Tämä on arkistosisältöä, jota ei enää päivitetä.

Siirry ajantasaiselle Tilastotieto-sivulle.

Nuorten kotitalouksien asema kulutuksessa

Koko dokumentti sivutettuna


Kirjoittaja: Marko Ylitalo on yliaktuaari Tilastokeskuksen Elinolot-yksikössä. Artikkeli on julkaistu Tilastokeskuksen  Hyvinvointikatsauksessa 1/2009.

Nuorten kotitalouksien rakenne ja toiminta on muuttunut laman jälkeen. Samanaikaisesti nuorten kotitalouksien asema kuluttajana on jäänyt jälkeen muista talouksista. Näin on käynyt erityisesti nuorten palkansaajien talouksissa.

Nuorten aikuisten kotitaloudet muodostavat heterogeenisen ryhmän, jonka sisällä elämäntilanne, tulotaso ja toimeentulon lähteet vaihtelevat paljon. Nuoret eivät enää siirry sujuvasti elämänvaiheesta toiseen, vaan niiden välille saattaa tulla monenlaisia katkoksia. Koulutus, työelämään siirtyminen, perheellistyminen ja muut elinkaareen vaiheet ovat yhä vähemmän ikäsidonnaisia (Wilska 2001). Näistä syistä nuorten kotitalouksien elinolojen tilastollinen kuvaaminen on vaikeaa.

Nuorten kotitalouksien elinolojen kannalta 1990-luvun lama on merkittävä käännekohta. Viime vuosikymmenen alun jälkeen nuorten kotitalouksien rakenteessa ja asemassa on tapahtunut merkittäviä muutoksia, mikä on johtanut nuorten suhteellisen kulutusaseman heikentymiseen. Sama linja on jatkunut 2000-luvullakin talouskasvusta ja työllisyystilanteen paranemisesta huolimatta.

Tässä artikkelissa tarkastellaan kulutustutkimuksen aineiston avulla, millaisia nuorten alle 30-vuotiaiden kotitalouksien kulutusmenot ovat suhteessa muihin ikäryhmiin ja miten ne ovat parin viime vuosikymmenen aikana muuttuneet. Lisäksi selvitetään eri elämänvaiheessa olevien nuorten kotitalouksien kulutusasemaa eli sitä, millaiset nuorten kotitalouksien kulutusmenot ovat suhteessa muihin talouksiin. Lopuksi tarkastellaan, mihin nuorten kotitaloudet käyttävät rahaa.

Enemmistö nuorten kotitalouksista on työssäkäyviä

Suomessa nuoret muuttavat pois kotoa melko nuorina verrattuna muihin Euroopan maihin. Tytöt muuttavat keskimäärin hieman poikia nuorempina, sillä poikien kotoa muuttoa viivästyttää varusmies- tai siviilipalveluksen suorittaminen. Kotoa muutto sekä myöhemmin perheen perustaminen on siten vahvasti sidoksissa sukupuoleen. (Ks. Nikander tässä numerossa.)

Kulutustutkimuksen mukaan alle 30-vuotiaiden viitehenkilöiden kotitalouksia oli yhteensä 344 000 vuonna 2006. Tämä on 14 prosenttia kaikista kotitalouksista. Nuorten aikuisten kotitalouksista suurin osa oli yksinasuvien tai lapsettomien parien talouksia (kuvio 1). Nuorten kotitalouksien määrässä ei parin viime vuosikymmenen aikana ole tapahtunut suuria muutoksia, mutta rakenne on muuttunut hieman johtuen muun muassa kotoa muuttamisen aikaistumisesta, ensisynnyttäjien keski-iän kasvusta ja perheellistymisen myöhentymisestä. Yksinasuvien ja lapsettomien parien osuus kasvoi ja kahden huoltajan lapsiperheiden osuus pieneni vuosien 1990 ja 2006 välisenä aikana.

Kuvio 1. Nuorten kotitaloudet kotitaloustyypin mukaan vuosina 1990, 1994-1996, 2001 ja 2006. Prosenttia.

