Hyvinvoinnin mittaamisen monet kasvot

Koko dokumentti sivutettuna

Kirjoittaja: Maija Metsä-Pauri on Tieto&trendit-lehden päätoimittaja. Artikkeli on julkaistu Tilastokeskuksen  Tieto&trendit-lehdessä 2/2011.

Hyvinvoinnin mittareita etsitään nyt monella rintamalla – niin Euroopassa kuin meillä Suomessakin. Myös EU:n tilastovirasto Eurostat urakoi parhaillaan usean työryhmän voimin moniulotteisen ilmiön kimpussa. Joko pian saamme jotain kättä pidempää?
__________________

Maailmankuulut nobelistit – mm. Joseph Stiglitz ja Amartya Sen – korostivat 2009 syksyllä julkaistussa raportissaan, ettei ihmisten hyvinvointia voida kuvata yksillä tunnusluvuilla. Yhden mittarin metsästyksen – ja bruttokansantuotteen käyttöä koskevan kritiikin – sijaan on etsittävä useampia hyvinvoinnin ja elämänlaadun mittaamisen indikaattoreita.

Sen jälkeen keskustelua on käyty vilkkaasti ja laajalla, niin kansainvälisellä kuin kotimaisella, rintamalla. Samaa mieltä ollaan ainakin siitä, että hyvinvointi on ilmiönä moniulotteinen, käsitteenä laaja-alainen ja sen mittaaminen on monin tavoin haasteellista.

                                 Walter Radermacherista tuli
EU:n tilastoviraston
Eurostatin pääjohtaja
vuonna 2008.		    

Nobelistien raportista mittarien metsästykseen

Ennen nykyistä tehtäväänsä EU:n tilastoviraston Eurostatin johdossa Walter Radermacher teki pitkän uran Saksan tilastovirastossa mm. ympäristö- ja taloustilastojen parissa. Radermacher kertoo olleensa tekemisissä Joseph Stiglitzin kanssa jo vuonna 1989, kun Saksan tilastovirastoa pyydettiin täydentämään kotitalous- ja ympäristötilinpitoa. Juuri Radermacher lupautui tuolloin selvittämään asiaa, mutta "Saksan tilastovirasto ei itse asiassa ole vieläkään täyttänyt tätä lupaustaan", naurahtaa Radermacher.

Radermacher muistuttaa keskustelumme aluksi, että hyvinvoinnin, elämänlaadun ja kestävän kehityksen mittaamisen ympärillä käytävä keskustelu ei ole mitenkään uutta vaan itse asiassa yhtä vanha kuin kansantalouden tilinpito. Laaja-alaisen keskustelun käynnisti uudelleen kiinnostus ja samalla huoli ympäristön kehityksestä ja ilmastonmuutoksesta. Vuonna 2007 Euroopan unioni, Rooman klubi, Maailman luonnon säätiö ja OECD järjestivät "Beyond GDP" nimellä kulkeneen konferenssin.

Kun EU:n komissio antoi elokuussa 2009 oman tiedonantonsa edistyksen mittaamisesta muuttuvassa maailmassa, Radermacher muutti otsikon muotoon "GDP and beyond". Nimenmuutoksella haluttiin korostaa uutta, bkt-kritiikin taakseen jättävää askelta kohti uusien mittareiden etsintää.

"EU:n taholta tulevat paineet hyvinvointi- ja ympäristöindikaattoreiden kehittämiseksi ovat kovat. Taustalla on vahva kytkös Eurooppa 2020 -strategiaan ja sen viiteen päätavoitteeseen", Radermacher muistuttaa. Ne ovat työllisyys, koulutus, sosiaalinen yhteenkuuluvuus, ilmastonmuutos sekä tutkimus ja innovaatiotoiminta.

Sivun alkuun

Into ei tyssähtänyt talouskriisin syövereissäkään

Hyvinvoinnin ja kestävän kehityksen mittaamistyössä ollaan tällä kertaa liikkeellä tosissaan. Näin voi päätellä siitä, ettei innostus Euroopassa kaikonnut edes talous- ja finanssikriisin jalkoihin.

Talouskriisi – ja etenkin sen syövereissä edelleen painivien EU-maiden tilanne – onkin Radermacherin mielestä vahvistanut tunnetta siitä, että "Euroopan täytyy nyt oppia yhdessä. Tällä tiellä korostuvat pitkän aikavälin tavoitteet".

EU:n uuden kasvun strategiassa Eurooppaa luotsataan keskittymään uudenlaiseen kasvuun, jolloin talouden hallinta ja makrotalouden yhdenmukaiset ja vertailukelpoiset indikaattorit ovat merkittävässä roolissa. "Mitä sitten tarkoitetaan 'älykkäällä kasvulla' (smart growth), onkin hankala määriteltävä", pohtii Radermacher ja lisää, että näissä kysymyksissä Eurostat konsultoi niin komissiota kuin kansallisia tilastovirastoja".

