Työvoimakustannusryhmän raportti

  1. Tiivistelmä
  2. Työvoimakustannustilaston tulkinta
  3. Tietolähteet
  4. Työvoimakustannusten taso ja kehitys 2000 - 2005
  5. Liite 1: Euron arvon muutos suhteessa ulkomaisiin valuuttoihin
  6. Alaviitteet

Koko dokumentti yhdellä sivulla


Työvoimakustannustilaston tulkinta

Mitä työvoimakustannustilasto mittaa?

Kun halutaan tehdä valintoja sen suhteen tuleeko käyttää työvoimakustannus- vai ansiotasoindeksiä, käyttäjien tulee ottaa kantaa siihen miten hän suhtautuu nk. rakenteellisiin muutoksiin. Rakenteelliset muutokset voidaan joko sisällyttää indeksiin tai puhdistaa siitä 3. Jos rakenteelliset muutokset puhdistetaan kokonaisuudessaan pois, tulokseksi saadaan nk. työn hintaindeksi.

Työmarkkinaosapuolilla on tarve arvioida työehtosopimusten toteutumista. Tähän tarvitaan indeksiä, josta ainakin sopimusalojen väliset rakennemuutokset on poistettu. Tilastokeskuksen laatimassa ansiotasoindeksissä ansiokehitystä mitataan kiintein toimiala- ja palkansaajaryhmäkohtaisin (tunti- ja kuukausi-palkkaiset) painoin. Indeksistä julkaistaan myös ns. sopimuspalkkaindeksiä, joka kuvaa työehtosopimusten arvioitua vaikutusta ansiokehitykseen ilman henkilöstörakenteen muutosten ja palkkaliukumien vaikutusta.

Talouspolitiikan osapuolet tarvitsevat tuottavuuden kehitykseen verrannollista palkkakehityksen ja työvoimakustannusten kehityksen mittaria. Koska työvoiman rakennemuutoksella on vaikutus tuottavuuskehitykseen on luonnollista, että sitä vastaava työvoimakustannusten mittari sisältää myös rakenteelliset muutokset.4 Työvoimakustannusindeksi mittaa tehdyn työtunnin työvoimakustannusten neljännesvuosittaista muutosta. Mikäli työvoimakustannukset kehittyvät nopeammin kuin tuottavuus, kustannuskehitys on inflatorista.

EU:n työvoimakustannusindeksiä (Labour Cost Index, LCI) koskeva asetus v:lta 2003 täsmentää ja muuttaa jonkin verran indeksin laskentaperusteita. Indeksin kustannuskäsite on harmonisoitu esim. kansantalouden tilinpidon ja työvoimakustannustilaston kanssa. Uuden asetuksen mukainen indeksi lasketaan ketjuindeksinä siten, että toimialan pääluokkien painot päivitetään vuosittain. Pääluokan sisällä (esimerkiksi tehdasteollisuus D) kaikki sen sisäiset rakennemuutokset vaikuttavat indeksin kehitykseen. Rakennemuutos on viime vuosina nopeuttanut indeksin muutosta merkittävästi.

Oheinen kuvio osoittaa, että säännöllisen työajan keskiansiot ovat tehdasteolli-suudessa kehittyneet selvästi nopeammin kuin ansiotasoindeksi. Ansiotasoindeksi perustuu palkansaajaryhmien kiinteisiin painoihin yleensä toimialan 2 ""numerotasolla.

Kuvio 1. Säännöllisen työajan keskiansioiden ja ansiotasoindeksin vuosimuutos tehdasteollisuudessa 2000 - 2005

Lähde: Ansiotasoindeksi

Työvoimakustannustilasto (Labour Cost Survey) mittaa tehdyn työtunnin työvoimakustannusten tasoa ja rakennetta vuositasolla. EU -tasolla tilasto laaditaan joka neljäs vuosi. Tilasto on suunniteltu kuvaamaan ensi sijassa kustannustasoja. Määrävuosina toteutettavissa tutkimuksissa mitattuun tasoeroon vaikuttavat kaikki kansallisten työmarkkinoiden rakennemuutokset. Erityisesti toimialatasolla kustannustason eroon voivat helposti vaikuttaa myös monet tilastotekniset kysymykset kuten esim. yritysten vastaaminen sekä toimialaluokittelu.