Lähde: Kulutustutkimus. Tilastokeskus.

Nuorten kotitaloudet eroavat sosioekonomiselta rakenteeltaan muun työikäisen väestön kotitalouksista (kuvio 2). Ammatissa toimivien osuus oli nuorten talouksissa selvästi vanhempien työikäisten kotitalouksia pienempi vuonna 2006. Opiskelijatalouksia oli nuorten joukossa vastaavasti suhteessa enemmän. Hyvässä kulutusasemassa olevien ylempien toimihenkilöiden talouksien osuus oli puolestaan selvästi pienempi kuin 30-64-vuotiaiden talouksissa, mutta työntekijätalouksien osuus oli suurempi.

Kuvio 2. Työikäisten kotitaloudet viitehenkilön sosioekonomisen aseman mukaan vuonna 2006.

Lähde: Kulutustutkimus 2006. Tilastokeskus.

Sivun alkuun

Nuorten kotitalouksien kulutusasema heikentynyt

Alle 30-vuotiaiden kotitaloudet kuluttivat 18 100 euroa kulutusyksikköä1 kohden vuonna 2006. Nuorten aikuisten kotitalouksien kulutusmenot kasvoivat reaalisesti 12 prosenttia vuodesta 2001, kun kaikkien kotitalouksien menot kasvoivat keskimäärin 18 prosenttia. Tämän seurauksena nuorten kotitalouksien kulutusasema suhteessa muihin kotitalouksiin heikkeni (kuvio 3). Suhteellinen kulutusasema saadaan vertaamalla eri ikäryhmien kotitalouksien kulutusmenoja kaikkien kotitalouksien keskimääräisiin kulutusmenoihin.

Kuvio 3. Suhteelliset kulutuserot viitehenkilön iän mukaan vuosina 1985, 1990, 1994-1996, 2001 ja 2006. (100=kaikki kotitaloudet.)

Lähde: Kulutustutkimus. Tilastokeskus.

Nuorten kotitalouksien suhteellisen kulutusaseman heikkeneminen alkoi jo 1990-luvulla. Alle 30-vuotiaiden kotitalouksien kulutusmenot kulutusyksikköä kohden laskettuna olivat vielä vuonna 1990 selvästi suuremmat kuin menot kotitalouksilla keskimäärin (kuvio 4). Terhi-Anna Wilska (1999) esittää, että nuorten talouksien lamaa edeltävän ajan kulutuksen keskimääräistä suurempi kasvu heijastelee nuorten optimistisia tulevaisuuden odotuksia. Kulutusjuhla oli mahdollista rahoittaa, sillä ammatissa toimivien osuus nuorten kotitalouksista oli suuri (87 %) ja työttömien talouksien osuus lähes olematon vuonna 1990.

Kuvio 4. Kotitalouksien kulutusmenot viitehenkilön iän mukaan vuosina 1985, 1990, 1994-1996, 2001 ja 2006. Euroa/kulutusyksikkö, vuoden 2006 hinnoin.

Lähde: Kulutustutkimus. Tilastokeskus.

Sivun alkuun

Laman aikana nuorten menot pienenivät eniten

Laman aikana nuorten aikuisten taloudet joutuivat tinkimään menoistaan selvästi muita työikäisten kotitalouksia enemmän. Alle 30-vuotiaiden kotitalouksien kulutusmenot laskivat viidenneksen, kun kaikkien kotitalouksien menot pienenivät keskimäärin 13 prosenttia. Samalla nuorten kotitalouksien suhteellinen kulutusasema heikkeni tuntuvasti aiemmasta (kuvio 3).

Kulutusaseman heikkenemiseen vaikutti se, että alle 30-vuotiaista keskimääräistä useampi joutui työmarkkinoiden ulkopuolelle. Laman seurauksena ammatissa toimivien kotitalouksien osuus laski 60 prosenttiin ja työttömien kotitalouksien osuus moninkertaistui 17 prosenttiin vuosina 1994-1996. Samanaikaisesti opiskelijatalouksien osuus lähes kaksinkertaistui 9 prosentista 17 prosenttiin.

