Tämä on arkistosisältöä, jota ei enää päivitetä.

Siirry ajantasaiselle Tilastotieto-sivulle.

Työvoiman kasvu hiipui lamaan

Koko dokumentti sivutettuna


Kirjoittaja: Pekka Myrskylä on kehittämispäällikkö Tilastokeskuksen Henkilötilastot-yksikössä. Artikkeli on julkaistu Tilastokeskuksen Hyvinvointikatsauksessa 2/2010.

1990-luvun laman jälkeen työttömyydestä on tullut pysyvä ilmiö. Laman seurauksena työllisyysaste aleni noin 13 prosenttiyksikköä, mutta vieläkin työttömäksi jää 5-10 prosenttia jokaisesta koulunsa päättäneestä ikäluokasta.

Työikäisen väestön määrä kasvoi runsaasti 1970- ja 1980-luvuilla, kun sodan jälkeen syntyneet suuret ikäluokat saavuttivat työiän. Samaan aikaan työikäisestä väestöstä poistui vuosisadan alussa syntyneitä pieniä ikäluokkia.

Työikäisen väestön määrä ei sinällään vaikuta maan tuotantokykyyn; siihen vaikuttaa pikemminkin se, kuinka suuri osa työikäisestä väestöstä on tuottavassa työssä.

Vuonna 1970 työikäisistä 18-64-vuotiaista naisista 56 ja miehistä 78 prosenttia oli töissä. Naisten ja miesten ero aiheutui pääosin siitä, että 30 prosenttia työikäisistä naisista oli vielä kotitaloustyössä. Jo 1970-luvulla naiset alkoivat joukolla siirtyä kodin ulkopuoliseen palkkatyöhön, ja sittemmin sukupuolten väliset työhön osallistumiserot ovat miltei kadonneet. Vuonna 2008 työikäisistä miehistä oli työssä 70 ja naisista 71 prosenttia.

Työikäikäisten miesten määrä kasvoi naisia enemmän 1970- ja 1980-luvuilla

Vuodesta 1970 vuoteen 1990 työmarkkinoilla tapahtui suuri muutos: 18-64-vuotiaiden naisten määrä lisääntyi 140 000:lla ja miesten 240 000:lla. Sen jälkeen tämänikäisten naisten määrä on kasvanut enää 76 000 ja miesten 89 000. Nykyisin kasvu on lähes loppunut, vaikka Suomen runsas nettosiirtolaisuus koostuu enimmäkseen työikäisestä väestöstä.

Työhön osallistumisen muutoksessa on kaksi selkeää trendiä: naisten työhön osallistuminen on lisääntynyt nopeasti ja miesten vähentynyt. Lisäksi työikäisen naisväestön määrän kasvu on vain aavistuksen verran hitaampaa kuin miesväestön, kun 1970- ja 1980-luvuilla työikäisten naisten määrän kasvu oli miltei puolet hitaampaa kuin miesten.

Työikäinen miesväestö puolestaan kasvoi 1970-luvulla jopa 10 prosentilla. Kasvua vauhditti miesten elinajan nopea pidentyminen, kun miehet kuolivat entistä harvemmin työikäisinä. Työikäisten miesten määrän kasvu hidastui 1980-luvulla, puolittui 1990-luvulla ja pysähtyi 2000-luvulla.

Sivun alkuun

Lama tasoitti naisten ja miesten työhön osallistumisen erot

Työllisyysasteet alenivat lamavaiheessa tasaisesti kaikissa naisten ja miesten ikäryhmissä, ja laman jälkeen osuudet alkoivat nousta. Työnteko aloitetaan yleensä 20-24 ikävuoden välillä. Ennen lamaa 1980-luvun lopulla aloittajien keskimääräinen työllisyysaste oli jopa yli 60 prosenttia, mutta lama alensi sen 35 prosentiksi.

20-24-vuotiaiden työllisyys on vuodesta 1995 lähes keskeytyksettä noussut - lukuun ottamatta 2000-luvun alun pientä notkahdusta. Nykyisin tämän ikäryhmän työllisyysaste on jälleen lähes 60 prosenttia. Kuviosta 1 ilmenee, kuinka työttömien ja opiskelijoiden osuus kasvaa työllisyyden vähentyessä. Syynä on se, että opiskelijat palaavat osittain oppilaitoksiin menettäessään työnsä, koska rekisteriviranomainen ei kelpuuta heitä työttömiksi työnhakijoiksi ennen kuin heillä on tutkinto suoritettuna.

