Lapset lomaketutkimuksen vastaajina

  1. Kognitiiviset taidot kehittyvät vähitellen
  2. Testauksella lomake sopivaksi
  3. Menetelmän valinta tärkeää
  4. Valtaero otettava huomioon

Koko dokumentti yhdellä sivulla


Valtaero otettava huomioon

Tiedonkeruu ei koskaan tapahdu tyhjiössä. Haastattelu tai lomakkeen täyttäminen tapahtuu sosiaalisessa kentässä, jossa on mukana tutkimuksen toteuttavia toimijoita sekä siihen liittyviä instituutioita. Käsitykset näistä tahoista vaikuttavat siihen, miten haastattelun osapuolet haastattelutilanteessa toimivat ja puhuvat. (Alasuutari 2005.) Käsittelen seuraavassa erityisesti haastattelutilannetta, mutta sama vuorovaikutustilanteen tulkinta ja osapuolten valtaerojen vaikutus on läsnä myös lomakekyselyyn vastaamisessa, vaikka kysymysten esittäjä ei ole niin konkreettisesti läsnä kuin haastattelussa.

Valtaero ja epätasa-arvo aikuisen ja lapsen välillä on itsestäänselvyys. Lapsi on aikuisten huolenpidon, kasvatuksen ja suojelun kohde. Tämä yhteiskunnallisissa käytännöissä ilmenevä valtaero on läsnä myös tutkimushaastattelussa. (Alasuutari 2005.) Haastattelija on kysymysten esittäjä, joka viime kädessä kontrolloi haastattelutilannetta. Valtaero ei kuitenkaan Alasuutarin (2005) mukaan ole pelkästään haastattelijan toiminnan seurausta, vaan lapsena olemisen arkeen kuuluu aikuisen valta ja kontrolli.

Tällä valtaerolla on sekä myönteisiä että kielteisiä vaikutuksia tiedonkeruuseen. Aikuisen auktoriteetti antaa oikeuden kysyä erilaisia kysymyksiä ja tuottaa oletuksen, että lapsen on vastattava esitettyihin kysymyksiin. Tässä mielessä haastattelutilanne on lapselle tuttu, ja he yleensä pyrkivät vastaamaan kysymyksiin (Alasuutari 2005).

Aikuisen valta-asema kuitenkin tuottaa helposti sen, että vaativassa haastattelutilanteessa lapsi siirtyy myötäilemään aikuista ja pyrkii vastaamaan sosiaalisesti suotavalla tavalla (de Leeuw ym. 2004). Kun lapsi yrittää miellyttää aikuista, hän ryhtyy käyttämään myötäilyä (yes-saying) vastausstrategiana.

Haastattelutilanne voi muotoutua lapsen käsityksissä koulumaiseksi, opettaja-oppilassuhteen kaltaiseksi, jolloin on tärkeää antaa kysymyksiin (lapsen olettamat) oikeat vastaukset. Esimerkiksi vielä 8-vuotiaat lapset kuvittelevat, että aikuiset tietävät kaiken ja että haastattelija tietää jo etukäteen oikeat vastaukset kysymyksiin (de Leeuw, Borgers & Smits 2004). Vastaukset kuvaavat silloin enemmän sitä mitä lapsi olettaa haastattelijan haluavan vastauksiksi kuin sitä, miten asiat näyttäytyvät lapsen elämässä. Myös lapsen runsaat en tiedätai en muista -vastaukset voivat ilmentää valtaeron vaikutusta haastatteluvuorovaikutukseen (Alasuutari 2005).

Yksi keino pienentää lasten ja aikuisten valtaeroa on käyttää ryhmähaastattelun menetelmää. Lasten tapa puhua pääsee paremmin esille ryhmätilanteessa, jossa lapset ovat enemmistönä eikä haastattelu ole niin altis tutkijan asettamille tulkinnoille ja puhetavalle. Lapset ovat usein myös rennompia ryhmässä kuin kahdestaan vieraan aikuisen kanssa. (Eder & Fingerson, 2002.) Surveytiedonkeruussa ryhmähaastattelu on ongelmallinen, mutta lomakkeen tai tiedonkeruumenetelmän arvioinnissa se on hyvin käyttökelpoinen, kuten aiemmin toin esille.