1990-luvun lopulla kulutusmenojen kasvu eriytyi. Palkansaajien, etenkin ylempien toimihenkilöiden sekä yrittäjien (pois lukien maatalousyrittäjät), kulutusmenot kasvoivat muita ryhmiä enemmän. Työmarkkinoiden ulkopuolisista ryhmistä varsinkin opiskelijoiden kulutustaso jäi jälkeen muista. Parhaat kulutusedellytykset kasaantuivat keski-ikäisten kotitalouksille (Ahlqvist - Berg 2003).

Sivun alkuun

Elämänvaihe määrittää nuorten kuluttamista

Nuorten kotitalouksien kulutusmenojen kasvu on jäänyt muista kotitalouksista jälkeen vielä 2000-luvullakin. Näin on käynyt erityisesti siksi, että vuonna 2006 nuorten aikuisten talouksista joka viides oli opiskelijatalous, joiden käytettävissä olevat tulot ja sitä kautta kulutusedellytykset ovat huomattavasti vähäisemmät kuin muissa talouksissa. Tämä pienentää luonnollisesti alle 30-vuotiaiden talouksien keskimääräisiä kulutusmenoja, mikä näkyy verrattaessa vanhempiin työikäisten talouksiin.

Tulonjakotilaston mukaan nuorten opiskelijatalouksien köyhyysriski2 on noussut 2000-luvulla noin 65 prosentista 80 prosenttiin (Honkkila - Iisakka 2007). Tuloköyhyys johtaa usein myös kulutusköyhyyteen. Vaikka opiskelijatalouksien kokema niukkuus on todellista ja ne joutuvat tinkimään kulutuksessaan monesta asiasta, voidaan niiden kulutusköyhyyden kuitenkin ajatella olevan pääosin elämänvaiheeseen liittyvää ja tilapäistä.

Opiskelijatalouksien kulutusmenot olivat kulutusyksikköä kohden noin 13 900 euroa vuonna 2006, mikä oli 70 prosenttia kaikkien kotitalouksien keskimääräisistä menoista. Opiskelijatalouksien suhteellinen kulutusasema säilyi kuitenkin jokseenkin ennallaan vuodesta 2001, sillä näiden talouksien menojen reaalinen kasvu oli 18 prosenttia.

Sivun alkuun

Opiskelijan tulot tulevat monista lähteistä

Opiskelijoille tyypillistä on roolien limittyminen, mikä ilmenee muun muassa toimeentulon lähteiden kirjona. Opiskelijatalouksien tulot koostuvat pääasiassa palkkatyöstä, opintotuesta sekä muilta kotitalouksilta kuten vanhemmilta saaduista tulonsiirroista. Osaksi opintoja rahoitetaan lainalla. Palkkatyö on tärkeä toimeentulon lähde, sillä esimerkiksi yliopisto-opiskelijoista 59 prosentilla ja ammattikorkeakouluopiskelijoista 56 prosentilla oli työsuhde opintojen aikana vuonna 2006 (Tilastokeskus 2008). Nuorten opiskelijatalouksien käytettävissä olevista tuloista noin 55 prosenttia koostui palkkatuloista ja 42 prosenttia tulonsiirroista, lähinnä opintorahasta ja asumislisästä. Toimeentulon kannalta työssäkäynti on siis useimmille opiskelijoille välttämätöntä.

Opiskelijatalouksien keskimääräiset käytettävissä olevat tulot kulutusyksikköä kohden eivät riitä menoihin; vain kolme neljäsosaa menoista rahoitetaan käytettävissä olevilla tuloilla eli lähinnä palkkatulolla ja saaduilla tulonsiirroilla. Noin 15 prosenttia menoista rahoitetaan opintolainalla ja noin kymmenesosa muilta kotitalouksilta saaduilla tulonsiirroilla.

