Keskiarvo auttaa ymmärtämään yhteiskunnallisten ilmiöiden säännönmukaisuuksia

  1. Yhteiskunnallisten lainmukaisuuksien aktiivista etsintää
  2. Käänteentekevä keskiarvoihmisen käsite
  3. Ensimmäinen "sosiaalinen laki"
  4. Kriminologinen tutkimus edisti tilastotieteen kehitystä
  5. Tilastollisen vaihtelun tutkija
  6. Tilastollisen keskiarvon merkitys

Koko dokumentti yhdellä sivulla


Tilastollisen vaihtelun tutkija

Engelin ja von Mayrin ohella tilastotiedettä kehitti hyvin paljon kolmaskin saksalainen, ISIn perustajiin kuulunut Wilhelm Lexis (1837–1914). Hän oli ehkä vaikutusvaltaisin Quetelet'n oppilaista, vaikka hänen ajattelunsa oli varsin erisuuntaista kuin oppi-isällä. Lexis työskenteli koko ikänsä akateemisissa tehtävissä. Hänenkin tärkein kiinnostuksen kohteensa oli väestötiede, ja sen parissa hän teki tunnetuimmat tutkimuksensa (esim. Lexis 1877). Vielä nykyisinkin kohorttitutkimuksessa käytetään Lexisin kehittämää kaaviota (Lexis 1875).

Quetelet'stä poiketen Lexis korosti vakauden sijasta vaihtelua (Porter 1986). Lexisin saavutuksista eniten tilastotieteeseen ovat vaikuttaneet tutkimukset tilastollisten sarjojen vaihtelusta (ks. Lexis 1879). Lexis kehitti hajontakertoimen, jonka hän nimesi Queteletin kunniaksi Q-kertoimeksi. Se on aikasarjassa havaitun vaihtelun ja teoreettisen vaihtelun suhde. Muun muassa modernin tilastotieteen isän R. A. Fisherin varianssianalyysistä on löydettävissä Lexisin töiden piirteitä.

Alkuun Edellinen Seuraava


Päivitetty 30.5.2011