Tämä on arkistosisältöä, jota ei enää päivitetä.

Siirry ajantasaiselle Tilastotieto-sivulle.

Kovenevaan kilpailuun vastataan koulutuksella ja innovoinnilla

Koko dokumentti sivutettuna


Kirjoittajat: Samuli Rikama työskentelee asiantuntijana Tilastokeskuksessa yritysten rakenteet -yksikössä. Heikki Salmi on EU-asiantuntija, hän on työskennellyt pitkään Tilastokeskuksessa ja Euroopan komissiossa. Artikkeli on julkaistu Tilastokeskuksen  Tieto&trendit-lehdessä 7/2010.

Yritysten kilpailukyky globaalissa ympäristössä on yhä ratkaisevampi kansakunnan menestyksen kannalta. Suomen edellytykset pärjätä EU-maiden joukossa näyttävät tilastojen valossa lupaavilta. Globaalin talouden painopiste on kuitenkin siirtymässä länsimaista nouseviin talouksiin kuten Kiinaan. Mikä on Suomen asema tässä yhtälössä?
_____________________

Tuoreessa OECD:n julkaisussa on arvioitu globaalien markkinoiden kehitystä vuoteen 2030 asti. Kun vuonna 2000 OECD-maat edustivat noin 60 prosenttia globaalitaloudesta, tänä vuonna puntit ovat suurin piirtein tasan OECD:n ja sen ulkopuolisten maiden kanssa (Kuvio 1).

Kuvio 1. Osuus maailmantaloudesta ostovoimakorjattuna

Lähde: OECD: The 2010 Perspectives on Global Development: Shifting Wealth.

OECD-maat menettävät tasaisesti merkitystään. Vuonna 2030 enää 43 prosentin maailman bkt:sta arvioidaan syntyvän nykyisissä OECD-maissa. Viimeaikaisen talouskriisin ennakoidaan vain kiihdyttävän tämän suuntaista globaalia rakennemuutosta, joka pitkälti nojaa Kiinan ja Intian ripeään vaurastumiseen.

Euroopan näkökulmasta pidemmän aikavälin kehitys ei näytä kovinkaan hyvältä kilpailijoihin verrattuna. Politiikantekijöillä on pohdinnan paikka, mikäli EU:n painoarvoa maailmantaloudessa halutaan kohentaa tai edes säilyttää nykytasollaan. Etenkin viimeisen vuosikymmenen aikana Aasian maiden nousu on kolhaissut Länsi-Eurooppaa mutta myös Yhdysvaltoja.

Maailmantalouden kannalta monikansalliset yritykset ovat keskeisessä asemassa. Niiden toiminta on yleisesti varsin tehokasta ja tuotantoprosessit äärimmilleen trimmattuja. Laajentuessaan globaaleilla markkinoilla yritykset joutuvat pohtimaan perusteellisesti parasta toimintastrategiaa. Tyypillisesti yritykset perustavat uusia tytäryrityksiä ripeästi kasvaville markkinoille esimerkiksi Aasiaan, mikä korostaa näiden alueiden merkitystä maailmantaloudessa.

Tavoitellessaan kustannussäästöjä yritykset optimoivat toimintojaan siirtämällä niitä maihin, jotka tarjoavat parhaat toimintaedellytykset. Toimintatavat riippuvat myös yrityksen toimialasta, sillä esimerkiksi monien palveluyritysten toiminta edellyttää läsnäoloa paikallisilla markkinoilla. Toisaalta tietotekniikan ja internetin kehittyessä voidaan monista tehtävistä suoriutua pelkästään verkkoyhteyden avulla. Tällöin etulyöntiasemassa ovat ne maat, joiden tekniset valmiudet, työntekijöiden osaaminen ja teleliikenneyhteydet ovat kilpailukykyiset.

EU:n kilpailukyky koetuksella

Tulevat vuosikymmenet ovat EU-maille varsin haasteellisia. Aasian kasvavien talouksien ja Yhdysvaltojen dynaamisten markkinoiden puristuksessa menestymisessä on EU-maiden kilpailukyky avainasemassa. Yritysten toimintaedellytysten turvaaminen ja kohentaminen lisää parhaimmillaan kilpailukykyä, mutta se tuskin yksin riittää. Haasteita EU-mailla on monia väestön ikääntymisestä julkisen talouden tasapainottamiseen.

