Kaikkea ei kannata kehittää itse

Koko dokumentti sivutettuna

Kirjoittaja: Heli Koski toimii tutkimuspäällikkönä Elinkeinoelämän tutkimuslaitos ETLAssa. Artikkeli julkaistu TilastokeskuksenTieto&trendit-lehdessä 6/2007.

Avoimessa innovaatiotoiminnassa tieto virtaa yritysten välillä. Tieto ei kuitenkaan "läiky" automaattisesti, vaan sen hankkiminen ja hyödyntäminen vaatii yritykseltä inhimillistä pääomaa ja osaamista. Vahvat immateriaalioikeudet saattavat kannustaa yrityksiä innovaatiotoimintaan, mutta toisaalta estää uusien keksintöjen käyttöönottoa.

Avoin innovaatio on viime vuosina ollut varsin trendikäs käsite keskusteltaessa innovaatioprosessien tehostamisesta. Henry Chesbourgh lanseerasi termin vuonna 2003 julkaistussa bestselleriksi nousseessa teoksessaan "Open Innovation: The New Imperative for Creating and Profiting from Technology". Avoimella innovaatiolla tarkoitetaan sitä, että yritykset tunnistavat, hyödyntävät ja integroivat eri tahoilta, esimerkiksi asiakkailtaan, kilpailijoiltaan, yliopistoilta ja tutkimuslaitoksilta tai muiden alojen yrityksiltä, saamiaan ideoita, tietoa ja innovaatioita omassa t&k-toiminnassaan. Samalla yritykset antavat tai myyvät myös omaa aineetonta omaisuuttaan muiden talouden toimijoiden käyttöön. Yrityksen innovaatiotietoa ja yleisemmin koko liiketoiminnan kannalta relevanttia tietoa virtaa siis yli yrityksen rajojen molempiin suuntiin. Tavoitteena on kaupallistaa sekä omia että muiden kehittämiä innovaatioita.

Avoin innovaatiotoiminta ei kuitenkaan ole uusi ilmiö. Lukuisissa jo 1960- ja 1970-luvuilla julkaistuissa tutkimuksissa todettiin keskeisten innovaatioiden syntyvän usein niitä hyödyntävien toimialojen ulkopuolella. Avoin innovaatio on kuitenkin monilla toimialoilla entistä merkittävämpi ja laajemmin hyödynnetty toimintamalli, jonka avulla pyritään tehostamaan innovaatiotoimintaa ja parantamaan sen tuottavuutta.

Kuvio 1. Innovaatiotoiminnan tietolähteet vuosina 2002-2004

Lähde: Tilastokeskus, Innovaatiotutkimus 2004

Tuottavuutta avoimesta innovaatiotoiminnasta?

Kasvavat tutkimus- ja kehitysmenot sekä uusien teknologioiden lyhentynyt elinkaari tekevät t&k-investoijien toimintaympäristöstä aiempaa haasteellisemman. Lisää tehokkuutta on löydettävä myös innovaatioprosessiin, jotta t&k-toiminnalle saataisiin sen kulut kattava tuotto. Esimerkiksi menestyksekkään lääkkeen tutkimus- ja kehitysmenot saattavat olla jopa yli 800 USD:ia. Jos tietyn tiedon hankkiminen yrityksen ulkopuolelta ja käyttäminen panoksena yrityksen toiminnassa kuluttaa vähemmän sen resursseja kuin saman tiedon tai teknologian tuottaminen itse, tehostaa avoin innovaatiotoiminta yrityksen toimintaa ja kasvattaa sen tuottavuutta. Myös yhteiskunnallisesta näkökulmasta tehottomuus vähenee, kun turhia investointeja tutkimus- ja kehitystoimintaan jo tuotetun tiedon tai innovaation kehittämiseksi vältetään.

Kuvio 2. Tutkimus- ja kehitysmenojen osuus bkt:sta vuosina 1991-2006

Lähde: OECD, Main Science and Technology Indicators 2007/1

Tieto ei kuitenkaan automaattisesti 'läiky' yrityksestä tai alueelta toiselle. Ulkopuolisen tiedon hyödyntämisestä voidaan luonnollisesti saada tuottavuushyötyjä vain aktiivisesti etsimällä ja käyttämällä muualla tuotettua tietoa. Yrityksen innovaatiotoimintaa edistävän ulkopuolisen tiedon hyödynnettävyys vaihtelee suuresti sekä yrityksittäin että toimialoittain. Avoin innovaatiotoimintamalli ei sovellu kaikille aloille. Esimerkiksi sähkön tuotanto ydinvoimalla tukeutuu pääasiassa sisäisiin innovaatioihin, kun taas esimerkiksi bioteknologian tutkimustoiminta on vilkasta sekä yliopistoissa että toimialan yrityksissä.

