Hyvinvointia ei voi mitata yhdellä luvulla
- Tulot tai kulutus lähtökohtana
- Kotityö ja julkiset palvelut lisäävät taloudellista hyvinvointia
- Ovatko laskentaerät yhteismitallisia?
- Hyvinvointi vai taloudellinen hyvinvointi?
- Tuloerot vaikuttavat hyvinvointiin
- Myös ympäristö vaikuttaa hyvinvointiin
Koko dokumentti yhdellä sivulla
Ovatko laskentaerät yhteismitallisia?
Hyvinvointimittareihin liittyy monia sekä periaatteellisia että käytännöllisiä ongelmia. Monet lisättävistä tai vähennettävistä eristä ovat markkinattomia, niillä ei ole mitään yksiselitteistä hintaa. Joissakin tapauksissa tällainen sopiva, kaikkien hyväksymä hinta lienee melko helppo määritellä. Esimerkiksi kotityön tapauksessa voidaan käyttää vaikkapa kotiavustajan palkkaa.
Joissakin tapauksissa hinnan määrittely on vaikeaa. Miten arvotetaan luonnonvarojen käyttö, luonnonvaraisen metsän häviäminen tai saastumisen kustannukset? Erilaisilla perusteilla voidaan saada hyvin erilaisia tuloksia.
Vaikka nämäkin ongelmat jotenkin ratkaistaisiin, jää vielä kysymys: onko oikein vähentää luonnonvarojen kulumisen arvo, saastumisen kustannukset tai rikollisuuden kustannukset lähtöluvuista, esimerkiksi kulutuksesta? Mitä lopputulos kuvaa?
Jos esimerkiksi kansantulosta vähennetään luonnonvarojen kulumisen raha-arvo, kuvaako erotus "ekologisesti kestävää" kansantuloa vai jotakin ihan muuta? Koska luonnonvarat eivät sisälly kansantuloon, on niiden arvon vähentäminen hyvin kyseenalaista. Jos tällaisia laskelmia halutaan tehdä, eikö viisaampaa olisi vähentää kansantulosta vain se osa, joka on aikaansaatu liiallisella luonnonvarojen kuluttamisella? Se on vähemmän kuin luonnonvarojen kulumisen koko arvo.
Jos kansantulosta vähennetään vastaavasti vaikkapa mainonnan kustannukset, kuten ISEW:ssä, mitä sarja kuvaa? Jotenkin ymmärrettävämpää olisi, jos kansantulosta vähennettäisiin se osa, joka koostuu mainontapalveluiden tuottamisesta. Se on pienempi kuin mainonnan kustannukset kokonaisuutena. Esimerkiksi ISEW-laskelmissaan Hoffrén vähentää mainonnan kuluina Suomessa 1,4 miljardia euroa vuonna 2000. Samana vuonna mainonnan tuottama nettoarvonlisäys osana kansantuloa oli vain 0,3 miljardia euroa.
Samalla tavalla indikaattoreissa vähennetään kulutuksesta esimerkiksi liikenneonnettomuuksien, rikollisuuden ja saasteiden aiheuttamat kustannukset. Vähennetyksi tulee paljon sellaista, mikä ei kansantuloon tai kulutuksen arvoon sisälly ja lopputulos on absurdi. Omenista vähennetään appelsiineja. Vaikuttaa siltä, että indikaattoreiden kehittäjät lisäävät ja vähentävät sarjoja toisistaan miettimättä, ovatko ne yhteismitallisia.
Laskelmia voisi verrata vaikkapa siihen, että yritetään laskea Suomen bruttokansantuote ilman Nokiaa vähentämällä kansantuotteesta Nokian liikevaihto. Oikein olisi vähentää Nokian aikaansaama osuus kansantuotteesta, mikä on paljon vähemmän kuin sen liikevaihto.
Laskentamenetelmän heikkoudet näkyvät myös lopputuloksissa. Kun isoista luvuista vähennetään isoja lukuja, on tulos lähellä nollaa ja vuosittaiset vaihtelut suuria, sattumanvaraisia. Jos vähennettävät erät arvotettaisiin euromääräisesti hieman suuremmiksi tai niitä keksittäisiin lisää, olisi lopputulos helposti jopa negatiivinen.
Päivitetty 16.2.2009