Jotta strategiat eivät jäisi vain kauniiksi tavoitelistoiksi paperilla, tarvitaan luotettavia ja tuoreita tilastoja tavoitteiden mittaamiseksi. Radermacher myöntää, että kokonaiskuvan saaminen kehityksestä on melkoinen haaste: tilastoihmiset kaipaavat kokoavan viitekehyksen, joka määrittelee tilastoinnille ns. positiiviset ja negatiiviset prioriteetit. "Keskeinen sija on ainakin erilaisilla sosiaalitilastoilla ja -indikaattoreilla, köyhyyden tilastoinnilla, t&k:lla sekä innovaatiotoiminnalla", Radermacher luettelee.

Euroopan tasolla yhteisen tavoitteen tulisi olla kaikkien saatavilla olevien tilastojen parempi käyttö ja hyödyntäminen. "Tilastojen ajantasaisuuden ja laadun välillä joudutaan käymään vaihtokauppaa, jossa toinen valitettavasti aina kärsii".

"Kansallisten tilastovirastojen varsinainen tehtävä päättyy indikaattoreihin. Kaikessa työssä pitäisi välttää kaksinkertaista työtä ja pyrkiä tuottavuuden ja standardoinnin edistämiseen. Tässä jäsenmaiden välillä on suuria eroja," lisää Radermacher.

Sivun alkuun

Työryhmiltä odotetaan tuloksia kesään mennessä

EU-maiden tilastovirastoissa ja Eurostatissa on vahvasti sitouduttu ja tartuttu hyvinvoinnin ja kestävän kehityksen mittaamisen haasteeseen, mikä näkyy myös seuraavassa EU:n tilastojen 5-vuotisohjelmassa vuosille 2013–2017. Radermacherin mukaan tämä tarkoittaa Eurostatille runsaasti töitä sosiaalitilastojen parissa, pyrkimystä kaikkien saatavilla olevien tilastojen parempaan hyödyntämiseen sekä uusien tilastojen ja komposiitti-indikaattorien kehittämistä.

Uusien hyvinvoinnin ja elämänlaadun mittaamiseen tähtäävien tilastojen kehittämisen eteen on tehty töitä useilla tahoilla, etenkin Eurostatissa ja OECD:ssä sekä niiden välisenä yhteistyönä. Eurostatin johdolla aihealueen kimpussa ahkeroidaan parhaillaan neljässä eri työryhmässä. Kehittämistyö on jakautunut Stiglitz-Sen-Fitoussi -raportin viitoittamalla tiellä kolmelle osa-alueelle, jotka ovat kansantalouden tilinpitoon pohjautuvat mittarit, elämän laadun mittaaminen sekä kestävä kehitys ja ympäristö.

Radermacherin mielestä EU-maiden tilastovirastoissa ollaan optimistisia ja tuloksiakin on odotettavissa piakkoin. Eurostatin vetämien työryhmien odotetaan raportoivan kesään mennessä.

Sivun alkuun

Onnistunut vuoropuhelu avainasemaan

Median huomio kohdistuu tunnetusti vasta tuloksiin, ei niinkään suunnitelmiin ja tavoiteohjelmiin. "Tuloksetkin tosin tuntuvat unohtuvan nopeasti, niin toimittajilta kuin myös poliitikoilta", sanoo Radermacher.

Tilastoalan osaaminen ja tilastoasiantuntemus tulisi Radermacherin mielestä kietoa mielekkäällä tavalla yhteen tutkijoille kuuluvan analyysityön kanssa. Samoin yhteistyön ja vuoropuhelun merkitys korostuu jatkossa entisestään.

"Tällaisen "Stiglitz-tyyppisen" kokonaiskuvan haltuunotto voi ymmärrettävästi olla haasteellinen tehtävä käytännön politiikassa, sillä poliitikot ovat usein erikoistuneet omille alueilleen. Viestin läpimenossa tulosten raportointi ymmärrettävästi samoin kuin siitä seuraava onnistunut dialogi ja kommunikointi nousevatkin ratkaisevaan asemaan", Radermacher painottaa.

______________________

Sivun alkuun

Subjektiivisen hyvinvoinnin mittaaminen hankalin pala

Eurostat perusti sosiaalitilastollisen lippulaivansa EU-SILCin kylkeen well-being-työryhmän. Sen tarkoituksena on tehdä ehdotuksia siitä, miten hyvinvointia voisi EU-SILCissä – yhdessä Euroopan suurimmista surveytutkimuksista – mitata vuonna 2013 ja kokemuksista riippuen sen jälkeenkin.

Tilastokeskuksesta työryhmän työskentelyyn osallistuu erikoistutkija Hannele Sauli elinolot-yksiköstä.

Miten työryhmän työ ja 20 lisäkysymyksen ehdotus parhaillaan etenevät?

– Aika valmis ehdotus tuli juuri kommentoitavaksi kirjallisesti jäsenmaiden SILC-tiimeille ja työryhmälle. Siinä on nyt 29 kysymystä ja aikaa kommentointiin on annettu viikko. Toivotut kommentit ovat "ota tai jätä"-tyyppisiä.

