Pisa-koululaiset huolissaan tulevaisuuden ympäristöstä

Koko dokumentti sivutettuna


Kirjoittajat: Seppo Laaksonen on tutkimuspäällikkö Tilastokeskuksessa ja professori Helsingin yliopistossa. Lisäksi hän on Suomen PISA 2006:n johtoryhmän jäsen. Raija Tulokas on yliaktuaari Ympäristö ja energia -vastuualueella Tilastokeskuksessa. Artikkeli on julkaistu Tilastokeskuksen  Hyvinvointikatsauksessa 4/2008.

Suomalaiset Pisa-tutkimukseen osallistuneet koululaiset arvioivat ympäristönsä kunnon paremmaksi kuin 30 OECD-maan tai Viron, Latvian, Liettuan ja Venäjän koululaiset omansa. Tulevaisuuden ympäristö on Pisa-koululaisten yhteinen huolen aihe, mutta huolen suuruudessa on eroja. Vähäisintä huolta tulevasta tunnetaan Venäjällä ja Norjassa. Suomessa tulevaisuuden huoli kasvaa - suhteellisesti tarkasteltuna - selvästi enemmän kuin keskimäärin.

Artikkelissa valotetaan koululaisten Pisa-tutkimuksessa ilmaisemia ympäristöasenteita kuudessa asiassa: ilman saastuminen, energiapula, kasvien ja eläinten sukupuuttoon kuoleminen, metsän hävittämisen vaikutukset, veden puute ja ydinjätteet. Tutkimuksessa selvitettiin sekä nykytilaa että tulevaisuutta koskevia käsityksiä. Artikkelissa käytetty ympäristön laadun mittari saa korkeita arvoja, jos ympäristöhuolta ei koeta ollenkaan tai ongelman ajatellaan olevan maan rajojen ulkopuolella. Vastaavasti mittari saa alhaisimmat arvot, jos huolta aiheuttavia asioita on jo lähialueella ja samaan aikaan koko maata koskeva huoli on merkittävä.

Nykytilaa koskevia näkemyksiä voidaan kohtuullisesti verrata tulevaisuuteen, mikä Pisa-tutkimuksessa tarkoittaa 20 vuotta. Tulevaisuuden uhkia mittaava kysymys on muotoiltu yleisemmin kuin nykytilaa koskeva, minkä johdosta osa koululaisista saattaa ajatella asiaa laajemmastakin kuin lähialueensa näkökulmasta. Tulosten tulkinnassa tämä on otettava huomioon, mutta varmasti ei kuitenkaan tiedetä, miten eri maiden koululaiset asiasta ajattelevat.

Artikkelia varten muodostettiin ympäristön nykytilan ja tulevaisuuden mittarit vertailukelpoisuuden helpottamiseksi siten, että vastaajien arvot saattoivat vaihdella 0:sta 100:aan. Pieni arvo tarkoittaa suurta huolta ja suuri vähäistä huolta tai tyytyväisyyttä.

Pisa-aineisto antaa runsaasti mahdollisuuksia etsiä selityksiä koululaisten näkemyksille. Tässä valittiin taustatekijöiksi sukupuoli, vanhemman korkein koulutus, siirtolaisuustausta ja asuinpaikan koko. Myös koululaisen luonnontieteellinen osaaminen sekä hänen kiinnostuksensa luonnontieteisiin valittiin selittäjiksi. Lisäksi useista luonnontieteitä koskevista kysymyksistä muodostettiin niin sanottu pystyvyysusko-mittari, joka mittaa vastaajan uskoa selvitä tietyistä tehtävistä. Koulukyselyn perusteella muodostettiin myös mittari, joka kuvaa luokkahuoneen ulkopuolista luonnontieteellistä toimintaa kuten museokäyntejä, vierailuja luonnontieteellisiin kohteisiin ja asiantuntijavierailijoita koulussa.

Norjalaiset vähiten, turkkilaiset eniten huolestuneita

Artikkelin tilastolliset analyysit on tehty 30 OECD-maasta sekä neljästä Suomea lähellä olevasta maasta Virosta, Latviasta, Liettuasta ja Venäjästä. Kuvio 1 esittää nämä maat sirontakuviona siten, että vaaka-akselina on nykytilan hyvyys ja pystyakselina tulevaisuuden optimismi. Optimismia ei keskimäärin ole, sillä kaikkien maiden keskiarvot ovat alle 50. Venäjä ei ole tosin kaukana tästä eli maan koululaiset eivät ole erityisen huolissaan maansa ympäristön tulevaisuudesta. Sen sijaan venäläiset koululaiset kokivat suurta huolta nykytilanteesta.

