Ulkomaalaisten tilapäisen työnteon tilastointi on hajanaista ja puutteellista

  1. Vakinaisesti maassa asuvat ja tilapäiset ulkomaiset työntekijät
  2. Maahanmuuttajista on runsaasti tietoa
  3. Ulkomaalaisten työllisyysaste on keskimääräistä pienempi
  4. Tilapäisen työnteon tiedot ovat hajallaan
  5. Ulkomaalaisten tilapäinen työnteko on lisääntynyt
  6. Ulkomaisen tilapäistyövoiman määrästä on vain valistuneita arvauksia
  7. Tilastopuutteet hankaloittavat talouskehityksen ennakointia

Koko dokumentti yhdellä sivulla


Tilapäisen työnteon tiedot ovat hajallaan

Suomen tilapäinen työvoima voidaan jakaa likimääräisesti neljään ryhmään: Ensiksikin on suoraan suomalaiseen yritykseen palkattuja työntekijöitä. Toiseksi ovat Suomeen lähetetyt ulkomaisten yritysten työntekijät, jolloin ulkomainen yritys lähettää työntekijänsä rajoitetuksi ajaksi (yleensä alle vuodeksi) - tähän ryhmän kuuluvat myös ulkomaiset vuokratyöntekijät. Kolmanneksi ulkomaalainen voi toimia Suomessa ammatinharjoittajana. Neljäs ryhmä koostuu esimerkiksi kausityöntekijöistä, ja heidän joukkoonsa kuuluvat muun muassa marjanpoimijat.

Suomeen tulevat tilapäiset työntekijät ovat tilastoinnin kannalta hankalampi joukko kuin vakinaisesti maassa asuvat. Tornionjokilaakson alueella päivittäin rajan yli työssäkäyviä on jonkin verran, mutta muualla pendelöijiä on melko vähän. Sitä merkittävämpi ilmiö on kausiluonteinen tilapäistyö rakennuksilla, palvelualoilla, marjatiloilla tai marjanpoimijoina. Tämänkaltaista tilapäistyötä ei nykyisin tilastoida, vaikka siitä olisi saatavissa tietoa viranomaisten rekistereistä.

Tietoja rekisteröivät muun muassa Eläketurvakeskus, Kela, Maahanmuuttovirasto, verohallinto ja Väestörekisterikeskus. Tietojen tilastokäyttöä hankaloittaa se, että tieto on hajallaan eri rekistereissä ja vaikeasti yhdistettävissä. Lisäksi rekistereissä ei todennäköisesti ole tietoja kaikista työntekijäryhmistä.

Ulkomaalaisen työntekijän rekisteröintivelvollisuus riippuu henkilön kotimaasta, työn luonteesta, työskentelyajasta sekä maidenvälisistä sopimuksista (esim. verotus- ja sosiaaliturvasopimukset). Eri maista tai maaryhmistä (Pohjoismaat, EU, Eta) tulevien työntekoa rekisteröidään eri tavoin.

Lisäksi tiettyjen ammattien harjoittajien (esim. marjanpoimijat, opettajat, urheilutuomarit) työnteko on sallittu ilman työntekijän oleskelulupaa. Työnteko on sallittua myös silloin, kun henkilöllä on pysyvä oleskelulupa opiskelun tai muun syyn perusteella. Verotuskäytäntö puolestaan vaihtelee sen mukaan, onko kyseessä lähetetty työntekijä, vuokratyöntekijä, rajatyöntekijä vai muuten suoraan suomalaiseen yritykseen palkattu työntekijä. Verotuskäytäntö riippuu myös työsuhteen kestosta.

Alkuun Edellinen Seuraava


Päivitetty 14.12.2009