Tämä on arkistosisältöä, jota ei enää päivitetä.

Siirry ajantasaiselle Tilastotieto-sivulle.

Toteutuuko tasa-arvo henkilöstökoulutuksessa?

Koko dokumentti sivutettuna


Kirjoittaja: Timo Ruuskanen on yliaktuaari Tilastokeskuksen Elinolot-yksikössä. Artikkeli on julkaistu Tilastokeskuksen Hyvinvointikatsauksessa 3/2008.

Työnantajat panostavat naisten koulutukseen noin seitsemän ja miesten koulutukseen noin kuusi päivää palkansaajaa kohti. Miehet ovat kuitenkin keskenään tasa-arvoisempia kuin naiset henkilöstökoulutuksen suhteen, sillä saadut koulutuspäivät jakautuvat tasaisemmin miestyöntekijöiden ja miestoimihenkilöiden kesken.

Suomalaisessa koulutuspolitiikassa tasa-arvoa on pidetty hyvin tärkeänä. Tasa-arvoisella koulutuspolitiikalla pyritään mahdollistamaan eri ryhmien pääsy koulutuksen piiriin ja sitä kautta vaikuttamaan hyvinvointia koskeviin tekijöihin kuten tuloihin, työmarkkina-asemaan ja yhteiskunnalliseen osallistumiseen. Aikuiskoulutuksen tasa-arvoa on pyritty lisäämään muun muassa erinäisin koulutuspoliittisin hankkein.

Suomessa suurin osa työhön tai ammattiin liittyvästä aikuiskoulutuksesta on työnantajan kustantamaa henkilöstökoulutusta. Tällöin työnantaja myös viime kädessä päättää, ketkä koulutusta saavat. Tästä syystä henkilöstökoulutukseen on vaikeampi vaikuttaa koulutuspoliittisin toimenpitein.

Tässä artikkelissa tutkitaan henkilöstökoulutuksen kehitystä tasa-arvonäkökulmasta vuodesta 1990 vuoteen 2006 aikuiskoulutustutkimusten valossa. Perusjoukon muodostavat 18-64-vuotiaat palkansaajat. Tasa-arvon kehitystä tarkastellaan osallistumisasteen, koulutuspäivien, koettujen osallistumismahdollisuuksien, vaikutusmahdollisuuksien ja koetun koulutustarpeen avulla. Kehitystä tarkastellaan perinteisestä sukupuolinäkökulmasta ja sosioekonomisen aseman pohjalta.

Henkilöstökoulutus yleistyi 1990-luvulla

Viime vuosikymmen oli henkilöstökoulutuksessa kasvun aikaa. Henkilöstökoulutukseen osallistuneiden osuus nousi kymmenessä vuodessa 47 prosentista 56 prosenttiin. Myös koulutuspäivien määrä lisääntyi. Kun vuonna 1990 Suomessa asuva 18-64-vuotias palkansaaja oli työnantajan tukemassa koulutuksessa keskimäärin vajaat viisi päivää, opiskeli hän kymmenen vuotta myöhemmin työnantajan tuella kaksi päivää kauemmin eli lähes seitsemän päivää (1 koulutuspäivä = 6 opetustuntia).

Henkilöstökoulutuksen kasvu näyttää laantuneen 2000-luvulla. Vuonna 2006 henkilöstökoulutuksen osallistumisaste oli 57 prosenttia eli samaa tasoa kuin vuosituhannen alussa. Henkilöstökoulutuksessa olleiden määrä kuitenkin lisääntyi parantuneesta työllisyystilanteesta ja lisääntyneestä palkansaajien määrästä johtuen miljoonasta palkansaajasta noin 1,1 miljoonaan. Koulutuksen kestossa ei ole 2000-luvulla tapahtunut muutoksia. 18-64-vuotias palkansaaja oli edelleen työnantajan kustantamassa koulutuksessa keskimäärin vajaa seitsemän päivää vuonna 2006.