Erot EU-maiden kilpailukyvyssä ovat nykyisin ja lienevät myös tulevaisuudessa varsin merkittäviä - siitäkin huolimatta, että muun muassa rakennerahastojen avulla taloudellisia eroja eri maiden välillä on pystytty tasoittamaan. Maiden kilpailukyky koostuu useista eri tekijöistä, keskeisiä ovat väestön koulutustaso, t&k -toiminta ja innovaatiot sekä informaatioteknologia.

Sivun alkuun

Ykköskouluttaja - mutta kuinka kauan?

Työvoiman osaamisella ja koulutuksella - osana inhimillistä pääomaa - on keskeinen rooli talouden kasvun vauhdittajana. Kansakuntien kilpailukyky ja hyvinvointi ovat myös vahvasti sidoksissa vallitsevaan tietotaitoon ja osaamiseen.

Korkean koulutustason maat voivat omaksua uusia teknologioita nopeammin ja pienemmin kustannuksin kuin maat, joissa inhimillinen pääoma on vähäisempää. Lisäksi näillä mailla on paremmat edellytykset tuottaa tieteellisiä, teknologisia ja kaupallisia innovaatioita, jotka ovat yritysten menestyksen kannalta oleellisia.

Koulutustaso- ja oppimisvertailuissa Suomi on aina pärjännyt erittäin hyvin - molemmissa olemme olleet aivan maailman kärjessä. Henkilöstön osaaminen on kuitenkin monen tekijän summa: henkilökohtaiset ominaisuudet, tietotaito ja koulutus ovat tuotantopanoksia, joihin yritystoiminta yhä tiiviimmin tukeutuu.

Korkeasti koulutettujen osuus väestöstä oli vuonna 2008 Suomessa 36 prosenttia, korkein Pohjois- ja EU-maista (Kuvio 2). Vuoteen 2000 verrattuna korkeasti koulutettujen osuus väestöstä on kuitenkin meillä noussut vain muutamalla prosenttiyksiköllä. Esimerkiksi Tanskassa, Norjassa tai Hollannissa korkeasti koulutettujen osuus väestöstä on kasvanut selvästi Suomea ripeämmin. Suurista talouksista etenkin Yhdysvallat ja Japani ovat väestönsä koulutustason osalta selkeästi EU-maita edellä.

Kuvio 2. Korkeasti koulutettujen osuus 25 - 64-vuotiaista 2000 ja 2008

Lähde: OECD, Education at a Glance 2010.

Korkeasti koulutettujen osuus väestöstä on kasvanut huomattavasti OECD-maissa viimeisen 30 vuoden aikana. Ikäluokassa 25 - 34-vuotiaat on selvästi yleisemmin korkeasti koulutettuja (35 %) kuin juuri työelämästä poistumassa olevissa 55 - 64-vuotiaissa (20 %).

Ikäryhmittäinen tarkastelu muuttaa Suomen tilannetta työmarkkinoiden kannalta epäedullisemmaksi, sillä Suomessa on erityisen paljon korkeasti koulutettuja 55 - 64-vuotiaissa. Sen sijaan 25 - 34-vuotiaissa Suomi sijoittuu korkeasti koulutettujen osuudella OECD-vertailun keskivaiheille.

Sivun alkuun

Suomi kärkeä t&k-toiminnassa

Tutkimus- ja kehittämistoimintaa sekä innovaatioita pidetään yleisesti keskeisinä yritysten kilpailukykyä kohentavina tekijöinä. Näiden edistäminen on myös usein asetettu tavoitteeksi politiikassa. Perinteinen teknologiaperusteinen innovaatiotoiminta ei välttämättä riitä takaamaan menestystä, vaan pehmeät, ei-teknologiset innovaatiot erityisesti palvelualoilla edesauttavat yritysten kasvua ja menestystä.

T&k-toiminta ja innovaatiot realisoituvat esimerkiksi patentteina, jotka parhaimmillaan tuovat investoidut panokset takaisin moninkertaisesti. Jatkuva globaali kilpailu kannustaa yrityksiä innovoimaan ja kehittämään uusia tuotteita sekä tapoja tuottaa niitä.