Kuvio 1. Ympäristöhuolet tutkimusajankohtana ja tulevaisuudessa 34 maassa.1

1 Luvut ovat kuuden kysymyksen keskiarvoja.

Lähde: PISA 2006 -mikrodata.

Tutkimuksen mukaan Pisa-koululaiset suhtautuvat tulevaisuuteen hyvin pessimistisesti, ja pessimismiä tunnetaan myös Suomessa. Kaikkein pessimistisimpiä ovat kuitenkin itävaltalaiset. Norjalaiset ja korealaiset ovat venäläisten ohella suhteellisen optimistisia. Suomalaiset ovat vähiten huolissaan ympäristönsä nykytilasta; erot muihin Pohjoismaihin ovat tosin vähäiset. Toisessa päässä ovat Turkki, Portugali, Meksiko ja Espanja.

Laskimme myös eräänlaisen huolestuneisuuden kokonaismittarin, joka mittaa samanaikaisesti sekä nykytilannetta että tulevaisuutta koskevia mielikuvia. Tämän mukaan Norjan ja Ruotsin koululaiset ovat vähiten, Turkin ja Portugalin koululaiset eniten huolissaan.

Sivun alkuun

Ilman saasteet ja veden puute erottelevat maiden huolestuneisuutta

Kuvioissa 2 ja 3 on muutamien maiden profiileja kuuden huolestuneisuustekijän mukaan. Nykytilan osalta käy ilmi, että ilman saasteet ja veden puute huolestuttavat italialaisia ja portugalilaisia sekä myös ranskalaisia. Sen sijaan Pohjoismaissa näistä tunnetaan vain vähäistä huolta.

Kuvio 2. Suomen, Ruotsin ja Ranskan tutkimusajankohtaa ja tulevaisuutta koskevat maaprofiilit.1

1 Kaikkien maiden keskiarvo = 100.

Lähde: PISA 2006 -mikrodata.

 

Kuvio 3. Norjan, Italian ja Portugalin tutkimusajankohtaa ja tulevaisuutta koskevat maaprofiilit.1

1 Kaikkien maiden keskiarvo = 100.

Lähde: PISA 2006 -mikrodata.

Meksikolaisille ilma ei ole erityisen suuri huolen aihe, mutta vesi sen sijaan on - sama koskee australialaisia. Norjalaisia ei huoli näiltä osin paina erityisemmin tulevaisuudessakaan, mutta suomalaiset pelkäävät erityisesti ilman saastuvan. Ruotsissa tulevaisuuden huoli on vähäisempää kuin Suomessa; ruotsalaiset koululaiset kuitenkin pelkäävät suomalaisia enemmän kasvi- ja eläinlajien sukupuuttoon kuolemista.

Ranska on kiinnostava maa siinä mielessä, että ranskalaisten tulevaisuutta koskeva suhteellinen huoli ei merkittävästi poikkea nykytilaa koskevasta huolesta. Meillä Suomessa tulevaisuutta koskeva huoli on selvästi suurempi kuin huoli nykytilasta.

Koululaisten käsitykset kasvien ja eläinten sukupuuttoon kuolemisesta ja ydinjätteestä eroavat melko vähän eri maissa. Ilmeisesti niitä koululaiset eivät pidä yhtä polttavina kysymyksinä kuin esimerkiksi saastunutta ilmaa. Italiassa eri huolenaiheita koskevat erot ovat erityisesti nykytilan osalta huomattavat; alhaisin arvo koskee ymmärrettävästi ydinjätettä, sillä maassa ei ole ydinvoimaloita.

Sivun alkuun

Tytöt huolestuneempia kuin pojat

Meille ei ollut etukäteen ollenkaan selvää, miten sukupuoli ja huolestuneisuus korreloivat keskenään. Kuvittelimme, että ero muuttuisi siirryttäessä nykytilaa koskevista arvioista tulevaisuuteen, mutta näin ei ole. Pojat ovat vähemmän huolissaan kuin tytöt tämän hetken ympäristön tilasta ja myös optimistisempia tulevaisuuden suhteen. Meillä Suomessa tilanne on täsmälleen sama. Erityisen yllättävää on se, että sama tulos koskee kaikkia kuutta ympäristöasiaa.