– Seuraavaksi sosiaalitilastojohtajat ja sen jälkeen pääjohtajat sanovat sanansa. Lopuksi Euroopan neuvosto ja parlamentti joko hyväksyy tai hylkää ehdotuksen. Hyväksytty ehdotus muuttuu sitten asetuksen tasoiseksi ohjenuoraksi kansallisille toteuttajille. Jos ehdotus tulee jossakin vaiheessa hylätyksi, EU:n puheenjohtajamaassa etsitään joku kompromissi jne.

Mitkä seikat olet kokenut työryhmän suurimmiksi haasteiksi?

– Ehdottomasti haastavinta tulee olemaan valitsemiemme muuttujien perusteleminen tutkimuksen vastaajille. Kun tilaa on niin vähille kysymyksille, ne voivat vaikuttaa umpimähkäisiltä. En ole ainoa työryhmän jäsen, jolla on faktaorientaatiosta johtuvia motivointivaikeuksia, ihan henkilökohtaisia!

– Olen kyllä oppinut paljon ja ehkä luopunutkin joistain ennakkoluuloistani tutustuessani alueen tutkimukseen, mutta en tunne saavuttaneeni tyydyttävää näkemystä aiheesta. Suhtaudun edelleen kriittisesti näin subjektiivisen ihmiselämän tason kvantitatiiviseen kuvaamisyritykseen.

– Aihealue on vaikea tilastontekijän roolissa raportoitavaksi. Yritän löytää itselleni toimivaa tulokulmaa etsimällä hyviä tutkimuksia ja muita tekstejä.

Lue aiheesta tarkemmin Hannele Saulin artikkelista Tilastokeskuksen Hyvinvointikatsaus-lehdessä 1/2011.

______________________

Sivun alkuun

HYMY-ryhmä etsii uusia indikaattoreita

Jo nykyisin useissa yksittäisissä EU-maissa etsitään ja kehitetään hyvinvointimittareita. Suurta kiinnostusta on esimerkiksi herättänyt Ison-Britannian tilastoviraston (ONS) käynnistämä – ja neljän vuoden rahoituksella turvattu – Measuring national well-being -hanke. Sitä on yleisesti pidetty eräänlaisena onnellisuusmittarin kehittämishankkeena. Sen alkuvaiheessa tilastojen käyttäjiltä, niin kansalaisilta, yrityksiltä kuin tutkimuslaitoksiltakin, kerätään internet-kyselyllä tietoa hyvinvointiin vaikuttavista tekijöistä ja siitä, millä mittareilla hyvinvointia pitäisi mitata.

Ison-Britannian lisäksi Saksan ja Ranskan hallitusten välillä tehdään yhteistyötä taloudellisen hyvinvoinnin mittaamisen saralla. Samoin OECD on ollut aktiivinen varsinkin tilinpidon alueella ja tehnyt tiivistä yhteistyötä Eurostatin kanssa.

Suomessa vuoden 2010 kesällä nimitetty Kiviniemen hallitus halusi osallistua hyvinvointimittareiden kehittämistalkoisiin ja kirjasi tavoitteen hallitusohjelmaan. Valtioneuvoston kanslia pisti pystyyn hyvinvointi-indikaattoreita kartoittavan HYMY-työryhmän, jonka puheenjohtajana toimii Jukka Pekkarinen valtiovarainministeriöstä.

Tilastokeskusta työryhmässä edustavan Eeva Hamusen mukaan HYMY-ryhmä lähtee työssään liikkeelle Eurostatissa tekeillä olevasta työstä. "Ryhmässä ei tavoitella vain yhtä hyvinvointi-indeksiä vaan pyrkimyksenä on pikemminkin kehittää useita näkökulmia valottavia indikaattoreita, jotka liitetään Findikaattori-palveluun", kertoo Hamunen meneillään olevasta työstä.

Findikaattori-palvelu (http://www.findikaattori.fi) sisältää noin 100 yhteiskunnan kehitystä kuvaavaa indikaattoria ja sitä tuottavat Tilastokeskus ja Valtioneuvoston kanslia yhteistyössä ministeriöiden kanssa.

"Suomessa Findikaattorin kehittäminen on myös luontevin tapa viestiä hyvinvoinnin mittaamisesta", lisää Hamunen.

Eurostatin pääjohtaja Walter Radermacherin tavoin myös Hamunen painottaa tilastoasiantuntijoiden, tuloksia tulkitsevien tutkijoiden ja päättäjien välisen systemaattisen vuoropuhelun ja yhteistyön tärkeyttä. "Niiden tulisi ehdottomasti kohdata. Se on tärkeää niin mittareiden kehittämistyössä kuin tuloksia analysoitaessa ja hyödynnettäessä."

HYMY-ryhmän suositukset sisältävä toimeenpanosuunnitelma valmistuu toukokuun loppuun mennessä. "Jatkuuko työ ja millaisen painoarvon se saa , riippuu seuraavasta hallituksesta", muistuttaa Hamunen.

Lue HYMY-ryhmän tavoitteista ja kokoonpanosta tarkemmin Eeva Hamusen tuoreesta artikkelista Tilastokeskuksen Hyvinvointikatsaus-lehdessä 1/2011.

Päivitetty 5.4.2011