Tämä on arkistosisältöä, jota ei enää päivitetä.

Siirry ajantasaiselle Tilastotieto-sivulle.

Elämisen laadun mittareiden moninaisuudesta ei pääse

Koko dokumentti sivutettuna


Kirjoittaja: Hannele Sauli on erikoistutkija elinolot-yksikössä Tilastokeskuksessa. Artikkeli on julkaistu Tilastokeskuksen Tieto&trendit-lehdessä 7/2009.

Ihmisen onnen edellytykset ovat monilta osiltaan kvantitatiivisen mittaamisen ulottumattomissa, mutta komitea antaa kaikkien kukkien kukkia. Eriarvoisuutta, mahdollisuuksien puutetta ja onnen tuntemuksia voi mitata.
______________

Stiglitzin komitean raportin Elämisen laatu -jakso1 alkaa kritiikillä. Hyvinvointi riippuu paljosta muustakin kuin rahasta ja tavarasta, niinpä tuloihin, kulutukseen ja varallisuuteen pitäytyvä resurssikartoitus ei riitä hyvinvoinnin mittariksi2. "Resursseilla" komitea tarkoittaa materiaalisia seikkoja; kun katse suunnataan aineettomiin oloihin, se puhuu "elämisen laadusta".

Elämisen laatua ei yritetä raportissa määritellä eikä viitekehystää. Mittaamista tarkastellaan rinnakkain eri näkökulmista - subjektiivisen hyvinvoinnin, toimintamahdollisuuksien (capabilities) ja reilun jaon (fair allocations) näkökulmista. Niissä painotetaan hyvin erilaisia subjektiivisia tekijöitä eli ihmisen itsensä ilmaisemia arvioita elämästään ja objektiivisia eli yksilöstä riippumattomasti havaittavia tekijöitä.

Subjektiivisen hyvinvoinnin mallissa jokainen ihminen on itse olojensa paras arvioija. Tutkijaa tai yhteiskunnallista normistoa ei tarvita sanelemaan, mitä kunkin hyvinvointiin kuuluu. Muissa, tilastotoimelle tutummissa malleissa pidetään tärkeänä tiettyjen resurssien ja mahdollisuuksien olemassaoloa, vaikka ne eivät suoraan lisäisikään ihmisen itsensä kokemaa hyvinvointia.

Subjektiivisuutta korostetaan Aristoteleen, Jeremy Benthamin ja USA:n perustuslain hengessä: onnen tavoittelua pidetään universaalisti ihmiselämän tarkoituksena. Onnen tavoittelu ei kuitenkaan saa olla lyhytjänteistä, vaan sen edellytysten tulee jäädä myös tulevien sukupolvien ulottuville. Samalla kun todetaan, että onnellisuuden mittaamismenetelmät eivät ole vielä "täysin kehittyneet", todetaan joitakin elämisen laadun mittaamistavoitteita mahdollisiksi ja toivottaviksi toteuttaa.

Komitea tradition jatkajana

Raportissa on paljon tuttua asiaa elämisen laadun mittaamisesta. Vastaava kehittämisbuumi koettiin 1970- ja 1980-luvuilla. Silloinen elinolojen tutkimussuuntaus elää suhteellisen alkuperäisenä vielä ainakin Ruotsissa ja Norjassa. Elinolot ymmärrettiin moniulotteisena kokonaisuutena ja määriteltiin resursseina (jollaisiksi aineettomatkin ulottuvuudet ymmärrettiin), joita ihmiset voivat halunsa ja kykynsä mukaan muuntaa hyvinvoinniksi. Aineellisten olojen rinnalla mitattiin terveyttä, koulutusta, toimintaa työelämässä ja muilla elämän alueilla, sosiaalisiin suhteisiin kiinnittyneisyyttä, poliittista vaikuttamista, asuinympäristön laatua sekä taloudellista ja muuta epävarmuutta. Oleellista oli tutkia eriarvoisuutta ja epäreiluja yhteiskunnallisia jakoja. Kyseisen suuntauksen jälkiä voi nykyään aistia EU:n harmonisoidussa elinolotutkimuksessa EU-SILCissä. Stiglitzin raportin ajatukset "objektiivisesti" mitattavista elinoloista, toteutuvat monilta osin jo em. traditioissa, erityisesti eriarvoisuuden mittaamisen korostuksissa.