Sivun alkuun

Osallistumiseroja naisten ja miesten välillä

1990-luvulla henkilöstökoulutuksen leimaa antava piirre näyttäisi olevan koulutuksen tietynasteinen tasa-arvoistuminen. Vaikka henkilöstökoulutus kasautuu korkea-asteen tutkinnon suorittaneille, ylemmille toimihenkilöille ja valtiosektorilla työskenteleville, vuodesta 1990 vuoteen 2000 oli henkilöstökoulutukseen osallistumisessa tapahtunut selvää tasa-arvoistumista. Ne ryhmät, joiden osallistuminen oli kaikkein vähäisintä, lisäsivät osallistumistaan suhteellisesti kaikkein eniten.

Henkilöstökoulutus oli koko 1990-luvun sukupuolinäkökulmasta tarkasteltuna tasa-arvoisin kaikista aikuiskoulutusmuodoista. Kun esimerkiksi yleissivistävässä tai harrastustavoitteisessa aikuiskoulutuksessa naisten osallistumisaste oli yli kaksinkertainen miesten osallistumisasteeseen verrattuna, oli henkilöstökoulutukseen osallistuminen selvästi sukupuolineutraalimpaa. Vuosien 1990, 1995 ja 2000 aikuiskoulutustutkimuksissa sukupuolten väliset osallistumiserot olivat neljästä viiteen prosenttiyksikköä naisten eduksi (kuvio 1). Muutos epätasa-arvoisempaan suuntaan näyttäisi tapahtuneen vuonna 2006. Osallistumisasteiden ero kaksinkertaistui kahdeksaan prosenttiyksikköön, ja toisin kuin vuosituhannen alussa, tämä osallistumisasteiden ero oli myös tilastollisesti merkitsevä.

Kuvio 1. Henkilöstökoulutukseen osallistuminen sukupuolen mukaan 1990-2006 (18-64-vuotiaat palkansaajat).

Lähde: Aikuiskoulutustutkimukset. Tilastokeskus.

Vaikka miehet olivat naisia harvemmin työnantajan kustantamassa koulutuksessa vuonna 1990, he saivat koulutusta keskimäärin useampia päiviä kuin naiset. Tämä tasasi osallistumisasteiden erot siten, että saadut koulutuspäivät palkansaajaa kohden olivat sekä miehillä että naisilla vajaat viisi päivää (kuvio 2). 1990-luvun puolivälissä miesten koulutuspäivien keskimäärä oli ohittanut naisten koulutuspäivien määrän. Vuonna 2000 taas sekä mies- että naispalkansaajat olivat henkilöstökoulutuksessa keskimäärin vajaat seitsemän päivää. Vuonna 2006 naispalkansaajat ovat ajaneet henkilöstökoulutuspäivien määrässä miespalkansaajien ohi; naispalkansaaja oli tuolloin henkilöstökoulutuksessa keskimäärin seitsemän päivää, yhden päivän enemmän kuin miespalkansaaja.

Kuvio 2. Henkilöstökoulutuspäivien keskiarvo palkansaajaa kohden sukupuolen mukaan 1990-2006 (18-64-vuotiaat palkansaajat).

Lähde: Aikuiskoulutustutkimukset. Tilastokeskus.

Viime vuosikymmenen puolen välin jälkeen henkilöstökoulutuspäivien määrässä on tapahtunut rakenteellista siirtymää (taulukko 1). Esimerkiksi tällä vuosikymmenellä henkilöstökoulutuspäivien määrä on pysynyt kokonaisuudessaan samalla tasolla, kuudessa ja puolessa päivässä palkansaajaa kohden, mutta rakenteellisen muutoksen seurauksena yhä suurempi osuus siitä on kohdentunut naispalkansaajille.

Taulukko 1. Henkilöstökoulutuspäivien keskiarvojen suhteet naisten ja miesten välillä 1990-2006 (18-64-vuotiaat palkansaajat, naisten koulutuspäivät / miesten koulutuspäivät).

Tutkimusvuosi Keskiarvojen
suhde
1990 0,92
1995 0,80
2000 1,00
2006 1,15

Lähde: Aikuiskoulutustutkimukset. Tilastokeskus.

