Tämä on arkistosisältöä, jota ei enää päivitetä.

Siirry ajantasaiselle Tilastotieto-sivulle.

Hyvinvoinnin seuranta vaatii uusia mittareita

  1. Bkt:n käyttö johtaa harhaan
  2. Vihreä bkt ei tarjoa ratkaisua
  3. Yhdysvalloissa kehitetty hyvinvoinnin mittareita
  4. EU pohtii hyvinvointivaltion kuvaamista
  5. Komposiitti-indikaattoreita kehitteillä
  6. Yksilön perusonnellisuuden taso on melko vakio

Koko dokumentti yhdellä sivulla


Yhdysvalloissa kehitetty hyvinvoinnin mittareita

Joitakin uusia hyvinvointia mittaavia indikaattoreita on jo kehitetty. Näistä tunnetuimpia ja sovelletuimpia ovat yhdysvaltalaiset Index of Sustainable Economic Welfare (ISEW, "kestävän taloudellisen hyvinvoinnin indeksi") ja sen jatkokehitelmä Genuine Progress Indicator (GPI, "aidon kehityksen indikaattori").

Herman Dalyn ja John Cobbin vuonna 1989 kehittämän ISEW-mittarin lähtökohtana on yksityinen kulutus ja tulonjako. ISEW ottaa kattavasti huomioon myös talouskasvun kestävyyden ja talouden ympäristövaikutukset pitkälle tulevaisuuteen.

Sekä ISEW että GPI pyrkivät huomioimaan kuluttajien hyvinvoinnin tasoon vaikuttavat tekijät. Yksityisten kulutusmenojen luomaa hyvinvointia korjataan ISEW:ssä ja GPI:ssä osittain eri tekijöiden arvoilla (ks. Taulukko 1).

Taulukko 1. ISEWin ja GPI:n arvoa lisäävät (+) ja vähentävät (-) komponentit

Index of Sustainable Economic Welfare (ISEW) Genuine Progress Indicator (GPI)
+ Painotettu yksityinen kulutus + Painotettu yksityinen kulutus
+ Kotitaloustyön arvo + Kotitaloustyön ja vanhemmuuden arvo
+ Kestokulutushyödykkeiden tuottamat palvelut + Korkeakoulutuksen arvo
+ Katujen ja maanteiden tuottama hyöty +/- Vapaaehtoistyön arvo
+ Julkiset kulutusmenot terveyteen ja koulutukseen + Kestokulutushyödykkeiden tuottamat palvelut
- Kestokulutushyödykkeiden hankinta + Maanteiden tuottama hyöty
- Yksityiset terveys ja koulutusmenot - Rikollisuuden aiheuttamat kustannukset
- Mainonnan kustannukset - Vapaa-ajan menettämisen arvo
- Työmatkakustannukset - Vajaatyöllisyyden kustannukset
- Kaupungistumisen aiheuttamat kustannukset - Kestokulutushyödykkeiden hankinta
- Liikenneonnettomuuksien kustannukset - Työmatkakustannukset
- Veden pilaantumisen kustannukset - Kotitalouksien saasteiden torjunta
- Ilmansaastumisen kustannukset - Liikenneonnettomuuksien kustannukset
- Meluhaittojen kustannukset - Vesistöjen pilaantumisen kustannukset
- Soiden häviäminen - Ilmansaasteiden kustannukset
- Maatalousmaan häviäminen - Meluhaittojen kustannukset
- Uusiutumattomien luonnonvarojen käyttö - Soiden ja kosteikkojen häviäminen
- Aiheutuneiden pitkä-aikaisten ympäristövaurioden arvo - Maatalousmaan häviäminen
- Pääoman nettokasvu - Luonnontilaisten metsien häviäminen
+/- Muutokset maan kansainvälisessä asemassa - Luonnonvarojen käyttö
=ISEW - Hiilidioksidipäästöjen aiheuttamat vahingot
- Otsonikerroksen ohentumisen kustannukset
+/- Pääoman nettokasvu
+/- Nettolainananto
= GP

 

ISEW- ja GPI -indikaattoreiden kuva maan hyvinvoinnin tasosta voi poiketa merkittävästi bkt-mittarin antamasta kuvasta. Esimerkiksi Yhdysvalloissa bruttokansantuote on 1980-luvulta lähtien noussut reilusti, mutta GPI on pysynyt lähes entisellä tasollaan (Kuvio 1). Yhdysvalloissa bkt:n kasvu ei siis ole enää reiluun pariinkymmeneen vuoteen lisännyt kansalaisten hyvinvointia.

Kuvio 1. Yhdysvaltojen BKT:n ja GPI:n kehitys 1950-2004 reaalisin hinnoin asukasta kohden

Lähde: Talberth et al (2006)

Suomessa tilanne on samankaltainen. Tuotannon kasvun aikaansaamat positiiviset hyvinvointivaikutukset eivät juurikaan ole edistäneet tavallisen suomalaisen hyvinvointia 1980-luvun puolivälin jälkeen (Kuvio 2).

Kuvio 2. Suomen BKT, ISEW- ja GPI-indikaattoreiden kehitys 1960-2007 (reaalisin hinnoin asukasta kohti )

Lähde: Hoffrén (2001) ja Rättö (2008)

Hyvinvointi näyttää ISEW-mittarin perusteella pysyneen suhteellisen vakiintuneella tasolla. Tosin 2000-luvulla asukasta kohden laskettu ISEW on hieman noussut, kun talouden aiheuttama ympäristörasitus ei ole kasvanut aivan yhtä nopeasti kuin yksityinen kulutus (Kuvio 3).

Kuvio 3. Suomen ISEW-indikaattorin pääkomponenttien kehitys 1960-2007 (reaalisin hinnoin)

Lähde: Hoffrén (2001)

ISEW-mittari pikemminkin ali- kuin yliarvioi talouden aiheuttamia ympäristöhaittoja, etenkin niiden pitkäaikaisia vaikutuksia. Erityisesti pitkäaikaisten ympäristövaurioiden laskenta on hankalaa, sillä sovelletut menetelmät ja käytettävissä oleva lähdeaineisto eivät mahdollista kaikkien vaikutusten huomioimista.

Sen sijaan GPI ottaa ympäristöhaitat ISEWia kattavammin huomioon ja myös hinnoittelee ne korkeammalle. Suomen GPI kasvoi aina vuoteen 1989 saakka, minkä jälkeen se on kääntynyt laskuun joka on jatkunut aina näihin vuosiin asti. 2000-luvulla GPI on painunut 1970-luvun alun tasolle tai jopa sen alle. GPI:n antama kuva hyvinvoinnin kehityksestä ja tulevaisuudesta Suomessa onkin hyvin huolestuttava.

Alkuun Edellinen Seuraava


Päivitetty 11.11.2008