Yli 10-vuotiailla lapsilla kaveripiirin ja muiden omanikäistensä merkitys tulee yhä oleellisemmaksi ja tiedonkeruun sosiaalinen konteksti (esim. vastaaminen luokkahuoneessa, sisarusten tai kaverien läsnäolo, haastattelijan ikä ja olemus) vaikuttaa voimakkaasti vastaamiseen. (Scott 1997; de Leeuw ym. 2004.) Jos lapsi ei voi varmistua antamiensa tietojen pysymisestä luottamuksellisina, hän voi välttää aiheesta kertomista tai valitsee sosiaalisesti suotavia vastauksia. Varsinkin lapselle arkojen aihepiirien tutkimisessa vastausten luotettavuutta heikentää lapsen pelko siitä, että muut saavat selville hänen vastauksensa. Siksi esimerkiksi luokkahuoneessa kerättävissä kyselyissä tulisi tarkasti miettiä käytännön toteutusta, jotta luottamuksellisuus säilyy. Vastaamistilanteessa tulee minimoida sosiaalinen paine tietynlaisten vastausten antamiseen ja lapselle tulee olla selvää, etteivät vastaukset ole esimerkiksi opettajan tai luokkatovereiden luettavissa.

Lapsia koskevassa tutkimuksessa korostuvat luottamuksellisuus ja tutkimuksen toteuttamisen eettisyys. Lapselle tulisi kertoa mahdollisimman selkeästi ja lapselle ymmärrettävällä tavalla, mistä tutkimuksessa on kyse, mitä häneltä odotetaan ja mihin hänen antamia tietoja käytetään (ks. esim. Alasuutari 2005; de Leeuw ym. 2004). Alaikäisen lapsen osallistumiseen on saatava huoltajan suostumus, mutta yhtä paljon on painotettava lapsen omaa suostumusta, jotta lapsi olisi ylipäätään motivoitunut osallistumaan tutkimukseen ja kertomaan omia kokemuksiaan ja mielipiteitään tutkijoille.

Lähteet:

Alasuutari, M.(2005): Mikä rakentaa vuorovaikutusta lapsen haastattelussa? Teoksessa J. Ruusuvuori & L. Tiittula (toim.) Haastattelu: tutkimus, tilanteet ja vuorovaikutus. Vastapaino, Tampere. 145-162.
de Leeuw, E., Borgers, N. & Smits, A.(2004): Pretesting Questionnaires for Children and Adolescents. Teoksessa S. Presser, J. M. Rothgeb, M. P. Couper, J. T. Lessler, E. Martin, J. Martin & E. Singer (toim.) Methods for Testing and Evaluating Survey Questionnaires. John Wiley & Sons, New York. 409-429.
Eder, D. & Fingerson, L.(2002): Interviewing children and adolescents. Teoksessa J. F. Gubrium & J. A. Holstein (toim.) Handbook of Interview Research: Context & Method. Sage Publications, Thousand Oaks (CA). 181-201.
Piaget, J.(1988): Lapsi maailmansa rakentajana. Porvoo, WSOY.
Scott, J.(1997): Children as Respondents: Methods for Improving Data Quality. Teoksessa L. Lyberg, P. Biemer, M. Collins, E. de Leeuw, C. Dippo, N. Schwarz & D. Trewin (toim.) Survey Measurement and Process Quality. John Wiley & Sons, New York. 331-350.
van Hattum, M J.C. & de Leeuw, E. D.(1999): A Disk by Mail Survey of Pupils in Primary Schools: Data Quality and Logistics. Journal of Official Statistics, vol. 15, No 3., 413-429.

Hyvinvointikatsauksen artikkeleita ja muita kirjoituksia saa siteerata lähde mainiten. Kokonaisen kirjoituksen lainaamiseen tulee saada kirjoittajan lupa. Kirjoittajat kirjoittavat omissa eivätkä Tilastokeskuksen nimissä.

Alkuun Edellinen Seuraava


Päivitetty 12.4.2007