuoden 2004 lopussa. Tilannetta selittää varmasti osaltaan valtion joukkovelkakirjojen tarjonta, kyseisissä maissa julkinen sektori on pahasti velkaantunut.

Sivun alkuun

Osakkeiden tilastointi vaihtelee

Kotitalouksien hallussa olevien osakkeiden tilastointi on haaste monen Euroopan maan rahoitustilinpidolle. Varsinkin noteeraamattomien osakkeiden kohdalla joudutaan usein turvautumaan menetelmiin, joissa kotitalouksien tiedot johdetaan muiden sektoreiden tietojen perusteella. Tällaiset karkeat lähestymistavat tuovat tietoihin väistämättä epävarmuutta. Suomessa tilanne on varsin hyvä, koska laskennassa voidaan hyödyntää rekisterien sisältämiä omistustietoja.

Osakkeiden ja osuuksien käsitettäkin tulkitaan eri tavoin. Esimerkiksi Ruotsisisällyttää kotitalouksien rahoitusvaroihin osuudet asunto-osuuskunnissa, jotkavastaavat käytännössä suomalaisia asunto-osakkeita. Suomessa asunto-osakkeitaei lueta rahoitusvaroihin, vaan reaalivaroihin asuinkiinteistöjen tavoin.

Noteeraamattomien osakkeiden kansainvälistä vertailua vaikeuttavat myös epäyhtenevät arvostusperiaatteet. Yleisimmin käytetty arvostusperiaate on Suomenkin soveltama oman pääoman kirjanpitoarvo (tasearvo), mutta joissain maissa käytetyt arvostusmenetelmät heijastavat pörssiyritysten markkina-arvojen kehitystä, mitä myös EKT95 suosittelee. Näin tehdään esimerkiksi Ranskassa ja Italiassa. Espanjalla taas on täysin muista poikkeava menetelmänsä, joka perustuu estimoitujen tulevaisuuden voittojen nykyarvoon. Pääsääntöisesti nämä markkina-arvoja jäljittelevät menetelmät antavat tasearvoja selvästi korkeampia lukemia. Esimerkiksi Ranskan kotitalouksien (ml. voittoa tavoittelemattomat yhteisöt) noteeraamattomien osakkeiden arvo oman pääoman kirjanpitoarvoon oli Ranskan keskuspankin mukaan 172 miljardia euroa vuonna 2004, kun tilastoitu arvo oli 279 miljardia euroa. Ranskan kanssa yhdenmukaisella arvostusmenetelmällä tehtyjen koelaskelmien perusteella Suomessa kotitalouksien noteeraamattomien osakkeiden arvo olisi joinain vuosina jopa puolitoistakertainen nyt tilastoituun nähden.

Noteeraamattomat osakkeet muodostavat merkittävän osan kotitalouksien rahoitusvaroista, ja siten käytetyllä arvostusmenetelmällä voi olla suurikin vaikutus varallisuuden kokonaistasoon. Suomessa niiden osuus kotitalouksien rahoitusvaroista oli 18 prosenttia vuoden 2004 lopussa. Maailmanlaajuisen kansantalouden tilinpidon käsikirjan SNA:n uudistustyössä noteeraamattomia osakkeita koskevaan ohjeistukseen on kiinnitetty huomiota, jotta tietojen vertailukelpoisuus parantuisi.


Päivitetty 19.2.2007