Avoimeen lähdekoodiin perustuvien open source software -ohjelmistojen kehittäminen on ehkä tunnetuin ja laajimmalle levinnyt avoin innovaatiomalli. Näiden ohjelmistojen lähdekoodi on ilmainen - kaikkien käytettävissä, muokattavissa ja uudelleen jaettavissa internetin kautta. Avoimen lähdekoodin ohjelmistojen kehitys ei perustu pelkästään harrastajaohjelmoijien toimintaan, vaan myös monet suuret yritykset tukevat kehitystyötä. IBM luovutti vuoden 2005 tammikuussa 500 omistamaansa patentoitua innovaatiota yleiseen käyttöön sillä ehdolla, että kyseisiä patenttitietoja saa käyttää vain avoimen lähdekoodin ohjelmistojen tuotantoon.

Muualla tuotettujen innovaatioiden hyödynnettävyys yrityksen sisällä riippuu keskeisesti kahdesta seikasta: tiedon saatavuudesta ja yrityksen kyvystä hyödyntää sen ulkopuolella tuotettua tietoa. Tilastokeskuksen tekemän kyselytutkimuksen aineistosta selviää, että suomalaisille yrityksille ainakin vielä muutama vuosi sitten omalla yrityksellä tai konsernilla ja asiakkailla oli suurin merkitys innovaatiotoiminnan tiedonlähteenä. Vain harvat yritykset pitivät muiden tietolähteiden merkitystä suurena.

Sivun alkuun

Vahvat immateriaalioikeudet - kannustin vai hidaste?

Tiedon saatavuuteen vaikuttaa erityisesti sen muoto ja siirrettävyys. Digitaalisesti koodattavissa oleva tieto voidaan helposti tallentaa ja siirtää yksikköjen etäisyydestä riippumatta. Huolimatta yhteiskunnan laajamittaisesta digitalisoitumisesta kaikkea tietoa ei kuitenkaan pystytä siirtämään digitaalisessa muodossa. Yrityksen hiljainen tieto on työntekijöiden tieto-taitoon ja kokemukseen perustuvaa tietoa, joka on vaikeasti tai ei lainkaan koodattavissa ja siirrettävissä digitaalisessa muodossa. Hiljaisella tiedolla on keskeinen rooli uusien innovaatioiden kehittämisessä ja myös niiden käyttöönotossa. Mitä enemmän hiljaista tietoa innovaation ymmärtämiseen tarvitaan, sitä vaikeampaa sen imitoiminen, hyödyntäminen ja jatkokehittäminen ovat.

Työntekijältä toiselle hiljainen tieto siirtyy parhaiten, kun osapuolet tapaavat kasvotusten. Tähän perustuu myös se, että yrityksen sijainti saattaa vaikuttaa tiedon saatavuuteen. Maantieteellinen läheisyys ja toimiminen samalla tai läheisellä alueella lisäävät kasvotusten tapahtuvia kontakteja ja samalla hiljaisen tiedon siirtymistä yritykselle relevanttia tietoa tuottavista yliopistoista, tutkimuslaitoksista ja muista yrityksistä.

Tiedon saatavuuteen vaikuttaa myös se, kuinka helppoa tiedon ja uusien innovaatioiden salassa pitäminen on sekä se, kuinka vahvoja keinoja on käytettävissä ja käytetään aineettoman omaisuuden suojaamiseksi. Vahva aineettoman omaisuuden suoja, kuten mahdollisuus patentoida keksintö, merkitsee yrityksille määräaikaista monopoliasemaa tuotetun innovaation suhteen. Keksinnön patentoiminen merkitsee myös suurempia odotettuja tuottoja t&k-investoinneista ja tarjoaa täten yrityksille kannustimen innovointiin. Tätä kautta voi syntyä enemmän uusia tuottavuutta lisääviä teknologioita kuin syntyisi, jos innovaatioilla olisi heikko suoja, ja ne olisivat helposti muiden käytettävissä ja hyödynnettävissä.

