Alueluokitusten tulisi olla sekä pysyviä että joustavia

Koko dokumentti sivutettuna

Kirjoittaja: Marja Tammilehto-Luode on kehittämispäällikkö Tilastokeskuksen Henkilötilastot-yksikössä. Artikkeli on julkaistu Tilastokeskuksen Hyvinvointikatsauksessa 2/2009.

Tilastokeskus julkaisee alueittaisia tietoja noin sadasta tilastosta. Suomen virallinen tilasto käyttää alueluokituksia, jotka perustuvat alueiden hallinnollisiin jakoihin. Sen lisäksi on tarjolla monenlaisia kuntapohjaisia luokituksia ja kuntaa pienempien alueiden luokituksia. Tilastotuotannon kannalta olisi hyvä, että alueluokituksia olisi vähän ja ne muuttuisivat harvoin - tähän tavoitteeseen ei kuitenkaan ole helppo päästä.

Tilastoissa käytetyt alueluokitukset ovat jatkuvassa muutostilassa. Pääosa muutoksista aiheutuu hallinnollisten alueiden muutoksista. Tilastointialueiden nimistön, koodiston, ryhmittelytiedostojen ja nyttemmin myös maantieteellisten aluerajojen tai referenssipisteiden ylläpito vaatii vuosittain tarkistuksia ja päivityksiä. Lisäksi aluemuutoksista kertovien luokitusavaimien ylläpito on tärkeää alueittaisten aikasarjojen aikaansaamiseksi.

Vuoden 2009 alun kuntarakenneuudistus aiheutti tavallista enemmän muutoksia alueluokituksiin. Vuoden 2010 alusta tulee voimaan aluehallinnon uudistus, joka sekin muuttaa tilastoissa käytettyjä alueluokituksia. Kuntien koon kasvaessa kuntaa pienempiä alueita kuvaavien tilastojen kysyntä on kasvanut. Myös kiinnostus sijaintitietoihin perustuviin tilastollisiin analyyseihin lisääntyy, ja tiedonkäyttäjät haluavat yhä enemmän omiin aluerajauksiinsa pohjautuvia tilastoja.

Aluetilastojen tuotanto on perinteisesti perustunut hallinnollisiin aluejakoihin, ja alueet ovat olleet ilmiöiden luokitteluperuste. Periaatteessa niin luokittelu kuin alueiden vertailukin edellyttäisivät mahdollisimman samankaltaisia alueluokkia. Hallinnolliset alueet eivät kuitenkaan ole homogeenisia, vaan ne pohjautuvat erilaisiin historiallisiin ja poliittisiin päätöksiin.

Alueluokitukset eivät siten ole perinteisiä tilastollisia luokituksia, vaan erilaisia käyttötarkoituksia varten on syntynyt tilanteisiin sopivia alueluokituksia. Tilastokeskuksen luokituskannassa on noin 40 erilaista kuntapohjaista alueluokitusta. Niiden lisäksi on useita pienaluejaotuksia ja paikkatietopohjaisia aluejakoja, joita myös tiedonkäyttäjät voivat määritellä.

Kuntapohjaiset alueet

Aluetilastoinnin pohjana käytetään edelleen eniten kuntia ja kuntapohjaisia aluejaotuksia. Syynä on lähinnä tietojen saatavuus: hallinnon kirjanpito ja rekisterit ovat keskeisiä tilastoinnin lähdeaineistoja. Tilastot ovat olleet menneisyyden seurantaa, eräänlaista menneiden ilmiöiden kirjanpitoa.

Tilastoalueina hallinnollisten alueiden keskeiset ongelmat johtuvat pääasiassa kahdesta seikasta: ne ovat eri suuruisia ja ne muuttuvat usein. On myös huomattava, että monet luonnonmaantieteelliset, väestölliset tai yhteiskunnalliset ilmiöt eivät noudata hallinnollisia aluerajoja.

Hallinnolliset alueet eroavat lähes aina toisistaan pinta-alaltaan, väestömäärältään, taloudelliselta painoarvoltaan tai hallinnolliselta merkitykseltään. Hallinnollisten alueiden vertailu tilastolukujen valossa on jo tästä syystä ongelmallista. Hallinnolliset alueet voivat myös sisältää hyvin erilaisia alueita, esimerkiksi kaupunki- ja maaseutualueita, joissa on erilaiset elinolosuhteet. Tilastolliset tunnusluvut kuvaavat alueita keskimäärin, eivätkä ne kerro alueiden sisäisistä eroista.