Lissabonin strategiassa vuonna 2000 EU-maat asettivat tavoitteekseen nostaa t&k-menonsa 3 prosenttiin bkt:sta. Vuonna 2007 tavoite oli vielä kaukana; EU27-maiden keskiarvo oli 1,85 prosenttia. Ainoina EU-maina Suomi (3,5 %) ja Ruotsi (3,6 %) ylittivät tavoitteen (Kuvio 3).

Kuvio 3. Tutkimus- ja kehittämistoiminnan osuus bkt:sta 2007

Lähde: Eurostat, Science, technology and innovation in Europe 2010.

Sekä Yhdysvallat että Japani ovat t&k-toiminnassaan EU-maita selvästi aktiivisempia. Myös Aasian nousevat taloudet - kuten Etelä-Korea - panostavat merkittävästi tutkimus- ja kehittämistoimintaan.

Tutkimus- ja kehittämistoimintaa rahoitetaan sekä yksityisten yritysten toimesta että julkisista lähteistä. EU-maissa yrityssektori vastasi noin 55 prosentista t&k-toiminnan rahoituksesta. Lissabonin strategian tavoitteena oli saada kaksi kolmasosaa rahoituksesta yrityssektorilta. Tähän tavoitteeseen ylsivät EU-maista vain Luxemburg (80 %), Suomi (68 %) sekä Saksa (68 %).

Tänä vuonna julkaistun European Innovation Scoreboard (EIS) 2009:n mukaan EU-maat ovat kohentaneet innovaatioaktiivisuuttaan viime vuosina. Meneillään oleva talouskriisi kuitenkin uhkaa hyvää kehitystä etenkin heikoimmissa maissa. EU-maat ovat onnistuneet jonkin verran kaventamaan eroa Yhdysvaltoihin ja Japaniin innovaatioissa. Tästä huolimatta ero on edelleen selvä Yhdysvaltojen ja Japanin eduksi.

EU on vielä selvästi edellä innovaatiotoiminnassaan BRIC-maita: Brasiliaa, Intiaa, Venäjää ja Kiinaa. Tosin EU on menettämässä etumatkaansa etenkin Kiinan ja Intian suhteen. Johtoasema on tasaisesti kaventunut viimeisten viiden vuoden aikana.

Suomi kuuluu - Ruotsin, Saksan, Tanskan ja Britannian kanssa - EU-maiden innovaatiojohtajiin. Näiden maiden innovaatioaktiivisuus on 29 indikaattorin valossa selvästi EU-keskiverron yläpuolella. Suomi ja Saksa ovat näistä maista parantaneet asemiaan nopeimmin, kun taas Tanska ja Britannia ovat hiukan hiipuneet. Heikoimmat maat innovaatioissa olivat Bulgaria, Latvia ja Romania.

Sivun alkuun

Tietotekniikka tiivistää kilpailua

Yksi suurimmista viime vuosikymmenen aikana talouteen vaikuttaneista tekijöistä oli tieto- ja viestintätekniikan vallankumous. Uuden teknologian omaksuminen on vaikuttanut myös yritysten toimintatapoihin ja organisaatioon sekä tehostanut yritysten toimintoja moni tavoin. Tietotekniset sovellukset ja infrastruktuuri ovat keskeisiä myös kilpailukyvyn kannalta.

Tieto- ja viestintätekniikan optimaalinen hyödyntäminen edellyttää myös muita investointeja, kuten työvoiman koulutusta, muutoksia organisaatiossa tai uusia strategioita. Kiristyvän kilpailun markkinoilla yritykset eivät voi vain itse hyödyntää tietotekniikkainvestointien tarjoamia etuja, vaan ne jaetaan asiakkaiden kanssa tarjoamalla alempia hintoja tai parempaa palvelua.

Investoinnit tietotekniikkaan ja siihen liittyvään infrastruktuuriin - kuten tietoverkkoihin - luovat kansallisista lähtökohdista yrityksille perusedellytykset toimia. Maat joutuvat yhä enemmän myös kilpailemaan yrityksistä ja työpaikoista. Tällöin tarjolla oleva infrastruktuuri on valttia.

Suomi sijoittuu informaatioteknologiamenoissaan bkt:hen suhteutettuna EU-maiden kärkijoukkoon. Menojen osuus Suomessa vuonna 2006 ja 2009 (arvio) oli 3,3 prosenttia, kun EU27-keskiarvo jäi 2,5 prosentin tuntumaan (Kuvio 4). Useissa EU-maissa - kuten Saksassa ja Ranskassa - informaatioteknologiaan käytettiin noin 1,5 prosenttia bkt:sta.