Sivun alkuun

Työntekijöiden ja toimihenkilöiden koulutus

Työntekijöiden osallistuminen työnantajan tukemaan koulutukseen näyttää yleistyneen vuoden 1990 jälkeen nopeammin kuin toimihenkilöiden (kuvio 3). Osallistumisen kasvu keskittyy vuosiin 1990-2000, jolloin työntekijöiden osallistumisosuus kasvoi 26:sta 38 prosenttiin. Samalla ajanjaksolla sekä ylemmillä että alemmilla toimihenkilöillä osallistumisaste pysyi likimain ennallaan. Sen sijaan tämän vuosituhannen puolella tasa-arvoistumiskehitys näyttäisi hiipuneen. Työntekijöiden osallistumisaste oli vuonna 2006 samalla tasolla kuin vuosituhannen alussa, eikä osallistumisasteiden ero toimihenkilöihin nähden enää kaventunut.

Kuvio 3. Henkilöstökoulutukseen osallistuminen sosioekonomisen aseman mukaan vuosina 1990-2006 (18-64-vuotiaat palkansaajat).

Lähde: Aikuiskoulutustutkimukset. Tilastokeskus.

Henkilöstökoulutukseen osallistumisen tasa-arvokehitystä sosioekonomisten ryhmien välillä voidaan kuvata niin sanotun odds ration eli ristitulosuhteen avulla. Ristitulosuhteella voidaan verrata keskenään esimerkiksi koulutukseen osallistuneiden ja osallistumattomien osuuksia kahdessa eri ryhmässä. Ristitulosuhteen arvo 1 tarkoittaa, että henkilöstökoulutukseen osallistutaan tasa-arvoisesti. Poikkeamat tästä kertovat, että joissakin ryhmissä osallistutaan useammin, eikä tilanne ole tasa-arvoinen.

Tasa-arvoistumista henkilöstökoulutuksessa on tapahtunut erityisesti ylempien toimihenkilöiden ja työntekijöiden välillä. Ylempiin toimihenkilöihin verrattaessa työntekijöiden osallistuminen henkilöstökoulutukseen yleistyi voimakkaasti erityisesti 1990-luvun alkupuolella. Tällöin ylempien toimihenkilöiden ja työntekijöiden osallistumisen ristitulosuhde putosi 7,4-kertaisesta 4,4-kertaiseen. Ylempien toimihenkilöiden ja työntekijöiden välillä tasa-arvoistuminen hiipui kuitenkin jo viime vuosikymmenen puolenvälin jälkeen. (Taulukko 2.)

Taulukko 2. Ristitulosuhteet (OR) toimihenkilöiden osallistumiselle henkilöstökoulutukseen suhteessa työntekijöihin vuosina 1990-2006.

Tutkimusvuosi OR
Ylemmät
toimihenkilöt
1990 7,42
1995 4,41
2000 4,47
2006 4,31

Lähde: Aikuiskoulutustutkimukset. Tilastokeskus.

Merkille pantavaa on, että tasa-arvoistumisen aikaan viime vuosikymmenen puolivälissä oli Suomessa taloudellinen lama ja suurtyöttömyys. Kehityksen eräs syy voikin olla se, että työttömyys puraisi eniten työntekijäasemissa olevia. Tämän seurauksena ne työntekijät, joiden ammatissa ei vaadittu ammatillista lisäkoulutusta, joutuivat muita todennäköisemmin työttömiksi. Työntekijöiden määrä henkilöstökoulutuksessa ei noussutkaan vuoteen 1995 mennessä, vaan pysyi suurin piirtein ennallaan noin 200 000:ssa. Työllisyystilanteen parantuessa ja työntekijöiden määrän kasvaessa ei havaita työntekijöiden aseman huononemista henkilöstökoulutuksessa. Tämä johtunee työelämän muutoksista; ensinnäkin työntekijöiden nykyiset ammatit vaativat enemmän koulutusta kuin ammatit viisitoista vuotta aikaisemmin, ja toisaalta työntekijäasemassa olevien suhteellinen osuus kaikista palkansaajista ei ole palautunut lamavuosia edeltävälle tasolle.