Subjektiiviset hyvinvointimittarit saavat aikaisempaa enemmän huomiota nykykeskustelussa. Komitea haluaa tälle alueelle kokeilua ja tutkimusta. Tilastovirastoissa tuskin voidaan purematta nielaista raportin suositusta, jonka mukaan olisi tilastoitava ihmisten tyytyväisyyttä elämäänsä sekä positiivisia ja negatiivisia tunnetiloja (esimerkiksi iloa ja ylpeyttä, tuskaa ja huolta) objektiivisten elinolojen rinnalla ja subjektiivisen suhteita objektiiviseen tutkien.

Sivun alkuun

Omenoiden ja appelsiinien yhteenlaskua täytyy yrittää

Komitea ei ehdota onnellisuustilinpitoa, vaikka sellainen mielikuva raportista on julkisuudessa jo syntynyt. Toisin kuin bkt:n tilastoinnissa, jossa on teoria ja jossa kaikki osataan arvioida rahassa, ihmiselämän laadun arvioimiseksi ei ole keksitty yhteistä mittayksikköä. Onneen ja hyvinvointiin vaikuttavat monen tason tekijät, yksilön tunteista, luonteenpiirteistä ja taidoista alkaen, sosiaalisista ja materiaalisista resursseista puhumattakaan, aina luonnonoloihin ja yhteiskunnan rakenteisiin asti.

Huono pitää erottaa hyvästä laatua mitattaessa. Mihin kohtaan elämisen laadun asteikkoa asetetaan köyhät onnelliset taikka sairaat hyvinvoivat? Kuka saa sanoa, mitkä asiat mitataan ja miten tulokset tulkitaan? Komitealle kaikki kelpaa: kuunnellaan ihmisten omia prioriteetteja, mutta hyväksytään myös mittaajan, tutkijan tai arvioijan perustellut valinnat.

On vaan siedettävä tietotulvaa ja elämisen laadun tutkimista pala palalta. Kun sektoroituneet tilastojärjestelmät eivät menetelmä- ja käsitesyistä juurikaan keskustele keskenään, tietoa on vaikea hallita ja järjestää. Tilastotiedon moninaisuuden ylläpito on välttämätöntä, sanoo komitea, mutta tarjolle on tuotava myös yhdistelykelpoista tietoa. Omenoita ja appelsiineja siis sittenkin pitäisi laskea yhteen, mutta ei komiteallakaan ole uusia ideoita, miten kaikki voitaisiin yhdistää. Se kehottaa tutkimaan moniulotteisesti esimerkiksi eriarvoisuuksien kasautumista (yksilöille, väestöryhmittäin, sukupolvittain), erittelemään hyvinvoinnin ulottuvuuksien välisiä suhteita, rakentamaan indikaattorikoosteita, indeksejä ja komposiitti-indikaattoreita.

Pidän komiteaa ylioptimistisena monen seikan suhteen, mutta epärealistisin käsitys sillä on tilastoviranomaisen mahdollisuuksista. Tietomme on sirpaleista. Samaakin asiaa on hyvistä syistä mitattava monin yhteismitattomin tavoin. Tilastotiedon kysyntä on johtanut erikoistuneisiin tilastojärjestelmiin ja näkökulmariippuvaisiin mittareihin, ei yleiskatsauksiin. Tarkkaa tietoa tarvitaan joka tapauksessa. Yleistävien hyvinvointipoliittisten johtopäätösten tasolle pääseminen edellyttää ylimääräisiä älyllisiä ponnisteluja - tutkimusta. Mistä voimavarat, mandaatti ja tilaus?

1 Raportin henki korostaa ihmisen omaa toiminnallisuutta, siksi käytän mieluummin termiä "elämisen laatu" kuin mielestäni esineellisempää termiä "elämän laatu".

2 Mielestäni kritiikki on kuolleen hevosen piiskaamista, kyllähän tuo on tiedostettu.


Päivitetty 10.11.2009