Hallinnollisiin alueisiin perustuvien tilastojen ajallinen vertailu on ongelmallista tai vähintäänkin työlästä. Tilastolliset aikasarjat on laskettava joka kerta uudestaan aluejakojen muuttuessa. Yleensä tiedot muutetaan uusimman aluejaon mukaiseksi, mutta usein se on työlästä ja joskus jopa mahdotonta. Ajallisen vertailun kannalta erityisen ongelmallisina pidetään usean kunnan yhdistymisiä, osakuntaliitoksia tai maakuntarajan ylittäviä kuntamuutoksia.

Esimerkiksi muuttoliikkeen kuvaaminen on hankalaa aluerakenteen muuttuessa. Tilastoilla kuvataan kuntien sisäistä muuttoa ja kuntien välistä muuttoa, mutta kuntien yhdistyessä kuntien välisestä muutosta tuleekin kuntien sisäistä muuttoa.

Sivun alkuun

Tampere ja Kouvola eivät ole kaupunkeja

Kun alueita yhdistellään tai jaetaan alueisiin, muuttuu myös niiden sisäinen aluerakenne. Muun muassa asukastiheys, bruttokansantuote asukasta kohden, väestön kasvu tai nuorten osuus ovat riippuvaisia alueen koosta ja väestön sijoittumisesta.

Melko laajaan Tampereen hallinnolliseen kuntaan kuuluu tiheästi asuttuja taajamia, mutta myös laaja haja-asutusalue. Eurooppalaisen kaupunkiluokituksen mukaan Tampere ei enää ole kaupunki, koska sen keskimääräinen asutustiheys on suhteellisen pieni - nykyisin kaupungin asukastiheyden tulee olla vähintään 500 asukasta neliökilometriä kohden.

Kouvola puolestaan on entinen kaupunki, josta tuli vuoden 2009 kuntaliitosten myötä harvaanasuttu alue. Asukastiheyden kasvu kuvaa hyvin vanhan Kouvolan kaupungistumiskehitystä, mutta kuntaliitosten jälkeistä aluetta tarkasteltaessa voidaan väittää asukastiheyden pysyneen vuosikymmeniä lähes samana (kuvio). Vanhan Kouvolan asukastiheyden notkahdukset selittyvät alueliitoksilla.

Kouvolan asukastiheys vuosina 1950-2008.*)

Lähde: Suomen tilastollinen vuosikirja.

Sivun alkuun

Pienalueet

Tilastollisia pienalueita ovat kuntien osa-alueet, postinumeroalueet, taajamat ja ruutuhilat. Pienalueittaisten tilastojen tuotanto perustuu rakennuskohtaisen tiedon summaamiseen aluetunnusten perusteella. Rakennukset saavat ominaisuustiedoikseen niiden alueiden tunnukset, joiden alueella rakennus sijaitsee. Pienaluetilastoinnin haasteet liittyvät etenkin käytettävissä olevien tilastomuuttujien asettamiin rajoituksiin ja tietosuojaan.

Kuntien sisäinen aluejako on syntynyt kuntien omien tarpeiden pohjalta. Kukin kunta rajaa itse omat osa-alueensa, ja kuntien osa-alueiden väliset vertailut eivät sen vuoksi ole mahdollisia. Kuntien osa-aluejako muuttuu lähes aina kuntaliitosten myötä.

Postinumeroalueilla tarkoitetaan Itellan postinjakelureittien perusteella muodostettuja alueita. Postinumeroalueita koskevat muutokset päivitetään tilastotuotantoa varten vuosittain. Tilastolliset taajamat muodostuvat vähintään 200 asukkaan rakennusryhmistä, joissa rakennusten välinen etäisyys on yleensä korkeintaan 200 metriä. Tilastokeskuksen rajaamista taajamista tuotetaan taajamaväestöä ja sen toimintaa koskevaa tilastotietoa joka viides vuosi.

Sivun alkuun

Karttaruudut aluetilastojen pohjana

Ruuduittaisten tilastojen tuottaminen perustuu hilaverkon hyödyntämiseen. Hilaverkko on muodostettu jakamalla koko Suomi yhtä suuriin ruutuihin, hiloihin. Ruutukokoja on kaksi: 250 m x 250 m ja 1 km x 1 km. Hilaverkkoihin päivitetään kunkin vuoden alussa voimaan tuleva kuntajako, muilta osin hilaverkko säilyy muuttumattomana.