Sivun alkuun

Tasa-arvo on kehittynyt miesten välillä

Koko havaittu tasa-arvoistumiskehitys 1990-luvun alkupuoliskolla on kuitenkin johtunut pelkästään miestyöntekijöiden parantuneesta asemasta henkilöstökoulutuksessa ylempiin toimihenkilöiden nähden (taulukko 3). Naispalkansaajien henkilöstökoulutusrakenne on ollut yllättävän pysyvä; ristitulosuhde ylempien toimihenkilöiden hyväksi on ollut jokaisena tutkimusvuotena noin kuusi. Taulukosta havaitaan myös viitteitä siihen suuntaan, että miespalkansaajilla sosioekonominen asema ei vaikuttaisi henkilöstökoulutukseen osallistumiseen nykyisin yhtä paljon kuin naispalkansaajilla (miespalkansaajien ristitulosuhde on noin 3,5 ja naispalkansaajien noin 6), eli miespalkansaajat ovat sen mukaan sosioekonomisen aseman suhteen keskenään tasa-arvoisempia kuin naispalkansaajat. Tämä tulos on kuitenkin tilastollisen merkitsevyytensä kannalta ainoastaan suuntaa antava.

Taulukko 3. Ristitulosuhteet (OR) ylempien toimihenkilöiden osallistumiselle henkilöstökoulutukseen suhteessa työntekijöihin sukupuolen mukaan vuosina 1990-2006.

Tutkimusvuosi OR
Miehet
OR
Naiset
1990 8,37 6,31
1995 3,49 6,84
2000 3,44 6,67
2006 3,54 5,91

Lähde: Aikuiskoulutustutkimukset. Tilastokeskus

Henkilöstökoulutuspäivien mukaan tarkasteltuna näyttäisi siltä, että ylempien toimihenkilöiden saamat henkilöstökoulutuspäivät ovat hieman vähentyneet tällä vuosikymmenellä (kuvio 4). Työntekijöiden koulutuspäivien määrä on pysynyt samalla tasolla ja alemmilla toimihenkilöillä hivenen noussut.

Kuvio 4. Henkilöstökoulutuksien keskiarvo sosioekonomisen aseman mukaan 1990-2006 (18-64-vuotiaat palkansaajat).

Lähde: Aikuiskoulutustutkimukset. Tilastokeskus.

Tasa-arvoistumiskehitys näyttäisi vuoteen 1990 verrattuna koskevan pelkästään miespalkansaajia, kun verrataan osallistumispäivien keskiarvoja ylempien toimihenkilöiden ja työntekijöiden välillä sekä miesten että naisten joukossa. Kun vielä vuonna 1990 miespuolinen ylempi toimihenkilö sai työntekijään verrattuna keskimäärin viisinkertaisen määrän henkilöstökoulutuspäiviä, sai hän niitä vuonna 2006 enää kaksinkertaisen määrän. Tämäkin kehitys näyttää kuitenkin tapahtuneen lähes kokonaisuudessaan 1990-luvun alkupuoliskolla. Naispalkansaajista ylemmät toimihenkilöt ovat saaneet kaikkina tutkimusvuosina noin kolminkertaisen määrän koulutuspäiviä työntekijöihin verrattuna vuoden 2000 poikkeusta lukuun ottamatta.1 (Taulukko 4.)

Taulukko 4. Henkilöstökoulutuspäivien keskiarvojen suhteet ylempien toimihenkilöiden ja työntekijöiden välillä sukupuolen mukaan 1990-2006 (18-64-vuotiaat palkansaajat).

Tutkimusvuosi Keskiarvojen suhde
Miehet
Keskiarvojen suhde
Naiset
1990 5,00 3,00
1995 2,60 3,00
2000 1,90 4,96
2006 2,12 3,03

Lähde: Aikuiskoulutustutkimukset. Tilastokeskus.

Sivun alkuun

Koetut mahdollisuudet saada koulutusta ovat lisääntyneet

Henkilöstökoulutuksen tasa-arvon toteutumisessa oleellista ei ole ainoastaan yhtäläinen osallistuminen eri ryhmien välillä. Tärkeä on ottaa huomioon myös se, miten hyviksi ryhmät arvioivat mahdollisuutensa osallistua koulutukseen ja vaikuttaa sen sisältöön.

Koetut mahdollisuudet saada ammattitaitoa kehittävää tai uraa edistävää koulutusta ovat kasvaneet sekä nais- että miespalkansaajilla. Koetut mahdollisuudet ovat kasvaneet erityisesti tämän vuosituhannen puolella, ja tällä hetkellä noin kolmannes sekä miehistä että naisista kokee hyviksi mahdollisuutensa saada koulutusta.

