Raha ei ratkaise koulutusta

Koko dokumentti sivutettuna

Kirjoittaja: Mika Tuononen on yliaktuaari Tilastokeskuksen Henkilötilastot-yksikössä. Artikkeli on julkaistu Tilastokeskuksen Hyvinvointikatsauksessa 1/2010.

Suomi kuuluu muiden Pohjoismaiden ohella maihin, joissa koulutus on maksutonta ja tuettua. Koulutukseen osallistutaan kuitenkin yleisesti myös maissa, joissa lukukausimaksut ovat suuria.

Kouluttautuminen mahdollistaa sosiaalisen liikkuvuuden, ja siksi se on yksi merkittävimmistä tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden edistäjistä. Kouluttautumisen voimakas laajentuminen on ollut yleinen trendi OECD-maissa viime vuosina. Lisääntyvää kouluttautumista selittää myös sen yhteys kansalliseen kilpailukykyyn ja työn tuottavuuteen.

Koulutukseen pääsyn kynnystä on erityisesti Pohjoismaissa madallettu koulutuksen maksuttomuudella mahdollisuuksien tasa-arvon ajatuksen mukaisesti. Ilmaisesta koulutuksesta ja korkeakoulukoulutuksen rahoituksesta on kuitenkin keskusteltu Suomessa viime vuosina. On pohdittu muun muassa sitä, tulisiko EU:n ulkopuolelta tulevien opiskelijoiden maksaa lukukausimaksuja ja tulisiko toisen korkeakoulututkinnon olla ainakin osittain maksullinen.

Tasa-arvoisiin koulutusmahdollisuuksiin liittyy myös keskustelu siitä, tulisiko vastuuta opintojen rahoituksesta siirtää enemmän opiskelijalle itselleen lisäämällä opintotuen lainapainotteisuutta. Yliopistolain uudistus on lisäämässä yliopistojen yksityistä rahoitusta.

Koulutukseen osallistumisen ja koulutuksen rahoituksen oletetaan siis olevan yhteydessä toisiinsa. Tässä artikkelissa tarkastellaan OECD:n vertailutietojen avulla sitä, onko korkeakouluosallistumisen yleisyydellä ja koulutuksen rahoituksella yhteyttä toisiinsa.

Korkeakoulutus on lisääntynyt lähes kaikkialla

OECD-maissa lähes kaikki suorittavat oppivelvollisuuden mukaisen koulutuksen. Oppivelvollisuuskoulutus kattaa yleensä yhdeksän luokkaa peruskoulutusta, joissakin maissa enemmänkin. Oppivelvollisuusikä vaihtelee jonkin verran, mutta yleisin aloitusikä on 6 vuotta. Suomessa oppivelvollisuus alkaa 7-vuotiaana, ja oppivelvollisuuden päättyessä 16-vuotiaana ilman peruskoulun päättötodistusta jäävien määrä on vain noin runsas sata oppilasta vuosittain. Tämä on noin 0,2 prosenttia ikäluokasta.

Kouluttautuminen on yleistä myös peruskoulun päättämisen jälkeen, sillä valtaosa OECD-maiden 15-19-vuotiaista nuorista on opiskelijoita. Suomessa tämänikäisistä on opiskelemassa hieman alle 90 prosenttia, muissa OECD-maissa yleensä 70-90 prosenttia. (Kuvio 1.)

Kuvio 1. 15-19-vuotiaiden opiskelijoiden osuus samanikäisestä väestöstä OECD-maissa vuonna 2007. Prosenttia.

Lähde: Education at a Glance 2009. OECD.

Perus- ja keskiasteen kouluttautumisen laajentumisen myötä myös korkeakoulututkintojen suorittaminen on yleistynyt OECD-maissa selvästi. Koulutusmahdollisuudet ja koulutuksen saatavuus ovat parantuneet Suomessa nopeammin kuin OECD-maissa keskimäärin, mutta koulutustaso paranee nopeasti myös muissa maissa. Koulutustason nousu on viime vuosina ollut Suomea ripeämpää esimerkiksi Välimeren alueen maissa ja Etelä-Koreassa. Toisaalta Yhdysvalloissa ja Saksassa koulutustaso on nuoremmilla ikäluokilla jokseenkin samanlainen kuin vanhemmilla ikäluokilla eli koulutustaso ei ole merkittävästi noussut. (Kuvio 2.)

Koulutustaso paranee kuitenkin epätasaisesti: naiset hankkivat miehiä useammin korkeakoulututkinnon lähes kaikissa OECD-maissa. Ainoastaan Japanissa ja Sveitsissä naisten korkeakoulututkinnon suorittamisen odotusarvo on alhaisempi kuin miesten. Suomessa lukiokoulutus on pääväylä korkeakouluasteen opintoihin, joten sen sukupuolijakauma heijastuu voimakkaasti korkeakouluun saakka (ks. Kaukonen 2009).

Kuvio 2. Korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden osuus 25-34-vuotiaista ja 55-64-vuotiaista OECD-maissa vuonna 2007. Prosenttia.