Sivun alkuun

Nuorten palkansaajatalouksien kulutus eriytynyt

Nuorten kotitalouksien kulutusaseman heikentyminen näyttää johtuvan muista tekijöistä kuin muutoksista opiskelijatalouksien kulutuksessa. Eri-ikäisten palkansaajaryhmien kulutusmenojen tarkastelusta ilmenee, että alle 30-vuotiaiden palkansaajatalouksien kulutusmenojen reaalikasvu jäi jälkeen palkansaajatalouksien keskimääräisestä kulutusmenojen kasvusta.

Parhaiten nuorten kotitalouksista kulutusasemansa kykenivät säilyttämään työntekijätaloudet, joiden kulutusmenot kasvoivat vuosien 2001 ja 2006 välisenä aikana reaalisesti suunnilleen saman verran kuin palkansaajatalouksissa keskimäärin (taulukko 1). Nuorten työntekijätalouksien kulutusmenot olivat noin 19 300 euroa kulutusyksikköä kohden, mikä oli 83 prosenttia alle 30-vuotiaiden ylempien toimihenkilötalouksien menoista. Vuonna 2001 vastaava osuus oli 77 prosenttia. Suhteellisesti vähiten kulutustaan pystyivät lisäämään alemmat toimihenkilötaloudet, joilla kulutusmenojen reaalikasvu jäi 7 prosenttiin.

Taulukko 1. Kotitalouksien kulutusyksikköä kohden laskettujen kulutusmenojen suhteellinen muutos iän mukaan vuosina 2001 ja 2006. (2001=100, vuoden 2006 hinnoin.)

  Ylemmät
toimihenkilöt
Alemmat
toimihenkilöt
Työntekijät Kaikki
palkansaajat
Kaikki ikäryhmät 114 113 117 115
Alle 30-v. 109 107 116 111
30-49 119 115 120 121
50-64 106 108 113 108

Lähde: Kulutustutkimus. Tilastokeskus.

Vaikka myös nuorten toimihenkilötalouksien kulutustaso nousi, jäi menojen kasvu jälkeen työntekijätalouksista. Todennäköisesti työntekijäammateissa työskentelevät nuoret ovat päättäneet opintonsa nuorempina ja vakiinnuttaneet asemansa työmarkkinoilla aiemmin kuin toimihenkilöammatteihin opiskelevat. Nuorten työntekijätalouksien tulot ovat lähellä vanhempien työntekijätalouksien tuloja, jolloin kulutusmenojen erot näiden ryhmien välillä ovat pienet. Varsinkin ylemmiksi toimihenkilöiksi tullaan myöhemmällä iällä, mikä näkyy heidän suhteellisen osuutensa kasvuna vanhemmissa ikäryhmissä. Urakehityksen myötä näiden talouksien kulutusedellytykset näyttävät paranevan myöhemmin.

Sivun alkuun

Kulutusmenot kasvoivat 1980-luvun taitteen ikäluokassa

Vaikka kulutustutkimukseen osallistuvat kotitaloudet eivät ole samoja eri tarkasteluvuosina, viitehenkilön syntymävuoden mukaan voidaan tarkastella, mihin ikään nuorten kotitalouksien kulutusmenojen kasvu ajoittui vuosien 2001 ja 2006 välisenä aikana. Kuviosta 5 nähdään, että kulutusmenot kasvoivat erityisen paljon vuosina 1977-1981 syntyneiden keskuudessa: reaalinen kasvu kulutusyksikköä kohden oli 47 prosenttia. (Kuvio 5.)

Kuvio 5. Kotitalouksien kulutusmenot viitehenkilön syntymävuoden mukaan vuosina 2001 ja 2006. Euroa/kulutusyksikkö, vuoden 2006 hinnoin.

Lähde: Kulutustutkimus. Tilastokeskus.

