Tuotantorakenteen muutos 1975-2006:
Muutoksen tuulet puhaltavat - rakenteet uhmaavat aikaa

  1. Kitka avuksi muutoksen kuvaamisessa
  2. Tuotantoon tarvitaan suota, kuokkaa ja Jussia
  3. Alueiden tuotantorakenteet muuttuvat omaan tahtiinsa
  4. Tuotantorakennetta tarkastellaan klustereittain
  5. Klustereiden osuudet yleensä 5-10 prosenttia
  6. Elintarvikeklusteri toiseksi suurimmasta pienimmäksi
  7. Myös metsä- ja rakennusklusterien osuudet supistuivat
  8. Tieto ja viestintä -klusteri suurimmaksi
  9. Koko maan tuotantorakenne säilynyt vakaana
  10. Vaihtoehtoisia tapoja vertailla tuotantorakenteen eroja
  11. Seutukuntia verrataan poikkeamilla koko maan keskiarvosta
  12. Jämsän, Raahen ja Pohjois-Lapin seudut poikkeavat eniten
  13. Teollisuusvaltaisia seutuja muissa eniten poikkeavissa
  14. Turun ja Tampereen seudut lähellä koko maata
  15. Lohja poikkeus vähän poikkeavien joukossa
  16. Samankaltaisuus pysyy, poikkeavuus vaihtelee
  17. Keskittyminen ilmentänyt vahvuuksien hyödyntämistä
  18. Erikoistuminen ja yksipuolistuminen suurin uhka
  19. Mielessä riskianalyysit ja rakenteen kehittäminen

Koko dokumentti yhdellä sivulla

Klustereiden osuudet yleensä 5-10 prosenttia

Koko maan tuotantorakennetta kuvaavien klustereiden arvonlisäysosuudet sijoittuvat pääosin 5-10 prosentin välille (kuvio 1). Poikkeavin perustein muodostettua julkisen hallinnon klusteria lukuun ottamatta kaikkien muiden klustereiden osuus on vähintään kahtena tarkasteluvuonna ollut yli viiden prosentin. Rajan alle jäävät vain elintarvikeklusterin vuoden 2006 osuus sekä rahoitus- ja yrityspalveluklusterin lähtötaso vuonna 1975.

Kuvio 1. Koko maan tuotantorakenne klustereittain 1975, 1990 ja 2006

Klustereiden suurimmat muutokset ovat joko laskevia tai nousevia. Tätä kuvastaa myös se, että klustereiden arvonlisäysosuuksien keskipoikkeama on pienin keskivälin tarkastuspisteessä vuonna 1990. Alussa ja lopussa keskipoikkeamat ovat samansuuruiset.

Alkuun Edellinen Seuraava

Päivitetty 8.5.2008