Kuvio 1. 20-24-vuotiaat pääasiallisen toiminnan mukaan vuosina 1987-2008.

Lähde: Työssäkäyntitilasto. Tilastokeskus.

Työnteko lopetetaan tavallisesti 60-64-vuoden iässä. Myös 60 vuotta täyttäneiden työllisyyttä lama alensi noin 10 prosenttiyksiköllä (kuvio 2). Ennen lamaa tämän ikäryhmän työllisyysaste oli hieman alle 30 prosenttia, ja vuonna 1995 se aleni 17 prosenttiin. Laman jälkeen työllisyys on keskeytyksettä noussut 40 prosenttiin eli miltei 15 prosenttiyksikköä yli vuoden 1990 tason.

Työssä olevien määrän lisääntyessä on eläkeläisten osuus 60-64-vuotiaiden joukossa vähentynyt kolmanneksella. Vuonna 1995 tästä ikäluokasta 75 prosenttia oli eläkeläisiä (ml. työttömyyseläkeläiset); nykyisin osuus on enää 50 prosenttia. Työttömien osuus on pysynyt viitenä prosenttina.

Iäkkäiden naisten työllisyys ei ole koskaan ollut niin runsasta kuin nykyisin, sen lisäksi 55-59-vuotiaat naiset ovat nykyisin useammin töissä kuin samanikäiset miehet. Iäkkäiden miestenkin työllisyys oli edellisen kerran yhtä hyvä neljä vuosikymmentä sitten 1970-luvulla.

Kuvio 2. 60-64-vuotiaat pääasiallisen toiminnan mukaan vuosina 1987-2008.

Lähde: Työssäkäyntitilasto. Tilastokeskus.

Sivun alkuun

Työttömyyssairaus iski

Ennen lamaa vuosina 1970 ja 1980 työttömiä oli vain 1-3 prosenttia yli 20-vuotiaiden joukossa. Vuonna 1990 työttömien naisten osuus nousi 3:een ja miesten 5:een prosenttiin, ja vuonna 1995 jo 13 prosenttia naisista ja 16 prosenttia miehistä oli työttöminä. Työmarkkinoiden suurin työttömyyssokki oli tosiasia.

Laman käsi on niin pitkä, että vielä vuonna 2008 työikäisistä naisista 6 prosenttia ja miehistä 8 prosenttia oli työttöminä, vaikka työvoiman kysyntä lisääntyi. Kaikista 20 vuotta täyttäneistä ikäluokista vähintään 5 prosenttia oli työttöminä. Työttömät ovat enimmäkseen hyvin koulutettuja: 105 000:llä eli 72 prosentilla 25-54-vuotiaista työttömistä on ammatillinen tutkinto.

Lisääntynyt työttömyys riittää miltei yksin selittämään vähentyneen työhön osallistumisen. Jos esimerkiksi 25-54-vuotiaat työttömät ja työttömyyskoulutuksessa olevat olisivat töissä, olisi työllisten määrä 200 000 nykyistä suurempi - heissä on siis lähes kymmenen prosentin potentiaali työllisten määrän kasvattamiseksi.

Ulkomaalaistaustaisia työllisiä ei vieläkään ole kuin 78 000, mikä on runsas kolmannes työttömien määrästä. Lisäksi tilapäisesti töihin Suomeen arvioidaan tulleen noin 50 000 ulkomaalaista (Ruotsalainen 2009) eli ulkomaalaistaustaisia työntekijöitä on yhteensä korkeintaan 130 000.

Suurin osa ulkomaalaisista työllisistä toimii rakennustoiminnassa, kiinteistöjen hoidossa, liikenteessä, sosiaali- ja terveyspalveluissa sekä teollisuudessa. Usein vain maahanmuuttajat ovat kiinnostuneita huonoimmin palkatuista tehtävistä kuten siivoustyöstä ja rakennustoiminnan aputyöstä. Myös useat työvoimapulasta kärsivät sosiaali- ja terveyspalvelualat sekä liikenne työllistävät ulkomaalaisia.

Teollisuuteen ja liike-elämän palveluihin rekrytoidaan työvoimaa suoraan ulkomailta, jolloin kyse saattaa olla tietyn alan työvoimapulasta, palkkakilpailusta tai vaikkapa it-osaamisen hankkimisesta. Suomalaisen ja ulkomaalaisen työvoiman kilpailutilanteita voi syntyä esimerkiksi silloin, kun ulkomaalainen yritys saa rakennusurakan tekemällä suomalaista yritystä halvemman tarjouksen.