Vuonna 2001 tähän syntymäkohorttiin kuuluvat olivat iältään 20-24-vuotiaita, ja noin joka kolmas ikäryhmän kotitalouksista oli opiskelijatalous. Viittä vuotta myöhemmin he olivat 25-29-vuotiaita, jolloin useimmat olivat saaneet opiskelunsa päätökseen ja siirtyneet työelämään. Tämä luonnollisesti lisäsi näiden kotitalouksien kulutusmahdollisuuksia oleellisesti. Perheellistyminen ei vielä ollut kovin monella ajankohtaista, sillä yksinasuvien tai lapsettomien parien kotitalouksien osuus oli 75 prosenttia, ja vain joka viidennen talouden muodosti kahden huoltajan lapsiperhe.

Vuosina 1972-1976 syntyneet olivat vuonna 2001 työelämään siirtymisiässä eli 25-29-vuotiaita. Heidän kulutusmenonsa kasvoivat reaalisesti 24 prosenttia vuoteen 2006 mennessä, jolloin he olivat 30-34-vuotiaita. Tähän ikävaiheeseen ajoittui monien kohdalla perheellistyminen: ikäluokan kotitalouksista yli 40 prosenttia oli kahden hengen huoltajan lapsiperheitä vuonna 2006. Lapsiperhetalouksien osuus oli vielä suurempi, kun mukaan lasketaan yksinhuoltajataloudet. Tätä vanhemmissa ikäluokissa kulutusmenojen kasvu tasaantui, mihin vaikutti muun muassa kotitalouksien suurempi koko ja sitä kautta kulutusyksikköjen määrän kasvu.

Sivun alkuun

Nuorten kotitaloudet panostavat vapaa-aikaan

Nuorten kotitalouksien kulutusmenojen rakenne ei poikkea merkittävästi muiden työikäisten kulutusrakenteesta: asumis-, liikenne- ja elintarvikemenot olivat yli 50 prosenttia kaikista menoista. Erona on kuitenkin kulutuksen euromääräinen taso (kuvio 6). Esimerkiksi asumismenot olivat 30-64-vuotiaiden ikäryhmässä noin neljänneksen suuremmat kuin nuorten kotitalouksissa vuonna 2006. Nuorten kotitalouksista 70 prosenttia asui kerrostalossa. Yhtä suuri osuus nuorten kotitalouksista asui vuokralla. Muista työikäisten kotitalouksista valtaosa asui pientaloissa, joissa asumismenot olivat keskimääräistä suuremmat. Nuorten kotitalouksien liikennemenot olivat myös selvästi pienemmät, mikä johtuu osittain siitä, että vanhemmat kotitaloudet omistavat useammin autoja. Nuorten kotitalouksista 62 prosentilla oli auto käytössään, kun 30-64-vuotiaiden kotitalouksissa auto oli käytössä yli 80 prosentilla.

Kuvio 6. Kotitalouksien kulutusmenot viitehenkilön iän mukaan pääryhmittäin vuonna 2006. Euroa/kulutusyksikkö.

Lähde: Kulutustutkimus. Tilastokeskus.

Joitakin eroja voidaan havaita myös kulutusrakenteessa. Nuorten kotitalouksien hotelli-, kahvila- ja ravintolamenojen osuus kaikista menoista oli muita talouksia suurempi. Samoin oli käytettyjen eurojen määrä. Menojen ero selittynee sillä, että monien alle 30-vuotiaiden tapoihin kuuluu muun muassa ravintolassa käynti. Tuloksista ilmenee myös, että nuorten kotitaloudet olivat valmiita panostamaan kulttuuriin ja vapaa-aikaan, vaikka euromääräisesti vanhemmat kotitaloudet kuluttavatkin niihinkin hieman enemmän. Esimerkiksi tietojenkäsittelylaitteisiin nuorten kotitaloudet kuluttivat lähes kaksinkertaisesti verrattuna muiden työikäisten talouksiin. Vaikuttaa siltä, että vapaa-ajanmenoja ollaan valmiita rahoittamaan tinkimällä vaikkapa elintarvikemenoista.

Sivun alkuun

Miten käy kotitalouksille talouden taantumassa?

