Tämä on arkistosisältöä, jota ei enää päivitetä.

Siirry ajantasaiselle Tilastotieto-sivulle.

Elämystalous yhtä suuri Suomessa ja Ruotsissa

  1. Elämystalouden laskenta - kysynnän vai tarjonnan kautta
  2. Ruotsin mallissa kulttuuria ja matkailua
  3. Tanskassa otettu urheilu mukaan
  4. Lapin mallissa mukana vain ydin elämysaloista
  5. Sateenvarjomalli on laajin
  6. Elämys- vai kokemustalous?

Koko dokumentti yhdellä sivulla


Sateenvarjomalli on laajin

Vertailun vuoksi olen laskenut myös sen osuuden bkt:sta, joka syntyy kun yhdistetään Tilastokeskuksen käyttämien, turismin, urheilun ja kulttuurin piiriin kuuluvien toimialojen (kaikkiaan 74 toimialaa) arvonlisäys elämystalouden sateenvarjolaskelmaksi. Näiden elinkeinojen keskinäiset päällekkäisyydet on tällöin luonnollisesti poistettu kaksinkertaisen laskennan välttämiseksi.

Sateenvarjomallia voi myös kutsua vapaa-ajan toimialojen tarjontalaskelmaksi. Ehdotan, että meillä Suomessa tätä sateenvarjomallia käytetään yleisemminkin elämystalouden tai vapaa-ajan talouden tarjontalaskelman pohjana.

Oheisessa kuviossa on esitetty vertailu eri laskelmien välillä. Laskelman luvut pohjautuvat kansantalouden tilinpidon toimialoittaisiin arvonlisäyslaskelmiin tarkimmalla 5-numeron tasolla.

Elämystalouden osuus bkt:sta eri malleilla

Lapin mallissa kaikista elämystoimialoista on otettu mukaan vain 10 prosenttia, mikä selittää sen muita alhaisempaa tasoa. Ruotsalaisesta mallista puuttuu urheilu ja kulttuurista vain osa on mukana. Sateenvarjomalli on laaja-alaisin.

Eri laskelmien trendit eivät paljon poikkea toisistaan, vaikka mukaan otettavien toimialojen kirjo on aika suuri. Poikkeavuudet kumoavat pääosin toisensa.

Korkein, noin 7 prosentin taso, saadaan tietysti sateenvarjomallilla, koska siinä on otettu mukaan kolme elämystalouden isoa ryhmää täysin kokonaisina vaikkakin ilman muotialoja. Taso on laskenut hieman viime vuosina, vaikka matkailun osuus on pysynyt samana ja urheilun osuus noussut. Lasku johtuu joukkotiedotusalojen taloudellisen painon vähenemisestä.

Tanskalaisessa mallissa elämystalouden osuus on pyörinyt 6 prosentin tuntumassa, mutta suunta on myös hieman aleneva samasta joukkotiedotusalojen trendistä johtuen.

Ruotsalaisen mallin mukaan laskettu taso on luonnollisesti matalampi, noin 5 prosenttia, koska siellä laskenta on tehty hienosäädöllä. Ruotsalaisella mallilla laskettuna Suomen elämystalouden osuus on samaa tasoa kuin vastaava osuus Ruotsissakin. Eli Suomi ja Ruotsi ovat hyvin samantyyppisiä maita elämyksien tarjonnan rakenteen suhteen. Lapin mallilla taas päästään hieman nousevaan trendiin mutta hyvin alhaiseen tasoon.

Alkuun Edellinen Seuraava


Päivitetty 19.2.2007