Sivun alkuun

Vanhimpien työntekijöiden työllisyys on parantunut eniten

Vanhimpiin ikäryhmiin kuuluvien työllisyys on parantunut eniten. Eläkeläisten osuudet (ml. työttömyyseläkeläiset) 60-64-vuotiaiden joukossa ovat pienentyneet peräti 15-25 prosenttiyksikköä, ja samaan aikaan työllisten osuus on noussut 10-20 prosenttiyksikköä. Työttömienkin osuus on kasvanut suurimmillaan jopa 13 prosenttiyksikköä, mikä kuvastaa sitä, että yritykset käyttävät edelleen runsaasti niin sanottua työttömyysputkea.

Kuviosta 3 käy ilmi, miten suuret ikäluokat jatkavat työelämässä selvästi pidempään kuin ennen sotaa ja sodan aikana syntyneet ikäluokat. Jos nykyinen taantuma ei katkaise kehitystä, on keskimääräinen 63 vuoden eläkkeellesiirtymisikä mahdollista saavuttaa tämän vuosikymmenen aikana.

Kuvio 3. 50-64-vuotiaiden pääasiallisen toiminnan muutos vuosina 1990-2008.

Lähde: Työssäkäyntitilasto. Tilastokeskus.

Sivun alkuun

Vuonna 2008 suurempi osa työvuosia käyttöön kuin vuonna 1995

Vuonna 2008 saatiin 3,34 miljoonasta mahdollisesta työvuodesta käyttöön 2,37 miljoonaa eli 71 prosenttia. Eläkkeellä oloon kuluu 306 000 vuotta ja työttömyyseläkkeisiin 27 000 vuotta. Työttömyyteen kului 233 000 vuotta, päätoimiseen opiskeluun 216 000 vuotta, hoitovapaisiin yms. kotitöihin 164 000 vuotta ja maanpuolustukseen 17 000 vuotta. Yhteensä 982 000 vuotta käytettiin näin ollen muuhun kuin työntekoon.

Laman jälkitilanteessa vuonna 1995 saatiin 3,21 miljoonasta työvuodesta käyttöön 1,92 miljoonaa eli 60 prosenttia. Käyttämättä jäi 1,3 miljoonaa vuotta, mikä on 320 000 vuotta enemmän kuin 2008. Tuolloin työttömyyteen kului 474 000 vuotta eli 241 000 enemmän kuin nykyään.

Sivun alkuun

Työvoimareservit saatava käyttöön

1990-luvun laman jälkeen työmarkkinoilla tapahtui kaksi suurta muutosta. Osa työttömyydestä jäi - krooniseksi ja hyväksytyksi - "työmarkkinataudiksi". Maan tavaksi on vakiintunut se, että työttömiä on 5-10 prosenttia jokaisesta koulunsa päättäneestä ikäluokasta. Tämän ilmiön syitä on vaikea ymmärtää, koska koskaan aikaisemmin ei ole ollut vastaavaa tilannetta.

Ei ole mahdollista, että kaikkien ikäluokkien työkyky ja työhalu olisivat kymmenessä vuodessa vähentyneet niin paljon, että joka kymmenes ei kelpaa työmarkkinoille - ainakaan he eivät ole päässeet huonon terveytensä johdosta työkyvyttömyyseläkkeelle. Työmarkkinoille on saattanut syntyä sellaisia tehtäviä, joita varsinkaan ansiosidonnaista työttömyysturvaa saavien ei kannata ottaa vastaan. Tällaisista usein määrä- tai osa-aikaisista tehtävistä ovat kiinnostuneita lähinnä opiskelijat ja usein myös maahanmuuttajat, jos tehtävät eivät edellytä hyvää suomen kielen taitoa.

Työmarkkinoiden jatkuva rakennemuutos, jossa yrityksiä syntyy ja kaatuu ja toimintoja siirretään ulkomaille, on saattanut synnyttää entistä enemmän päättyneiden ja alkavien työsuhteiden välistä kitkatyöttömyyttä. Kun suuri paikallinen yritys lopettaa toimintansa, joutuu suuri osa työntekijöistä ainakin joksikin aikaa työttömäksi.

Opiskelijoista on yhä selvemmin muodostunut työvoimareservi, josta osa vedetään työmarkkinoille työvoiman kysynnän kasvaessa ja palautetaan oppilaitoksiin työvoimatarpeen taas vähetessä. Kyseessä on varsin merkittävä joukko. Opiskelujensa ohella työssä olevia oli vuonna 2008 jo 332 000, mikä oli 14 prosenttia kaikista työllisistä ja 59 prosenttia kaikista perusasteen jälkeisistä opiskelijoista.