Nuorten kotitalouksien kulutusresurssien heikentyminen on jatkunut 2000-luvulla. Osaa nuorten kulutusköyhyydestä voidaan pitää tilapäisenä elinvaiheköyhyytenä. Tutkimukset ovat kuitenkin osoittaneet, että nuoret ovat sopeutumiskykyisiä ja toipuvat taloudellisesti huonoista olosuhteista muita nopeammin. Keskiarvomittarein tehty tarkastelu ei paljasta kaikkea, sillä on arveltu, että nuorten kulutus jakautuu yhä selvemmin yhtäältä vähäisten kulutusmahdollisuuksien ja toisaalta taloudellisesti hyvin toimeen tulevien välillä (Wilska 2001). Vaikka nuorten talouksien kulutusedellytykset suhteessa muihin talouksiin ovat heikenneet, on nuorten kulutustavoilla vaikutusta kulutuksen kulttuurisiin rakenteisiin. Tämä näkyy muun muassa uuden teknologian kulutuksessa.

Pääosa tämän artikkelin tuloksista koskee taloudellisesti suotuisaa ajanjaksoa - vuosia 2001 ja 2006 - jolloin suomalaisten kotitalouksien kulutusmahdollisuudet lisääntyivät merkittävästi. Tämän jälkeen maailmantalous on alkanut yskähdellä ja vaipua taantumaan. Kuluttajabarometrin mukaan kuluttajien luottamus talouteen oli tätä ennen miinuksella 1990-luvun alun lamavuosina (Tilastokeskus 2009). Mikäli taloudellinen taantuma syvenee ja työttömyys kasvaa, tulee tämä ilmenemään väistämättä myös kotitalouksien kulutusmahdollisuuksissa.

_________________
1 Kulutusyksikköä kohti lasketuilla kulutusmenoilla voidaan verrata kooltaan ja rakenteeltaan erilaisia kotitalouksia toisiinsa. Muunnetun OECD-kulutusyksikköasteikon mukaan kotitalouden ensimmäinen aikuinen saa painon 1, muut yli 13-vuotiaat saavat painon 0,5 ja lapset (0-13 vuotta) saavat painon 0,3.

2 Eurostatin määritelmän mukaan köyhyysriskin alainen on sellainen henkilö, jonka kotitalouden kulutusyksikköä kohden lasketut tulot ovat pienemmät kuin 60 prosenttia mediaanitulosta.

Lähteet:

Ahlqvist, K. - Berg, A-M. 2003. Kotitalouksien kulutusmenojen muutossuunnat. Tulot ja kulutus 2003:31. Tilastokeskus, Helsinki.
Honkkila, J. - Iisakka, L. 2007. Nuoret kotitaloudet vaarassa jäädä tulokehityksestä jälkeen. Hyvinvointikatsaus 3/2007.
Wilska, T.-A. 2001. Nuorten toimeentulo ja kulutus. Teoksessa Toim. T. Kuurre: Aikuistumisen pullonkaulat. Nuorten elinolot -vuosikirja.
Wilska, T.-A. 1999. Survival with Dignity? The Consumption of Young Adults during Economic Depression: A Comparative Study of Finland and Britain 1990-1994.
Tilastokeskus 2009. Kuluttajabarometri. Saatavissa: http://tilastokeskus.fi/til/kbar/2009/01/kbar_2009_01_2009-01-27_tie_001.html. [Viittauspäivä: 27.2.2009.]
Tilastokeskus 2008. Opiskelijoiden työssäkäynti. Koulutus 2008. Saatavissa: http://www.stat.fi/til/opty/2006/opty_2006_2008-03-28_tie_001.html. [Viittauspäivä: 27.2.2009.]

Hyvinvointikatsauksen artikkeleita ja muita kirjoituksia saa siteerata lähde mainiten. Kokonaisen kirjoituksen lainaamiseen tulee saada kirjoittajan lupa. Kirjoittajat kirjoittavat omissa eivätkä Tilastokeskuksen nimissä.


Päivitetty 8.6.2009