Luonnontieteen testissä menestymisellä on positiivinen korrelaatio nykytilasta huolestumisen kanssa 34 maan aineistolla mitattuna. Suomessa korrelaatio on kuitenkin päinvastainen. Syyksi voidaan arvella sitä, että Suomessa "tieto vähentää tuskaa", onhan suomalaisten koululaisten osaaminen selvästi paras Pisa-tutkimuksen mukaan. Tarkasteltaessa kutakin kuutta ympäristöasiaa erikseen, tulos on muuten yhteneväinen, mutta paremmat osaajat ovat vähemmän huolissaan veden puutteesta ja ydinjätteestä.

Osaaminen sen sijaan lisää tulevaisuuden pessimismiä sekä 34 maan aineistolla että Suomessa. Tulos on sama kaikkien kuuden ympäristöasian suhteen.

Sivun alkuun

Vanhempien koulutus vaikuttaa huoleen vain vähän

Hyvin koulutettujen vanhempien lasten nykytilaa koskevat ympäristöhuolet ovat vähäisempiä kuin vähemmän koulutettujen vanhempien lasten. Tämä koskee kaikkia kuutta kysyttyä ympäristöasiaa samalla tavalla. Tulevaisuuden osalta vanhempien koulutustaso ei sen sijaan selitä optimismia. - Suomessa sen sijaan vanhempien koulutus ei vaikuta nykytilannetta eikä tulevaisuutta koskeviin arvoihin.

Kiinnostavaa on se, että ensimmäisen sukupolven maahanmuuttajat kokevat nykytilan muuton kohdemaassa parhaimpana, alkuperäiset asukkaat huonoimpana ja toisen sukupolven muuttajat sijoittuvat tähän väliin. Tämä johtunee siitä, että kohdemaa ainakin alussa koetaan lähtömaata paremmaksi - siksihän sinne on muutettu. Suomessa sen sijaan toisen sukupolven muuttajat ovat lievästi tyytyväisimpiä. Tulevaisuudenkin osalta alkuperäisasukkaat ovat pessimistisimpiä, mutta Suomessa ei ole merkitseviä eroja tämän tekijän mukaan.

Asuinpaikan suuruus ei yllättäen vaikuta kokonaisaineistossa nykytilaa koskevaan huolestuneisuuteen yhteismittarin osalta, mutta ilman saastumisesta ollaan huolestuneimpia kaupungeissa. Sen sijaan energian riittävyydestä kaupungeissa ei olla yhtä lailla huolestuneita kuin maaseudulla. Yli miljoonan asukkaan kaupunkien asukkaita huolestuttaa myös veden puute enemmän kuin muita. Suomessa kaupunkien koululaiset ovat yllättäen tyytyväisempiä ympäristön nykytilaan kuin maaseutumaisten kuntien koululaiset.

Tulevaisuuden näkymien osalta Suomessa ei asuinpaikka vaikuta. Sen sijaan kaikkia 34 maata koskevan aineiston mukaan optimismi tuntuu melko suoraviivaisesti lisääntyvän, kun kaupungin koko kasvaa. Samat koululaiset eivät myöskään tunnu olevan erityisen huolissaan metsien hävittämisestä - ehkä he eivät ole metsiä erityisemmin nähneetkään. Tämä tulos on etukäteiskuvitelmamme vastainen. Selitys lienee siinä, että kaupunkimainen elinympäristö merkitsee tulevaisuuden turvaa valtaosassa maita, muttei Suomessa.

Sivun alkuun

"Pystyvyysusko" vähentää pessimismiä

Kiinnostus luonnontieteisiin tuntuu lisäävän huolta nykytilasta, mutta vähentää tulevaisuutta koskevaa pessimismiä. Suomessa tilanne on sama muuten, mutta tulevaisuuden osalta ei yhteyttä ole havaittavissa.