Lähde: Education at a Glance 2009. OECD.

Sivun alkuun

Lukukausimaksut ovat tyypillisiä anglosaksisissa maissa

Korkeakouluopintojen yleistymisen ajatellaan liittyvän opintojen maksuttomuuteen: maksuttomuuden ja opintotuen ansiosta kenellä tahansa on mahdollisuus hankkia haluamansa tasoinen koulutus. Lukukausimaksuttomia, opintotukea myöntäviä OECD-maita ovat Suomen lisäksi muut Pohjoismaat sekä Tšekki ja Turkki (taulukko). OECD:n mukaan Pohjoismaissa on vain vähän taloudellisia esteitä koulutukseen osallistumiselle, ja opintojen tukemisen periaate kuvastaa maiden yhteiskunnallisia arvoja. Lisäksi koulutuksen maksuttomuuden ajatellaan kuvastavan sitä, että koulutusta pidetään ensisijaisesti oikeutena, ei etuna. - Tšekin ja Turkin opintotuen taso on hyvin matala. (OECD 2009, 248.)

Suuri osa Keski- ja Etelä-Euroopan maista kerää pieniä lukukausimaksuja, ja myös opintotuki on niissä vähäistä. Näissä maissa ei ole juurikaan taloudellisia esteitä opiskelulle, mutta toisaalta heikot opintotukijärjestelmät lisäävät opiskelijoiden taloudellista taakkaa, ja tukea saadaan lähinnä perheeltä. (OECD 2009, 250-251.)

Lukukausimaksuja keräävät, opintoja tukevat maat ovat tyypillisesti anglosaksisia maita. OECD:n mukaan niissä voi olla taloudellisia esteitä opinnoille, mutta opiskelu on myös laajasti julkisesti tuettua. Neljänteen ryhmään kuuluvat Japani ja Etelä-Korea, joissa korkeat lukukausimaksut ja vähemmän kehittyneet tukijärjestelmät aiheuttavat taloudellista rasitetta opiskelijoille ja heidän perheilleen. (OECD 2009, 249-250.)

Taulukko. Neljä maaryhmää opintojen rahoituksen mukaan. Mukana ne maat, joista tiedot saatavilla.

  Ei lukukausimaksuja tai pienet maksut Lukukausimaksut
Ei opintotukea tai tuki vähäistä Itävalta, Belgia, Ranska, Irlanti, Italia, Portugali, Espanja Japani, Korea
Opintotuki Suomi, Ruotsi, Norja, Tanska, Islanti, Tšekki, Turkki Australia, Kanada, Alankomaat, Uusi-Seelanti, Yhdysvallat, Britannia

Lähde: Education at a Glance 2009. OECD.

Sivun alkuun

Maksullisen koulutuksen maissa yksityisen rahoituksen osuus on suuri

Lukukausimaksuja keräävissä maissa yksityisen rahoituksen osuus opiskelujen kustannuksista on yleensä suuri. Yksityisellä rahoituksella tarkoitetaan esimerkiksi kotitalouksilta tulevaa opintojen rahoitusta.

Yksityisen rahoituksen osuus korkea-asteen koulutuksen kustannuksista on suurin Etelä-Koreassa, jossa opintojen tuki on pientä ja lukukausimaksut yleisiä. Lukukausimaksut ovat Etelä-Koreassa Yhdysvaltojen jälkeen suurimmat: korkea-asteen julkisissa oppilaitoksissa keskimäärin 3 500 euroa ja yksityisissä runsaat 6 000 euroa vuodessa. Etelä-Koreassa noin kolme neljäsosaa korkea-asteen koulutuksen rahoituksesta tulee yksityisistä lähteistä. (Kuvio 3.) - Vertailutietoa lukukausimaksuista on tosin saatu vain harvoista OECD-maista.

Etelä-Korean jälkeen suurin yksityisen rahoituksen osuus on Japanissa ja Yhdysvalloissa, joissa noin kaksi kolmasosaa koulutuksen kustannuksista tulee yksityisistä lähteistä. Yhdysvalloissa keskimääräiset lukukausimaksut ovat vertailun suurimmat: julkisissa korkeakouluissa keskimäärin runsaat 4 000 euroa ja yksityisissä noin 15 000 euroa vuodessa. Japanissa julkisten oppilaitosten lukukausimaksut ovat keskimäärin runsaat 3 000 ja yksityisten noin 5 000 euroa vuodessa.

Myös Australiassa ja Kanadassa noin puolet opintojen rahoituksesta tulee yksityisistä lähteistä, ja lukukausimaksut ovat myös OECD-maiden suurimpia. Keskimäärin OECD-maiden korkea-asteen koulutuskustannuksista noin neljännes rahoitetaan yksityisesti. Pienin yksityisen rahoituksen osuus on Pohjoismaissa ja Belgiassa. Suomessa osuus on noin 5 prosenttia. (Kuvio 3.)