Naisten mahdollisuudet lisääntyivät kuitenkin nopeammin kuin miesten. Tämä saattaa niin ikään olla yksi selitys henkilöstökoulutuspäivien määrän painottumiselle naispalkansaajille.

Työntekijöiden kokemat mahdollisuudet päästä ammattitaitoa kehittävään tai uraa edistävään koulutukseen lisääntyivät viime vuosikymmenellä, ja nykyisin noin joka viides työntekijä arvioi mahdollisuutensa hyviksi. Sama kehityskulku on viime vuosikymmenellä nähtävissä sekä mies- että naispalkansaajilla, joten selitystä sukupuolten erilaiseen tasa-arvoistumiskehitykseen ei koulutusmahdollisuuksien muutoksista löydy. Tällä vuosikymmenellä eivät työntekijöiden kokemat mahdollisuudet päästä ammatilliseen koulutukseen ole kuitenkaan enää parantuneet.

Toimihenkilöillä kehityksen suunta on päinvastainen. Erityisesti naispuolisilla ylemmillä toimihenkilöillä koulutusmahdollisuudet ovat kasvaneet tällä vuosituhannella hyvin paljon. Kun samalla ajanjaksolla työntekijäasemassa olevien naisten mahdollisuuksissa on havaittavissa lievää taantumaa, voidaan tämän vuosikymmenen kehitystä erityisesti naispalkansaajien kohdalla pitää koulutuksellisen tasa-arvon näkökulmasta ongelmallisena. Miespalkansaajilla on havaittavissa vastaava tilanne, joskin lievempänä. Tämä rakenteellinen muutos koulutuksen saamisen mahdollisuuksissa saattaa selittää osan siitä, ettei työntekijöiden suhteellinen asema henkilöstökoulutuksessa ole enää tällä vuosikymmenellä kohentunut.

Sivun alkuun

Naiset pystyvät vaikuttamaan koulutukseensa paremmin

Omat mahdollisuudet vaikuttaa siihen, minkälaista koulutusta työnantaja järjestää tai tukee, vaikuttavat myös koulutukseen osallistumishalukkuuteen. Kun vielä 1990-luvulla miespalkansaajat kokivat omat vaikutusmahdollisuutensa naispalkansaajia paremmiksi, niin 2000-luvulla naiset ovat ohittaneet miehet vaikutusmahdollisuuksissa. Nykyisin naisista vajaat 40 prosenttia kokee vaikutusmahdollisuutensa hyviksi, kun pari vuosikymmentä sitten heistä näin koki joka viides.

Sekä mies- että naispalkansaajista niin toimihenkilöiden kuin työntekijöidenkin vaikutusmahdollisuudet päästä työnantajan järjestämään koulutukseen pysyivät koko viime vuosikymmenen samalla tasolla. Miespalkansaajien joukossa ylemmistä toimihenkilöistä noin puolet, alemmista toimihenkilöistä noin kolmannes ja työntekijöistä joka kymmenes koki vaikutusmahdollisuutensa vähintään melko hyviksi viime vuosikymmenellä. Naispalkansaajista vastaavat osuudet olivat ylemmistä toimihenkilöistä joka kolmas, alemmista toimihenkilöistä joka neljäs ja työntekijöistä niin ikään joka kymmenes.

Tällä vuosikymmenellä on tapahtunut sen sijaan muutosta epätasa-arvoisempaan suuntaan. Erityisen suurta tämä muutos on ollut naispalkansaajilla, joilla toimihenkilönaisten kokemat vaikutusmahdollisuudet ovat parantuneet nopeammin kuin työntekijänaisten. Miespalkansaajilla vaikutusmahdollisuuksien kehitys on tälläkin vuosikymmenellä ollut suhteellisen verkkaista; selvemmin vaikutusmahdollisuudet ovat parantuneet vain alemmilla toimihenkilöillä.