Nykytilaa koskeva huolestuminen lisääntyi pystyvyysuskon noustessa, mutta tulevaisuuden pessimismi sen sijaan vähentyi. Suomessa tulos oli sama nykytilan osalta, mutta tulevaisuuden näkymien osalta yhteyttä ei ollut. - Edellä määrittelimme pystyvyysuskon useista luonnontieteitä koskevista kysymyksistä muodostetuksi mittariksi, joka mittaa vastaajan uskoa selvitä tietyistä tehtävistä.

Jos koulut järjestivät luonnontieteisiin liittyvää luokkahuoneen ulkopuolista toimintaa enemmän, tunsivat oppilaat enemmän huolta sekä nykytilasta että tulevaisuuden kehityksestä. Ilmeisesti tällainen toiminta siis havahduttaa koululaiset näkemään ympäristön ongelmia, olivatpa ne todellisia tai liioiteltuja. Suomen aineiston analyysissä ei merkitsevää yhteyttä kuitenkaan ollut; tulosta selittänee ainakin osaksi se, että Suomessa tällaista toimintaa on suhteellisen vähän.

Sivun alkuun

Korostetaanko huolia liikaa julkisuudessa?

Ihmisen huoli oman ympäristön tilasta syntyy jokapäiväisen elämän kokemuksesta. Hyvässä asuinympäristössä huoli on vähäisempi kuin huonossa. Voimme siksi hyvin ymmärtää, miksi suomalaiset ja muut pohjoismaiset koululaiset kokevat suhteellisen vähän huolta ympäristön nykytilasta. Näin siitä huolimatta, että Pisa-kysymyksissä olivat mukana myös monille melko etäiset asiat kuten kasvien ja eläinten sukupuuttoon kuoleminen sekä ydinjäte. Esimerkiksi melusta tai rakentamisen rumuudesta ei kysytty.

Nykytilan huolta koskevat maakohtaiset tulokset voidaankin melko hyvin selittää elinympäristöjen ja energiavarojen erilaisuudella. Vaikeampi on etsiä syitä tulevaisuuden pessimismin voimakkuudelle, vaikka vastaava suunta on havaittu aikuistutkimuksissakin. Pertti Suhonen (1991) arvioi, että "menneisyys nähdään suhteellisesti parempana ja tulevaisuus huonompana kuin miksi aikalaiset sen arvioivat. Tähän saattaa vaikuttaa useita tekijöitä. Sekä tulevaisuuden että menneisyyden arvioinnin perustana on enemmän yleinen käsitys kehityksen suunnasta kuin ihmisten omakohtaiset kokemukset ja arvioinnit ympäristön tilasta."

Pisa-tutkimuksen mukaan siis tulevat aikuiset ovat jo 15-vuotiaina melko pessimistisiä. Emme kykene vankasti vastaamaan siihen, miksi näin on. Selvää on, että kouluopetus vaikuttaa asenteisiin, mutta olisiko sitäkin suurempi merkitys median ja tutkijoiden luomalla julkisella ilmapiirillä? On ehkä ollut "mediaseksikästä" pelotella maailmanlaajuisilla ja paikallisilla ympäristöongelmilla - tai vaikkapa väkivallan uhalla.

Olisiko lisättävä sekä koululaisten että aikuisten uskoa siihen, että omakohtaisin ja kansainvälisin toimin pystytään selviämään uhkista ainakin paremmin kuin antautumalla ajopuumaisesti virran vietäväksi? Tähän tuo lohtua se kaikkia maita koskeva Pisa-tulos, että pessimismi on vähäisempää niiden keskuudessa, joilla on vahva pystyvyysusko luonnontieteellisten ilmiöiden ymmärtämiseen.

Lähteet:

Kangas, O. 2008. Pisa-tulokset - tasapäisyyttä vai yhtäläisiä mahdollisuuksia? Hyvinvointikatsaus 3/2008.
OECD:n mikrodata-aineisto. Saatavissa: http://pisa2006.acer.edu.au/interactive.php. [Aineiston käyttöönottopäivä 7.12.2007.]
Suhonen, P. 1991. Kaksisuuntainen peili. Hanki ja jää, Helsinki.

Hyvinvointikatsauksen artikkeleita ja muita kirjoituksia saa siteerata lähde mainiten. Kokonaisen kirjoituksen lainaamiseen tulee saada kirjoittajan lupa. Kirjoittajat kirjoittavat omissa eivätkä Tilastokeskuksen nimissä.


Päivitetty 16.3.2009

Jaa