On kuitenkin mahdollista, että vahvat immateriaalioikeudet estävät tai hidastavat innovaation laajaa käyttöönottoa, jolloin positiivinen tuottavuusvaikutus rajoittuu vain harvoihin talouden toimijoihin. Erityisen ongelmallisia vahvat immateriaalioikeudet ovat aloilla, joilla kehitys on nopeaa ja kumulatiivista. Patentin suojatessa jotakin tai joitakin perustavaa laatua olevia keksintöjä potentiaaliset innovoijat ennakoivat joutuvansa maksamaan aiempien innovaatioiden käytöstä niiden omistusoikeuksien haltijoille ja siksi investoivat yhteiskunnallisesta näkökulmasta liian vähän - tai ei lainkaan - t&k-toimintaan kyseisellä alalla. Heikompi aineettoman omaisuuden suoja ja tähän liittyvä nopeampi innovaatioiden leviäminen saattavat täten kasvattaa enemmän talouden kokonaistuottavuutta.

Sivun alkuun

Yritysten aineeton varallisuus kasvussa

Yrityksen kyky hyödyntää sen ulkopuolista tietoa riippuu keskeisesti sen aineettomasta varallisuudesta: yrityksen inhimillisestä pääomasta ja muusta aineettomasta pääomasta. Yritysten varallisuudesta kasvava osa koostuu aineettomasta varallisuudesta. Aineettoman varallisuuden arvon mittaaminen on vaikeaa, mutta on arvioitu, että jopa kolme neljäsosaa amerikkalaisten julkisten osakeyhtiöiden arvosta koostuu aineettomasta pääomasta, kun se 1980-luvun alkupuolella muodosti noin 40 prosenttia yritysten arvosta.

Yrityksen inhimillinen pääoma koostuu sen työntekijöiden tieto-taidosta, kyvyistä ja osaamisesta. Mitä enemmän yrityksellä on inhimillistä pääomaa työntekijöidensä kautta, sitä paremmin voidaan olettaa, että yrityksessä pystytään ymmärtämään myös ulkopuolella tuotettujen ideoiden ja innovaatioiden merkitystä ja hyödyntämään niitä omassa innovaatiotoiminnassaan.

Koulutustaso on eräs inhimillisen pääoman mittari. Korkeammin koulutettu henkilökunta merkitsee suurempaa inhimillistä pääomaa yritykselle. Lisäksi monien uusien teknologioiden hyödyntämiseen tarvitaan erityisiä kykyjä, kuten jonkin tietyn alan koulutustaustaa. Esimerkiksi kokemuksen kautta hankittu liiketoimintaosaaminen ja asiakkuus- ja yhteistyösuhteisiin liittyvä osaaminen ovat yrityksille tärkeää inhimillistä pääomaa. Myös immateriaalioikeuksiin liittyvän osaamisen merkitys kasvaa, kun immateriaalioikeuksista ja niitä koskevasta lainsäädännöstä tulee yhä tärkeämpi osa innovaatiotoimintaa.

Yrityksen muulla aineettomalla pääomalla tarkoitetaan inhimillisen pääoman tuottamaa immateriaalista omaisuutta. Tähän kuuluvat muun muassa organisaation menettelytavat ja kulttuuri sekä immateriaalioikeuksiin perustuva varallisuus. Esimerkiksi yrityksen omistamat patentit voivat antaa yritykselle paitsi yksinoikeuden tietyn teknologian käyttämiseen omassa innovaatiotoiminnassaan, ne voivat toimia myös maksuvälineenä yrityksen ostaessa ulkopuolista tietoa. Yritysten on arvioitu saavan teknologialisensseistä maailmanlaajuisesti noin 100 miljardia dollaria vuositasolla. Lisenssitulojen määrän on arvioitu kasvavan nopeasti.

Yrityksen oman t&k-toiminnan kautta kasaantuva hiljainen tieto on usein edellytys uusien ideoiden hyödyntämiseen t&k-toiminnassa. Yrityksen oma t&t-toiminta ei siis pelkästään synnytä tuottavuutta kasvattavia innovaatioita, vaan tätä kautta syntynyt aineeton pääoma vaikuttaa keskeisesti myös siihen, kuinka hyvin yrityksessä pystytään ymmärtämään ja käyttämään sen ulkopuolella tuotettua tietoa innovaatioiden kehittämisessä. Mitä enemmän tieto perustuu aiempiin tutkimustuloksiin, sitä enemmän kokemusta ja tietoa tarvitaan muiden tuottaman tiedon hyödyntämiseksi. Teknologisen kehityksen nopeus tutkimusalalla puolestaan korostaa yrityksen oman t&k-toiminnan laajuuden merkitystä; nopeasti kehittyvillä aloilla tarvitaan enemmän työntekijöitä pysymään mukana kehityksessä. Tieto- ja viestintäsektori on esimerkki toimialasta, jolla teknologiat ovat kehittyneet kumulatiivisesti ja nopeasti.

