Tämä on arkistosisältöä, jota ei enää päivitetä.

Siirry ajantasaiselle Tilastotieto-sivulle.

Kulttuuri-indikaattorien politiikkaa

  1. Kulttuuritilastoinnin indikaattorit
  2. Kulttuurin rahoituksen uudet perustelut
  3. Indikaattorien voimalla syrjästä esiin
  4. Tavoitteiden ja mittarien yhteensovittaminen
  5. Virallisen tilaston kehykset
  6. Kulttuuri hyvinvointimittaristoon
  7. Paljon vanhaa mutta jotain uuttakin
  8. Nopeammin, korkeammalle, voimakkaammin

Koko dokumentti yhdellä sivulla


Kulttuuri hyvinvointimittaristoon

Kulttuurisen ulottuvuuden esiin tuomista ja kulttuuripolitiikan näkyvyyden lisäämistä ajavien poikkihallinnollisten kulttuuri-indeksien laadintaan - jollaisia opetusministeriön hankkeessakin hahmoteltiin - virallinen tilasto suhtautuu varauksellisesti. Maksullisessakin toiminnassa on huolehdittava siitä, että indikaattorit täyttävät kansainväliset tilastostandardit. Indikaattorien yhteiskunnallista käyttöä on myös syytä seurata.

Kulttuurialalla kannattaisi muutenkin miettiä, onko strategisesti viisasta keskittyä omien indeksien kehittämiseen. Pitäisikö pikemminkin pyrkiä tekemään kulttuuriteemasta yleisten hyvinvointimittareiden osa? Se toteuttaisi Mercerin (2005) ideaa politiikkakatalyyttien avulla soluttautumisesta.

Jos resurssit sallivat, yhteiskunnallisen edistyksen mittarien laatiminen kansallisissa tilastovirastoissa saattaa yleistyä. Siihen suuntaan painostetaan aineiston kattavuuden ja luotettavuuden varmistamiseksi niin OECD:n julistuksessa (2007) kuin Stiglitzin komitean raportissakin (2009). Edellä mainittuun suomalaiseen Findikaattori-kokoelmaan sisältyi julkistamisvaiheessa kolme kulttuuriaiheista indikaattoria, ja myöhemmin niitä on tulossa viisi lisää.

Alkuun Edellinen Seuraava


Päivitetty 7.6.2010