Sivun alkuun

Koulutuksen tarve vähentynyt

Ammatillisen aikuiskoulutuksen tarve on vähentynyt suhteellisen jyrkästi tällä vuosituhannella pysyttyään edellisen vuosikymmenen samalla tasolla. Kun vielä vuosituhannen alussa tarvetta tämänlaatuiseen koulutukseen oli yli puolella 18-64-vuotiaista palkansaajista, oli tarve yli kymmenen prosenttiyksikköä alhaisempi vuonna 2006.

Myös tiettyjä rakenteellisia muutoksia on koulutustarpeessa havaittavissa; miespalkansaajien kokema koulutustarve on laskenut jyrkemmin kuin naispalkansaajien. Tämäkin on tämän vuosikymmenen ilmiö, sillä vielä vuosina 1990-2000 sekä mies- että naispalkansaajien koulutustarpeet pysyivät muuttumattomina. Miespalkansaajien ammatillisen aikuiskoulutustarpeen raju lasku saattaa osaltaan selittää henkilöstökoulutuksen kasaantumista yhä enemmän naisille.

Samantapaista rakenteellista muutosta on havaittavissa myös sosioekonomisten ryhmien välillä; jyrkintä koulutustarpeen lasku on vuosien 1990 ja 2006 välillä ollut ylemmillä toimihenkilöillä ja lievintä työntekijöillä. Tämä koskee sekä mies- että naispalkansaajia, joskin naispalkansaajilla tämä työntekijöiden ja ylempien toimihenkilöiden välinen koulutustarvekuilu on kaventunut vielä enemmän kuin miespalkansaajilla. Merkille pantavaa on, että tästä huolimatta nuo koulutustarpeen muutokset realisoituivat tasa-arvoistumiskehityksenä pelkästään miespalkansaajilla.

Sivun alkuun

Tasa-arvo ei toteudu kaikilta osin

Jos tasa-arvon toteutumista henkilöstökoulutuksessa mitataan eri ryhmien osallistumisosuuksilla ja koulutuspäivillä, voidaan todeta, että tasa-arvo ei kaikilta osin toteudu. Naispalkansaajat saavat jonkin verran enemmän koulutusta kuin miehet, mutta ennen kaikkea erot niin osallistumisasteissa kuin saaduissa koulutuspäivissäkin ovat erittäin suuret erilaisiin sosioekonomisiin ryhmiin kuuluvien välillä. Lisäksi tasa-arvoistumiskehitystä näyttäisi tapahtuneen lähinnä miespalkansaajien kesken. Merkkejä tilanteen muuttumisesta tasa-arvoisempaan suuntaan ei ole havaittavissa.

Jos tasa-arvon ajatusta laajennetaan ja otetaan huomioon myös koetut vaikutusmahdollisuudet ja koulutuksen tarve, voidaan todeta sukupuolten välisen tasa-arvon toteutuvan melko hyvin. Osallistumisasteiden ero naisten hyväksi on yhtä suuri kuin koettu ero koulutustarpeessa, ja mahdollisuudet päästä koulutukseen koetaan yhtä suuriksi. Naiset tosin kokevat voivansa vaikuttaa koulutukseensa hieman enemmän kuin miehet. Sosioekonomisten ryhmien välillä tasa-arvo ei kuitenkaan tästä näkökulmasta toteudu, sillä osallistumisasteiden erot ovat suuremmat kuin erot koetussa koulutustarpeessa. Samoin mahdollisuudet päästä koulutukseen ja vaikuttaa siihen, minkälaista koulutusta työnantaja tukee, ovat toimihenkilöillä selvästi suuremmat kuin työntekijöillä.

_________

1 Laman jälkeen vuosien 1995 ja 2000 välillä ylempien toimihenkilönaisten niin suhteellinen kuin
absoluuttinenkin määrä nousi runsaasti. Taulukon 4 piikki keskiarvojen suhteessa selittynee
suurelta osin näiden ylempiin toimihenkilöammatteihin tulleiden naisten perehdytys- ym.
koulutustarpeella.

Hyvinvointikatsauksen artikkeleita ja muita kirjoituksia saa siteerata lähde mainiten. Kokonaisen kirjoituksen lainaamiseen tulee saada kirjoittajan lupa. Kirjoittajat kirjoittavat omissa eivätkä Tilastokeskuksen nimissä.


Päivitetty 15.9.2008