Tämä on arkistosisältöä, jota ei enää päivitetä.

Siirry ajantasaiselle Tilastotieto-sivulle.

Maksetut ja saadut palkat eivät mene tasan alueittain

  1. Kolme tasoa palkkasuhteelle
  2. Vain kaksi maakuntaa täyttää tiukimman perusteen
  3. Väljempään haarukkaan mahtuu joka kymmenes kunta
  4. Väljimmällä perusteella joka toinen seutukunta tasapainossa
  5. Itä-Uusimaa erottuu maakunnista
  6. Seutukuntien perustana työssäkäyntialueet
  7. Kunnat muodostettu paikallisiksi yhteisöiksi
  8. Kuntarajat menettäneet merkitystään
  9. Kartan värit osoittavat palkkasuhteen erot
  10. Palkkasumma alueen ostovoiman tärkein osa

Koko dokumentti yhdellä sivulla


Itä-Uusimaa erottuu maakunnista

Maakunnista selvä enemmistö saavuttaa palkkatasapainon kakkoskriteereillä. Vakka nykymuotoisia maakuntia ei ole ensisijaisesti muodostettu aluetaloudellisin perustein, niistä suurin osa täyttää yhden aluetalouden keskeisistä kriteereistä: alueella maksetut ja alueella saadut palkkasummat ovat likipitäen yhtä suuret.

Räikeimmin "omillaan toimeen tulevan -alueen" tavoitetila rikkoutuu Itä-Uudellamaalla. Myös Kanta-Hämeen maksettuja ja saatuja palkkoja kuvaavan suhdeluvun jääminen alle väljemmänkin kriteerin kertoo melko suuresta riippuvuudesta suureen eteläiseen naapurimaakuntaan. Samalla etäisyydellä pääkaupunkiseudusta sijaitsevan Päijät-Hämeen riippuvuus on toistaiseksi jäänyt paljon vähäisemmäksi.

Vain kahdessa maakunnassa palkkasuhde ylittää täydellistä tasapainoa kuvaavan indeksiluvun sata. Uudenmaan lukema on miltei viisi ja Pohjanmaan lähes kolme prosenttiyksikköä plussalla.

Uudenmaan, ja siellä erityisesti pääkaupunkiseudun, vaikutus ulottuu naapurimaakuntiin ja miltei koko Suomeen. Pohjanmaan maakunnan rannikkokaistale on paikoin liian kapea pitämään maksettuja palkkoja omalla alueellaan.

Alkuun Edellinen Seuraava


Päivitetty 18.12.2009