Tämä on arkistosisältöä, jota ei enää päivitetä.

Siirry ajantasaiselle Tilastotieto-sivulle.

Asunto omaksi työllä, velalla ja perimällä

  1. Nuoren varallisuus alkaa karttua asunnosta
  2. Asuntovelka pitää nuoria otteessaan
  3. Perinnöistä harvan asuntovelallisen pelastus
  4. Epävarma asumisura

Koko dokumentti yhdellä sivulla


Asuntovelka pitää nuoria otteessaan

Yli joka kolmas (37 %) asui velattomassa omistusasunnossa vuonna 2004. Asuntovarallisuutta on kuitenkin syytä tarkastella myös velkojen näkökulmasta, koska varsinkin ensimmäisen asunnon arvosta suuri osa saattaa olla lainalla rahoitettua. 1980-luvun lopulla 36 prosenttia talouksista otti velkaa oman asunnon hankkimiseksi, mutta 2004 vastaava osuus oli 29 prosenttia.

Lapsiperheet ovat yleisesti asuntovelkaisia: asuntovelan kanssa elää 61 prosenttia, 14 prosentilla ei ole enää asuntovelkaa ja vuokralla asui lähes joka neljäs lapsiperhe. Eläkeläispariskunnista puolestaan asuntovelkaa oli jäljellä vain 7 prosentilla, ja asuntovelattomia oli peräti 78 prosenttia. Vuokralla eläkeikäisistä asui 14 prosenttia. (Kuvio 3.)

Kuvio 3. Kahdella kolmasosalla lapsiperheistä on velkainen asunto. Kuviossa velallisessa omistusasunnossa asuvat taloudet ovat prosentteina kaikista kotitalouksista vuosina 1987, 1994 ja 2004.

Lähde: Varallisuustutkimukset. Tilastokeskus

Väestöryhmien velkaantuminen on muuttunut yllättävän vähän lähes parinkymmenen vuoden aikana. Sitäkin enemmän muutoksia on tapahtunut lainamäärissä: asuntovarallisuutta on kasvatettu velkavetoisesti. Yksi syy on se, että lainarahasta oli vielä 1980-luvulla puutetta. Nykyisin rahasta on suoranaisesti ylitarjontaa, ja asuntovelkaa saattavat ottaa sellaisetkin, jotka kireämpinä aikoina olisivat asuneet vuokralla. Asuntojen arvon nousu heijastuu pitemmän päälle myös vuokra-asuntoihin, ja myös vuokrat nousevat vähitellen.

Asuntojen hintojen nousun takia perheet ovat joutuneet ottamaan yhä isompia lainoja. Asuntovelallisen keskimääräinen asuntolaina oli vuonna 2004 jo 53 000 euroa. Se on 88 prosenttia suurempi ja reaaliarvoltaan lähes kaksinkertainen vuoteen 1987 verrattuna. Keskimääräistä huomattavasti enemmän kasvoivat yhden huoltajan talouksien, alle 35-vuotiaiden parien ja myös työikäisten pariskuntien lainamäärät. (Kuvio 4.)

Kuvio 4. Alle 35-vuotiaiden pariskuntien asuntovelat ovat kasvaneet eniten vuodesta 1987 vuoteen 2004.

Lähde: Varallisuustutkimukset. Tilastokeskus

Pääkaupunkiseudulla asuvien velallisten kotitalouksien asuntolainat olivat paljon suuremmat kuin koko maassa keskimäärin. Helsingissä ja Espoossa lainasummat nousivat 70 000 euroon, Vantaalla lainasumma oli vähän tätä pienempi. Helsingissä asuntolainan kasvuvauhti oli hurjinta: nousu oli peräti 130 prosenttia vuosina 1987-2004.

Uusia asuntolainoja on viime vuosina otettu ennätystahtiin. Uudet lainat ovat monesti isoja lainoja, ja niissä on pitkä maksuaika. Lainakorot olivat kauan aikaa hyvin pieniä, mutta sittemmin korot nousivat. Monet joutuvat jo tarkkailemaan korkojen muutoksia.

Ensiasunnon ostajat, yleensä nuoret, ovat asuntomarkkinoilla huonoimmassa asemassa. Joka kolmannella alle 35-vuotiaalla parilla ja joka neljännellä lapsiperheellä asuntolainaa oli 100 000 euroa tai enemmän. Vanhemmat ikäluokat sen sijaan ovat jo suureksi osaksi maksaneet velkansa.

Kun lainasummat ovat kasvaneet, ovat myös laina-ajat ovat pidentyneet. Tyypillisin laina-aika 1990-luvun asuntolainoissa oli 15-19 vuotta (40 % lainoista). Toki pidempiäkin lainoja oli jo silloin, mutta vain viidenneksessä lainoista. Nykyisinkään eivät kaikki lainat ole iät kaiket kestäviä, vaan reilulla puolella lainanottajista (52 %) laina-aika oli alle 20 vuotta (tämä koskee vuonna 2004 otettuja lainoja). Nykytilanteessa tyypillinen laina-aika on 20-24 vuotta (27 % lainoista), ja viidenneksen laina-aika on vielä pitempi.

Alkuun Edellinen Seuraava


Päivitetty 12.3.2008