Kuvio 3. Yksityisen ja julkisen rahoituksen osuus korkea-asteen kustannuksista OECD-maissa vuonna 2006. Prosenttia.

Lähde: Education at a Glance 2009. OECD.

Sivun alkuun

Koulutus maksaa eniten Yhdysvalloissa

Osassa maita, joissa yksityisen rahoituksen osuus on suuri, myös opiskelijakohtaiset kustannukset ovat OECD-maiden keskiarvon yläpuolella. Korkea-asteen kustannukset opiskelijaa kohden ovat ylivoimaisesti suurimmat Yhdysvalloissa, runsaat 16 000 euroa vuodessa. Luvussa eivät ole mukana korkea-asteen tutkimusmenot.

Paljon rahaa opiskelijaa kohden käytetään myös Sveitsissä (noin 9 000 e/v) ja Norjassa (noin 8 000 e/v). Suomessa opiskelijakohtaiset kustannukset ovat OECD-maiden keskitasoa eli noin 6 000 euroa vuodessa ilman tutkimusmenoja. Vähiten rahaa opiskelijaa kohden kuluu Puolassa (vain noin 3 000 e/v). (Kuvio 4.)

Selkeää yhteyttä opiskelukustannusten, opintojen maksullisuuden ja yksityisen rahoituksen osuuden välillä ei näytä olevan. On vaikea arvioida, nostaako lukukausimaksujen kerääminen opiskelukustannuksia vai pakottavatko korkeat kustannukset keräämään myös yksityistä rahoitusta. Selkein tilanne on Yhdysvalloissa, jossa sekä kustannukset, lukukausimaksut että yksityisen rahoituksen osuus ovat OECD-maiden suurimpia.

Kuvio 4. Korkea-asteen kustannukset opiskelijaa kohden OECD-maissa vuonna 2006. Euroa. Tutkimusmenot eivät sisälly kustannuksiin.

Lähde: Education at a Glance 2009. OECD.

Sivun alkuun

Vaikuttaako maksullisuus koulutukseen osallistumiseen?

Yksityisen rahoituksen vaikutus koulutukseen osallistumiseen ei ole yksiselitteinen, kun verrataan rahoitusta korkeakouluopintojen aloittamisen odotusarvoon (kuvio 5). Korkeakouluopintojen aloittamisen odotusarvo kuvaa sitä osuutta ikäluokasta, jonka odotetaan elämänsä aikana aloittavan korkeakouluopinnot. Tämä indikaattori kuvaa opintojen aloittamisen yleisyyttä, mutta se ei ota huomioon opintojen keskeyttämistä ja lopullista tutkintojen määrää.

Erityisesti Pohjoismaissa, joissa opintoja tuetaan julkisesti, korkeakoulutukseen osallistuminen on yleistä. Toisaalta osallistumisasteet ovat korkeita myös niissä maissa, joissa lukukausimaksutkin ovat suhteellisen suuria, esimerkiksi Australiassa ja Uudessa-Seelannissa.

Keskimääräistä pienemmät osallistumisasteet ovat niissä maissa, joissa opintojen tuki on vähäisempää. Erityisesti Keski-Euroopan maiden osallistumisasteet ovat alle OECD-keskiarvon. Myös Japanissa osallistumisaste on hieman keskimääräistä pienempi, Etelä-Koreassa puolestaan hieman suurempi.

Kuvio 5. Korkeakouluasteen koulutuksen aloittamisen odotusarvo OECD-maissa vuonna 2007. Prosenttia.

Lähde: Education at a Glance 2009. OECD.

Sivun alkuun

Rahoitus ei kerro laadusta

OECD:n mukaan pelkkä opintojen maksuttomuus ei riitä lisäämään koulutukseen osallistumista, eivätkä ainoastaan taloudelliset seikat selitä koulutukseen osallistumista (OECD 2009). Yksityisen rahoituksen vaikutusta koulutuksen tehokkuuteen on määrällisten indikaattorien perusteella vaikea arvioida.

Korkeakouluopiskelijan kouluttaminen Yhdysvalloissa maksaa lähes kolme kertaa niin paljon kuin Suomessa. Korkeakoulutuksen laadusta ei ole toistaiseksi olemassa kattavia kansainvälisiä vertailuja, joten on vaikea tarkasti arvioida, onko amerikkalainen korkeakoulutus myös parempilaatuista kuin suomalainen.

Lähteet:

Kaukonen, R. (2009). Miesten koulutustaso paranee hitaammin kuin naisten. Hyvinvointikatsaus 3/2009.
OECD Education at a Glance 2009.OECD Indicators. www.OECD.ORG/EDU/EAG2009
Oppilaitostilastot. Tilastokeskus. http://tilastokeskus.fi/til/kou.html

Hyvinvointikatsauksen artikkeleita ja muita kirjoituksia saa siteerata lähde mainiten. Kokonaisen kirjoituksen lainaamiseen tulee saada kirjoittajan lupa. Kirjoittajat kirjoittavat omissa eivätkä Tilastokeskuksen nimissä.

Päivitetty 7.6.2010