Suomi suojelee hyvin metsiään
- Uusin tieto mahdollistaa maiden välisen vertailun
- Käyttöaste ja monimuotoisuus kytkeytyvät toisiinsa
- Euroopan metsät ovat ihmisen muuttamia
- Lahopuut turvaavat monimuotoisuutta
- Suomi on johtava metsien suojelija
- Suomessa mittarit käytössä kolmatta kertaa
Koko dokumentti yhdellä sivulla
Suomi on johtava metsien suojelija
Suojelualueet ovat yksi vanhimmista keinoista luonnon resurssien säilyttämisessä. Erilaisten suojelualueiden kirjo ja suojelun tiukkuus vaihtelevat erittäin paljon Euroopan valtioiden välillä. Suojelukohteita ja -alueita on Euroopassa 65 000-70 000, ja käytössä on yli 800 erilaista kansallista suojeluluokkaa.
Euroopan metsien suojelun raportointia ja vertailua varten on vuosina 1999-2006 kehitetty erityisluokitus (MCPFE-luokitus). Varsovan metsäministerikokouksessa esiteltiin ensimmäisen kerran uuteen luokitukseen perustuvia, vertailukelpoisia tietoja metsien suojelusta ja suojelutilanteesta Euroopassa.
Euroopassa on suojeltu keskimäärin 8 prosenttia metsistä monimuotoisuutta varten. Pääosa, yli 80 prosenttia suojelluista metsistä kuuluu kuitenkin sellaisiin suojeluluokkiin, joissa tietyt metsänhoitotoimet tai metsien aktiivinen hoitaminen monimuotoisuutta silmälläpitäen ovat sallittuja. Vain 15 prosenttia eli 2,4 miljoonaa hehtaaria on koskemattomiksi jätettyjä tiukan suojelun metsiä; näistä liki puolet sijaitsee Suomessa. Kokonaisuudessaan Suomen metsien suojelumäärät ovat Euroopan suurimmat ja suojelun aste tiukin (Kuvio 4).
Kuvio 4. Suomessa eniten koskemattomaksi suojeltua metsää
Lukuisilla suojeluohjelmilla metsien suojelupinta-ala on kolminkertaistettu Suomessa viimeisten 30 vuoden aikana. Talousmetsissä monimuotoisuus otettiin vuonna 1997 voimaan tulleessa uudessa metsälaissa rinnakkaiseksi tavoitteeksi puuntuotannon kanssa. Metsänhoitomenetelmät muutettiin samanaikaisesti luonnonläheisemmiksi.
Pääosa Suomen metsien suojelualueista sijaitsee Lapissa. Vastaavasti myös muissa Euroopan valtioissa suojelualueet sijaitsevat kaukana asutuksesta vuoristoalueilla tai muilla kohteilla, joissa ihmisen vaikutus on ollut vähäisin.
Etelä-Suomessa metsien monimuotoisuuden tilaa parannetaan metsänhoidon menetelmien kehittämisen lisäksi yksityismetsänomistajien vapaaehtoisilla suojelutoimenpiteillä. Lisäksi valtion mailla sijaitsevien suojelualueiden tilaa kohotetaan ennallistamistoimenpiteillä.
MMT Jari Parviainen toimii Metsäntutkimuslaitoksen Joensuun yksikön johtajana. Hän on ollut Suomen metsät 2007 -raportin koostaneen työryhmän puheenjohtaja sekä toiminut koordinoivana johtavana kirjoittajana Euroopan metsät 2007 -raportin valmistaneessa eurooppalaisten asiantuntijoiden ryhmässä.
________________________________
Päivitetty 6.11.2007