Kuvio 4. Informaatioteknologiamenojen osuus bkt:sta

Lähde: Eurostat, New Cronos.

Sivun alkuun

Liiketoimintamallit muuttuvat

Uusi viestintäteknologia laajakaistayhteyksineen mahdollistaa tiedon siirron ja jakelun eri puolille maailmaa yhä nopeammin ja pienemmin kustannuksin. Internetin käyttö tiedonhankinnan, markkinoinnin ja viestinnän välineenä on laajalti levinnyt yritysmaailmassa.

EU-maissa keskimäärin 83 prosentilla yli 10 hengen yrityksistä oli laajakaistayhteys - Suomessa 94 prosentilla. Erityisesti Pohjoismaat ovat olleet maailmankin mittakaavassa edelläkävijöitä internetin käytössä, ja laajakaistayhteydet ovat selvästi EU-keskiarvoa yleisempiä.

Parempaa kilpailukykyä ja menestystä tavoitteleville yrityksille ei riitä yksin uuden teknologian sekä siihen liittyvän tietotaidon hankkiminen, vaan uudentyyppinen toimintaympäristö edellyttää myös yrityksen liiketoimintaprosessien uudelleenharkintaa ja päivittämistä. Verkostoituminen, sähköinen asiointi sekä ostot ja myynnit internetin välityksellä lienevät tärkeimpiä nykyaikaisen tietotekniikan mahdollistamista ilmiöistä.

Lähteet:

Euroopan Komissio 2010: EU 2020, A Strategy for smart, sustainable and inclusive growth.

Euroopan Komissio 2009: EU Industrial Structure 2009: Perfomance and competitiveness.

Euroopan Komissio 2010: European Innovation Scoreboard (EIS) 2009.

Eurostat: Science, technology and innovation in Europe 2010.

OECD: Maddison: Historical Statistics - aineiston laskelmat.

OECD: Education at a Glance 2010.

OECD: The 2010 Perspectives on Global Development: Shifting Wealth.

World Economic Forum (WEF): The Global Competitiveness Report 2010 - 2011.

________________________

Sivun alkuun

Kilpailukyky kansainvälisessä vertailussa

Yleensä vuosittain julkaistavat kilpailukykyraportit tarjoavat yritysjohtajille ja poliitikoille aineistoja, joiden avulla eri maiden tai alueiden kilpailukykyä voidaan arvioida ja vertailla sekä tunnistaa kilpailukyvyn esteitä. Tunnetuimpien instituuttien raportit ovat seurattuja ja saavat myös huomattavaa julkisuutta.

Kilpailukykyyn vaikuttavat keskeisesti ne tekijät ja politiikat, jotka määrittävät tuottavuuden tason maassa. World Economic Forum (WEF) julkaisee vuosittain ns. Global Competitiveness Indexin, joka kattaa talouden fundamentit laajalti koulutuksesta markkinoiden toimivuuteen ja teknologisiin valmiuksiin.

Suomi ja muut Pohjoismaat ovat yleensä pärjänneet kilpailukykyvertailuissa varsin mukavasti. WEF:n viimeisessä kilpailukykyindeksissä sijoituimme seitsemänneksi, edellisvuonna kuudenneksi. Viidentoista listalla on yhdeksän Euroopan valtioita.

Toisen kilpailukykyarviointia tekevän tahon, IMD:n (International Institute for Management Development) listalla Suomi oli tänä vuonna sijalla 19.

Global Competitiveness Index 2010-2011

  Sijoitus
2010 - 11
Edellinen sijoitus
2009 - 2010
Sveitsi 1 1
Ruotsi 2 4
Singapore 3 3
Yhdysvallat 4 2
Saksa 5 7
Japani 6 8
Suomi 7 6
Hollanti 8 10
Tanska 9 5
Kanada 10 9
Hong Kong 11 11
Britannia 12 13
Taiwan 13 12
Norja 14 14
Ranska 15 16

Lähde: World Economic Forum, The Global Competitiveness Report 2010 - 2011.

