Tuotantorakenteen muutos 1975-2006:
Muutoksen tuulet puhaltavat - rakenteet uhmaavat aikaa

  1. Kitka avuksi muutoksen kuvaamisessa
  2. Tuotantoon tarvitaan suota, kuokkaa ja Jussia
  3. Alueiden tuotantorakenteet muuttuvat omaan tahtiinsa
  4. Tuotantorakennetta tarkastellaan klustereittain
  5. Klustereiden osuudet yleensä 5-10 prosenttia
  6. Elintarvikeklusteri toiseksi suurimmasta pienimmäksi
  7. Myös metsä- ja rakennusklusterien osuudet supistuivat
  8. Tieto ja viestintä -klusteri suurimmaksi
  9. Koko maan tuotantorakenne säilynyt vakaana
  10. Vaihtoehtoisia tapoja vertailla tuotantorakenteen eroja
  11. Seutukuntia verrataan poikkeamilla koko maan keskiarvosta
  12. Jämsän, Raahen ja Pohjois-Lapin seudut poikkeavat eniten
  13. Teollisuusvaltaisia seutuja muissa eniten poikkeavissa
  14. Turun ja Tampereen seudut lähellä koko maata
  15. Lohja poikkeus vähän poikkeavien joukossa
  16. Samankaltaisuus pysyy, poikkeavuus vaihtelee
  17. Keskittyminen ilmentänyt vahvuuksien hyödyntämistä
  18. Erikoistuminen ja yksipuolistuminen suurin uhka
  19. Mielessä riskianalyysit ja rakenteen kehittäminen

Koko dokumentti yhdellä sivulla

Elintarvikeklusteri toiseksi suurimmasta pienimmäksi

Eniten on supistunut elintarvikeklusteri. Sen arvonlisäysosuus, 9,5 prosenttia, oli vuonna 1975 koko maan toiseksi suurin yhdessä metsä- ja kauppaklustereiden kanssa. Vuoteen 1990 mennessä sijoitus oli pudonnut kolmanneksi alimmaksi ja vuonna 2006 elintarvikeklusterin arvo-osuus oli pienin, 2,4 prosenttia.

Vuonna 2006 elintarvikeklusterin osuus oli vain noin puolet seuraavaksi pienimmästä julkinen hallinto -klusterista ja hieman yli 40 prosenttia yhdyskuntahuoltoklusterin osuudesta. Elintarvikeklusterin osuus on pienentynyt neljännekseen lähtöosuudestaan.

Alkuun Edellinen Seuraava

Päivitetty 8.5.2008