Jäävätkö tuloerot pysyvästi suuriksi?
- Tuloerot kasvoivat erityisen nopeasti 1990-luvun lopulla
- Tuloerot ovat kasvaneet myös keskituloisten joukossa
- Julkisella vallalla on monia tulontasauskeinoja
- Pientuloisimpien veroaste on pienempi kuin suurituloisten
- Huipputuloisten veroprosentti on suhteellisen pieni
- Suurituloisimmat saavat eniten pääomatuloja
- Suurituloisimmat saavat lähes kaikki verovapaat osinkotulot
- Verotuksen tulontasausvaikutus on pienentynyt
- Voiko Suomi palata 1980-luvun aikaisiin tuloeroihin?
Koko dokumentti yhdellä sivulla
Verotuksen tulontasausvaikutus on pienentynyt
Kuviossa 4 esitetään valtion ansio- ja pääomatuloverojen ja kunnallisverojen tulontasausvaikutuksia vuosina 1995–2009. Näiden verolajien vertailtavuutta heikentää jonkin verran vuoden 2005 alun verouudistus; sitä ennen vuosina 1995–2004 yhtiöveronhyvitykset sisältyivät valtion tuloveroihin. Käytettävissä oleviin rahatuloihin yhtiöveronhyvityksillä ei kuitenkaan ole vaikutusta.
Kuvio 4. Tuloverojen vaikutus tuloeroihin vuosina 1995–2009. Prosenttiyksikköä.
Lähde: Tulonjakotilaston kokonaisaineisto. Tilastokeskus.
Kuviosta 4 käy selvästi ilmi, että ansiotuloverojen tuloja tasaava vaikutus on vähentynyt 2000-luvulla. Vuonna 2000 ansiotulojen verot pienensivät käytettävissä olevien tulojen tulonjakomittaria Gini-kerrointa noin 7 prosenttiyksiköllä, mutta vuonna 2009 tasaava vaikutus oli enää 4 prosenttiyksikköä. Myös pääomatuloverojen tuloja tasaava vaikutus on parina viime vuonna jonkin verran vähentynyt. Sen sijaan kunnallisverojen tuloeroja tasaava vaikutus on pysynyt noin 6 prosenttiyksikössä koko tarkastelujakson ajan.
Ansiotuloverotuksen tulonjakoa tasaavien vaikutusten väheneminen käy ilmi vielä selvemmin kuviosta 5, joka kuvaa ansiotuloista maksettujen verojen määrää vuosien 1995 ja 2009 tuloveroasteikoilla. Vuoden 1995 tulorajat on muunnettu euroiksi, minkä jälkeen rajat on muunnettu vuoden 2009 arvoon elinkustannusindeksillä tai ansiotasoindeksillä.
Kuviosta 5 voi havaita, miten valtionverotuksen ansiotulojen verotus on keventynyt vuosina 1995–2009. Esimerkiksi 72 000 euroa vuodessa (6 000 e/kk) ansainnut henkilö joutui maksamaan ansiotuloveroja valtiolle noin 11 800 euroa vuonna 2009. Jos käytettäisiin vuoden 1995 veroasteikkoa, olisivat ansiotasoindeksillä deflatoidut verot olleet 17 700 euroa. Jos asteikkoa deflatoidaan elinkustannusindeksillä, ovat verot runsaat 20 000 euroa. Veronkevennys on siis ollut vuosina 1995–2009 tuloihin suhteutettuna peräti 25–28 prosenttia.
Kuvio 5. Valtion ansiotuloverot vuosien 2009 ja 1995 tuloveroasteikkojen mukaan. Euroa.
Lähde: Tulonjakotilaston kokonaisaineisto. Tilastokeskus.
Hyvä- ja keskituloisen tulonsaajan näkökulmasta ovat verokevennykset olleet epäilemättä tarpeellisia, koska verorasitus kasvoi 1990-laman aikoina liian suureksi. Verohelpotuksilla on ollut myös myönteisiä vaikutuksia talouden kasvuun muun muassa yksityisen kulutuskysynnän välityksellä.
Poliittinen kysymys on se, millainen tasapaino halutaan verojärjestelmän ja tuloerojen kehityksen välille. Tosiasia on se, että kevyempi ja vähemmän progressiivinen verotus ja tuloerojen pieneneminen on mahdotonta saavuttaa samanaikaisesti.
Päivitetty 7.3.2011