____________________

Sivun alkuun

Lisää kasvua - EU reagoi 2020-strategialla

Heikki Salmi

Euroopalla on jo varsin pitkään ollut vaikeuksia saada talous ja työllisyys kunnon kasvuun. Jo kymmenen vuotta sitten kehitettiin ns. Lissabonin strategia uuden "draivin" aikaansaamiseksi. Mottona oli: Eurooppa maailman kilpailukykyisemmäksi talousmahdiksi. Strategia piti sisällään sekä EU- tason toimenpiteitä että maakohtaisia pyrkimyksiä kasvun aikaansaamiseksi. Edistyminen oli kuitenkin varsin hidasta, ja vasta vuonna 2007 bkt:n kasvu ylitti EU:n tasolla kolme prosenttia.

Suomi pärjäsi strategioiden seurannassa varsin hyvin. Euroopan komissio piti hallituksen toimenpiteitä oikeansuuntaisina. Huomautukset kohdistuivat nuorisotyöttömyyden korkeaan tasoon ja kilpailun heikkouteen palvelusektorilla.

Sitten iski maailmanlaajuinen talous- ja finanssikriisi, joka pyyhkäisi hetkessä pois Euroopan orastavan kasvun. Bkt jopa aleni, työpaikat vähenivät, työttömyys lisääntyi. Euroopan rakenteelliset heikkoudet paljastuivat jälleen kerran - samoin tuottavuuden heikko kehitys suhteessa keskeisimpiin kilpailijoihimme. Lissabonin strategia ei ole hyvistä tavoitteistaan ja mekanismeistaan huolimatta toteutunut suuressa osaa jäsenmaita. Investoinnit tutkimukseen, kehitykseen ja innovaatioihin ovat riittämättömiä. Tieto- ja viestintäteknologiaa hyödynnetään edelleen vaillinaisesti.

Valtavan talouskriisin vallitessa strategia ongelmien ratkaisemiseksi oli riittämätön. Mikä neuvoksi? Euroopan Unioni reagoi nopeasti. Tarvitaan uusi kasvustrategia, jolla selviydymme ulkoisista ja sisäisistä uhkista kiihtyvässä globalisaatiossa, ja tarvitaan nopea elvytysohjelma lyhyen aikavälin talouskriisin ongelmien ratkaisemiseksi. Näin syntyivät Eurooppa 2020 -strategia, elvytysohjelmat sekä vakaus- ja kasvusopimusta ja euroa tukevat hallintamekanismit.

Eurooppa 2020 -ehdotukset valmistuivat EU:n komissiossa maaliskuussa. Eurooppa Neuvosto on tukenut niitä huippukokouksissaan. Euroopalla on siten jäsenmaita sitova strategia, jonka tausta-ajatuksena on, että Euroopan toipumisen ja kilpailukyvyn kehittymisen tulee perustua älykkääseen, kestävään ja osallistuvaan kasvuun. Avainsanoja ovat tieto, innovaatio, resurssitehokkaampi, vihreämpi ja kilpailukykyisempi talous sekä alueellinen ja sosiaalinen yhteenkuuluvuus. Näille asetetaan määrällisiä tavoitteita, ja toteutetaan konkreettisia toimenpiteitä sekä EU-tasolla että kansallisesti.

Strategiassa on paljon tuttua Lissabonin sopimuksesta. Konkretiaa on lisätty, samoin eräitä uusia ulottuvuuksia etenkin kestävän kehityksen ja sosiaalisen Euroopan suuntaan. Oleellista on, onnistuuko täytäntöönpano. Ennenkin on ollut hyviä aikomuksia, mutta konkreettinen toteutus on jäänyt vaatimattomaksi. Pallo on nyt paljolti jäsenmailla.

Mitattavia tavoitteita on Euroopan tasolla viisi:

  • Työllisten osuus 20–64-vuotiaista on 75 prosenttia.
  • EU:n bkt:sta 3 prosenttia investoidaan t&k:hon.
  • 20–20–20-ilmasto/energiatavoitteet saavutetaan (ja päästöjä vähennetään 30 prosentilla, jos olosuhteet ovat oikeat).
  • Koulunkäynnin keskeyttävien osuus on alle 10 prosenttia, ja vähintään 40 prosenttia nuoremmasta sukupolvesta suorittaa korkea-asteen tutkinnon.
  • Köyhyysuhan alla eläviä on vuonna 2020 20 miljoonaa vähemmän kuin nyt.