Tilastotiedot suomalaisten kansainvälisesti suhteellisen korkeista ja jatkuvasti kasvaneista t&k-investoinneista, kuten myös suomalaisten verrattain korkea koulutustaso, viittaavat suomalaisten yritysten ja tutkimuslaitosten potentiaaliin hyödyntää ulkopuolista tietoa omassa innovaatiotoiminnassaan. Yrityksen ulkopuolisen tiedon hyödyntämisen tuottavuusvaikutusten tutkiminen on kuitenkin käytännössä vaikeaa, koska ideat ja tieto ovat aineettomia ja vaikeasti mitattavissa. Yleensä tutkimuksessa joudutaankin käyttämään karkeita tietovarantojen mittareita, kuten patenttien määrää tai t&k-investointien suuruutta.

Sivun alkuun

Ulkoistaminen tuo tehokkuutta

Tehokkuutta voidaan toisinaan lisätä siirtämällä ainakin osa yrityksen innovaatiotoiminnasta sen ulkopuolelle, joko toiselle yritykselle tai suoraan loppukäyttäjälle. Monilla toimialoilla avoin innovaatiomalli onkin toteutunut entistä laajempana t&k-toiminnan ulkoistamisena ja useat suuret yritykset ovat strategisesti siirtäneet tuotekehitystä yrityksen ulkopuolelle. Esimerkiksi Procter & Gamble Co. on ilmoittanut pyrkivänsä ulkoistamaan puolet tuoteideoistaan vuoteen 2010 mennessä. Myös teknisiin innovaatioihin kiinteästi liittyviä muotoiluinnovaatiota ulkoistetaan. Esimerkiksi ICT-alan yritykset ovat jättäneet etenkin kannettavien tietokoneiden ja kämmentietokoneiden muotoilun yrityksen ulkopuolisille tahoille.

Erityisesti silloin, kun asiakkaiden tarpeet ovat nopeasti muuttuvia, monimutkaisia ja heterogeenisia, nopeampi ja tehokkaampi toimintatapa voi olla tuotteiden kehityksen antaminen asiakkaille itselleen. Yrityksen tehtäväksi jää tarjota työkalu (esimerkiksi tietokoneohjelma), jonka avulla loppukäyttäjä voi kehittää omia tarpeitaan vastaavan tuotteen. Monet tehdastuotantona massamarkkinoille tuotetut tuotteet ovat alun perin syntyneetkin käyttäjien innovaatioina. Esimerkiksi ensimmäiset maastopyörät olivat pyöräilyharrastajien tavallisista polkupyöristä erilaisiin maasto-olosuhteisiin muokkaamia. Maastopyörien kaupallinen tuotanto alkoi 1970-luvun puolivälissä ensimmäisten maastopyörien käyttäjien alkaessa tuottaa pyöriä muiden käyttöön. Vuoteen 2000 mennessä maastopyörien markkinat kattoivat 65 prosenttia (noin 58 miljardia USD) polkupyörien vähittäismyynnistä.

Innovaatiotoiminnan ulkoistamisella yritys voi saada suoraa tuottavuushyötyä, jos uusi teknologia tai muotoiluinnovaatio pystytään tuottamaan edullisemmin yrityksen ulkopuolella. Tutkimus- ja kehitystoiminnan siirtäminen yrityksen ulkopuolelle voi kuitenkin murentaa yrityksen kykyä ymmärtää ja hyödyntää muualla tuotettua tietoa ja innovaatioita, jolloin ulkoistamisen tuottavuusvaikutukset saattavatkin pitkällä tähtäyksellä olla negatiiviset.

Lähde:

Koski, Heli (2007). Avoin innovaatio ja tuottavuus. Teoksessa Maliranta, Mika ja Ylä-Anttila, Pekka (toim.) Kilpailu, innovaatio ja tuottavuus. ETLA. Helsinki.

 

 

Päivitetty 12.9.2007