Kustannustasoon ja -kehitykseen vaikuttavia tekijöitä

Kansainvälisissä vertailussa on syytä pitää muistissa eräitä seikkoja, joiden unohtaminen saattaa aiheuttaa sekaannusta keskusteluun ja/tai suoraan vaikuttaa vertailukelpoisuuteen.

Elinkeinorakenne ja toimialarakenteen muutokset ts. miten eri kustannus-tason toimialojen eri painot eri maissa vaikuttaa vertailuun. Vaikka työvoima-kustannukset samoilla toimialoilla olisivatkin keskenään samat, niin korkean työvoimakustannusten toimialojen suurempi paino yhdessä maassa johtaa siihen, että työvoimakustannukset siinä maassa ovat keskimäärin korkeammat kuin toisessa, jossa korkeiden työvoimakustannusten toimialojen osuus on pienempi. Toimialarakenteen muutos näyttäisi Pohjoismaissa, Saksassa ja Hollannissa vuosina 2000 - 2004 jossain määrin vauhdittaneen teollisuuden työvoimakustannusten kasvua. Tehdyn työtunnin kustannus oli vuonna 2004 näissä maissa noin prosentin korkeampi kuin vuoden 2000 työtuntipainoin. Belgiassa, Ranskassa, Kreikassa ja Espanjassa toimialarakenteen muutoksen vaikutus näyttäisi olevan päinvastainen. Toisaalta erityisesti pohjoismaisissa hyvinvointiyhteiskunnissa tehdyn työtunnin kustannustasoa saattaa koko kansantalouden tasolla jossain määrin laskea se, että osa aiemmin kotitaloudessa tehdystä työstä on siirtynyt palkatuille työmarkkinoille.

Henkilöstörakenne. Korkeaan teknologiaan perustuvissa kansantalouksissa korkeaa ammattitaitotasoa edellyttävien tehtävien osuus kasvaa, mikä nopeuttaa merkittävästi kustannustason kasvua.

Työajan käyttö. Palkatun vapaan (lomat, sairaslomat jne.) määrä vaihtelee huomattavasti eri maissa ja toimialoilla. Koska työvoimakustannukset lasketaan suhteessa tehtyyn työaikaan, työajan käytön muutokset heijastuvat kustannustasoon sekä vaikuttamalla suoraan tehtyjen työtuntien määrään että vaikuttamalla palkallisen vapaan kustannuksiin. Työajan käytön mittaaminen on erityisen ongelmallista niissä henkilöstöryhmissä, joiden palkkaus ei suoraan perustu työaikaan - esim. opettajat, suorituspalkkaukseen perustuva työ, ylin johto, hengellisen työn tekijät.

Valuuttakurssien muutosten vaikutus. Kansallinen omassa valuutassa laskettu työvoimakustannusten kehitys voi selvästi poiketa kansainvälisestä kehityksestä, jos valuuttakurssi muuttuu. EMU-maitten keskinäisessä vertailussa tätä vaikutusta ei ole, mikä onkin keskeinen syy sille, että tässä raportissa euromaat ja valuuttansa euroon kiinnittyneet maat käsitellään omana ryhmänään. Merkittäviä valuuttakurssien muutoksia olivat Ruotsin kruunun heikkeneminen 2000 - 2001 ja Britannian punnan heikkeneminen 2002 - 2003 sekä USA:n dollarin heikkeneminen 2002 - 2003. Ruotsin, Britannian ja Yhdysvaltojen työvoimakustannusten kehitys ajanjaksolla 2000 - 2005 on euroissa laskettuna huomattavasti hitaampi kuin kansallinen kehitys.

Työvoimakustannusvertailu eroaa palkkavertailusta. Työvoimakustannusten kohdalla sosiaaliturvan rahoitustavan vaikutukset ovat vähäisemmät, mutta palkkavertailuun ne vaikuttavat voimakkaasti. Suomessa ja myös Ruotsissa sosiaaliturvan kustannukset maksetaan vähäisin osin palkoista ja pääosin työnantajamaksuina. Tanskassa palkansaajien eläketurva rahoitetaan osin budjettivaroista. Tapahtuu myös siirtymiä rahoitustavassa. Esim. Alankomaissa siirryttiin rahoituksessa työnantajamaksuista palkasta maksettuun sotuun.


Alkuun Edellinen Seuraava