Indikaattorit kertovat, mihin ollaan menossa ja onko onnistuttu. Ne on muunnettava kansallisiksi tavoitteiksi, joita Eurooppa Neuvosto seuraa ja arvioi. Indikaattoreiden tuottamisessa tilastovirastoilla on keskeinen vastuu. Kansalliset tavoitteet ja toimenpiteet kuuluvat viime kädessä Suomessa valtioneuvostolle.

Strategia sisältää seitsemän lippulaiva-aloitetta, konkreettisia toimia pysyvän muutoksen aikaansaamiseksi:

Innovaatiounioni, jolla parannetaan tutkimuksen ja innovoinnin reunaehtoja ja rahoituksen saantia, jotta innovointiketjua voidaan vahvistaa ja lisätä investointien tasoa kaikkialla unionissa.

Resurssitehokas Eurooppa, jolla autetaan talouskasvun irtautumista resurssien käytöstä vähentämällä hiilen määrää, lisäämällä uusiutuvien energianlähteiden käyttöä, uudistamalla liikennealaa ja edistämällä energiatehokkuutta.

Uuden osaamisen ja työllisyyden ohjelma, jolla uudistetaan työmarkkinoita helpottamalla työvoiman liikkuvuutta ja kehittämällä ihmisten osaamista koko heidän elämänsä ajan, jotta voitaisiin lisätä osallistumista työmarkkinoille ja saada työvoiman kysyntä ja tarjonta kohtaamaan paremmin.

Nuoret liikkeellä, jolla parannetaan koulutusjärjestelmien tuloksia ja eurooppalaisten korkea-asteen oppilaitosten kansainvälistä houkuttelevuutta.

Euroopan digitaalistrategia, jolla nopeutetaan nopeiden internetyhteyksien leviämistä ja jonka avulla kotitaloudet ja yritykset pääsevät nauttimaan verkkopalvelujen ja -sisältöjen sisämarkkinoiden eduista.

Globalisaation aikakauden teollisuuspolitiikka, jolla parannetaan liiketoimintaympäristöä etenkin pk-yritysten osalta ja tuetaan vahvan ja kestävän, maailmanlaajuiseen kilpailuun pystyvän teollisuuden kehittymistä.

Euroopan köyhyydentorjuntafoorumi, jolla varmistetaan sosiaalinen ja alueellinen yhteenkuuluvuus niin, että kasvun ja työllisyyden edut jakaantuvat laajalle ja köyhyydessä elävät ja sosiaalisesti syrjäytyneet voivat elää arvokkaasti ja osallistua aktiivisesti yhteiskuntaan.

Komission tiedonanto Euroopan digitaalistrategiasta on jo valmisteltu neuvoston käsittelyyn. Muut lippulaiva-aloitteet ovat työn alla. Niihin kohdistuu nyt suuria odotuksia.

Eurooppa 2020 -strategia on varsin haastava sekä Euroopalle kokonaisuutena että erityisesti jäsenmaille. On orientoiduttava valtioiden kriisijohtamisesta keskipitkän ja pidemmän aikavälin uudistuksiin, jotka voimistavat kasvua ja työllisyyttä sekä takaavat kestävän julkisen talouden tasapainon.

Strategiassa on yhteneväisyyksiä Suomessa äskettäin julkaistuun Suomi 2020 - tuumasta toimeen -ohjelmaan, joka esittää keinoja, miten nopeuttaa tuottavuutta Suomessa. Yhteneväisyyksiä on, mutta niitä ei ole raportissa lähemmin arvioitu.

Miksei muuten ylipäänsä suomalaisissa strategiasuunnitelmissa tehdä suorempia viittauksia Euroopan strategioihin, jotka lopulta on toteutettava kansallisissa strategioissa? Eikö tässä ole selvä koordinaation puute, joka osoittaa, ettei Suomessakaan osata tai haluta yhdistää Euroopan tason ja kotimaisen tason suunnitelmia? Eurooppalaisessa valmistelussa pyritään ottamaan huomioon jäsenvaltioissa tehty edistyksellinen työ, kuten Suomen innovaatiopolitiikka. Miksei Suomessa myös päinvastoin?

 


Päivitetty 10.11.2010