Varsinkin kaupanalalla ja majoitustoiminnassa sekä muissa yksityisissä ja julkisissa palveluissa opiskelijatyövoimalla on suuri merkitys. Opiskelijoiden runsasta työhön osallistumista tuskin kannattaa enää lisätä, sillä työnteon vähentäminen voisi jopa nopeuttaa valmistumisia.

Työttömissä, eläkeläisissä ja opiskelijoissa on suuri potentiaali, jota pitäisi saada nykyistä enemmän käyttöön (ks. kuvio 4). Se on ainoa tapa saavuttaa tavoitteeksi asetettu 75 prosentin työllisyystaso. Tavoitteeseen on vielä matkaa 5 prosenttiyksikköä ja 170 000 työllistä.

Kuvio 4. Työikäinen 18-64-vuotias väestö pääasiallisen toiminnan mukaan yksivuotisikäryhmittäin vuonna 2008.

Lähde: Työssäkäyntitilasto. Tilastokeskus.

Lähteet:

Ruotsalainen, K. 2009. Ulkomaalaisten tilapäisen työnteon tilastointi on hajanaista ja puutteellista. Hyvinvointikatsaus 3/2009.
Työssäkäyntitilasto. Tilastokeskus.

______


Työllisyysaste
Työllisten osuus työikäisestä väestöstä ilmaistaan työllisyysasteella. Työllisyysaste olisi 100 prosenttia, jos kaikki työikäiset olisivat töissä. Näin ei koskaan voi olla, sillä osa työikäisistä on aina muun muassa työttöminä, opiskelijoina, työkyvyttöminä tai tekemässä kotitöitä.

Nykyisin työllisyysaste on noin 70 prosenttia eli 30 prosenttia työikäisistä miehistä ja naisista ei ole työssä.


Opiskelijat työssäkäyntitilastossa
Työssäkäyntitilastossa päätoimisiksi opiskelijoiksi luokitellaan ne 18 vuotta täyttäneet opiskelijat, joilla ei ole voimassa olevaa työsuhdetta vuoden lopussa.

Sekä opiskelijoiden määrä että opiskelijoiden työssäkäynti ovat lisääntyneet runsaasti vuodesta 1970. Opiskelijamäärän kasvu ei kuitenkaan ilmene työssäkäyntitilastossa, koska työssä olevat opiskelijat luetaan työllisiksi. Työvoiman kysynnän vähentyessä opiskelijamäärä lisääntyy, kun työnsä menettäneistä tulee opiskelijoita. Työttömyyden lisääntyessä tutkinnon suorittaneet saattavat jatkaa opiskelujaan, jos eivät löydä työtä.

Päätoimisia opiskelijoita on "normaalioloissa" noin 6-7 prosenttia työikäisistä. Opiskelijoita ei kelpuuteta työttömiksi työnhakijoiksi, jos he menettävät opiskeluaikaisen työnsä. Tämä ilmeni selvästi 1990-luvun laman aikana, jolloin miesopiskelijoiden osuus kasvoi 8:aan ja naisopiskelijoiden 10 prosenttiin.


Työelämässä viihdytään yhä pitempään
Keskimääräinen työn aloittamisikä on pitkään alentunut opiskelijoiden työnteon yleistyessä. Naiset aloittavat työnteon noin 19 vuoden iässä ja miehet varusmiespalveluksen johdosta 21-vuotiaina.

Vuonna 1995 naiset ja miehet poistuivat työllisestä väestöstä keskimäärin 56-57-vuotiaina. Keskimääräinen työstä poistumisikä nousi laman jälkeen nopeasti, mutta viime vuosina työikä on pidentynyt enää muutaman kuukauden vuotta kohden. Nykyisin niin naiset kuin miehetkin lähtevät työelämästä keskimäärin 60,5 vuoden iässä. Työstä poistumisikä on siis 13 vuodessa pidentynyt noin neljällä vuodella.

Hyvinvointikatsauksen artikkeleita ja muita kirjoituksia saa siteerata lähde mainiten. Kokonaisen kirjoituksen lainaamiseen tulee saada kirjoittajan lupa. Kirjoittajat kirjoittavat omissa eivätkä Tilastokeskuksen nimissä.


Päivitetty 27.9.2010