Ruuduilla on tilastointialueena monenlaisia etuja: Ruudut ovat samankokoisia, ja niiden vertailu on tilastollisesti ja visuaalisesti perusteltua. Ruudut eivät muutu vuosittain, niiden sijainti pysyy ennallaan eivätkä ne ole riippuvaisia hallinnollisista alueista tai niissä tapahtuvista muutoksista.

Ruuduittaisista tilastoista voidaan tarkastella esimerkiksi asutustihentymiä ja asumattomia alueita. Tilastokeskus on määritellyt jo autioituneita ja autioitumisuhan alaisia alueita ruuduittaisten tilastojen perusteella. Ruutukehikko mahdollistaa myös erilaisten vyöhykkeiden määrittelyn (ydinvoimalan ympäristö, rantavyöhyke, kaupungin läheisyys).

Ruututarkasteluun liittyy myös ongelmia. Ruudut tilastoalueina ovat vaikeasti hahmotettavia, ja ne vaativat yleensä tuekseen tausta-aineistoja. Ruutuaineistojen tarkkuus lisää myös tietosuojavaatimuksia. Lisäksi ruutuaineistot ovat usein suuria, ja se saattaa asettaa suuria vaatimuksia tietojenkäsittelylle.

Sivun alkuun

Yhtenäisyyttä ja joustamista

Kunnat ja kuntajakoon pohjautuvat alueluokitukset ovat perusluokituksia, joilla tulee aina olemaan käyttöä. Pelkästään hallinnollisiin alueisiin pohjautuvat aluetilastot eivät kuitenkaan kuvaa suomalaista yhteiskuntaa riittävästi. Niiden lisäksi tarvitaan myös pienalueisiin ja muihin paikkatiedon hallintaan perustuviin aluemäärittelyihin pohjautuvia tilastoja.

Aluetilastointia olisi mahdollista tehostaa standardoimalla ja kehittämällä mahdollisimman harvoin muuttuva ja vähäinen alueluokitusten joukko. Monet tietojen käyttäjät kuitenkin vastustavat joustamattomia alueluokituksia - standardoitujen aluejakojen sijaan he toivovat joustavaa paikkatiedonhallintaan perustuvaa järjestelmää.

Viralliset tilastot ja niiden käyttämät luokitukset eivät ole itsetarkoitus. Alueluokituksen valintaan vaikuttavat niin tiedonkäyttäjien tarpeet, tilastotuotannon mahdollisuudet kuin käyttötarkoituskin. Tilastotoimen optimistinen tavoite on tuottaa vertailukelpoisia aluetilastoja paikallisiin, seudullisiin, alueellisiin, valtakunnallisiin ja aina globaaleihin tarkasteluihin asti.

_______

Maidenväliset aluevertailut

Euroopan unionin alueluokitusjärjestelmä NUTS (Nomenclature des Unites Territoriales Statistique) on ensimmäinen yritys luoda yhtenäinen kehikko eurooppalaisille aluetilastoille. NUTS-järjestelmää koskeva asetus astui voimaan vuonna 2003.
    NUTS on hierarkkinen järjestelmä, ja se pohjautuu hallinnollisiin alueisiin. Järjestelmän tavoitteena on se, että samankokoiset alueet olisivat samassa luokassa, mutta tavoite ei ole täysin toteutunut: samaan NUTS-luokkaan kuuluvat alueet saattavat käytännössä olla hyvin erilaisia.
    Asetuksen mukaan aluejaot tarkistetaan korkeintaan joka kolmas vuosi, mutta hallinnollisten alueiden muutokset edellyttäisivät NUTS-alueiden tarkistusta useimminkin. Esimerkiksi Suomen nykyiset NUTS3-alueet vastaavat vuoden 2006 maakuntajakoa, joka eroaa jonkin verran nykyisestä maakuntajaosta.
    Suomen alueelliset erityispiirteet, jotka johtuvat muun muassa pitkistä etäisyyksistä ja hajautuneesta yhdyskuntarakenteesta, eivät tule ilmi suuralueita koskevien keskimääräistietojen pohjalta. Sen vuoksi Suomessa on usein käytetty NUTS-alueita tarkempia tilastokuvauksia.

Hyvinvointikatsauksen artikkeleita ja muita kirjoituksia saa siteerata lähde mainiten. Kokonaisen kirjoituksen lainaamiseen tulee saada kirjoittajan lupa. Kirjoittajat kirjoittavat omissa eivätkä Tilastokeskuksen nimissä.

Päivitetty 30.9.2009